Aloitin uudessa työpaikassa ja työkavereita ärsyttää kun mua ei löydy somesta ja kun en kerro itsestäni paljoa.

Ei minullakaan ole mitään sometilejä. Mutta ei mun työkaverit sitä ihmettele. Moni sanoo että heillä on, mutta eivät ehdi niitä juurikaan käyttämään. 

on viisautta ,ettei avudu heti tuntemattomille.työkaverit ei ole ystäviä vaan työkavereita.

itse puhun työpaikalla mielellän,i niitä näitä ,mutta en puhu yksityiselämästä mitään. toksiset juoruilijat ja selkäänpuukottajat on niiitä utelijoita yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Aivan samat kokemukset uudesta työpaikasta. Miten voi ollakin ihmiset niin jumalattoman kiinnostuneita toisten yksityiselämästä. Ja intetään samoja kysymyksiä, jos en halua vastata. 

Johtunee siitä, että normaalit ihmiset haluavat tehdä työpaikasta mahdollisimman helposti oltavan ympäristön. Silloin työssä käyminen on helpompaa ja kuormittaa vähemmän verrattuna siihen, että ympärillä on vain käpy perseessä olevia yrmynaamoja, jotka kommunikoivat vain pakonsanelemana, ja vain työasioista.

Kohta sitten itket kun kukaan ei ole tauolla sinun kanssa, eikä ketään kiinnosta kuin hädin tuskin tervehtiä sinua jos sitäkään kun olet niin salamyhkäinen ettet itsekään tervehdi. Usko huviksesi se kiinnostus lopahtaa, mutta saat todellakin olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kohta sitten itket kun kukaan ei ole tauolla sinun kanssa, eikä ketään kiinnosta kuin hädin tuskin tervehtiä sinua jos sitäkään kun olet niin salamyhkäinen ettet itsekään tervehdi. Usko huviksesi se kiinnostus lopahtaa, mutta saat todellakin olla rauhassa. 

On mahdollista olla todella tykätty ja luotettu työkaveri, vaikkei kertoisikaan asioita yksityiselämästään.

Onko duunarityötä? Ei missään akateemisissa töissä ainakaan kytätä kollegoiden somea.

En mun yksityiskohtia tarvitse tietää, mutta olisi kurjaa jos työkaverina olisi joku tuikituntematon, ja pysyisi tuntemattomana. On helpompi luottaa ja jakaa työtä ihmisen kanssa, josta tietää jotain perusasioita. Parhaat työtiimit mun työuran aikana ovat aina muodostuneet pienestä, toistensa tuntevista ryhmistä. Olen pahoillani superintrovertit, ette ole parhaita työntekijöitä yleensä vaikka ehkä niin luulette itsestänne. T. työnantaja

Vierailija kirjoitti:

Aivan samat kokemukset uudesta työpaikasta. Miten voi ollakin ihmiset niin jumalattoman kiinnostuneita toisten yksityiselämästä. Ja intetään samoja kysymyksiä, jos en halua vastata. 

Aiemmassa työpaikassa, jossa olin melkein 30-vuotiaana, yksi ja sama työkaveri kysyi joka perjantai, että mitä teen viikonloppuna ja maanantaina, että mitä tein viikonloppuna. Ei toki haittaa, mutta kun hän ei koskaan uskonut suunnitelmiani :D Tyyliin

Työkaveri: Mitä teet viikonloppuna?

Minä: Kirjoitan varmaan pöytälaatikkokirjaa omaksi ilokseni ja ehkä katson leffan.

Työkaveri maanantaina: Mitä teit viikonloppuna?

Minä: Kirjoitin ja katoin leffan.

Työkaveri: Aijaa, et tehny muuta?

Minä: En.

 

Seuraavalla viikolla sama: mitä teet -> käyn kirpputorilla ja varmaan pelaan konsolilla -> mitä teit viikonloppuna -> kävin kirpputorilla ja pelasin -> ai jaa, et muuta tehnyt?

