Anoppi ei pidä minusta
En tiedä syytä asialle. Olen ihan tavallinen, tavallisen näköinen suomalainen nainen. Useimpien mielestä ihan mukava ihminen, hyväksi kuuntelijaksi ja fiksuksi kehuttu. Omasta mielestäni olen kohtelias ja rauhallinen. Osaan laittaa ruokaa, en tunnusta mitään väriä politiikassa enkä uskonnossa, hyvä koulutuskin on ja rahatilanne ok, jne eli nekin asiat kunnossa. En mikään mahtavin ja upein ihminen, mutta kuitenkin ihan ok eikä minussa pitäisi olla mitään sellaista isompaa vikaa minkä takia joku selkeästi ei minusta tykkäisi (aikuisen poikansa puolisona).
Anoppini ei vain pidä minusta. Aluksi kai piti, mutta sittemmin ei, välillä tuntuu että jopa inhoaa minua. Edellinen (avo)anoppini tykkäsi minusta ja meillä oli hyvät välit ja koin sellaisen todella mukavana. Nyt lähinnä ahdistaa. Tiedän anoppini puhuvan minusta pahaa selkäni takana. Myös pojalleen, mutta muillekin. Ja seurassani hän on minulle inhottava, lähinnä sellaista piilo*ittuilua keskustelu hänen puolelta. Ei minusta kaikkien tarvitse pitää, mutta kyllä tämä aika ikävältä tilanteelta tuntuu. Mitä siis tehdä asialle?
Kommentit (138)
Kas kun on kelvannut huonon äidin poika?
Toistan: Se anoppi ei ole mikään universsumin keskipiste, jota kaikki muut kiertää ja toimii sen mukaan, mikä se anoppi on.
Hän on pelkkä sivuhahmo, jolla ei ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Kas kun on kelvannut huonon äidin poika?
Toistan: Se anoppi ei ole mikään universsumin keskipiste, jota kaikki muut kiertää ja toimii sen mukaan, mikä se anoppi on.
Hän on pelkkä sivuhahmo, jolla ei ole mitään väliä.
Mutta kuitenkaan anopin vihaaja ei edes miehensä anna luoda yhteisiin lapsiin niin paljon että voisi ottaa mukaan mummoa tervehtimään.
Katsokaa hyvät ihmiset peiliin.
Mutta kuitenkaan anopin vihaaja ei edes miehensä anna luoda yhteisiin lapsiin niin paljon että voisi ottaa mukaan mummoa tervehtimään.
Ei ole mitään anopin vihaajia. Jotta jotakuta vihaisi, täytyisi sitä vihan kohdetta pitää jotenkin keskeisenä. Miehen sukulainen ei ole sellainen, täysin yhdentekevä ihminen.
Vanhemman vastuulla on myös arvioida se mikä on lasten paras. Ja tässä tapauksessahan se on nimenomaan se mummo, joka siellä mummolassa suoltaa vihapuhetta kaikkien kuullen (eikä lasten ole hyvä sellaisia kuunnella, varsinkin kun ko vihapuhe vielä murentaa vanhemman auktoriteettia) ja joka ei ole edes osoittanut mitään kiinnostusta lapsenlapsiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuitenkaan anopin vihaaja ei edes miehensä anna luoda yhteisiin lapsiin niin paljon että voisi ottaa mukaan mummoa tervehtimään.
Ei ole mitään anopin vihaajia. Jotta jotakuta vihaisi, täytyisi sitä vihan kohdetta pitää jotenkin keskeisenä. Miehen sukulainen ei ole sellainen, täysin yhdentekevä ihminen.
Vanhemman vastuulla on myös arvioida se mikä on lasten paras. Ja tässä tapauksessahan se on nimenomaan se mummo, joka siellä mummolassa suoltaa vihapuhetta kaikkien kuullen (eikä lasten ole hyvä sellaisia kuunnella, varsinkin kun ko vihapuhe vielä murentaa vanhemman auktoriteettia) ja joka ei ole edes osoittanut mitään kiinnostusta lapsenlapsiaan kohtaan.
Minkälaisua ovat työtovereittesi anopit vai vahvistatteko kahvitunnit toistenne harhoja?
Oletko koskaan kuullut ihan normaalista ihmisistä, mummoista, miniöistä, anopeista?
