Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, teitte ennen asioita yhdessä?

Saako lapsi aikuistua omaan itsenäiseen elämään vai pitääkö olla äidin aikuinen ystävä tehden asioita yhdessä? 

Äitini ei ole ystäväni, hän on äitini ja meillä on kovin erilaiset arvot. Hän kertoo edelleen ketä pitää äänestää ja kyselee ketä äänestin. Joko valehtelen tai en kerro. Hän ei ymmärrä missä muiden rajat menee, vaan yrittää tulla rytinällä yli. Pelastus on 300 km etäisyys ja kännykkä äänettömällä. 

Mitä hyötyä valehtelusta on? Äitisi tulee jatkossakin sanelemaan, koska kokee, ettet itse kykene päättämään ja tarjoaa näin apuaan. Olet itse osa ongelmaa. 

Olen huutanut pää punaisena äitini kanssa. Siitä ei ole ollut mitään hyötyä. Pidämme minimiyhteydet. Valkoiset valheet toimivat hienosti ... 😌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, teitte ennen asioita yhdessä?

Saako lapsi aikuistua omaan itsenäiseen elämään vai pitääkö olla äidin aikuinen ystävä tehden asioita yhdessä? 

Äitini ei ole ystäväni, hän on äitini ja meillä on kovin erilaiset arvot. Hän kertoo edelleen ketä pitää äänestää ja kyselee ketä äänestin. Joko valehtelen tai en kerro. Hän ei ymmärrä missä muiden rajat menee, vaan yrittää tulla rytinällä yli. Pelastus on 300 km etäisyys ja kännykkä äänettömällä. 

Mitä hyötyä valehtelusta on? Äitisi tulee jatkossakin sanelemaan, koska kokee, ettet itse kykene päättämään ja tarjoaa näin apuaan. Olet itse osa ongelmaa. 

Olen huutanut pää punaisena äitini kanssa. Siitä ei ole ollut mitään hyötyä. Pidämme minimiyhteydet. Valkoiset valheet toimivat hienosti ...

Tavallaan olen kade että voit huutaa äidillesi. Ilmeisesti ilman että tulee kuukausien mykkäkoulu? Tai huutamisen tapauksessa ehkä vuosien, en ole ikinä uskaltanut kokeilla. Puoli vuotta mykkäkoulua tulee jo jos yrittää sanoa nätisti jotain poikkipuolista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, teitte ennen asioita yhdessä?

Saako lapsi aikuistua omaan itsenäiseen elämään vai pitääkö olla äidin aikuinen ystävä tehden asioita yhdessä? 

Äitini ei ole ystäväni, hän on äitini ja meillä on kovin erilaiset arvot. Hän kertoo edelleen ketä pitää äänestää ja kyselee ketä äänestin. Joko valehtelen tai en kerro. Hän ei ymmärrä missä muiden rajat menee, vaan yrittää tulla rytinällä yli. Pelastus on 300 km etäisyys ja kännykkä äänettömällä. 

Mitä hyötyä valehtelusta on? Äitisi tulee jatkossakin sanelemaan, koska kokee, ettet itse kykene päättämään ja tarjoaa näin apuaan. Olet itse osa ongelmaa. 

Ihan oikeasti. Voin sivusta kertoa, ettei mielipiteen ilmaisu auta rajattoman kanssa yhtään, päinvastoin. Ei, siitä vasta sota alkaakin, jos/koska mielipiteesi on väärä. Tiedustelu ei johdu kiinnostuksesta, vaan testaa noudatatko ohjeita. Ei riitä, että on perusteltu mielipide, sen täytyy olla sama kuin kysyjällä. Kirjaimellisesti ei kunnioiteta toisen rajoja, kuten oikeutta omaan mielipiteeseen tai itsenäiseen päätöksentekoon. Et ehkä ymmärrä rajattoman käytöksen ilmenemismuotoja tai toteutat sitä itsekin, mm. selittämällä rajojen ylitykset avuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, teitte ennen asioita yhdessä?

Saako lapsi aikuistua omaan itsenäiseen elämään vai pitääkö olla äidin aikuinen ystävä tehden asioita yhdessä? 

