Aloitin uudessa työpaikassa ja työkavereita ärsyttää kun mua ei löydy somesta ja kun en kerro itsestäni paljoa.
Olen hiljainen mutta hyvä työntekijä joten sain työpaikan.
Muut työntekijät yrittävät saada musta selville asioita, mutta olen salamyhkäinen ja sulkeutunut. 3 päivää sitten eräs nainen kysyi: "Ai eikö sulla ole facebookkia tai instaakaan?" Sanoin,e ttä ei, minä en sellaista harrasta.
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Normaalit ihmiset ymmärtävät että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Normaalit ihmiset ymmärtävät että vaikka he itse sattuisivatkin olemaan puheliaita ja seurallisia, niin kaikki eivät ole sellaisia: jotkut ovat hiljaisia ja viihtyvät yksikseen. Normaalit ihmiset ymmärtävät, etteivät nuo hiljaiset ole vääränlaisia tai heitä huonompia.
Normaalit ihmiset eivät yritä muuttaa toisia ihmisiä. Normaalit ihmiset hyväksyvät että jonkun toisen ihmisen perusluonne voi olla ihan erilainen ja että se on ihan ok. Normaalit ihmiset eivät vaadi muilta alituista keep smiling -asennetta eivätkä tulkitse vakavaa ilmettä murjottamiseksi ja yrmyilyksi.
Normaalit ihmiset eivät ole tyrkkyjä. Normaalit ihmiset kunnioittavat toisen yksityisyyttä ja halua olla rauhassa. Normaalit ihmiset keskittyvät juttelemaan niiden kanssa, jotka haluavat olla heidän seurassaan. Normaalit ihmiset voivat nauttia vilkkaista keskustelutuokiois
Erittäin hyvin sanottu👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele. Narsistit, psykopaatit ja sosiopaatti ovat hiljaisia, tuijottavat eivätkä ole somessa.
Arvioni on että savustavat sinut pihalle niin pian kuin mahdollista. Pienikin virhe tai väärä liike = toimisto kutsuu.
Eivät muuten ole. Eräs psykopaatiksi diagnosoitu nainen on erittäin hurmaava jolle monet haluavat avautua. Hurmaava ennen kuin hänet suututtaa...
Kuka mahtaa olla hän nimeltään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun työkaverit peruskouluikäisiä, vai miksi niille on jotenkin merkityksellistä tuo sometus ja muiden ihmisten yksityiselämä?
Ei vaan jotain 50v naisia
Ne on pahimpia. Nuoremmilla on omakin elämä joka on muuta kuin työtä. Ja monilla myös nykyään ymmärrystä, että ihan kaikkea ei tarvitse tai kannata laittaa nettiin esille.
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä juttuja lukee, olen todella kiitollinen työpaikoistani. Ei ole kukaan kysyttänyt somettamisesta. Kahvitauoilla osa lukee lehtiä ja osa rupattelee niitä näitä. Joskus jonkun kanssa puhutaan yksityisasioistakin. Minulla ei ainakaan ole mitään sellaista salattavaa, mikä voisi vahingoittaa urakehitystäni tai tulisi sen vuoksi uhkaa työpaikan menetyksestä.
Samoin meillä. Itse tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja saattaisin kysyä somesta. Olen ajatellut että se on kohteliastakin kysellä uudelta ihmiseltä asioita. Ei ole pakko kertoa mitään ja jos sen huomaisin niin lopettaisin heti. Toivoisin kuitenkin, että uusi työkaveri käyttäytyisi sen verran kohteliaasti, että ei vastaisi noin näpäyttävään sävyyn, "en harrasta sellaista" yms. Olisi myös kurja kuulla, että on pitänyt normaalia jutteluani uteluna, tai että olettaa minun ärsyyntyvän, kun ei kerro mitään. Meillä tosiaan osa kertoo enemmän ja osa ei, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Omituista. Eikö ne psykopaatit ja narsistit siellä sosiaalisessa mediassa juurikin komeile, päde ja manipuloi ihmisiä uskomaan omaan erinomaisuuteensa, kauneuteensa, onnekkuuteensa, keksittyyn mahtavaan elämäänsä? Ja kutsuvat hiljaisia ja "epäsosiaalisia" narsisteiksi, psykopaateiksi?
Vierailija kirjoitti:
Omituista. Eikö ne psykopaatit ja narsistit siellä sosiaalisessa mediassa juurikin komeile, päde ja manipuloi ihmisiä uskomaan omaan erinomaisuuteensa, kauneuteensa, onnekkuuteensa, keksittyyn mahtavaan elämäänsä? Ja kutsuvat hiljaisia ja "epäsosiaalisia" narsisteiksi, psykopaateiksi?
