Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Silmiin pomppii tälläisia sanoja kuten

syyllistäminen, hyökkääminen, omien tunteiden oksentaminen, nöyryyttäminen, voittaminen, oikeassa oleminen, vastapuoli, kosto.

Paljon vihaa kokevat vanhemmat tunteitaan ilmaisevia lapsia kohtaan. Näkevät lapset jopa jonkinlaisina vihollisina.

Kyllä tässä ne vanhemmat on otettu vihollisiksi, ja ilmeisesti aika heppoisin perustein 

Kun oma elämä ei menekään kuin Strömsössä, niin vanhemmissa toki vika.

Eli jos lapsesi kritisoi tapaasi kasvattaa häntä, hän kokee mielestäsi sinut vihollisekseen?

Olette samalla puolella ainoastaan, jos lapsesi on kaikessa myötäsukainen?

My way or highway? Moni valitsee sen etä

Jos puhutaan menneestä, se on toki ok. Mutta jos puhe on sitä, että syyttää, haukkuu, mitätöi ym. Se ei johda mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Silmiin pomppii tälläisia sanoja kuten

syyllistäminen, hyökkääminen, omien tunteiden oksentaminen, nöyryyttäminen, voittaminen, oikeassa oleminen, vastapuoli, kosto.

Paljon vihaa kokevat vanhemmat tunteitaan ilmaisevia lapsia kohtaan. Näkevät lapset jopa jonkinlaisina vihollisina.

Kyllä tässä ne vanhemmat on otettu vihollisiksi, ja ilmeisesti aika heppoisin perustein 

Kun oma elämä ei menekään kuin Strömsössä, niin vanhemmissa toki vika.

Eli jos lapsesi kritisoi tapaasi kasvattaa häntä, hän kokee mielestäsi sinut vihollisekseen?

Olette samalla puolella ainoastaan, jos lapsesi on kaikessa myötäsukainen?

My way or highway? Moni valitsee sen etä

Me taidetaan keskustella täällä nyt muutaman narsistin kanssa. Ja kuten hyvin tiedämme, niiden kanssa ei voi käydä hedelmällistä keskustelua. He pyrkivät vain mitätöimään "vastapuolta" ja haluavat voittaa keskustelun. Mitään ei mene perille ja faktoilla ei ole väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni sanoo että et voi valita vanhempiasi. Mutta et voi valita myöskään kenet saat lapsiksesi. "

-sanoi joku jota en muista.

Mutta sinun tulee rakastaa ja tukea lapsiasi, huolehtia heistä ja luoda heille tunne, että he kelpaavat sinulle juuri sellaisina kuin ovat. Se on vanhemman tehtävä tiivistettynä. T. Sanon minä 

Ei aikuisesta lapsesta pidä "huolehtia". Ihan aikuisten oikeesti nyt. Aikuinen lapsi tulee huolehtimaan sinusta aikanaan, toivottavasti, mutta kuulostat tämän keskustelun kontekstissa siltä kuin sinä paapoisit pikku tipusiasi vielä haudasta käsin.

Vierailija kirjoitti:

Joku lapsi ei nyt tajua, ettei lapsen rakkaus voi korvata puuttuvaa parisuhdetta. Lapsen ei pitäisi edes joutua tuollaiseen tilanteeseen, että yrittävät. Että sikäli äidin vika juu, kun itkeskelee lasten nähden.

Tosiaan ennen tehtiin lapsia koska kuului tehdä, ei mietitty halutaanko heitä edes. Ei siitä minusta ole mitään järkeä yksittäisiä ihmisiä syyttää, he ovat menneet massan mukana ja tehneet kuten on yhteiskunta heiltä odottanut.