Teillä on hyvät edellytykset kauhuminiöinä kauhuanoppeihin . Nalkuti nalkuti kuulee mieskin koko ajan.
Ei tykännyt minunkaan anoppini, nyt jo edesmennyt.
Mielenkiintoista oli se, että hän oli ilmeisesti jo ennen ensitapaamistamme päättänyt inhota minua. Olin nuori ja naiivi ja menin ehkä hieman sinisislmäisenä tapaamaan tulevia appivanhempiani, mutta koska nyt olin nuori ja naiivi se vastaanotto oli kyllä isku vasten kasvoja.
Anopin ilme oli lievästi sanottuna myrkyllinen, ja myös miehen sisaren, minua vanhempi, asui kotona. Appi hiiviskeli nurkissa, ei puhunut. Anoppi tai silloin vielä tuleva anoppi alkoii laukoa ilkeyksiä minun ohitseni miehen sisarelle.
Kaiken lisäksi mies vielä häipyi talon yläkertaan missä kaksi veljeään asui, kotonaan hekin. Jäin yksin anopin myrkkynuolien maaliksi. Silloin jo, sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen päätin että tuonne en kyllä enää mene.
Meillä oli pienet häät, vain läheiset ja parhaat ystävät jne. Myös appivanhemmat olivat paikalla, ja vetäytyivät omiin oloihinsa. Jälkeenpäin sian kuulla että oli kuulemma ollut liian hienoa ja eihän he "tällaiset tavalliset" sinne sopineet.
En sitten tiedä millä tavoin oli hienoa mutta näin hän oli päättänyt.
Häitten jälkeen en heitä tavannut, mies kävi yksin kotonaan silloin kun kävi, ei kovin usein hänkään. Meni muutama vuosi ja anoppi kuoli. Silloin appi muuttui. Hän olikin ihan leppoisa tosin hiljainen mies, joka tykkäsi kovasti tyttärestämme joka syntyi anopin kuoleman jälkeen. Ilmeisesti se ihminen myrkytti hänenkin elämänsä.
No, eipä anoppi elämääni päässyt vaikuttamaan noitten parin ensikohtaamisen jälkeen. En ole ihminen joka jää kuuntlemaan ja kiltisti kumartelemaan ja nyökkäilemään. Ei tupata kun ei tykätä.
Minkälaisua ovat työtovereittesi anopit vai vahvistatteko kahvitunnit toistenne harhoja?
Oletko koskaan kuullut ihan normaalista ihmisistä, mummoista, miniöistä, anopeista?
Teillä on hyvät edellytykset kauhuminiöinä kauhuanoppeihin . Nalkuti nalkuti kuulee mieskin koko ajan.
Toistan: Ei kaikkien elämä kierrä sen anopin ympäri. Yritä nyt ymmärtää. Miehen sukulainen on vain joku, johon on törmännyt, eikä siinä sitten muuta.
Miksi hänestä nalkuttaisi, kun hänen kanssaan ei ole edes tekemisissä? Joten se ketjukin myös katkeaa siihen, kun ei alistu, vaan antaa olla heti.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisua ovat työtovereittesi anopit vai vahvistatteko kahvitunnit toistenne harhoja?
Oletko koskaan kuullut ihan normaalista ihmisistä, mummoista, miniöistä, anopeista?
Teillä on hyvät edellytykset kauhuminiöinä kauhuanoppeihin . Nalkuti nalkuti kuulee mieskin koko ajan.
Toistan: Ei kaikkien elämä kierrä sen anopin ympäri. Yritä nyt ymmärtää. Miehen sukulainen on vain joku, johon on törmännyt, eikä siinä sitten muuta.
Miksi hänestä nalkuttaisi, kun hänen kanssaan ei ole edes tekemisissä? Joten se ketjukin myös katkeaa siihen, kun ei alistu, vaan antaa olla heti.
Huomenna mouruat täällä kun ei anoppi katso lapsiasi, ei anna kalliita lahjoja perheellenne. Katsoo vaan sen veljen lapsia jolla on normaali vaimo, ei narsistinen nipottaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvonpiirteissäsi on jotain mikä ärsyttää häntä alitajuisesti, esim. epäsymmetriaa.
Just varmaan.
Ja se 50-90 vuotias anoppi on symmetrinen kasvoiltaan, ihanko mallin näkönen?