Projisointia. Varsinkin narskujen erikoisalaa. Jos onnistuu kääntämään huomion itsestä johonkuhun toiseen, niin saa jatkaa sekoilua ja manipulointia kaikessa rauhassa. Narsisti ei mitään muuta pelkää niin paljon kuin totuuden paljastumista itsestään.
Minä olen kylläkin ihan töissä työpaikalla, en solmimassa ihmissuhteita. Vapaa-aika erikseen!
En itse ole missään mediassa enää. Aikaisemmin facebook tilini varastettiin, ja vieras henkilö halusi olla minun facebook kaveri. Kerroin kaikille, että tilini on varastettu ja tein ilmoituksen myös. Mutta facebook ei ilmoittanut yhtään mitään. Tämä varas teki aina uusia yrityksiä tililleni. Joten laitoin salasanaksi erittäin vaikean tunnisteen ja poistin itseni täysin facebookista ja myös monilta tilleiltä. Ja myös eräät tori.fi haluavat, että voidaan käydä kauppa whats apin kautta, niin heti tietää, että varas ja huijari liikeenteessä, kun ei halua sopia kauppoja tori.fi viestinnän kautta, ja sanoo että on mukamas hankala sopia kauppoja tämän vuoksi? Niin heti tietää, että huijari taas liikenteessä.
Minua ärsyttää jos asioitani kerrotaan eteenpäin. Eräs läheinen sukulaiseni kertoi omille aikuisille lapsilleen minun asiat ja sitten niiden tietojen perusteella stalkkasivat somesta minun lasten asioita lisää. Sekään ei riittänyt, vaan sukulaiseni tuli kylään selvittämään heille epäselväksi jääneitä asioita ja kyseli ihan vain muina miehinä. Minä kyllä tajusin ettei niitä kysymyksiä tiedä esittää jos ei ole käynyt somessa. Lopetin puhumisen ja tapaamisetkin lopulta. En halua antaa mitään yksityiskohtaisia tietoja lapsistani tai itsestäni kenellekään jos ao ihmisen suu suoltaa niitä eteenpäin ja jos käy somessa selvittelemässä tapaamansa ihmisen asioita, niin se on viisainta sanoa et kävin muuten stalkkasmassa sun perhetilannettas tms ja tämä jäi vielä epäselväksi.
Ei ole mikään pakko olla työkavereitten kanssa kaveria somessa.
Mutta kyllä nykyään jos ei ole mitään sosiaalista mediaa tai verkkosivua käytössä niin kyllä se viittaa enemmän sairaalloiseen sulkeutuneisuuteen ja mahdolliseen sosiopatiaan. Normaali ihminen haluaa luoda ihmissuhteita ja on kiinnostunut toisista.
Todennäköisesti luulet vain muiden olevan kiinnostuneempia kuin ovatkaan. Monet toki ihmettelevät koska suuri osa on somessa, mutta se ei ole sama asia kuin ärsytys. Todennäköisesti loppujen lopuksi ketään ei kiinnosta.
No ei työkavereiden tarvitse tietääkkään susta yhtään mitään kuten musta eivät tiedä eivätkä tule tietämään . Mua ei myöskään somesta löydy eikä tule löytymään. Se on vaan voi voi jos nuo asiat työkavereille aiheuttaa pahan mielen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko olla työkavereitten kanssa kaveria somessa.
Mutta kyllä nykyään jos ei ole mitään sosiaalista mediaa tai verkkosivua käytössä niin kyllä se viittaa enemmän sairaalloiseen sulkeutuneisuuteen ja mahdolliseen sosiopatiaan. Normaali ihminen haluaa luoda ihmissuhteita ja on kiinnostunut toisista.
Ennen somen olemassaoloa kaikki ihmiset olivat sairaalloisen sulkeutuneita sosiopaatteja?
Tiesitkös että ihmissuhteita voi muodostaa somen ulkopuolellakin?
Some ei ole kenenkään identiteetti tai sen jatke. Jos joku näin kokee on kyseessä persoonallisuushäiriö. Sosiaalisen median hyvät ja rakentavat puolet ovat kyllä olemassa ja niiden vaikutukset on nähty. Mutta pahimmillaan siitä voi tulla elämää hallitseva ja haitallinen väline joka aiheuttaa jopa riippuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan tutustua työkavereihin, vaikka olenkin introvertti. On todella raskasta, jos ei voi puhua koko päivänä kuin työasioista. On ihan mukava kuulla miten kollegat viettää vapaata ja ratkoo jotain yleisiä ongelmia yms. Osasta on tullut hyviä ystäviä. Puhuminen helpottaa yhteistyötä ja kasvattaa luottamusta. Ig ja fb on toisarvoisia, niissä on vain pinta ihmisestä.