Anteeksi nyt, mutta itselle kotona vielä asuva lapsi on todellakin tärkeämpi kuin puoliso, jos nyt vertaamaan pitää ryhtyä. Todellakin hän on se arvokkain syy jokaiseen päivään. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö muitakin arvokkaita ihmisiä ole, mutta se oma alaikäinen lapsi on kyllä se suurin rakkaus ja lisäksi vielä minun vastuullani. Pitäisin falskina sitä, ettei riidan tai hylkäämisen jälkeen yhtään näytetä tunnetta,  mutta kyllä aikuisen ihmisen tulee osata huomioida, että vieressä lapsi yrittää omalla tavallaan lohduttaa. Itse otin nuorena koiran halaukseen kun oli paha mieli -mikä on pielessä jos ei äiti pienestä lapsestaan saa pahassa mielessään yhtään lohtua? Tai vaikka teeskentele p*rkele jos ei kerran pienten  käsivarsien puristus mitään liikauta. Olisit itse tyytyväinen jos halaisit sitä kaikkein rakkaintasi eli Miestä hänen surussaan ja hän vain kääntyisi pois 'älähän nyt sinä siinä '? Sitten toteaisi kyyneleet silmissään, ettei hänellä ole MITÄÄN syytä elää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Silmiin pomppii tälläisia sanoja kuten

syyllistäminen, hyökkääminen, omien tunteiden oksentaminen, nöyryyttäminen, voittaminen, oikeassa oleminen, vastapuoli, kosto.

Paljon vihaa kokevat vanhemmat tunteitaan ilmaisevia lapsia kohtaan. Näkevät lapset jopa jonkinlaisina vihollisina.

Kyllä tässä ne vanhemmat on otettu vihollisiksi, ja ilmeisesti aika heppoisin perustein 

Kun oma elämä ei menekään kuin Strömsössä, niin vanhemmissa toki vika.

Eli jos lapsesi kritisoi tapaasi kasvattaa häntä, hän kokee mielestäsi sinut vihollisekseen?

Olette samalla puolella ainoastaan, jos lapsesi on kaikessa myötäsukainen?

Kyllä se johtaa. Kokeile sinäkin joskus ihan täysin suodattamatta kertoa miltä sinusta tuntuu. Luonnollisesti siihen mahtuu syyttelyä. Mutta huomaan, että sinulla on hyvin suuri mutta hauras ego, joten et pääse tästä "syyttely on kaikista pahinta"-ajatuksesta eroon. 

Valoisa? Ennemminkin vastuullinen asenne. Kun lapsia ei hankittaisi vailla harkintaa ja halua, olisi ongelmia vähemmän.

Vai miten luulette tuon "lapsen" mahdollisten lasten voivan, kun ihminen syyttää kaikesta vaan vanhempiaan, eikä ota elämästä mitään vastuuta?

Vähän kuin palstan äitihullu, syyttää omaa äitiään jostakin ihan mitättömästä, eikä yhtään piittaa että samalla pilaa omien lastensa elämän juuri nyt. Ei näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Silmiin pomppii tälläisia sanoja kuten

syyllistäminen, hyökkääminen, omien tunteiden oksentaminen, nöyryyttäminen, voittaminen, oikeassa oleminen, vastapuoli, kosto.

Paljon vihaa kokevat vanhemmat tunteitaan ilmaisevia lapsia kohtaan. Näkevät lapset jopa jonkinlaisina vihollisina.

Lapsethan tässä keskustelussa näkevät vanhempansa negatiivisessa valossa.

Se on sinun narratiivisi. Motiivi tämän kaiken "syyttelyn" takana olisi hyvä ymmärtää. Motiivi on se, että lapsi parantuu mielenterveysongelmistaan kohtaamalla ongelmien aiheuttajat. Motiivina ei ole "koska mua vaan huvittaa ilkeillä". Motiivina saattaa olla myös se, että lapsi oikeasti haluaa vanhemman kanssa jonkinlaiset välit. Mielellään hyvät välit. Se ei vaan onnistu, jos katkeruutta aiheuttavia asioita ei saa käsitellä.

