Lue keskustelun säännöt.
Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa
27.12.2023 |
Mielestäni täällä oli jo yksi keskustelu aiheesta, mutta en löydä sitä.
Koska olen itse äitinä vähän samanlaisessa tilanteessa, keskustelisin asiasta mielelläni.
https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Lapseni on 27-vuotias, hän on valmistunut yliopistosta ja uskoisin, että hänellä on hyvä tulevaisuus edessään. Noin vuosi sitten hän meni terapiaan ja mikään ei ole sen jälkeen ollut ennallaan. Teimme ennen yhdessä asioita, se loppui kuin seinään ja nyt tunnen itseni vain huonoksi ja vialliseksi. Jos olisinkin halunnut lapselleni pahaa, mutta olen aina halunnut hänelle vain hyvää. En todellakaan ole täydellinen, mutta sivumennen sanottuna ei ole hänkään.
Olisikohan näiden mielen puoskareiden toimintaan puututtava laajemminkin? Vaikka lastani rakastankin, mietin, voinko koskaan antaa anteeksi.
Kommentit (2477)
Mua alkoi mietityttää aloituksen yhdessä tekeminen. Onkohan tässä nyt kuitenkin kyse siitä että tyttären itsenäistyminen on jäänyt kesken? Itsellä tuossa iässä keskiössä oli ihan omat kaverit ja menot, vanhempiani toki kävin moikkaamassa ja siellä käydessäni heidän kanssaan marjastamassa, joulun vietin siellä. Enpä kyllä muista että ystävänikään olisivat äitinsä kanssa erikseen tehneet asioita vaan kävivät tapaamassa molempia vanhempiaan suht säännöllisesti. Kannattaisiko tilanne nähdä kuitenkin teini-iässä yleensä tapahtuvan irtioton välttämättömänä osana, eikä pohtia mitään syyllisiä?
Terapia on kyllä vaikea laji, itsekin tullut vierestä seurattua vahingollista terapiasuhdetta. Vahinko tosin oli lähinnä rahallinen, terapeutti pyrki tekemään asiakkaansa itsestään riippuvaiseksi auttamisen sijaan. Vuosia kestävä terapia monta kertaa viikossa oli siis kyseessä, kyseinen henkilö lopetti terapian kun tajusi tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän Ap:n tilannetta.
Kävin aikoinani itse terapiassa. Lopetin sen, koska en halunnut enää kuulla istunto toisensa jälkeen, että olen uhri, jne. Terapeutin mielestä olin väärässä ja minulla oli syviä patoutumia, koska mielestäni minulla oli hyvä äitisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taasen joku toi narsistit keskusteluun. Varmaan tarkoitti näitä ihmisiä, joiden mielestä on hyvä asia syyttää, haukkua, käydä kimppuun ja olettaa solvatun kääntävän toisen posken.
Yritä nyt rakas ihminen päästä tuosta kehästä irti, mitä kierrät pääsi sisällä. Olet jotenkin kohtuuttoman kauhistunut siitä, että joku jossain on joskus syytellyt jotakuta. Yritä miettiä, miksi reagoit niin voimakkaasti. Voisin veikata, että olet kasvanut perheessä, jossa oli vaikenemisen kulttuuri.
Narsisti yrittää päästä toisen ihmisen pään sisään ja alentuvadti heittää arveluitaan. Jospa osuisi ja saisin iskun sisään!
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sinua ihan aiheetta haukutaan vaikka varkaaksi ja sinä suutut, niin kyse on vain siitä että "kalikka kalahti"?
Ja sinun pitää vaan ymmärtää ja kääntää toinenkin poski, vaikka väitteet on vääriä? Koska olet vanhempi.
Mutta kun me emme puhu mistään aiheettomista syytöksistä. Jos sinä olet aiheuttanut pahaa mieltä jollekin ja hän ilmaisee sen, niin et vaan missään maailmankaikkeudessa omaa sellaisia voimia, jolla voisit rationaalisesti perustellen ja itseäsi puolustellen invalidoida toisen TUNTEET. Ne tunteet ovat hänen päänsä sisällä ja sinä et voi niitä poistaa jankuttamalla. Ja jokaisella on oikeus tunteisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä se johtaa. Kokeile sinäkin joskus ihan täysin suodattamatta kertoa miltä sinusta tuntuu. Luonnollisesti siihen mahtuu syyttelyä. Mutta huomaan, että sinulla on hyvin suuri mutta hauras ego, joten et pääse tästä "syyttely on kaikista pahinta"-ajatuksesta eroon. "
En ole varma miihin tämä on vastaus ja kenelle. Mutta ilmeisen hyvin tämä ihminen osaa toista ihmistä haukkua ja nimittely on hallussa. Näyttää, että sinulle myös muiden ihmisten syyttely on mieluisa tapa toimia elämässä.
