Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi ei pidä minusta
28.12.2023 |
En tiedä syytä asialle. Olen ihan tavallinen, tavallisen näköinen suomalainen nainen. Useimpien mielestä ihan mukava ihminen, hyväksi kuuntelijaksi ja fiksuksi kehuttu. Omasta mielestäni olen kohtelias ja rauhallinen. Osaan laittaa ruokaa, en tunnusta mitään väriä politiikassa enkä uskonnossa, hyvä koulutuskin on ja rahatilanne ok, jne eli nekin asiat kunnossa. En mikään mahtavin ja upein ihminen, mutta kuitenkin ihan ok eikä minussa pitäisi olla mitään sellaista isompaa vikaa minkä takia joku selkeästi ei minusta tykkäisi (aikuisen poikansa puolisona).
Anoppini ei vain pidä minusta. Aluksi kai piti, mutta sittemmin ei, välillä tuntuu että jopa inhoaa minua. Edellinen (avo)anoppini tykkäsi minusta ja meillä oli hyvät välit ja koin sellaisen todella mukavana. Nyt lähinnä ahdistaa. Tiedän anoppini puhuvan minusta pahaa selkäni takana. Myös pojalleen, mutta muillekin. Ja seurassani hän on minulle inhottava, lähinnä sellaista piilo*ittuilua keskustelu hänen puolelta. Ei minusta kaikkien tarvitse pitää, mutta kyllä tämä aika ikävältä tilanteelta tuntuu. Mitä siis tehdä asialle?
Kommentit (138)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaava tilanne täällä. En suostu enää tapaamaan anoppiani.
En minäkään toista miniääni, se ulisee kuulema kun hoidan toisen poikani lapsia ja vien koko perhettä lomille ja vaatetan lapsia. Eikä tämä ällöminiä saa tulee mökillemme, poika saa, miniä ei. Sitä saa mitä tilaa.
Minä kans olen ikionnellinen kun ei tarvitse miniää katsella. Sanoinkin pojalle, että jos lisäännyt niin hoitakaa itse, minä en miniän kersoja hoida.
Niin, poikasi lapsethan eivät ole sinun lapsenlapsiasi. Ole yksin, kukaan ei tuollaista anoppia eikä isoäitiä siedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään pidä, hänhän on sun anoppisi. Anopit eivät pidä miniöistään. Miniä on varastanut ja ominut anopin kultamussupossuhöpöliinin ja katkaisee ennen pitkää napanuoran naps vaan!
Jaa, minä olen hirmun iloinen kun poikani löysi vaimon itselleen, nyt on kolme kaunista minun näköistä lasta, eikä minun tarvitse niin kantaa huolta yksinäisestä pojasta. Miniä on vielä erinomainen kokki.
Kolme kaunista sinun näköistä lasta?!? Tsiisus mikä hirviö olet.
Kyllä minun on vähän vaikea ollut hyväksyä eronnutta naista lapsineen miniäkseni. Itsehän poika valinnan teki, nyt on sitten lapsista jos mitä suukopua heidän isänsä kanssa ja näyttää ettei poikakaan kovin innostunut kuitenkaan isänä olemiseen alle kymmenvuotiaille kun arki alkoi.
Alkava Alzheimer, tai jotain .OLETKO kysynyt syytä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä miehesi sanoo asiasta ? Oletko kysynyt anopilta, mikä vaivaa ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaava tilanne täällä. En suostu enää tapaamaan anoppiani.
Anoppien on taatusti iloinen ja miehesi eroaa sinusta piakkoin. T. avioliittoneuvontaa 30 v antanut pappi.
TAIDAT olla se DEMONI-PAPPI ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos anoppi ei pidä miniästään, ero on edessä ennemmin tai myöhemmin. Äideillä on poikiinsa valtavan vahva vaikutus.
Meillä anoppi pakotti valitsemaan ja poikansa valitsi anopin järkytykseksi minut. Ei kovin yleistä. Kevyet mullat anopille. T. Ed
Sama asetelma täällä. Tosin anoppi tietää, että jos esittäisi tuollaisen vaatimuksen, niin jäisi oitis rannalle.
Tyytyy osaansa ja perseilee satunnaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini nimitti minua 23 vuotta pappilan hätävaraksi ja muistutti aina tavatessamme, että kohta se xx (poikansa siis) sinut jättää, turha kuvitella mitään. Kun poikansa sitten löysi viisikymppisenä itseään reippaasti nuoremman rakkauden ja hautoi suhdetta salassa toista vuotta ja oli kaikenkaikkiaan munaton p...a, joka ei uskaltanut tunnustaa tilannetta ennenkuin omansa ja lastensa ja minunkin asiani ja koko perheen talous siihen päälle olivat jo solmussa, anoppi oli ikionnellinen. Väitti parantuneensa verenpainetaudistakin, jonka minun olemassaoloni oli kuulemma vuosien aikana aiheuttanut. En koe menettäneeni suuresti mitään.
