Sanon vielä kerran epäsuositun mielipiteeni joka on itseasiassa myös täysi fakta: "Ennen" ei ole kasvatettu lapsia yhtään sen paremmin

Kyllä nykyään suurin osa kasvattaa lapsiaan paremmin, mutta osa on ihan kuutamolla kun jotkut neuvot on niin övereitä. Sen takia juuri on niin paljon erilaisia ääripäitä, kun niitä levitetään netissä. Mutta ihmiset kuitenkin on samanlaisia kuin ennenkin, se että tietoa on paljon enemmän ja helposti saatavilla ei muuta sitä minkälaisia ihmiset ovat luonteeltaan. Edelleen rakkaus ja rajat on se kasvatuksen kultainen sääntö. Ja ylipäätään se, että ihmisellä on maalaisjärkeä riittää jo hyvin pitkälle.

Jos te nyt menisitte sinne menneisyyteen te huomaisitte samantien että se ei edes ole samanlainen kuin on muistellut sen olevan

Vanhat ihmiset puhuvat väkivallasta kasvatuksena ja haikailevat kasvatusväkivaltaa takaisin. Surullista.

Joka aikakausi asiantuntijat keksivät uuden hienomman tavan lastenkasvatukseen, ja vanhemmat sitten toteuttavat sen. 

Jäähypenkistä ei ole paljoakaan aikaa, ja nyt se on kaltoinkohtelua.

En kyllä halua lapsia, koska kasvattaminen olisi vaikeaa. Itse en edes puhu omille vanhemmilleni juurikaan, enkä haluaisi, että omalle lapselleni kävisi samalla tavalla. Että parempi on olla hiljaa kuin puhua.

Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.

Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.

Ennen oli ennen

Vierailija kirjoitti:

Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.

Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.

Siinähän se on, kun enää ei tule seuraamuksia mistään kenellekään, ei lapsille nuorille eikä oikein aikuisillekaan. Käytöksestä on sen vuoksi hyvin monilla tullut kirjaimellisesti häpeämätöntä. Ollaan ilmeisesti sitä mieltä, että häpeä on ikävä tunne ja sitä ei pidä kenenkään pistää tuntemaan. Kuitenkin häpeällä on vahva merkitys sosiaalisissa yhteisöissä. Mikään elämää rajoittava häpeä ei ole tietenkään hyväksi (ja sitä saattaa paradoksaalisesti olla paljon enemmän kuin luulemmekaan, mm. koulukiusaamisen jättämien arpien vuoksi), mutta jonkunlainen nolostumisen tunne edes. Aiemmin jos lapsi riehui - ihan vaikka vain väsymystään - niin vanhemmat häpesivät tuota käytöstä. Sitä yritettiin rajoittaa, ja yleensä onnistuttiinkin, ja jos ei, niin sitten lähdettiin lapsen kanssa pois. Näin toimivat monet vanhemmat edelleenkin. Ongelma vain on siinä, että niitä "häpeämättömiä" vanhempia on sen verran paljon, että heidän jälkikasvunsa pitää meteliä, sotkee, lähmii hedelmiä kaupassa jne. siinä määrin, että täysin ulkopuoliset tätä todistavat aiempaa useammin. 

Eli toisin sanoen: ei kasvateta. 

Kannattaa edes kurkata Liisa Keltikangas-Järvisen uusin kirja, jossa mm. tätä aihetta käsitellään. Entinen professori kertoo käänteistä lasten kasvatuskulttuurissa, milloin asiat alkoivat muuttua nykyisenkaltaiseen suuntaan. Jos pitkän linjan professori sanoo sekä lasten että aikuisten käytöksen muuttuneen muutamassa viime vuosikymmenessä huolestuttavan paljon itsekeskeisemmäksi ja narsistisemmaksi, sanalla sanoen: huonommaksi, niin häntä kannattaa kuunnella. Ainakin lukaista pikaisesti ja sitten alkaa ajatella itse. 

Ei, kaikki ei ollut menneisyydessä paremmin, mutta moni asia oli. 

Lapset ja nuoret ja aikuiset käyttäytyivät menneisyydessä kaikki paremmin kuin nykyiset lapset nuoret ja aikuiset. 

Ennen saavutettiin se, että lapset olivat kuuliaisempia. 

Käytetyt kasvatusmenetelmät, eli rangaistusten ja pakottamisen käyttö, olivat nykymittapuulla vääriä. Nykyinen kasvatus perustuu lempeään ohjaukseen ja positiivisen luottamussuhteen luomiseen lapsen ja vanhemman välille. 

