Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa

"Moni sanoo että et voi valita vanhempiasi. Mutta et voi valita myöskään kenet saat lapsiksesi. "

-sanoi joku jota en muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten olisi tärkeää pahan olon vimmassaan ottaa huomioon sellainenkin seikka, että kaikki vanhemmat eivät välttämättä kestä sitä henkistä kuormaa, jonka tällainen syyttely voi saada aikaan. Jos nyt siis puhutaan siitä tavallisesta mammasta, joka on aamupalat tehnyt ja kouluun laittanut, pyykit pessyt ja joululahjat kuusen alla paketoinut. Itselläni meni aikuisen lapsen hyökkäyksen jälkeen monta yötä itkiessä ja olin viittä vaille sellaisessa tilanteessa, että en olisi voinut työhön mennä. Sekö on vastuullista toimintaa?

Mitä jos se tavallinen mamma on aamupalan laittamisen ja pyykinpesun lisäksi tehnyt asioita, jotka ei ole ok? 

Ei vanhemmuus ole mikään mekaaninen suoritus. Sama ihminen voi lähett

Ei Kyllä nyt Mirkun äitiä tästä kovin pahana ihmisenä voi pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Silmiin pomppii tälläisia sanoja kuten

syyllistäminen, hyökkääminen, omien tunteiden oksentaminen, nöyryyttäminen, voittaminen, oikeassa oleminen, vastapuoli, kosto.

Paljon vihaa kokevat vanhemmat tunteitaan ilmaisevia lapsia kohtaan. Näkevät lapset jopa jonkinlaisina vihollisina.

Kyllä tässä ne vanhemmat on otettu vihollisiksi, ja ilmeisesti aika heppoisin perustein 

Kun oma elämä ei menekään kuin Strömsössä, niin vanhemmissa toki vika.

Eli jos lapsesi kritisoi tapaasi kasvattaa häntä, hän kokee mielestäsi sinut vihollisekseen?

Olette samalla puolella ainoastaan, jos lapsesi on kaikessa myötäsukainen?

My way or highway? Moni valitsee sen etääntymisen tien.

Ei ole lapsia, ei ole ongelmaa. Kun ne eivät ole mikään pakko, ei ole pakko siirtää kurjuutta seuraavaan sukupolveen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kirjoituksia lukiessa tulee sellainen asia mieleen, että vanhempi, joka vilpittömästi haluaa lapselleen parasta, vie harrastuksiin ja leipoo synttärikakut, auttaa opintojen rahoittamisessa ja kutsuu lapsen kumppaninsa kanssa sunnuntailounaalle, voi siitä huolimatta joutua syytettyjen penkille, koska lapselle voi siinä aikuistuttuaan terapeutin avustuksella tulla elämässään sellainen oivallus, että häntä ei ole kuunneltu tai ainakaan seikkaperäisesti kuultu. Että se millainen hän on tai miten hän pystyy elämänsä kipukohtia käsittelemään, on vain ja ainoastaan vanhemman syytä. 

Ei se nyt ihan noinkaan voi mennä. Nyt pitäisi kyllä jonkun herätä. Käytännön ihmisenä ehdotan, että KELA nyt ihan ensiksi lopettaa tällaisen hömpötyksen rahoittamisen. Jos on omalla rahalla varaa käydä terapiassa, niin ok, mutta verorahoista täll

Kumpikaan ääripää ei ole hyvä. Hemmoteltu kakara-kasvatus tai vanhempien sylkykuppina oleminen. Kumpikin ääripää tuottaa ongelmia aikuisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä elämässä on että löytyy syyllinen johon ulkoistaa omat ongelmansa niin ei tarvitse itse kehittyä ihmisenä.

Viittaatko nyt äitiin vai lapseen vai kenties molempiin?

Lapsihan tässä yrittää kehittyä, ja äiti ei suostu ottamaan asiaa kuuleviin korviinsakaan.

Ei toisen ihmisen syyttely ole mitään itsensä kehittämistä. Päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

"Moni sanoo että et voi valita vanhempiasi. Mutta et voi valita myöskään kenet saat lapsiksesi. "

-sanoi joku jota en muista.

