Lapsettomuus sattuu h*lvetisti

Vierailija kirjoitti:

Typerin idea on kyllä rakentaa elämänsä ja itsensä työn ympärille. Kun eläke koittaa niin ei ne siellä itke, että "voi nyt se lähti, miten me pärjätään?".

Kukaan ei kuolinvuoteella ajattele, että "hitto olisi vielä vähän enemmän voinut töitä tehdä."

Tee töitä elääksesi ei toisin päin.

Mä taas en ymmärrä, että vaihtoehto olis aina vain joko perhe tai työ.

Tai että jos valitsee työn, niin että se olis joku nimenomainen Oy, jolle uhraa elämänsä.

En mä kyllä niin ajattele, vaikka ammattini toteuttaminen on mulle tärkeetä. Ei joku Oy ansaitse mun sielua, mut pidän hauskaa niin kauan kuin on hauskaa ja siitä maksetaankin. Sitten voi keksiä jotain muuta (kuin perheen). Kyl maailmassa harrastuksia ja ilmiöitä riittää.

Tajuun et lapsi tuo jonkun elämään merkityksen (hyvä hänelle), mut ei mielestäni voi sanoo et lapsi = universaali elämän merkitys ja kaikki muu tyhjää.

Se myös vähän riippuu minkä merkityksen annat tuolle asialle. Ei se lapsiperhe-elämäkään mitään ruusuilla tanssimista ole. Mitäs jos kadut sitä ja et jaksakaan. Mies jättää ja jäät yksin "vankilaan" lasten kanssa. Se se olis kauhea elämä. Itselläni ei ole lapsia. Ei niitä vain tullut vaikka jossain vaiheessa haluttiinkin. Silti sain rakennettua ihan hyvän elämän lemmikkieni ja puolisoni kanssa. Niin ja käyhän meillä säännöllisesti tukiperhetyttönen jonka kanssa harrastetaan monenlaista ja hoidetaan meidän hevosia, koiria ja kaneja. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa hakea ammattiapua, jos tilanne se, että käytännössä elämä yhden asian varassa ja ilman tätä yhtä asiaa ei halua elää.

Edellämainittu lähtökohta ei paras mahdollinen, vaikka saisikin myöhemmin lapsen. Tulee ajatus, että elää vaan lapsen kautta.

 

Tuo on ihan luonnollinen ajattelutapa. Kokemattomat eivät sitä ymmärrä. Tuntuu turhalta nähdä älyttömästi vaivaa elämässään ja huomata, ettei hyödy siitä ja ei voi itse vaikuttaa mihinkään. Pahinta on pitkään kestävä epäoikeudenmukaisuus, johon itse ei voi vaikuttaa. Tämä on itse asiassa jopa vaarallinen tila.

Monet lapsen menettäneet myös ajattelevat, etteivät halua elää. Jos jäljellä on muita lapsia tai lapsenlapsia, moni heidän takiaan toki sinnittelee.

Vierailija kirjoitti:

Se myös vähän riippuu minkä merkityksen annat tuolle asialle. Ei se lapsiperhe-elämäkään mitään ruusuilla tanssimista ole. Mitäs jos kadut sitä ja et jaksakaan. Mies jättää ja jäät yksin "vankilaan" lasten kanssa. Se se olis kauhea elämä. Itselläni ei ole lapsia. Ei niitä vain tullut vaikka jossain vaiheessa haluttiinkin. Silti sain rakennettua ihan hyvän elämän lemmikkieni ja puolisoni kanssa. Niin ja käyhän meillä säännöllisesti tukiperhetyttönen jonka kanssa harrastetaan monenlaista ja hoidetaan meidän hevosia, koiria ja kaneja. 

Mihin "vankilaan"? Itselläni mies ei perhe-elämää jaksanut ja halusi erota (tavaten kuitenkin lastaan joka toinen vkloppu), mutta en kyllä missään vaiheessa ole kokenut elämääni lapseni kanssa minään vankilana. Me olemme pieni perhe, ja tämä on meidän elämää. Ainoa harmi siinä, että enempää lapsia en tule saamaan, koska uusperhejuttuihin en lähde, vaan pysytään lapsen kanssa kaksistaan.

Pitää myös muistaa, että vaikka palstan mukaan yh:den lapset ovat ikuisesti vauva-/taaperoiässä, niin kyllä meillä oikeasti se aika kulkee ihan kuten muillakin, eli lapset kasvavat. Omanikin on jo itsenäinen koululainen, jonka kanssa täytyy jo sopia erillisiä perheiltoja, kun muuten viihtyisi niin tiiviisti kavereiden seurassa.

Monelle on hyvin vaikea antaa lapsettomalle tilaa ja aikaa surra ja elää negatiivia tunteita painostamatta tätä yhtään mihinkään (psykologille/ adoptioharkintaan/ tukiperheharkintaan / iloisiin harrastuksiin / ilmastomuutoshommeleihin ym. ym.). Itse olisin kaivannut juuri sitä tilaa ja loukkaannuin (ja edelleen loukkaannun ja luultavasti tulevaisuudessakin loukkaannun) tuollaisista painostamisista. 