Jotkut ainakin kuvittelee olevansa. Yritetään iskeä poikaansa nuorempia kloppeja, voi luoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kun on kelvannut huonon äidin poika?
Toistan: Se anoppi ei ole mikään universsumin keskipiste, jota kaikki muut kiertää ja toimii sen mukaan, mikä se anoppi on.
Hän on pelkkä sivuhahmo, jolla ei ole mitään väliä.
Mutta kuitenkaan anopin vihaaja ei edes miehensä anna luoda yhteisiin lapsiin niin paljon että voisi ottaa mukaan mummoa tervehtimään.
Katsokaa hyvät ihmiset peiliin.
Huonon äidin (kiitos kun osasitkin ilmaista sen niin täydellisesti!) poika EI OLE KOSKAAN vienyt lapsiaan äitinsä luo. Mistäs se kertoo??
poika EI OLE KOSKAAN vienyt lapsiaan äitinsä luo. Mistäs se kertoo??
Siitä että se mummola ei ole lapsille turvallinen paikka.
Lasten äiti ei ole normaali, hän on syrjäyttänyt isän lapsistaan
Täh? Ihan normaalistihan se isä on lastensa elämässä.
Miten miehet kestävät naisen joka vielä vaihdevuosissaan jankkaa vuosia sitten kuolleesta anopista?
Ei anoppi silloin ole ollut merkityksetön.
Miten miehet kestävät naisen joka vielä vaihdevuosissaan jankkaa vuosia sitten kuolleesta anopista?
Ei anoppi silloin ole ollut merkityksetön.
Mistä ihmeestä sinä puhut? Ja kai sitä anoppiketjussa nyt sitten keskustellaan anopeista. Keskustele sinäkin. Ja jätä tuo aiheen vierestä solvaaminen.
Jonkun marttyyri anoppi selkeästi eksynyt ketjuun kiukuttelemaan, vika löytyy pelkästään muista ihmisistä, ei anopin omasta peilistä.
Hain tätä keskustelua googlella. Ensin tuli vanha keskustelu jossa anoppi kertoo pitäneensä häissä puheen: kasvatin pojastani hyvän miehen ja nyt annan sen sinulle. Raamatun käskyn mukaan mies hylkää perheensä, niinpä emme enää tapaa.
Ihmettelee, miksi tulee ristäiskutsuja ja kyläkutsuja, hän, anoppi, on tehtävänsä tehnyt. Ei siis mene.
Tuo on kyllä hyvä käytäntö. Kun poika seurustelee, nähköön äitinsä seuraavan kerran arkussa. Jos pojan silloinen omistaja sallii.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään pidä, hänhän on sun anoppisi. Anopit eivät pidä miniöistään. Miniä on varastanut ja ominut anopin kultamussupossuhöpöliinin ja katkaisee ennen pitkää napanuoran naps vaan!
Ei pidä paikkaansa! Olen itse anoppi ja pidän kummastakin miniästäni. Ja he tietävät sen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tykännyt minunkaan anoppini, nyt jo edesmennyt.
Mielenkiintoista oli se, että hän oli ilmeisesti jo ennen ensitapaamistamme päättänyt inhota minua. Olin nuori ja naiivi ja menin ehkä hieman sinisislmäisenä tapaamaan tulevia appivanhempiani, mutta koska nyt olin nuori ja naiivi se vastaanotto oli kyllä isku vasten kasvoja.
Anopin ilme oli lievästi sanottuna myrkyllinen, ja myös miehen sisaren, minua vanhempi, asui kotona. Appi hiiviskeli nurkissa, ei puhunut. Anoppi tai silloin vielä tuleva anoppi alkoii laukoa ilkeyksiä minun ohitseni miehen sisarelle.
Kaiken lisäksi mies vielä häipyi talon yläkertaan missä kaksi veljeään asui, kotonaan hekin. Jäin yksin anopin myrkkynuolien maaliksi. Silloin jo, sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen päätin että tuonne en kyllä enää mene.
Meillä oli pienet häät, vain läheiset ja parhaat ystävät jne. Myös appivanhemmat olivat paikalla, ja
Oliko pohjalainen tai satakuntalainen?
Kas kun on kelvannut huonon äidin poika? On ollut hinku löytää ees joku?