Mutta sinun tulee rakastaa ja tukea lapsiasi, huolehtia heistä ja luoda heille tunne, että he kelpaavat sinulle juuri sellaisina kuin ovat. Se on vanhemman tehtävä tiivistettynä. T. Sanon minä 

Numerolle 574: missä kohtaa tytär on vaatinut tuolta äidiltä mitään? Vaaditko sinä puolestasi, ettei tytär saa kokea niin, että paska äiti ja paska lapsuus kun parisuhteessa roikkuminen oli niin tärkeää  ettei pelkästään itse ottanut nöyrästi turpiin vaan lapsia sai mätkiä vapaasti myös.

Tämä tajuaminen vaati sen, että mielenkiinto tyttären perheen elämään loppui kuin salamaniskusta heti kun löytyi uusi parisuhde. Tyttärellä lie oikeus kokea, ettei ole tainnut olla äidilleen prioriteetti oikein koskaan ja priorisoida jatkossa myös omat ihmissuhteensa tämän tiedon pohjalta? Sietäisitkö itse vaikka ystäviltäsi tuollaista? No lapsiltasi et varmasti ainakaan:,D

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Silmiin pomppii tälläisia sanoja kuten

syyllistäminen, hyökkääminen, omien tunteiden oksentaminen, nöyryyttäminen, voittaminen, oikeassa oleminen, vastapuoli, kosto.

Paljon vihaa kokevat vanhemmat tunteitaan ilmaisevia lapsia kohtaan. Näkevät lapset jopa jonkinlaisina vihollisina.

Lapsethan tässä keskustelussa näkevät vanhempansa negatiivisessa valossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä elämässä on että löytyy syyllinen johon ulkoistaa omat ongelmansa niin ei tarvitse itse kehittyä ihmisenä.

Viittaatko nyt äitiin vai lapseen vai kenties molempiin?

Lapsihan tässä yrittää kehittyä, ja äiti ei suostu ottamaan asiaa kuuleviin korviinsakaan.

Ei toisen ihmisen syyttely ole mitään itsensä kehittämistä. Päinvastoin. 

 

Miksi täällä tartutaan tuohon "syyttely"-sanaan niin kovasti? Jos olet syyllinen jonkun, syyttelyssä ei ole mitään ihmeellistä. Syyttely on sitä, että vääryyttä kokenut ihminen kertoo syylliselle, millä tavalla häntä kohtaan on tehty väärin. Vai oletko sinä näitä "vaikeneminen on kultaa"-ihmisiä? Hys hys ja lakaistaan kaikki maton alle? Et ymmärrä psykologiasta ainakaan hölkäsen pöläystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni sanoo että et voi valita vanhempiasi. Mutta et voi valita myöskään kenet saat lapsiksesi. "

-sanoi joku jota en muista.

Mutta sinun tulee rakastaa ja tukea lapsiasi, huolehtia heistä ja luoda heille tunne, että he kelpaavat sinulle juuri sellaisina kuin ovat. Se on vanhemman tehtävä tiivistettynä. T. Sanon minä 

Tottakai. Mutta ihminen voi tehdä vain sen mitä voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Silmiin pomppii tälläisia sanoja kuten

syyllistäminen, hyökkääminen, omien tunteiden oksentaminen, nöyryyttäminen, voittaminen, oikeassa oleminen, vastapuoli, kosto.

Paljon vihaa kokevat vanhemmat tunteitaan ilmaisevia lapsia kohtaan. Näkevät lapset jopa jonkinlaisina vihollisina.

Kyllä tässä ne vanhemmat on otettu vihollisiksi, ja ilmeisesti aika heppoisin perustein 

Kun oma elämä ei menekään kuin Strömsössä, niin vanhemmissa toki vika.

Eli jos lapsesi kritisoi tapaasi kasvattaa häntä, hän kokee mielestäsi sinut vihollisekseen?

Olette samalla puolella ainoastaan, jos lapsesi on kaikessa myötäsukainen?

My way or highway? Moni valitsee sen etääntymisen tien.

Ei kasvattaa vaan kasvatti.

 

Jos haukut toisen mennyttä toimintaa, melko vaikeaa siihen on vastata, jos sävyssä ei ole mitään rakentavaa. 

Miksi se on vaikeaa? Miksi et voi keskustella siitä, millaista se mennyt aika oli sinulle? Eihän se lapsi voi mitenkään ymmärtää sinun näkökulmaasi, jos et sitä kerro.

Miksi vaihtoehdot ovat joko se, että menneisyys oli loistava eikä siitä tarvitse puhua, tai se, että menneisyydestä ei tarvitse muutenkaan puhua?