Älä ihmettele, ellei siitä seuraa hyvää.
Miten monta sataa kommenttia olet tänne kirjoittanut, joka sisältää sanan "syyttely"? Miksi sinulla on asiasta pakkomielle?
Onko sinulla tästä pakkomielle? Veikkaan, että joka toinen viesti on sinulta ja niiden kaikkien sisältö on nimenomaan haukkua muita kirjoittajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku nyt tuo tähän oman huonon itsetuntonsakin vielä. Sekin kun pitää rakentaa itse, sitä ei saa valmiina vanhemmilta.
Oikeastihan kukaan ei tiedä, mitä oikeasti on tapahtunut. Onko vanhemmat kamalat, onko lapsi ihan kamala, vai ovatko molemmat.
Siinä vaiheessa kun aikuinen syyttää muita eikä ota vastuuta omasta elämästä, minun veikkaukseni kyllä kallistuu siihen että vika on enemmän sen syyttäjän päässä. Joku terapeutti sitten vielä rahastaa tässä välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä se johtaa. Kokeile sinäkin joskus ihan täysin suodattamatta kertoa miltä sinusta tuntuu. Luonnollisesti siihen mahtuu syyttelyä. Mutta huomaan, että sinulla on hyvin suuri mutta hauras ego, joten et pääse tästä "syyttely on kaikista pahinta"-ajatuksesta eroon. "
En ole varma miihin tämä on vastaus ja kenelle. Mutta ilmeisen hyvin tämä ihminen osaa toista ihmistä haukkua ja nimittely on hallussa. Näyttää, että sinulle myös muiden ihmisten syyttely on mieluisa tapa toimia elämässä.
Älä ihmettele, ellei siitä seuraa hyvää.
Miten monta sataa kommenttia olet tänne kirjoittanut, joka sisältää sanan "syyttely"? Miksi sinulla on asiasta pakkomielle?
Onko sinulla tästä pakkomielle? Veikkaan, että joka toinen viesti on sinulta ja niiden kaikkien sisäl
Ja taas... "Haukkua", "syytellä", jankutijankuti. Yritän pitää keskustelun aiheessa. Osa kommentoijista yrittää vetää sitä sivuraiteille jankuttamalla jostain muusta. Myönnän, että pidän sitä erittäin turhauttavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sinua ihan aiheetta haukutaan vaikka varkaaksi ja sinä suutut, niin kyse on vain siitä että "kalikka kalahti"?
Ja sinun pitää vaan ymmärtää ja kääntää toinenkin poski, vaikka väitteet on vääriä? Koska olet vanhempi.
En osaa sanoa, mutta lapsena niin ainakin kuuluu selvästi tehdä
- se joka kertoi siitä ennakkoperintömökistä
Vierailija kirjoitti:
Täällä on pari kirjoittajaa, joille suosittelisin tutustumista läheisriippuvuuteen käsitteenä. Ei ole normaalia arvottaa parisuhdetta sillä tavalla korkeimmalle jakkaralle, että sen vuoksi sallii kohdella lapsiaan väkivaltaisesti, piste.
Tästä täysin samaa mieltä. Kun nyt kuitenkin puhutaan aikuisesta ihmisestä, jolla on itselläänkin lapsia, niin hänen on syytä keskittyä ihan vaan siihen omaan elämäänsä, lapseensa ja parisuhteeseensa ja antaa äitinsä elää omaa elämäänsä odottamatta, että tämä yhtäkkiä persoonaltaan ja toiminnaltaan jo aikuisen lapsensa toiveiden mukaiseksi yhtäkkiä muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sinua ihan aiheetta haukutaan vaikka varkaaksi ja sinä suutut, niin kyse on vain siitä että "kalikka kalahti"?
Ja sinun pitää vaan ymmärtää ja kääntää toinenkin poski, vaikka väitteet on vääriä? Koska olet vanhempi.