Ok. No minä en halua elämääni ihmisiä, olen täällä töissä.
Ajattelepa, olet töissä kolmasosan elämästäsi. Vietät työporukan kanssa enemmän aikaa kuin perheesi, ystäviesi tai edes nukkuessa (jos nukut kuin keskiverto suomalainen eli liian vähän). Aika ankea elämänasenne olla pas kanjäykkänä "vain töissä". No, todennäköisesti et hirveästi antaisi työkavereillekaan tuolla asenteella, joten ehkä teet heille palveluksen ettei turhaan kannata sinuun tuhlata aikaa.
En ole lukenut tätä ketjua lainkaan. Ap.lle sanoisin, ettei ihan zombina kannata kahvitauolla olla. Jotenkin on hyvä työyhteisöön näyttää kuuluvansa ja jotain perusjuttuja itsestään kertoa. Mitä harrastaa, ettei ole someihmisiä, ei ole kovin ulospäin suuntautunut.
Esimerkkejä reaalielämästä:
Esimies ihmetteli, kun hyvä työntekijä ei koskaan halunnut kauemmas koulutuksiin, kuten muut. Syytä esimies tiennyt: kotona oli vaikeavammainen lapsi, jonka hoidossa häntä tarvittiin.
Työyhteisössä oli tusinan verran työntekijöitä. Yksi oli toistuvasti viikkokausia yhtäkkisesti poissa ja samoin yhtäkkiä palasi ja kahvipöydässä puheli vaivatta smalltalkia aivan kuin ei olisi poissa ollutkaan. Oli kyllä outoa. Esimies toki poissaolot tiesi, mutta eivät työkaverit.
Sua ei voi lokeroida mihinkään sosiaaliluokkaan kun et jaa koko elämääsi somessa. Tätähän ihmiset tekee utelee todella henk.kohtaisia asioita ja sit lokeroidaan johonkin sosiaaliluokkaan sen mukaan esim. asutko omistusasunnossa vai vuokralla? Onko mies hyvä palkkainen jne...ei se työkavereille kuulu? Pidä pintasi äläkä jaa mitään yksityiselämäsi tietoja. XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan tutustua työkavereihin, vaikka olenkin introvertti. On todella raskasta, jos ei voi puhua koko päivänä kuin työasioista. On ihan mukava kuulla miten kollegat viettää vapaata ja ratkoo jotain yleisiä ongelmia yms. Osasta on tullut hyviä ystäviä. Puhuminen helpottaa yhteistyötä ja kasvattaa luottamusta. Ig ja fb on toisarvoisia, niissä on vain pinta ihmisestä.
Ok. No minä en halua elämääni ihmisiä, olen täällä töissä.
Ajattelepa, olet töissä kolmasosan elämästäsi. Vietät työporukan kanssa enemmän aikaa kuin perheesi, ystäviesi tai edes nukkuessa (jos nukut kuin keskiverto suomalainen eli liian vähän). Aika ankea elämänasenne olla pas kanjäykkänä "vain töissä". No, todennäköisesti et hirveästi antaisi työkavereillekaan tuolla asenteella, joten ehkä teet heille palveluksen et
Niin, kolmasosa menee jo siinä seurassa. Voi keskustella kasvotusten sen, minkä töiltä ehtii. Vieläkö pitää vapaa-aikakin käyttää somessa jutusteluun tai työkavereiden stalkkaukseen? Minusta kolmasosa riittää aivan hyvin, eihän ihmisellä edes jää aikaa somessa päivystää jos meinaa nukkua ja pitää muitakin suhteita yllä, ehkä ulkoilla eikä kytätä luuria.
Kannattaa jutella asioista, jotka eivät ole kovin henkilökohtaisia. Hyviä aiheita ovat vaikkapa erilaiset kulttuuririennot, kuten vaikkapa näyttelyt, elokuvat, teatteri tai harrastukset. Voi jo etukäteen miettiä, mitä juttelisi vaikkapa viikonlopun jälkeen. Jos on esim. käynyt elokuvissa, voi kertoa siitä. Tärkeää on pitää yllä myönteinen tunnelma, kuitenkin siten, ettei tarvitse avata omaa elämäänsä.
Itse olen oppinut, ettei työkavereihin voi luottaa niin paljon, että kertoisin henkilökohtaisia asioita. Kerrankin olin ajattelemattomuuttani sanonut työkaverille jotain miessuhteistani ja kohta koko työporukka tuntui tietävän niistä. Jne. Myönteisiä yllätyksiä ei ole tällä saralla juurikaan tullut, paitsi erään työpaikan huikea siivooja, älykäs ja empaattinen.