Etkö oikeasti käsitä, että toisen ihmisen haukkuminen ei johda mihinkään hyvään?? Se ei ole asioiden käsittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni sanoo että et voi valita vanhempiasi. Mutta et voi valita myöskään kenet saat lapsiksesi. "

-sanoi joku jota en muista.

Mutta sinun tulee rakastaa ja tukea lapsiasi, huolehtia heistä ja luoda heille tunne, että he kelpaavat sinulle juuri sellaisina kuin ovat. Se on vanhemman tehtävä tiivistettynä. T. Sanon minä 

Ei aikuisesta lapsesta pidä "huolehtia". Ihan aikuisten oikeesti nyt. Aikuinen lapsi tulee huolehtimaan sinusta aikanaan, toivottavasti, mutta kuulostat tämän keskustelun kontekstissa siltä kuin sinä paapoisit pikku tipusiasi vielä haudasta käsin.

 

Ehdottomasti pitää. Ylipäätäänkin perheestä. Mutta meillä on varmaan arvoristiriita. Olen kristitty ja erittäin läheinen koko perheeni kanssa. "Huolehdin" jopa sisaruksistani ja heidän lapsistaan. Rakkautta on jaettavana. Se ei ole minulta pois, vaan se pikemminkin antaa minulle voimaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni sanoo että et voi valita vanhempiasi. Mutta et voi valita myöskään kenet saat lapsiksesi. "

-sanoi joku jota en muista.

Mutta sinun tulee rakastaa ja tukea lapsiasi, huolehtia heistä ja luoda heille tunne, että he kelpaavat sinulle juuri sellaisina kuin ovat. Se on vanhemman tehtävä tiivistettynä. T. Sanon minä 

Ei aikuisesta lapsesta pidä "huolehtia". Ihan aikuisten oikeesti nyt. Aikuinen lapsi tulee huolehtimaan sinusta aikanaan, toivottavasti, mutta kuulostat tämän keskustelun kontekstissa siltä kuin sinä paapoisit pikku tipusiasi vielä haudasta käsin.

 

Minusta tässä on järkeä, mutta muotoilisin ehkä paremminkin, että: "...antaa heille mahdollisuus tuntea tulevansa hyväksytyiksi sellaisina kuin ovat."

Taasen joku toi narsistit keskusteluun. Varmaan tarkoitti näitä ihmisiä, joiden mielestä on hyvä asia syyttää, haukkua, käydä kimppuun ja olettaa solvatun kääntävän toisen posken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Silmiin pomppii tälläisia sanoja kuten

syyllistäminen, hyökkääminen, omien tunteiden oksentaminen, nöyryyttäminen, voittaminen, oikeassa oleminen, vastapuoli, kosto.

Paljon vihaa kokevat vanhemmat tunteitaan ilmaisevia lapsia kohtaan. Näkevät lapset jopa jonkinlaisina vihollisina.

Lapsethan tässä keskustelussa näkevät vanhempansa negatiivisessa valossa.

Se on sinun narratiivisi. Motiivi tämän kaiken "syyttelyn" takana olisi hyvä ymmärtää. Motiivi on se, että lapsi parantuu mielenterveysongelmistaan kohtaamalla ongelmien aiheuttajat. Motiivina ei ole "koska mua vaan huvittaa ilkeillä". Motiivina saattaa olla myös se, että lapsi oikeasti haluaa vanhemman kanssa jonkinlaiset välit. Mielellään hyvät välit. Se ei vaan onnistu, jos

Haukkuminen itsessään ei ole tietenkään mikään hieno asia, mutta totuuden kertominen tai omien tunteiden jakaminen ei ole haukkumista. Jos vastaanottaja kokee sen haukkumisena, niin ei voi muuta sanoa kuin että taisi kalikka kalahtaa.. Osui ja upposi niin sanotusti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä elämässä on että löytyy syyllinen johon ulkoistaa omat ongelmansa niin ei tarvitse itse kehittyä ihmisenä.