Vierailija kirjoitti:

Monelle on hyvin vaikea antaa lapsettomalle tilaa ja aikaa surra ja elää negatiivia tunteita painostamatta tätä yhtään mihinkään (psykologille/ adoptioharkintaan/ tukiperheharkintaan / iloisiin harrastuksiin / ilmastomuutoshommeleihin ym. ym.). Itse olisin kaivannut juuri sitä tilaa ja loukkaannuin (ja edelleen loukkaannun ja luultavasti tulevaisuudessakin loukkaannun) tuollaisista painostamisista. 

Itse muistan, kuinka loukkaavana muut kokivat sen, etten ollut innosta pinkeänä hössöttämässä heidän raskauksistaan. Vaikka oli jo muita onnittelemassa ja hössöttämässä, niin oli loukkaavaa kun en itse osallistunut tähän, vaan vaisun onnittelun jälkeen vetäydyin omiin oloihini. Yksikin, joka hyvin tiesi tilanteeni, tuli kiireisenä päivänä työpaikalleni kertomaan ilouutisensa. Ja kun työpäivän jälkeen soiton, että ei ollut nyt kovin kivalta tuntuva juttu tulla työpaikalleni tuota kertomaan, niin olin itsekäs ja vaikka mitä.

Kun sitten oma raskauteni viimein alkoi, en tosiaan tehnyt aiheesta numeroa, vaan pääosin ihmiset tajusivat asian vasta kun vatsa alkoi olla selkeä.

Lapsettomuus on palvelus. Kukaan ei kuitenkaan pyydä syntyä.

Hei, älä välitä ilkeistä kommenteista. Minullakin kokemus lapsettomuudesta eli 4 vuotta ilman ehkäisyä, pcos todettu. Keskenmeno vuosi sitten viikolla 5. Nyt uudelleen ihmeen kaupalla raskaana viikolla 10 ja kokoajan menetyksen pelko ja ahdistus saadaanko pitää tätäkään lasta :(. Ihmeitä voi tapahtua mutta suosittelen sun tapauksessa eroamaan miehestä ja hankkimaan lapsen yksin hedelmöityshoitona, rohkeasti! Et tule katumaan!!!! Miehesi on lapsellinen kun ei ota tosissaan. Endo on vaikea kun on levinnyt mutta kaveri sai lapsen ivf hoitojen avulla ja silläkin pahasti levinnyt endo. Voimia ja jaksamista raskaassa elämänvaiheessa <3

Vierailija kirjoitti:

Hei, älä välitä ilkeistä kommenteista. Minullakin kokemus lapsettomuudesta eli 4 vuotta ilman ehkäisyä, pcos todettu. Keskenmeno vuosi sitten viikolla 5. Nyt uudelleen ihmeen kaupalla raskaana viikolla 10 ja kokoajan menetyksen pelko ja ahdistus saadaanko pitää tätäkään lasta :(. Ihmeitä voi tapahtua mutta suosittelen sun tapauksessa eroamaan miehestä ja hankkimaan lapsen yksin hedelmöityshoitona, rohkeasti! Et tule katumaan!!!! Miehesi on lapsellinen kun ei ota tosissaan. Endo on vaikea kun on levinnyt mutta kaveri sai lapsen ivf hoitojen avulla ja silläkin pahasti levinnyt endo. Voimia ja jaksamista raskaassa elämänvaiheessa <3

Miten voit tietää, tuleeko katumaan? Älä lupaa turhia.

Vierailija kirjoitti:

Ja samaan aikaan moni katuu lasten tekemistä. On tää omituinen maailma.

Tämä. Aina kaivataan sitä mitä ei ole.

Sattuuhan se Joo.

Mutta paljon tekee lapsia myös sellaiset ihmiset, jotka ei ole niitä ansainneet tai evät osaa ja jaksa huolehtia niistä.

Mietipä sitä.

Kyllä lapsettomuus voi olla kipeä juttu koko aikuisiän, kuitenkin sen käsittely että on "kokonainen" vaikkei toive toteutunut on tärkää. Keskenmenot myös on jotenkin "käsiteltävä", odottajalle se pieni taimi oli lapsi.

Toivon sydämmestäni että lapsitoiveesi saa toteutua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsettomuus voi olla kipeä juttu koko aikuisiän, kuitenkin sen käsittely että on "kokonainen" vaikkei toive toteutunut on tärkää. Keskenmenot myös on jotenkin "käsiteltävä", odottajalle se pieni taimi oli lapsi.

 

Toivon sydämmestäni että lapsitoiveesi saa toteutua.

Itse olen jollain tasolla hyväksynyt kyllä, että tietty osattomuuden kokemus ja suru seuraa elämän läpi. Siitä huolimatta, että sain yhden lapsen.

