Onko muitakin, joiden mielestä on kivempaa olla hoikka kuin lihava? Laihdutin uniapnean ja muut vaivat pois viime vuonna. Nyt voin sanoa...
...että se todella kannatti! Ensimmäinen talvi koskaan, kun olen ollut yhtä virkeä kuin lapsena. Nukun paljon paremmin, herään virkeänä ja jaksan touhuta ja liikkua. Sitten illalla taas nukahdan suloisen pehmeään uneen. <3
Enää ei nälkäkiukku ja herkunhimo määrää rytmiäni. Enää ei tarvitse verhoutua "lakanoihin" ja voin käyttää ihania vaatteita. Eipä harmittanut uusia vaatekaapin sisältöä näin hoikkana.
Itsevarmuus ja aktiivisuus on noussut ihan uudelle levelille. Ystävät ovat antaneet ilahduttavaa palautetta "selvästä nuorentumisesta." Tuntui ihan itkettävän ihanalle, kun multa kysyttiin taas papereita, koska näytän alle 30-vuotiaalta!
Kivut ja säryt ovat jääneet pois eikä liukkaalla kävely enää pelota. Myös mielen välillä vallannut alakulo on kadonnut kilojen mukana.
Minä olen sitä mieltä (toki tämä on ihan makuasia), että on paljon paljon parempaa elämää, kun ei tarvitse kantaa ylimääräistä taakkaa mukanaan ja on hyvä virkeä mieli koko ajan.
Aikani minäkin "todistelin" kehopositiivisuutta, mutta en kyllä ollut valmis maksamaan siitä sellaista hintaa. Siksi vapauduin kiloistani.
Toivottavasti tämä kannustaa muitakin vaihtamaan paljon kevyempään elämään. Ei kai se kehopositiivisuus kuitenkaan ole omaa terveyttä ja elämänlaatua tärkeämpää?
Kommentit (426)
minä sain olla tervepainoinen yli vuoden ajan kiitos laihdutuslääkkeen. ikä vä kyllä lääkityksen jatkaminen ei ollut taloudellisesti mahdollista ja sen lopetettuani lihoin reilussa kahdessa vuodessa melkein 50 kiloa eli enemmän kuin mitä alunperin painoin. nyt kivut, väsymys, uniapnea ja alakulo ovat arkipäivää. kaipaan niitä ihania kevyitä aikoja joita sain nauttia.
Uniapnean lisäksi poistuu liuta muitakin vaivoja ja pääsee eroon lääkkeistä.
Vierailija kirjoitti:
minä sain olla tervepainoinen yli vuoden ajan kiitos laihdutuslääkkeen. ikä vä kyllä lääkityksen jatkaminen ei ollut taloudellisesti mahdollista ja sen lopetettuani lihoin reilussa kahdessa vuodessa melkein 50 kiloa eli enemmän kuin mitä alunperin painoin. nyt kivut, väsymys, uniapnea ja alakulo ovat arkipäivää. kaipaan niitä ihania kevyitä aikoja joita sain nauttia.
tuossa tilanteessa mounjaro ei ole ratkaisu,vaan jonkun sortin terapia.
Me isot tytöt uskallamme nauttia kivuista, säryistä, väsymyksestä, uniapneasta ja rasvamaksasta kuin myös korkeasta verenpaineesta ja ennen aikaisesta kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Me isot tytöt uskallamme nauttia kivuista, säryistä, väsymyksestä, uniapneasta ja rasvamaksasta kuin myös korkeasta verenpaineesta ja ennen aikaisesta kuolemasta.
Ja rumasta ulkonäöstä?
Osalla pienikin ylipaino vaikuttaa paljon. Minulla on tiimalasivartalo, eli minun PITÄISI olla juuri sellainen jolle muutaman kilon ylipainosta ei ole mitään haittaa jne. Minua ei ole käsketty edes terveydenhuollossa laihduttaa, ei edes silloin kun diagnosoitiin uniapnea, tai verenpainetauti...
No, pudotin sitten kumminkin sen alle 10 kiloa että pääsin selkeästi normaalipainon puolelle. Ajattelin että kannattaa kokeilla, kun ei hotsittanut ajatus nukkua kärsä päässä seuraavat 40 vuotta ja syödä SILTI verenpainelääkkeitä. Ei ollut edes vaikeaa painonpudotus, pätkäpaastoilin jättämällä aamiaisen pois ja sokerin jätin pois.
Kuorsaan, mutta en enää apneoi, minkä seurauksena ei tarvitse syödä enää KAHTA verenpainelääkettä ja kohta luultavasti ei enää yhtäkään -lääkäri on parin viikon päästä ja paineet kovasti hyvät.
Mieheni on superterve BMI:ssä 22, mutta jos paino nousee viisikin kiloa, sekin alkaa kuorsata, ja sillä kaikki se paino menee vatsaonteloon, mikä on paitsi epäterveellistä, myös äärimmäisen epäesteettistä, joten sekin on valinnut pysyä hoikkana. (Lihaksikkaita ja urheilullisia ollaan molemmat).
Toisin sanoen, se että tilastollisesti pienestä ylipainosta ei ole haittaa, ei tarkoita etteikö hyvinkin pieni ylipaino, tai jopa painonnousu normaalipainon sisällä, voi olla jollekin yksilölle haitallista.