Viittaatko nyt äitiin vai lapseen vai kenties molempiin?

Lapsihan tässä yrittää kehittyä, ja äiti ei suostu ottamaan asiaa kuuleviin korviinsakaan.

Ei toisen ihmisen syyttely ole mitään itsensä kehittämistä. Päinvastoin. 

 

Miksi täällä tartutaan tuohon "syyttely"-sanaan niin kovasti? Jos olet syyllinen jonkun, syyttelyssä ei ole mitään ihmeellistä. Syyttely on sitä, että vääryyttä kokenut ihminen kertoo syylliselle, millä tavalla häntä kohtaan on tehty väärin. Vai oletko sinä näitä "vaikeneminen on kultaa"-ihmisiä? Hys hys ja lakaistaan kaikki maton alle? Et ymmärrä psykologiasta ainakaan hölkäsen pöläystä. 

Tässä lähdetään siitä että emme tiedä onko vanhempi oikeasti syyllinen mihinkään. Ja vaikka olisikin, niin kerro mitä toisen ihmisen syyttäminen auttaa sinua itseäsi? Jos sinulla on paha olo, et saa toisen ihmisen syyttämisestä mitään hyötyä omaan elämääsi, päinvastoin. 

Voit toki ymmärtää syitä tapahtuneille mutta ainoa millä oman elämänsä saa raiteilleen sen jälkeen on itse keskittyä positiiviseen tekemiseen eikä syyllisten - tai syyttömien - syyttelyyn. 

Alkaa kuulostaa siltä, että napanuora on yhä katkaisematta. Oman lapsuuden ongelmien sijaan keskittyisi omaan elämään. Mennyt on mennyttä, harvoin syyttelystä mitään hyvää seuraa.

Ja tätä mieltä siis sellainen, jolla on ollut huono lapsuus. Mutta kun keskittyy siihen että on hyvä nykyhetki ja miten sitä yhä parannetaan, ei ole aikaa eikä kiinnostusta valittaa omista vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Taasen joku toi narsistit keskusteluun. Varmaan tarkoitti näitä ihmisiä, joiden mielestä on hyvä asia syyttää, haukkua, käydä kimppuun ja olettaa solvatun kääntävän toisen posken.

Yritä nyt rakas ihminen päästä tuosta kehästä irti, mitä kierrät pääsi sisällä. Olet jotenkin kohtuuttoman kauhistunut siitä, että joku jossain on joskus syytellyt jotakuta. Yritä miettiä, miksi reagoit niin voimakkaasti. Voisin veikata, että olet kasvanut perheessä, jossa oli vaikenemisen kulttuuri. 

Täällä on pari kirjoittajaa, joille suosittelisin tutustumista läheisriippuvuuteen käsitteenä. Ei ole normaalia arvottaa parisuhdetta sillä tavalla korkeimmalle jakkaralle, että sen vuoksi sallii kohdella lapsiaan väkivaltaisesti, piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä elämässä on että löytyy syyllinen johon ulkoistaa omat ongelmansa niin ei tarvitse itse kehittyä ihmisenä.

Viittaatko nyt äitiin vai lapseen vai kenties molempiin?

Lapsihan tässä yrittää kehittyä, ja äiti ei suostu ottamaan asiaa kuuleviin korviinsakaan.

Ei toisen ihmisen syyttely ole mitään itsensä kehittämistä. Päinvastoin. 

 

Miksi täällä tartutaan tuohon "syyttely"-sanaan niin kovasti? Jos olet syyllinen jonkun, syyttelyssä ei ole mitään ihmeellistä. Syyttely on sitä, että vääryyttä kokenut ihminen kertoo syylliselle, millä tavalla häntä kohtaan on tehty väärin. Vai oletko sinä näitä "vaikeneminen on kultaa"-ihmisiä? Hy

Se antaa vapauden, kun antaa itselleen vihdoin luvan kertoa omista tunteistaan. Kun ymmärtää vihdoinkin olevansa tunteinensa ihan yhtä arvokas ihminen kuin kaikki muutkin. 