Kyse on tietysti enimmäkseen siitä "puuttuvasta lapsesta", mutta ei pelkästään siitä. Kyse on myös osattomuuden tunteesta, ettei ikinä voinut kokea luonnollista raskautumista, ettei ollut edes mahdollisuuksia siihen. Olisi ollut eri tilanne, jos olisi ollut edes 5%:n tai edes 3 %:n mahdollisuudet luomuraskaudelle. Mutta se oli pyöreä 0 %. 

Ja ne taustasyyt, jotka siihen tilanteeseen ovat johtaneet, ne vain ovat. Ikään kuin leijuvat avaruudessa ilman, että kukaan ikinä ottaa niitä täysin kiinni. Ilman että kukaan ikinä kysyy keneltäkään, kuka ne on päästänyt irti, kuka on vastuussa. Kukaan ei ikinä tule olemaan vastuussa. Ei kukaan. Koskaan. Tämä ajatus on ollut niin musertava, että olen vuosien aikana tuntenut sen jopa fyysisesti käsivarsissani. 

Ymmärrys epäoikeudenmukaisuudesta, johon ei voi vaikuttaa. Ja kun olen halunnut surra asiaa minulle sopivilla tavoilla, minulle on ilmaistu, että tapani eivät ole oikeita. On ilmaistu, että en saa ajatella näin, en saa reagoida näin, en saa tuntea näin. Oikeat tavat ovat näin, näin ja näin. Tämä on tuntunut käsittämättömältä. Eri

Vierailija kirjoitti:

Hei, älä välitä ilkeistä kommenteista. Minullakin kokemus lapsettomuudesta eli 4 vuotta ilman ehkäisyä, pcos todettu. Keskenmeno vuosi sitten viikolla 5. Nyt uudelleen ihmeen kaupalla raskaana viikolla 10 ja kokoajan menetyksen pelko ja ahdistus saadaanko pitää tätäkään lasta :(. Ihmeitä voi tapahtua mutta suosittelen sun tapauksessa eroamaan miehestä ja hankkimaan lapsen yksin hedelmöityshoitona, rohkeasti! Et tule katumaan!!!! Miehesi on lapsellinen kun ei ota tosissaan. Endo on vaikea kun on levinnyt mutta kaveri sai lapsen ivf hoitojen avulla ja silläkin pahasti levinnyt endo. Voimia ja jaksamista raskaassa elämänvaiheessa <3

Mustä sinä tiedät, tulisiko ap katumaan? Ei kenellekään voi sanoa, että tee niin kuin minä, et tule katumaan!

Vierailija kirjoitti:

Monesti lapsettomuus on ihmisillä omassa päässä. En sano, että asia olisi näin juuri ap:n kohdalla. Kyseessähän on oma valinta silloin jos ei ole ryhtynyt toimeen riittävän ajoissa, ei ole yrittänyt laihduttaa tai jotakin muuta, mihin voi itse vaikuttaa.

Ei kyllä voi aliarvioida tai vähätellä kenenkään haaveita. Kunhan minä itse saan kaiken minkä haluan,mutta tuon toisen ei tarvi saada mitään,mitä se kuvittelee? 

Mielenkiintoinen näkökulma aloituksessa. En sano että tästä olis siihen enää apua, mutta silleen yleisesti. Voisko olla, että jos asioita ei tekis jonkun asian vuoksi, vaan silleen itsessään sen tekemisen takia, vois olettaa, että tuollaisilta rajuilta pohjanpudotuksilta vois välttyä. Silloin ei ainakaan tekis jotain vahingossa turhaan

Karma. Teoilla on seuraamuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap tiedät, ettet voi saada omaa lasta? Onko ikää jo liikaa? 

 

Ikää on 28 vuotta. Onko se liikaa, en tiedä. Minulla on niin vaikea endometrioosi, että hedelmöittyminen ei onnistu.

Ap

Ja endometrioosi yleistyy, kun sitä sairastavat pyrkivät nuorena ehtimään saamaan geenit eteenpäin.

Minä ap:na miettisin pitkään ja hartaasti kumpaa haluan enemmän: mahdollisuutta omaan lapseen hoitojen kautta vai olla suhteessa miehen kanssa, joka ei halua hoitojen kautta tullutta lasta. Olet nuori vielä, et voi tietää onko suhteenne ikuinen. Jos satutte eroamaan, on siinä suuri mahdollisuus katkeroitua lapsesta, jota et yrittänyt etkä saanut exän takia. Suhteesi lapseen on kuitenkin ikuinen, parisuhteesi välttämättä ei. Tsemppiä vaikeisiin pohdintoihin. 

Joo kyllä on keho ikävästi kertonu, että unohda lasten teko. Ei varmaan onnistuis enää ku lahjasoluilla. Ja ne hoidot ne on kalliita. Tämä on henkisesti rankkaa.