Eikö sinua todellakaan kiinnosta, miksi lapsesi kokee pahaa oloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni sanoo että et voi valita vanhempiasi. Mutta et voi valita myöskään kenet saat lapsiksesi. "

-sanoi joku jota en muista.

Mutta sinun tulee rakastaa ja tukea lapsiasi, huolehtia heistä ja luoda heille tunne, että he kelpaavat sinulle juuri sellaisina kuin ovat. Se on vanhemman tehtävä tiivistettynä. T. Sanon minä 

Joo, kun he ovat vielä lapsia. Kun he ovat aikuisia, kyse on kahden aikuisen suhteesta, ei siitä että "lasta" loputtomiin tuetaan ja autetaan. Ja saadaan vielä haukut päälle, että väärin autettu.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt psykoterapiassa, jonka kautta ymmärsin että turvalliseksi kokemastani lapsuudestani huolimatta isäni oli ja on todella etäinen ja tiedostin terapian avulla, että tuo etäinen isäsuhde on osasyy turvattomuuden tunteeseeni nykyisissä ihmissuhteissani ja valitsen myös kumppaneiksi etäisiä miehiä. Ei isäni varmasti tarkoituksella ole etäinen, on heti sodan jälkeen syntynyttä sukupolvea jolloin sodan vaikutukset ainakin lukemani perusteella ovat vaikuttaneet moniin perheisiin ja siten vaikutukset yltäneet heidänkin lapsiinsa. Kyllä, pidän etäistä isäsuhdettani osasyynä ongelmiini, mutta sen tiedän että itse minun on ongelmani käsiteltävä eikä menneisyyttä voi muuttaa. En toki tiedä varmuudella olisiko erilainen isä myöskään tehnyt minusta erilaista, nämä ovat vain oletuksia. Terapeuttini ei kuitenkaan näitä asioita minulle ole sanonut, olen itse ne oivaltanut. Minusta tämä on kuitenkin hyvä oivallus ja auttanut minua eteenpäin

Jännä että jonkun mielestä ylläoleva ei riitä vaan pitäisi vielä hyökätä ja syyllistää isää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Silmiin pomppii tälläisia sanoja kuten

syyllistäminen, hyökkääminen, omien tunteiden oksentaminen, nöyryyttäminen, voittaminen, oikeassa oleminen, vastapuoli, kosto.

Paljon vihaa kokevat vanhemmat tunteitaan ilmaisevia lapsia kohtaan. Näkevät lapset jopa jonkinlaisina vihollisina.

Kyllä tässä ne vanhemmat on otettu vihollisiksi, ja ilmeisesti aika heppoisin perustein 

Kun oma elämä ei menekään kuin Strömsössä, niin vanhemmissa toki vika.

Eli jos lapsesi kritisoi tapaasi kasvattaa häntä, hän kokee mielestäsi sinut vihollisekseen?

Olette samalla puolella ainoastaan, jos lapsesi on kaikessa myötäsukainen?

My way or highway? Moni valitsee sen etääntymisen tien.

Ei ole lapsia, ei ole ongelmaa. Kun ne eivät ole mikään pakko, ei ole pakko siirtää kurjuutta seuraavaan sukupolveen. 

Valoisa elämänasenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä elämässä on että löytyy syyllinen johon ulkoistaa omat ongelmansa niin ei tarvitse itse kehittyä ihmisenä.

Viittaatko nyt äitiin vai lapseen vai kenties molempiin?

Lapsihan tässä yrittää kehittyä, ja äiti ei suostu ottamaan asiaa kuuleviin korviinsakaan.

Ei toisen ihmisen syyttely ole mitään itsensä kehittämistä. Päinvastoin. 

 

Miksi täällä tartutaan tuohon "syyttely"-sanaan niin kovasti? Jos olet syyllinen jonkun, syyttelyssä ei ole mitään ihmeellistä. Syyttely on sitä, että vääryyttä kokenut ihminen kertoo syylliselle, millä tavalla häntä kohtaan on tehty väärin. Vai oletko sinä näitä "vaikeneminen on kultaa"-ihmisiä? Hys hys ja lakaistaan kaikki maton alle? Et ymmärrä

Sinä et ymmärrä mitään psykologiasta. Syyttely ei missään kohtaa vie mitään eteenpäin. Vaikka kuinka räksytän ja haukun toista ja saan hänet itkemään ja myöntämään syyllisyytensä, mikään ei kehity.