"Kyllä se johtaa. Kokeile sinäkin joskus ihan täysin suodattamatta kertoa miltä sinusta tuntuu. Luonnollisesti siihen mahtuu syyttelyä. Mutta huomaan, että sinulla on hyvin suuri mutta hauras ego, joten et pääse tästä "syyttely on kaikista pahinta"-ajatuksesta eroon. "

En ole varma miihin tämä on vastaus ja kenelle. Mutta ilmeisen hyvin tämä ihminen osaa toista ihmistä haukkua ja nimittely on hallussa. Näyttää, että sinulle myös muiden ihmisten syyttely on mieluisa tapa toimia elämässä. 

Älä ihmettele, ellei siitä seuraa hyvää.

Eli jos sinua ihan aiheetta haukutaan vaikka varkaaksi ja sinä suutut, niin kyse on vain siitä että "kalikka kalahti"?

Ja sinun pitää vaan ymmärtää ja kääntää toinenkin poski, vaikka väitteet on vääriä? Koska olet vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa kuulostaa siltä, että napanuora on yhä katkaisematta. Oman lapsuuden ongelmien sijaan keskittyisi omaan elämään. Mennyt on mennyttä, harvoin syyttelystä mitään hyvää seuraa.

Ja tätä mieltä siis sellainen, jolla on ollut huono lapsuus. Mutta kun keskittyy siihen että on hyvä nykyhetki ja miten sitä yhä parannetaan, ei ole aikaa eikä kiinnostusta valittaa omista vanhemmista.

Tässä nimenomaan puhutaan siitä napanuoran katkaisusta, joka on jäänyt tekemättä, koska lapsuus/teini-ikä ei ollut normaali. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt psykoterapiassa, jonka kautta ymmärsin että turvalliseksi kokemastani lapsuudestani huolimatta isäni oli ja on todella etäinen ja tiedostin terapian avulla, että tuo etäinen isäsuhde on osasyy turvattomuuden tunteeseeni nykyisissä ihmissuhteissani ja valitsen myös kumppaneiksi etäisiä miehiä. Ei isäni varmasti tarkoituksella ole etäinen, on heti sodan jälkeen syntynyttä sukupolvea jolloin sodan vaikutukset ainakin lukemani perusteella ovat vaikuttaneet moniin perheisiin ja siten vaikutukset yltäneet heidänkin lapsiinsa. Kyllä, pidän etäistä isäsuhdettani osasyynä ongelmiini, mutta sen tiedän että itse minun on ongelmani käsiteltävä eikä menneisyyttä voi muuttaa. En toki tiedä varmuudella olisiko erilainen isä myöskään tehnyt minusta erilaista, nämä ovat vain oletuksia. Terapeuttini ei kuitenkaan näitä asioita minulle ole sanonut, olen itse ne oivaltanut. Minusta tämä on kuitenkin hyvä oivallus ja auttanut minua eteenpäin

Tavallaan voi olla hyvä nähdä syy-seuraussuhteita, jos ne ymmärtämällä kykenee korjaamaan jotain omassa elämässään ja toiminnassaan.

Monet eivät tähän selvästi kuitenkaan kykene ja siksi tuntuu tarpeettomalta että terapiassa etsitään ja nimetään syyllisiä.

Kertomasi tukee erittäin vahvasti ajatusta siitä, että terapia voi hyvinkin ohjata siellä käyvää väärällä tavalla uhriutumaan ja syyllistämään, kun sinäkin sanot kokeneeksi lapsuutesi turvalliseksi, mutta terapiassa mielikuvasi onkin muutettu.

Onneksesi ymmärrät paremmin ja/tai terapeuttisi on ollut ammattitaitoisemoi kuin heillä, jotka jäävät pelkälle uhriutumis- tai syyttelylinjalle, joka tuossakin tapauksessa olisi ollut täysin mahdollista.