Nykyisin yhä useampi kyseenalaistaa ylipäätään sen, että tuleeko lapsen olla kuuliainen vanhemmille ja muille häntä vahtiville aikuisille. Nähdään, että lapsen tulee saada ilmaista itseään ja erityisesti omia tunteitaan vapaasti. Kuri nähdään lasta tukahduttavana ja lapsen tunnetaitoja heikentävänä käytäntönä.

Miten nykyään tehdään lapselle selväksi, että tämä on nyt se hetki, jolloin pitää viimeistään totella?

Itselläni se oli se, että "pitääkö hakea vyö", joka 95 %:ssa tilanteissa toimi niin, että vyötä ei tarvinnut hakea.

Miten tänä nykyään toimii?

Vierailija kirjoitti:

Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.

Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.

Lapselle ei oikein voi antaa mitään seurauksia. Vanhanajan seuraukset kuten tukkapölly, piiska, aresti ja jäähy ovat päätyneet kieltolistalle. Toisaalta myöskään aikuisille annettavia seurauksia kuten sakkoja, vankilaa tai potkuja ei voi lapselle antaa. Lähinnä on mahdollisuus evätä erilaisia etuuksia lapselta kuten pelioikeus tai vaikkapa leikkipuistoreissu, mutta ne eivät isoon osaan lapsista tehoa ja erityisesti pienten lasten on ylipäätään vaikea hahmottaa sitä, että jos hän nyt ei tottele niin huomenna ei sitten mennä uimahalliin. Pienelle lapselle annettavan seurauksen tulisi tulla välittömästi kielletyn teon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset puhuvat väkivallasta kasvatuksena ja haikailevat kasvatusväkivaltaa takaisin. Surullista.

Onko sekin surullista, että valtio ylläpitää väkivaltaviranomaisia siltä varalta, että joku ei ns. hyvällä halua noudattaa lakeja?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nykyään suurin osa kasvattaa lapsiaan paremmin, mutta osa on ihan kuutamolla kun jotkut neuvot on niin övereitä. Sen takia juuri on niin paljon erilaisia ääripäitä, kun niitä levitetään netissä. Mutta ihmiset kuitenkin on samanlaisia kuin ennenkin, se että tietoa on paljon enemmän ja helposti saatavilla ei muuta sitä minkälaisia ihmiset ovat luonteeltaan. Edelleen rakkaus ja rajat on se kasvatuksen kultainen sääntö. Ja ylipäätään se, että ihmisellä on maalaisjärkeä riittää jo hyvin pitkälle.

Ns. tutkittuun tietoon pohjautuva kasvatus kehottaa ihmisiä hylkäämään maalaisjärjen ja uskomaan omien silmien sijasta mieluummin sitä mitä kirjassa lukee. Lapsi voi käyttäytyä kuin hirviö mutta niin kauan kuin kasvattaja toimii tutkitun tiedon mukaisesti niin ongelmaa ei ole. 

Korkeintaan huonokäytöksiselle lapselle käydään hakemassa adhd-diagnoosi tai muu nepsyn status osoittamaan sitä, että vanhempi ei tee mitään väärin vaan syy on lapsen aivokemiassa.

Kyllä se poliisi antaa halukkaasti pampusta ja käyttää tarvittaessa asetta. Auton eteen voidaan laittaa piikkimatto, jonka jälkeen autolle voi käydä ihan miten vaan. Niihin keinoihin verrattuna luunappi, tukistus ja piiska ovat pientä vanhemman toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.

Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.

No jaa, ehkä se lapsella voi vielä ollakin pelkoa, riipuu toki miten asiat esitetään. Mutta syy ja seuraus on ihan perusasia kaikessa elämässä. En minä nyt tiedä pelkäänkö minä että saisin potkut jos olisin myöhässä. Mutta tiedän että ennen pitkää niin kävisi, jos jatkuvasti kikkailisin miten huvittaa. Joten mieluummin valitsen ihan järjellä toimia sääntöjen mukaan. 