Syy tähän oli kuulemma se, että hänen omat tyttäret, minua vähän nuoremmat, olivat hyvin sosiaalisia, meneviä ja kävivät joka viikonloppu bailaamassa ja radalla, joten tokihan sitten kaikki Suomen nuoret naiset lähtevät joka viikko radalle bailaamaan :D Minäkin, vaikka muuta perjantaina väittäisin.

Jokusen kuukauden kuluttua kyseleminen viikonlopuista loppui, kun tajusi, että minä tosiaankin olen kaikkein mieluiten kotona, lepään, luen, kirjoitan ja teen muuta rauhallista.

Kummallisen uteliaita tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan tutustua työkavereihin, vaikka olenkin introvertti. On todella raskasta, jos ei voi puhua koko päivänä kuin työasioista. On ihan mukava kuulla miten kollegat viettää vapaata ja ratkoo jotain yleisiä ongelmia yms. Osasta on tullut hyviä ystäviä. Puhuminen helpottaa yhteistyötä ja kasvattaa luottamusta. Ig ja fb on toisarvoisia, niissä on vain pinta ihmisestä.

Et kuulosta introvertilta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan tutustua työkavereihin, vaikka olenkin introvertti. On todella raskasta, jos ei voi puhua koko päivänä kuin työasioista. On ihan mukava kuulla miten kollegat viettää vapaata ja ratkoo jotain yleisiä ongelmia yms. Osasta on tullut hyviä ystäviä. Puhuminen helpottaa yhteistyötä ja kasvattaa luottamusta. Ig ja fb on toisarvoisia, niissä on vain pinta ihmisestä.

Et kuulosta introvertilta

 

Introvertti ja sosiaalisesti rajoittunut ovat kaksi eri asiaa. 

Ei olisi mikään ongelma olla työpaikalla avoin, jos työkavereiden yksityisasioihin osattaisiin suhtautua asiallisesti. Monella työpaikalla näin ei ole ja kaikkea, mitä kerrot, voidaan käyttää sinua vastaan. Jotkut rajattomat myös katsovat oikeudekseen sekaantua työkaverin yksityiselämään, jos se ei ole heidän mielestään oikealla mallilla. Esimerkiksi lapsentekojankutukset ja sinkkujen naittamisyritykset ovat näiden mielestä "välittämistä" ja "hyväntahtoista vitsailua".

Somettomuuskin tuntuu haittaavan lähinnä sellaisia työkavereita, jotka haluaisivat päästä juoruilemaan jostakusta ja vaivihkaa ujuttaa itsensä tämän elämään. Ei siinä ole kyse sosiaalisuudesta tai halusta tutustua toiseen vaan pelkästä vallan- ja juoruilunhalusta. Jos joku haluaa oikeasti tutustua, ei hän ala ensimmäisenä kiukutella tai painostaa. Suuttuminen on aina merkki siitä, että henkilöllä on jotain taka-ajatuksia eikä häntä oikeasti kiinnosta tutustua työkaveriin vertaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuppisuut creepyt alapeukuttamassa, kun eivät osaa toimia työyhteisössä. 

Äläpä nyt tuomitse kaikkia tuppisuita. Kyllä monet tuppisuut ymmärtävät ongelman jonka aiheuttavat työviihtyvyydelle. Mut tuppisuut ovat tuppisuita just siksi kun ei ne osaa olla muunalaisia. Ei se ole mikään päätös että nytpäs alankin puhumaan ja olemaan sosiaalinen. Se on vuosien tai minun kohdalla vuosikymmenen kestävä työ, johon kuului monen vuoden terapia että sain itsestäni tyypin joka osaa puhua niitä näitä työkavereille eikä ahdistu aina kun joku tervehtii tai tekee muuta normaalia sosiaalista kanssakäymistä