En osaa sanoa, mutta lapsena niin ainakin kuuluu selvästi tehdä
- se joka kertoi siitä ennakkoperintömökistä
Oh, snap 👏😄
Vierailija kirjoitti:
Valoisa? Ennemminkin vastuullinen asenne. Kun lapsia ei hankittaisi vailla harkintaa ja halua, olisi ongelmia vähemmän.
Vai miten luulette tuon "lapsen" mahdollisten lasten voivan, kun ihminen syyttää kaikesta vaan vanhempiaan, eikä ota elämästä mitään vastuuta?
Vähän kuin palstan äitihullu, syyttää omaa äitiään jostakin ihan mitättömästä, eikä yhtään piittaa että samalla pilaa omien lastensa elämän juuri nyt. Ei näin.
Tämäkin on yksi tapa torjua kritiikki, että sanoo lapsen syyttävän vanhempiaan "kaikesta", eikä "ota elämästä mitään vastuuta".
Eli niinkö on tosiaan, että nämä lapset ovat heittäneet elämänsä täysin lekkeriksi ja kaikki on heidän mielestään vanhempien syytä?
Tuskinpa vain. Voi tietysti olla, että heidän elämäntapansa eivät vanhemmille kelpaa. On väärä ammatti ja väärä puoliso. Tai oma lapsi on aina väärässä mutta puoliso täydellinen. Jos hänellä on lapsia, niin pitäisi ajatella uraa eikä hoitaa lapsia kotona. Jos on ura, niin pitäisi kiireesti tehdä lapsia.
Lapset tuskin syyttävät vanhempiaan ihan kaikesta. Yleensä kyseessä on joku ihan spesifi asia, josta lapsi kokee kaunaa ja haluaisi vanhempansa kanssa keskustella. Se on sitten hyökkäys, nöyryyttämistä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkaa kuulostaa siltä, että napanuora on yhä katkaisematta. Oman lapsuuden ongelmien sijaan keskittyisi omaan elämään. Mennyt on mennyttä, harvoin syyttelystä mitään hyvää seuraa.
Ja tätä mieltä siis sellainen, jolla on ollut huono lapsuus. Mutta kun keskittyy siihen että on hyvä nykyhetki ja miten sitä yhä parannetaan, ei ole aikaa eikä kiinnostusta valittaa omista vanhemmista.
Moni oikeasti huonon lapsuuden viettänyt vaikuttaa tämän ymmärtävän paremmin kuin ne jotka kitisevät pikkuasioista. Vahvistaa sitä käsitystä että todellakin moni aikuinen lapsi vain ulkoistaa omia ongelmiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on pari kirjoittajaa, joille suosittelisin tutustumista läheisriippuvuuteen käsitteenä. Ei ole normaalia arvottaa parisuhdetta sillä tavalla korkeimmalle jakkaralle, että sen vuoksi sallii kohdella lapsiaan väkivaltaisesti, piste.
Tästä täysin samaa mieltä. Kun nyt kuitenkin puhutaan aikuisesta ihmisestä, jolla on itselläänkin lapsia, niin hänen on syytä keskittyä ihan vaan siihen omaan elämäänsä, lapseensa ja parisuhteeseensa ja antaa äitinsä elää omaa elämäänsä odottamatta, että tämä yhtäkkiä persoonaltaan ja toiminnaltaan jo aikuisen lapsensa toiveiden mukaiseksi yhtäkkiä muuttuisi.
Mielipideasioita. Itse en pidä maton alle lakaisusta. Minusta ihminen pystyy parhaiten vanhemmuuteen itse, kun on selvittänyt vanhemmuussuhteensa kompastuskivet omien vanhempiensa kanssa. Asioiden käsittelyä ja closure. Minulle on tärkeää, ettei sorru samoihin virheisiin kuin mitä omat vanhempani tekivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunne ei tarkoita että tilanne olisi välttämättä tosi. On "lapsia"joille ei riitä mikään, he tuntevat että ovat tulleet huonosti kohdelluksi, vaikka ei oikeasti tulleet millään objektiisella tavalla arvioituna.
Vierailija kirjoitti:
Joku nyt tuo tähän oman huonon itsetuntonsakin vielä. Sekin kun pitää rakentaa itse, sitä ei saa valmiina vanhemmilta.
Oikeastihan kukaan ei tiedä, mitä oikeasti on tapahtunut. Onko vanhemmat kamalat, onko lapsi ihan kamala, vai ovatko molemmat.