Sama se on ainakin oman kasvatuksen kanssa ollut lasten kanssa: jos teet asian x, siitä seuraa asia y. Ei näitä tarvitse rähjätä, eikä niihin tarvitse liittää sen ihmeemmin tunteita mukaan, varsinkaan mitään " sitten äidille tulee paha mieli"- potaskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nykyään suurin osa kasvattaa lapsiaan paremmin, mutta osa on ihan kuutamolla kun jotkut neuvot on niin övereitä. Sen takia juuri on niin paljon erilaisia ääripäitä, kun niitä levitetään netissä. Mutta ihmiset kuitenkin on samanlaisia kuin ennenkin, se että tietoa on paljon enemmän ja helposti saatavilla ei muuta sitä minkälaisia ihmiset ovat luonteeltaan. Edelleen rakkaus ja rajat on se kasvatuksen kultainen sääntö. Ja ylipäätään se, että ihmisellä on maalaisjärkeä riittää jo hyvin pitkälle.

Ns. tutkittuun tietoon pohjautuva kasvatus kehottaa ihmisiä hylkäämään maalaisjärjen ja uskomaan omien silmien sijasta mieluummin sitä mitä kirjassa lukee. Lapsi voi käyttäytyä kuin hirviö mutta niin kauan kuin kasvattaja toimii tutkitun tiedon mukaisesti niin ongelmaa ei ole. 

Korkeintaan huonokäytöksiselle lapselle käydään hakemassa adhd-diagnoosi tai muu nepsyn status osoittamaan sitä, että vanhempi ei tee mitään väärin vaan syy on lapsen aivokemiassa.

Ei vaan syy on kasvatuksessa ja huonossa ruoassa, josta ei saa tarpeeksi hivenaineita. Vanhemmille ja lapsille lisää piiskaa.

Jos nyt ihan ensin määrittelisit kasvatuksen, palataan sitten asiaan, josta on tutkimustuloksia jo yli 200 vuoden ajalta. Aika voi kullata muistot, mutta tutkimuksia se ei kumoa, se tuo niihin perspektiiviä.

Meillä oli muuten sellainenkin aika, jolloin lapsi ei ollut edes ihminen!

1960-luvun lapsista varmaan lähes jokainen pitäisi nykymittapuulla ottaa huostaan koska heidän kasvatettiin järkyttävällä tavalla väärin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen saavutettiin se, että lapset olivat kuuliaisempia. 

Käytetyt kasvatusmenetelmät, eli rangaistusten ja pakottamisen käyttö, olivat nykymittapuulla vääriä. Nykyinen kasvatus perustuu lempeään ohjaukseen ja positiivisen luottamussuhteen luomiseen lapsen ja vanhemman välille. 

Nykyisin yhä useampi kyseenalaistaa ylipäätään sen, että tuleeko lapsen olla kuuliainen vanhemmille ja muille häntä vahtiville aikuisille. Nähdään, että lapsen tulee saada ilmaista itseään ja erityisesti omia tunteitaan vapaasti. Kuri nähdään lasta tukahduttavana ja lapsen tunnetaitoja heikentävänä käytäntönä.

...vaan onko se pitkällä tähtäimellä hyväksi, lapselle eli kasvavalle ihmiselle itselleen ja laajemmalle yhteisölle ja yhteiskunnalle. Jos ja kun tätä kasvatusmetodia ollaan noudatettu nyt x ajan verran, minkä vuoksi yhä useampi lapsi ja nuori voi huonommin, ei pysty keskittymään tai osa edes käymään koulussa, siirtyy aikuistuttuaan työkyvyttömyyseläkkeelle, ja hekin, jotka näennäisesti pärjäävät, pääsevät korkeakouluihin  ym., ovat aiempaa useammin ahdistuneita?

Olisiko näillä asioilla kuitenkin jotain tekemistä toistensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset puhuvat väkivallasta kasvatuksena ja haikailevat kasvatusväkivaltaa takaisin. Surullista.

Onko sekin surullista, että valtio ylläpitää väkivaltaviranomaisia siltä varalta, että joku ei ns. hyvällä halua noudattaa lakeja?

Ja vankilat ovat tällä hetkellä aivan ylitäynnä niin, että siitä aiheutuu vaaratilanteita niin vartijoille kuin vangeille itselleenkin. Ollaanko oikeasti "menty parempaan suuntaan"? Ja kyllä nämä asiat liittyvät aivan keskeisesti kasvatukseen, koska sillä, mitä tapahtuu ihmisen iässä 0-18, luodaan pohja koko myöhemmälle elämälle. Lasten ja nuorten oireiluista ja suljettujen osastojen ja rajaamisten tarpeesta ei tarvinne edes aloittaa keskustelua...