No katkeralta kuulostat ja anoppisi oli oikeassa. 🤣
Hei naamakuvan lähettäjä, vieläkö istut suolet ummella pytylläs ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan anoppini pidä minusta, syystä jota en tiedä. Olen kuitenkin päättänyt olla kommentoimatta miehelleni mitään negatiivista äidistään. Luulen, että mitä paremmin meillä mieheni kanssa menee, sitä enemmän anoppia ärsyttää.
Tämä joulu oli ihan kamala, kaikki minun mielipiteeni olivat vääriä, ja minun sukulaisiani jopa haukuttiin. Onnistuin pitämään mölyt mahassa, poistuin vain "laittamaan tiskejä" ja siemailin glögiä hiljaa. En suostu enää provosoitumaan. Mieheni kyllä huomaa nämä tilanteet ja on puolellani. Yleisen rauhan nimissä olen sitten vaikka kynnysmattona, ei haittaa. En halua alkaa riidellä lasten nähden.
Nuoruudessa minulla oli poikaystävä, jolla oli ihana äiti. Soitteli minulle vielä kuulumisia, vaikka oltiin poikansa kanssa erottu. Muistelen häntä lämmöllä.
Olen itse anoppi kahdelle ja tykkään kummastakin tosi paljon. Olen sen heille kertonutkin. En ymmärrä äitejä, jotka ovat mustasukkaisia omista pojistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mistä se johtuu? Minulla oli aikoinaan anoppi, joka ei oikein pitänyt minusta. Se juonsi juurensa siitä, kun hän oli kovin ihastunut ex-mieheni entiseen tyttöystävään. Minä en ollut koskaan niin hyvä ihminen. Heillä oli synkannut.
Toisaalta minä ymmärrän nyt kun oma poika on aikuinen. Hänellä oli 15-16 v. niin ihanan suloinen likkakaveri. Tykkäsin paljon, melkein kuin olisi oma tyttö ollut. En ole varma, voiko tulla koskaan toista, joka sulattaa sydämen samalla tavalla. Nykyinen ystävätär on kylmä, jotenkin etäinen ja vakava, mutta hyvä ihminen. He eivät asu yhdessä.
Taidat olla samanlainen kuin ex-anoppini, joka oli sellainen ällömakea lässyttäjä.
Jos puhuu kutakuinkin aikuisesta ihmisestä suloisena, niin jotain on päässä vikaa. Vauvat voi olla suloisia, ja alle kouluikäiset, mutta eiköhän siitä ylöspäin jo löydy muitakin piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan anoppini pidä minusta, syystä jota en tiedä. Olen kuitenkin päättänyt olla kommentoimatta miehelleni mitään negatiivista äidistään. Luulen, että mitä paremmin meillä mieheni kanssa menee, sitä enemmän anoppia ärsyttää.
Tämä joulu oli ihan kamala, kaikki minun mielipiteeni olivat vääriä, ja minun sukulaisiani jopa haukuttiin. Onnistuin pitämään mölyt mahassa, poistuin vain "laittamaan tiskejä" ja siemailin glögiä hiljaa. En suostu enää provosoitumaan. Mieheni kyllä huomaa nämä tilanteet ja on puolellani. Yleisen rauhan nimissä olen sitten vaikka kynnysmattona, ei haittaa. En halua alkaa riidellä lasten nähden.
Nuoruudessa minulla oli poikaystävä, jolla oli ihana äiti. Soitteli minulle vielä kuulumisia, vaikka oltiin poikansa kanssa erottu. Muistelen häntä lämmöllä.
Kysymykseni sinulle, että miksi vietät joulua anopin seurassa? Lasten takia ei minusta ole hyväksyttävä syy, isä voi käyttää ihan yksin lapsia joulunvietossa anoppilassa. Ite en suostuisi kuuntelemaan ollenkaan mitään haukkumista tai mollaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin suoraan asiasta ja ilmoittaisin sitten että ei tarvi olla tekemisissä eikä paskaa puhua enää.
Minulle kävi niin, että ennen anoppi piti minusta ja oli minulle mukava, mutta kun saimme esikoisen niin asiat muuttui. Sainkin aina kuulla mitä olen väärin ja yhtäkkiä minussa oli vaikka mitä vikoja joista anoppi minulle huomautteli. Ja ennen kivasti ja lämpimästi minuun suhtautunut anoppi suhtautuikin minuun varsin ikävästi. En tiedä miksi mutta jotenkin se liittyi siihen että saimme lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan anoppini pidä minusta, syystä jota en tiedä. Olen kuitenkin päättänyt olla kommentoimatta miehelleni mitään negatiivista äidistään. Luulen, että mitä paremmin meillä mieheni kanssa menee, sitä enemmän anoppia ärsyttää.