Siinä vaiheessa kun aikuinen syyttää muita eikä ota vastuuta omasta elämästä, minun veikkaukseni kyllä kallistuu siihen että vika on enemmän sen syyttäjän päässä. Joku terapeutti sitten vielä rahastaa tässä välissä.
Koskeeko myös aloittajaa joka syyttää terapeuttia ongelmistaan suhteessaan lapseensa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sinua ihan aiheetta haukutaan vaikka varkaaksi ja sinä suutut, niin kyse on vain siitä että "kalikka kalahti"?
Ja sinun pitää vaan ymmärtää ja kääntää toinenkin poski, vaikka väitteet on vääriä? Koska olet vanhempi.
Mutta kun me emme puhu mistään aiheettomista syytöksistä. Jos sinä olet aiheuttanut pahaa mieltä jollekin ja hän ilmaisee sen, niin et vaan missään maailmankaikkeudessa omaa sellaisia voimia, jolla voisit rationaalisesti perustellen ja itseäsi puolustellen invalidoida toisen TUNTEET. Ne tunteet ovat hänen päänsä sisällä ja sinä et voi niitä poistaa jankuttamalla. Ja jokaisella on oikeus tunteisiinsa.
Ei ap eikä Hesari ole kirjoittanut mistään tunteiden "ilmaisemisesta" vaan syyllistämisestä, haukkumisesta ja tilanteesta, jossa ei ole mitään keskustelua enää olemassakaan. Kumassakaan ei ole myöskään mitään aihetta noin suuriin reaktiohin. Eikä sen äidin ole syytä kääntää toista poskea.
Keskustelu ja tunteiden ilmaiseminen on täysin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän Ap:n tilannetta.
Kävin aikoinani itse terapiassa. Lopetin sen, koska en halunnut enää kuulla istunto toisensa jälkeen, että olen uhri, jne. Terapeutin mielestä olin väärässä ja minulla oli syviä patoutumia, koska mielestäni minulla oli hyvä äitisuhde.
Mikä oli alkuperäinen syysi mennä terapiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sinua ihan aiheetta haukutaan vaikka varkaaksi ja sinä suutut, niin kyse on vain siitä että "kalikka kalahti"?
Ja sinun pitää vaan ymmärtää ja kääntää toinenkin poski, vaikka väitteet on vääriä? Koska olet vanhempi.
Mutta kun me emme puhu mistään aiheettomista syytöksistä. Jos sinä olet aiheuttanut pahaa mieltä jollekin ja hän ilmaisee sen, niin et vaan missään maailmankaikkeudessa omaa sellaisia voimia, jolla voisit rationaalisesti perustellen ja itseäsi puolustellen invalidoida toisen TUNTEET. Ne tunteet ovat hänen päänsä sisällä ja sinä et voi niitä poistaa jankuttamalla. Ja jokaisella on oikeus tunteisiinsa.
Ei ap eikä Hesari ole kirjoittanut mistään tunteiden "ilmaisemisesta" vaan syyllistämisestä, haukkumisesta ja tilanteesta, jossa ei ole mitään keskustel
Lillukanvarsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä se johtaa. Kokeile sinäkin joskus ihan täysin suodattamatta kertoa miltä sinusta tuntuu. Luonnollisesti siihen mahtuu syyttelyä. Mutta huomaan, että sinulla on hyvin suuri mutta hauras ego, joten et pääse tästä "syyttely on kaikista pahinta"-ajatuksesta eroon. "
En ole varma miihin tämä on vastaus ja kenelle. Mutta ilmeisen hyvin tämä ihminen osaa toista ihmistä haukkua ja nimittely on hallussa. Näyttää, että sinulle myös muiden ihmisten syyttely on mieluisa tapa toimia elämässä.
Älä ihmettele, ellei siitä seuraa hyvää.
Miten monta sataa kommenttia olet tänne kirjoittanut, joka sisältää sanan "syyttely"? Miksi sinulla on asiasta pakkomielle?
Onko sinulla tästä pakkomielle? Veikkaan, että jok
Sinä tässä lähinnä jankutat ja haukutaan muita kirjoittajia. Miksi ihmeessä?
Miten monta sataa kommenttia olet tänne kirjoittanut, joka sisältää sanan "syyttely"? Miksi sinulla on asiasta pakkomielle?