Lue keskustelun säännöt.
Onko muitakin, joiden mielestä on kivempaa olla hoikka kuin lihava? Laihdutin uniapnean ja muut vaivat pois viime vuonna. Nyt voin sanoa...
12.01.2024 |
...että se todella kannatti! Ensimmäinen talvi koskaan, kun olen ollut yhtä virkeä kuin lapsena. Nukun paljon paremmin, herään virkeänä ja jaksan touhuta ja liikkua. Sitten illalla taas nukahdan suloisen pehmeään uneen. <3
Enää ei nälkäkiukku ja herkunhimo määrää rytmiäni. Enää ei tarvitse verhoutua "lakanoihin" ja voin käyttää ihania vaatteita. Eipä harmittanut uusia vaatekaapin sisältöä näin hoikkana.
Itsevarmuus ja aktiivisuus on noussut ihan uudelle levelille. Ystävät ovat antaneet ilahduttavaa palautetta "selvästä nuorentumisesta." Tuntui ihan itkettävän ihanalle, kun multa kysyttiin taas papereita, koska näytän alle 30-vuotiaalta!
Kivut ja säryt ovat jääneet pois eikä liukkaalla kävely enää pelota. Myös mielen välillä vallannut alakulo on kadonnut kilojen mukana.
Minä olen sitä mieltä (toki tämä on ihan makuasia), että on paljon paljon parempaa elämää, kun ei tarvitse kantaa ylimääräistä taakkaa mukanaan ja on hyvä virkeä mieli koko ajan.
Aikani minäkin "todistelin" kehopositiivisuutta, mutta en kyllä ollut valmis maksamaan siitä sellaista hintaa. Siksi vapauduin kiloistani.
Toivottavasti tämä kannustaa muitakin vaihtamaan paljon kevyempään elämään. Ei kai se kehopositiivisuus kuitenkaan ole omaa terveyttä ja elämänlaatua tärkeämpää?
Kommentit (426)
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on varmasti pakkomielle pysyä hoikkana. Koska siitä tulee hänelle kaikki onni ja ihanuus elämään. On varmaan rasittavaa seuraa esim. kun mennään ulos syömään.
Ymmärsin että aapee haluaa olla terve ja voida hyvin. Siinä onkin monille tavoitetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus oli niin ylistävä ja ylionnellinen, että se kuulostaa joltain uskoontulleen hehkutukselta. Ei joku hoikkuus onnea tuo. Voi ehkä tuoda paremman olon, jos elämäntapasi parantuvat hoikistuessa, mutta muuta arvoa sillä ei juuri ole. Kyllä minä ainakin olen milloin masentunut, milloin surullinen, tylsistynyt, turhautunut, huonovointinen, huonokuntoinen, tavallista arkea elävä hoikkanakin. Toki joskus iloinenkin, muttei se painoon liity.
Kyllä minullakin elämä on ollut ihan eri ihanaa sen jälkeen, kun aloin olemaan lähellä ihannepainoa. Ja pääsin siihen! :) Tästä on kohta kuusi vuotta aikaa.
Olen huomannut, että kevyempänä on paljon parempi laihduttaja. Rasva-aineenvaihdunta toimii ja sokeri ei heittele. Liikkuminen on nautinnollista ja pystyy liikkumaan kovalla teholla pitkään ja se tuntuu hyvälle.
Laihdutus ei aina auta esim. uniapneaan tai kuorsaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on varmasti pakkomielle pysyä hoikkana. Koska siitä tulee hänelle kaikki onni ja ihanuus elämään. On varmaan rasittavaa seuraa esim. kun mennään ulos syömään.
Voisitko vähän avata tätä rasittavaa seuraa kun mennään ulos syömään?
Ei minua ainakaan kiinnosta mitä muut tilaa ja syön aina just sitä mitä itse haluan. Olen pieniruokainen ja normaalipainoinen, yleensä otan alkuruoaksi vihreän salaatin, pääruoaksi pihvin kasvislisukkeella ja jälkiruoan skippaan. Jaksan kyllä istua pöydässä sen aikaa jos joku sen jälkiruoankin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kävin 30 vuotta sitten painonvartijoissa. Ohjaaja aluksi sanoi ettei laihduttaminen muuta arkea. Ei tule rikas prinssi valkealla ratsulla, puolison kanssa riitaa edelleen, teinit hankalia, taaperot väsyttäviä. Pomo ei kosi, anna ylennystä eikä ylimääräistä palkankorotusta. Asuntolainat on maksettava, auto menee rikki edelleen, risat ihmissuhteet eivät laihduttamalla korjaannu.