Syyllisten etsiminen missään asiassa ei vie eteenpäin. Saati ihmissuhteissa. Rakentava keskustelu ei sisällä toisen syyttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni sanoo että et voi valita vanhempiasi. Mutta et voi valita myöskään kenet saat lapsiksesi. "

-sanoi joku jota en muista.

Mutta sinun tulee rakastaa ja tukea lapsiasi, huolehtia heistä ja luoda heille tunne, että he kelpaavat sinulle juuri sellaisina kuin ovat. Se on vanhemman tehtävä tiivistettynä. T. Sanon minä 

Joo, kun he ovat vielä lapsia. Kun he ovat aikuisia, kyse on kahden aikuisen suhteesta, ei siitä että "lasta" loputtomiin tuetaan ja autetaan. Ja saadaan vielä haukut päälle, että väärin autettu.

Eli kuuntelu on loputonta auttamista? Se, että tulee missä tahansa ihmissuhteessa kuulluksi, on perusasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä elämässä on että löytyy syyllinen johon ulkoistaa omat ongelmansa niin ei tarvitse itse kehittyä ihmisenä.

Viittaatko nyt äitiin vai lapseen vai kenties molempiin?

Lapsihan tässä yrittää kehittyä, ja äiti ei suostu ottamaan asiaa kuuleviin korviinsakaan.

Ei toisen ihmisen syyttely ole mitään itsensä kehittämistä. Päinvastoin. 

Se on osa pitkää prosessia. Jotkut pääsevät siitä yli, toiset eivät.

Mutta näitä voi käsitellä terapiassa. Turha tuoda ne suoraan sen ihmisen kasvoille, joka on itsekin kyvytön niitä käsittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Silmiin pomppii tälläisia sanoja kuten

syyllistäminen, hyökkääminen, omien tunteiden oksentaminen, nöyryyttäminen, voittaminen, oikeassa oleminen, vastapuoli, kosto.

Paljon vihaa kokevat vanhemmat tunteitaan ilmaisevia lapsia kohtaan. Näkevät lapset jopa jonkinlaisina vihollisina.

Lapsethan tässä keskustelussa näkevät vanhempansa negatiivisessa valossa.

Se on sinun narratiivisi. Motiivi tämän kaiken "syyttelyn" takana olisi hyvä ymmärtää. Motiivi on se, että lapsi parantuu mielenterveysongelmistaan kohtaamalla ongelmien aiheuttajat. Motiivina ei ole "koska mua vaan huvittaa ilkeillä". Motiivina saattaa olla myös se, että lapsi oikeasti haluaa vanhemman kanssa jonkinlaiset välit. Mielellään hyvät välit. Se ei vaan onnistu, jos katkeruutta aiheuttavia asioita ei saa käsitellä. Eli kyllä se vaan niin näyttää olevan, että moni vanhempi ei tartu lapsen tarjoamaan kädenpuristukseen nielemällä ylpeytensä. Mieluummin ajattelee mielessään lastaan jotenkin viallisena ja vihollisena, joka syyttä suotta hyökkäilee vanhempaansa kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni sanoo että et voi valita vanhempiasi. Mutta et voi valita myöskään kenet saat lapsiksesi. "

-sanoi joku jota en muista.

Mutta sinun tulee rakastaa ja tukea lapsiasi, huolehtia heistä ja luoda heille tunne, että he kelpaavat sinulle juuri sellaisina kuin ovat. Se on vanhemman tehtävä tiivistettynä. T. Sanon minä 

"Luoda heille tunne"? ei. EI toisen tunteista voi toinen olla vastuussa.

Vanhemman ei tule yrittää olla Jumala, Kaikkivoipa hyvyyden lähde lapsen elämässä. Lapsen on löydettävä itse oma Jumalasuhde, josta saa ansaitsematonta, rakkautta. Vanhempi on vain ihminen. Jos yrittää nostaa vanhempansa Jumalan paikalle, tulee aika varmasti pettymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni sanoo että et voi valita vanhempiasi. Mutta et voi valita myöskään kenet saat lapsiksesi. "

-sanoi joku jota en muista.

Mutta sinun tulee rakastaa ja tukea lapsiasi, huolehtia heistä ja luoda heille tunne, että he kelpaavat sinulle juuri sellaisina kuin ovat. Se on vanhemman tehtävä tiivistettynä. T. Sanon minä 

Tottakai. Mutta ihminen voi tehdä vain sen mitä voi.

Mitä tuo edes tarkoittaa? Selitäpä sitä vähän auki.