Joku kohtelsisuuttasn kysyy että onko sulla facebook ja sinä ylitulkitset. 90% jakaa oikeasti elämästään tosi vähän ha udo osa ei litäön. Tuota voidaan kysyä siksi että työpaikalla om joku vapaa-ajan ryhmä? Olen yhdessä harrasteryhmässä ja voi mennä monta päivää ettei kukaan haa sinne mitään. Sitten kyn joku jakaa ne on tyyliä huomasitteko lehtijutun jossa harrastus mainittiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta sitten itket kun kukaan ei ole tauolla sinun kanssa, eikä ketään kiinnosta kuin hädin tuskin tervehtiä sinua jos sitäkään kun olet niin salamyhkäinen ettet itsekään tervehdi. Usko huviksesi se kiinnostus lopahtaa, mutta saat todellakin olla rauhassa. 

On mahdollista olla todella tykätty ja luotettu työkaveri, vaikkei kertoisikaan asioita yksityiselämästään.

Harvemmin kukaan tauolla jaksaa tuppisuun kanssa istua ja jos jotain puhuu niin työasioita. Ainakin kaikki työpaikat missä itse olen ollut, ei näiden työasioista puhuvien kanssa ole kukaan jaksanut, osa on jopa sanonut ettei tauolla puhu yhtään työasioita. 

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole somessa, tutkimusten mukaan olet psykopaatti.

 

Laitahan linkkiä siihen mutta väärässä kyllä olet. Toiset meistä haluaa olla vaan rauhassa eikä viettää koko vapaa-aikaa jossain somessa. On katsos muutakin elämää.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan tutustua työkavereihin, vaikka olenkin introvertti. On todella raskasta, jos ei voi puhua koko päivänä kuin työasioista. On ihan mukava kuulla miten kollegat viettää vapaata ja ratkoo jotain yleisiä ongelmia yms. Osasta on tullut hyviä ystäviä. Puhuminen helpottaa yhteistyötä ja kasvattaa luottamusta. Ig ja fb on toisarvoisia, niissä on vain pinta ihmisestä.

Minäkin olen introvertti ja mulle tuo on aivan kammottavaa. Aniharvoin haluan tutustua syvällisemmin työkavereihin, enkä jaksaisi millään kuunnella enkä kommentoida vielä työn päälle niitä tappavan tylsiä jaaritteluja heidän elämästään sun muita aivopierujaan. Tein aikoinaan suuren virheen, kun en rakentanut eläämäni sitä kohti, että työskentelisin yksinäisessä hommassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele. Narsistit, psykopaatit ja sosiopaatti ovat hiljaisia, tuijottavat eivätkä ole somessa.

Arvioni on että savustavat sinut pihalle niin pian kuin mahdollista. Pienikin virhe tai väärä liike = toimisto kutsuu.

Taitaa olla päin vastoin. Some on täynnä narsisteja, koska somen perusominaisuus huomion ja tykkäysten metsästys ruokkii vahvasti ihmisten narsistisia tarpeita. Ei kai narsu voi jättää postaamatta jokapäiväistä naamakuvaansa, koska muuten hän ehkä lakkaisi olemasta. 

Se on nykyään normaalia. Kaikki epänormaali on narsismia ja psykopaattiutta. Siksi ne jotka eivät ole somessa kuvittelevat olevansa jumalia koska leikkivät niin erilaista olemalla epänormaali.

Näyttää siltä, että ole pahasti koukuttunut someen. Maapallo ihmisineen on ollut olemassa jo kauan ennen somea ja sinä väität näitä ilman somettamista olevia ihmisiä epänormaaleiksi? 

Ei mullakaan mitään tilejä ole. Yli 20 v ollut periaatteena että mahdollisimman vähän jälkiä nettiin. Työkaverit enimmäkseen kateellisia kun huomasivat että vaikea on itseään verkosta enää poistaa. Mukavan iitten kanssa silti jutella.

Minä olen alle kolmekymppinen ja työpaikalla oikein herätti ärsytystä ja nälvintää kun en omistanut älypuhelinta eikä mitään sometiliä?