Joo, ei laihdutus tietenkään tuollaisia asioita muuta mutta kyllä jokainen joka on ollut ylipainoinen ja laihduttanut normaalipainoon tietää miten se elämänlaatua ja jaksamista kohentaa muilla tavoin. Arkea jaksaa paljon paremmin kun ei kanna mukana ylimääräisiä kiloja ja niiden tuomaa matala-asteista tulehdusta elimistössä. Ei kolota eikä väsytä ja jaksaa liikkua. Peilikuvaa on mukavampi katsoa eikä vaateostoksilla käynti stressaa. Arjen askareetkin on nopeampi suorittaa kun on pienempi ja ketterämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin 30 vuotta sitten painonvartijoissa. Ohjaaja aluksi sanoi ettei laihduttaminen muuta arkea. Ei tule rikas prinssi valkealla ratsulla, puolison kanssa riitaa edelleen, teinit hankalia, taaperot väsyttäviä. Pomo ei kosi, anna ylennystä eikä ylimääräistä palkankorotusta. Asuntolainat on maksettava, auto menee rikki edelleen, risat ihmissuhteet eivät laihduttamalla korjaannu.
Joo, ei laihdutus tietenkään tuollaisia asioita muuta mutta kyllä jokainen joka on ollut ylipainoinen ja laihduttanut normaalipainoon tietää miten se elämänlaatua ja jaksamista kohentaa muilla tavoin. Arkea jaksaa paljon paremmin kun ei kanna mukana ylimääräisiä kiloja ja niiden tuomaa matala-asteista tulehdusta elimistössä. Ei kolota eikä väsytä ja jaksaa liikkua. Peilikuvaa on mukavampi katsoa eikä vaateostoksilla käynti stressaa. Arjen askareetkin on nopeampi suoritta
Niin ja tulee alle 30- vuotiaan näköiseksi eikä koskaan sairastu. Kaikk vaivat åaranee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on varmasti pakkomielle pysyä hoikkana. Koska siitä tulee hänelle kaikki onni ja ihanuus elämään. On varmaan rasittavaa seuraa esim. kun mennään ulos syömään.
Voisitko vähän avata tätä rasittavaa seuraa kun mennään ulos syömään?
Ei minua ainakaan kiinnosta mitä muut tilaa ja syön aina just sitä mitä itse haluan. Olen pieniruokainen ja normaalipainoinen, yleensä otan alkuruoaksi vihreän salaatin, pääruoaksi pihvin kasvislisukkeella ja jälkiruoan skippaan. Jaksan kyllä istua pöydässä sen aikaa jos joku sen jälkiruoankin haluaa.
Ehkä se rasittavuus tulee siitä kun pitää kommentoida niitä normaalipainoisen valintoja?
- Ai sä et syö tätä leipää?
- Ai sä otat vaan salaatin alkuun?
- Kyllä mä haluun noi ranskalaiset
- Mun tekee mieli pastaa, söin tosi vähän päivällä
- Siis et ota jälkiruokaa? Täytyy sun jotain ottaa koska mä haluan ton creme bruleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan lailla hoikkuuteen, laihduttamiseen, suhtaudutaan usein tunnetasolla siten että senjälkeen on elämä silkkiä ja samettia vaan. Huolet pois tykkänään!
Elämää pitäisi korjata muillakin tasoilla itseään tyydyttäväksi. Ihminen joka on sinut itsensä ja läskiensä kanssa, koulutusta vastaava työ jossa viihtyy, henkilökohtaiset asiat kunnossa olipa perheellinen tai sinkku, voi olla tyytyväusempi kuin vielä 600 g nipistävä laihduttaja.
Itseensä tyytymätön ei tule toisten kanssa toimeen
Voihan se elämä olla hyvinkin tyydyttävää jo valmiiksi ja riippana on vain se ylipaino!
Eipä nuo kilot näytä enää mihinkään lähtevän. Toissa vuonna sain 16 kiloa pois, mutta viime vuonna ei sitten kiloakaan. 20-30 kiloa olisi vielä tiputettavaa, mutta ei vaan millään irtoa enää. Ikää liikaa, 50?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se on parempi olla terve kaikilla tavoilla. Kirjaimellisti ei löydy sitten yhtään positiivista kohtaa lihavuudesta, anteeksi kehopositiivisesta tilasta. Totuutta ei vaan saa sanoa enää kun voi tulla paha mieli
Ymmärrän, että sinulle on todella tärkeää päästä pahoittamaan toisten mieliä. Voi voi.
Ymmärrän, että sinulla on vaikeuksia laihduttaa. Voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus oli niin ylistävä ja ylionnellinen, että se kuulostaa joltain uskoontulleen hehkutukselta. Ei joku hoikkuus onnea tuo. Voi ehkä tuoda paremman olon, jos elämäntapasi parantuvat hoikistuessa, mutta muuta arvoa sillä ei juuri ole. Kyllä minä ainakin olen milloin masentunut, milloin surullinen, tylsistynyt, turhautunut, huonovointinen, huonokuntoinen, tavallista arkea elävä hoikkanakin. Toki joskus iloinenkin, muttei se painoon liity.