Tämä joulu oli ihan kamala, kaikki minun mielipiteeni olivat vääriä, ja minun sukulaisiani jopa haukuttiin. Onnistuin pitämään mölyt mahassa, poistuin vain "laittamaan tiskejä" ja siemailin glögiä hiljaa. En suostu enää provosoitumaan. Mieheni kyllä huomaa nämä tilanteet ja on puolellani. Yleisen rauhan nimissä olen sitten vaikka kynnysmattona, ei haittaa. En halua alkaa riidellä lasten nähden.
Nuoruudessa minulla oli poikaystävä, jolla oli ihana äiti. Soitteli minulle vielä kuulumisia, vaikka oltiin poikansa kanssa erottu. Muistelen häntä lämmöllä.
Ei pidä suostua kynnysmatoksi minkään yleisen rauhan tai muunkaan vuoksi. Ja lastesikin olisi tärkeä nähdä että puolustat itseäsi etkä alistu kiusattavaksi.
Samanlainen lähtökohta minulla. Anoppini tuntui kokevan minut kilpailijakseen. Hän vertasi meitä jatkuvasti. Haluan vielä korostaa, että tämä vertailun tarve lähti hänestä itsestään. Minä en tuonut millään tavoin esiin niitä asioita, jotka häntä tuntuivat hiertävän.
Tällaiset asiat häntä ärsyttivät:
Olen akateeminen - anoppi oli käynyt kolmen opintoviikon kurssin yliopistossa ja mainitsi sen usein.
Minulla on luonnonkihara tukka - anoppi kehui omaa tukkaansa, jonka ansiona hän piti sen piikkisuoruutta (älkää kysykö, miksi hänellä oli jatkuvasti permanenttikiharat).
Olen keskiluokkaisesta perheestä ja minulla on perinnöksi saatuja hopea- ja kristalliesineitä - anoppi esitteli ylpeänä paria kolmea omaa hopealusikkaansa ikään kuin ne olisivat Englannin kruununjalokiviä.
Minulla on ajokortti - anoppi kertoi suunnitelleensa auton ostamista 70-luvulla, vaikkei hänellä ollut milloinkaan ajokorttia.
Minulla on useita tuhansia kirjoja - anoppi esitteli omaa parin kolmen hyllymetrin kirjastoaan, jossa oli hänen kertomansa mukaan harvinaisia teoksia.
Kaikki nuo vertailut tapahtuivat tavalla, jolla hän pyrki väheksymään minua ja korottamaan itseään.
En minä niihin milloinkaan mitenkään vastannut. Olin hiljaa vain ja annoin mummon puhua, kun hänelle siitä näytti tulevan hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan anoppini pidä minusta, syystä jota en tiedä. Olen kuitenkin päättänyt olla kommentoimatta miehelleni mitään negatiivista äidistään. Luulen, että mitä paremmin meillä mieheni kanssa menee, sitä enemmän anoppia ärsyttää.
Tämä joulu oli ihan kamala, kaikki minun mielipiteeni olivat vääriä, ja minun sukulaisiani jopa haukuttiin. Onnistuin pitämään mölyt mahassa, poistuin vain "laittamaan tiskejä" ja siemailin glögiä hiljaa. En suostu enää provosoitumaan. Mieheni kyllä huomaa nämä tilanteet ja on puolellani. Yleisen rauhan nimissä olen sitten vaikka kynnysmattona, ei haittaa. En halua alkaa riidellä lasten nähden.
Nuoruudessa minulla oli poikaystävä, jolla oli ihana äiti. Soitteli minulle vielä kuulumisia, vaikka oltiin poikansa kanssa erottu. Muistelen häntä lämmöllä.
Jos minun sukulaisia haukuttaisiin niin kysyisin kyllä suoraan että miksi puhut rumasti sukulaisistani.
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen lähtökohta minulla. Anoppini tuntui kokevan minut kilpailijakseen. Hän vertasi meitä jatkuvasti. Haluan vielä korostaa, että tämä vertailun tarve lähti hänestä itsestään. Minä en tuonut millään tavoin esiin niitä asioita, jotka häntä tuntuivat hiertävän.
Tällaiset asiat häntä ärsyttivät:
Olen akateeminen - anoppi oli käynyt kolmen opintoviikon kurssin yliopistossa ja mainitsi sen usein.
Minulla on luonnonkihara tukka - anoppi kehui omaa tukkaansa, jonka ansiona hän piti sen piikkisuoruutta (älkää kysykö, miksi hänellä oli jatkuvasti permanenttikiharat).
Olen keskiluokkaisesta perheestä ja minulla on perinnöksi saatuja hopea- ja kristalliesineitä - anoppi esitteli ylpeänä paria kolmea omaa hopealusikkaansa ikään kuin ne olisivat Englannin kruununjalokiviä.
Minulla on ajokortti - anoppi kertoi suunnitelleensa auton ostamista 70-luvulla, vaikkei hänellä ollut milloinkaan ajokorttia
Ei nuo vielä kovin kamalalta kohtelulta kuulosta, vähän säälittävältä käytökseltä vain.
Alue: Aihe vapaa
Akateeminen anoppi on paras.