Niin nojaa. Itse olen ollut hoikka koko ikäni, kunnes vaihdevuosissa lihoin yht'äkkiä. Ihan samat ongelmat oli silloin ennen, ja jos joku on muuttunut niin en tiedä, johtuuko se ylipainosta vai vaan iästä.
Energiaa ei kyllä ole laihutuksesta tullut yhtään lisää. Aivan yhtä kuollut ennen ja jälkeen. Ainoa ero on peilissä ja vaatekoossa. Pudotin 25 kiloa ja muutos oli huomaamaton arkisissa asioissa. Mutta katselen silti tätä minua mieluummin kuin edellistä minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus oli niin ylistävä ja ylionnellinen, että se kuulostaa joltain uskoontulleen hehkutukselta. Ei joku hoikkuus onnea tuo. Voi ehkä tuoda paremman olon, jos elämäntapasi parantuvat hoikistuessa, mutta muuta arvoa sillä ei juuri ole. Kyllä minä ainakin olen milloin masentunut, milloin surullinen, tylsistynyt, turhautunut, huonovointinen, huonokuntoinen, tavallista arkea elävä hoikkanakin. Toki joskus iloinenkin, muttei se painoon liity.
Niin nojaa. Itse olen ollut hoikka koko ikäni, kunnes vaihdevuosissa lihoin yht'äkkiä. Ihan samat ongelmat oli silloin ennen, ja jos joku on muuttunut niin en tiedä, johtuuko se ylipainosta vai vaan iästä.
Suomalaiset naiset alkavat lihottamaan itseään vaihdevuosien aikana. Yleinen aktiivisuus vähenee, on enemmän "syitä" miksi liikunta jää väliin. Ja kun ollaan enemmän kotona, kummasti popsitaan kaikenlaista enemmän.
Kun paino nousee, se vähentää liikkumisen mielekkyyttä ja lisää näläntunnetta. Loppu on lihavaa historiaa...
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset alkavat lihottamaan itseään vaihdevuosien aikana. Yleinen aktiivisuus vähenee, on enemmän "syitä" miksi liikunta jää väliin. Ja kun ollaan ene
Niinkö luulet? Mä olen laihtunut. Lisäsin liikuntaa. On monia 50+ naisia jotka ovat normaalipainoisia
54v.
Vieras kirjoitti:
Ymmärsin että aapee haluaa olla terve ja voida hyvin. Siinä onkin monille tavoitetta.
Se on helppo tavoite.
Vierailija kirjoitti:
Laihdutus ei aina auta esim. uniapneaan tai kuorsaukseen.
Mä olen normaalipainoinen ja mulla on uniapnea.
Taitaa olla Suomi ainoa maa, jossa toisen onnistuminen ja ilo saa muissa aikaan negatiivisia ajatuksia ja fiilistä. Mistähän johtuu, että suomalaisten on niin vaikea hyväksyä toisen onnea? Pitääkö aina olla kateellinen toiselle, eikö olisi kivempi juhlistaa toisen hienoa saavutusta??
Minulta ainakin onnittelut aapeelle! 💗Tiedän miltä tuntuu taas elää ylipainon jälkeen.
t. itsekin ylipainosta vapautunut keijutar
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin 30 vuotta sitten painonvartijoissa. Ohjaaja aluksi sanoi ettei laihduttaminen muuta arkea. Ei tule rikas prinssi valkealla ratsulla, puolison kanssa riitaa edelleen, teinit hankalia, taaperot väsyttäviä. Pomo ei kosi, anna ylennystä eikä ylimääräistä palkankorotusta. Asuntolainat on maksettava, auto menee rikki edelleen, risat ihmissuhteet eivät laihduttamalla korjaannu.
Joo, ei laihdutus tietenkään tuollaisia asioita muuta mutta kyllä jokainen joka on ollut ylipainoinen ja laihduttanut normaalipainoon tietää miten se elämänlaatua ja jaksamista kohentaa muilla tavoin. Arkea jaksaa paljon paremmin kun ei kanna mukana ylimääräisiä kiloja ja niiden tuomaa matala-asteista tulehdusta elimistössä. Ei kolota eikä väsytä ja jaksaa liikkua. Peilikuvaa on mukavampi katsoa eikä vaateostoksilla käynti stressaa. Arjen askareetkin on nopeampi suoritta
Itse laihdutin 18-vuotiaana 74 kg:sta 62 kiloon. Sitten hankin muodikkaita vaatteita ja opettelin meikkaamaan. Mikä kokemus 18-vuotiaalle, kun yhtäkkiä pojat alkoivat olla kiinnostuneita ja olokin tuntui paljon paremmalta! Aloitin samalla kävelyliikunnan, jota olen jatkanut tähän ikään asti, eli 26 vuotta. Painan edelleen 62 kg.
Aloittajalla on varmasti pakkomielle pysyä hoikkana. Koska siitä tulee hänelle kaikki onni ja ihanuus elämään. On varmaan rasittavaa seuraa esim. kun mennään ulos syömään.