Äitini ei ole ystäväni, hän on äitini ja meillä on kovin erilaiset arvot. Hän kertoo edelleen ketä pitää äänestää ja kyselee ketä äänestin. Joko valehtelen tai en kerro. Hän ei ymmärrä missä muiden rajat menee, vaan yrittää tulla rytinällä yli. Pelastus on 300 km etäisyys ja kännykkä äänettömällä. 

Mitä hyötyä valehtelusta on? Äitisi tulee jatkossakin sanelemaan, koska kokee, ettet itse kykene päättämään ja tarjoaa näin apuaan. Olet itse osa ongelmaa. 

Olen huutanut pää punaisena äitini kanssa. Siitä ei ole ollut mitään hyötyä. Pidämme mini

Havahduin jossain vaiheessa siihen, että jostain syystä se olin aina minä, jonka piti pyytää anteeksi tai soittaa joku hyvittelypuhelu. Päätin lopettaa tämän ja odotella tyynesti milloin äiti päättää soittaa. Nautin hiljaisuudesta.

Äitini pyrki manipuloimaan tahtoaan läpi eri tyyppisissä elämänvalinnoissa. Kerron nykyään vain vähän arjestani. Äitiä ei pysty muuttamaan, muutan omaa käytöstäni, niin että pääsen hänen kanssaan minimi ongelmilla. En suinkaan kilttinä tyttönä tottele, vaan kerron minimimäärän tietoa todellisesta arjestani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, teitte ennen asioita yhdessä?

Saako lapsi aikuistua omaan itsenäiseen elämään vai pitääkö olla äidin aikuinen ystävä tehden asioita yhdessä? 

Äitini ei ole ystäväni, hän on äitini ja meillä on kovin erilaiset arvot. Hän kertoo edelleen ketä pitää äänestää ja kyselee ketä äänestin. Joko valehtelen tai en kerro. Hän ei ymmärrä missä muiden rajat menee, vaan yrittää tulla rytinällä yli. Pelastus on 300 km etäisyys ja kännykkä äänettömällä. 

Mitä hyötyä valehtelusta on? Äitisi tulee jatkossakin sanelemaan, koska kokee, ettet itse kykene päättämään ja tarjoaa näin apuaan. Olet itse osa ongelmaa. 

Olen huutanut pää punaisena äitini kanssa. Siitä ei ole ollut mitään hyötyä. Pidämme mini

Tavallaan olen kade että voit huutaa äidillesi. Ilmeisesti ilman että tulee kuukausien mykkäkoulu? Tai huutamisen tapauksessa ehkä vuosien, en ole ikinä uskaltanut kokeilla. Puoli vuotta mykkäkoulua tulee jo jos yrittää sanoa nätisti jotain poikkipuolista. 

Minulla on myös mykkäkoululeiva vanhempi. Tapa on todella huonoa käytöstä ja moni ihminen ei sietäisi sellaista keneltäkään lainkaan. 

Itselleni on osunut noin käyttäytyviä muitakin ihmisiä elämääni. Sen kaiken kivun ja lopulta terapiankin myötä olen oppinut laittamaan sille nollatoleranssin. Voin toki kerran varoittaa, että tuon tuli olla ensimmäinen ja viimeinen kerta ja sitten lähtenyt. Ei välttämättä tarvitse antaa edes sitä toista kertaa, koska jo ensimmäinen kerta kertoo ihmisen luonteen ja arvot. Itse en ole koskaan laittanut ketään mykkäkouluun.

Nyt olen kehittynyt siihen asti, että mykkäkouluileva vanhempi on ulkona elämästäni. Ei minun tarvitse sietää tuollaista käytöstä vanhemmaltanikaan, ei keneltäkään. Jos ei osaa olla käyttämättä henkistä väkivaltaa, eikä koe tarvetta etsiä itselleen apua päästäkseen ongelmastaan, tehköön sitä jonkun toisen kanssa, ei minun. 

Sinulla myös on lupa ja valta asettaa omat rajasi eikä olla toisen armoilla. Se tuntuu pelottavalta, ikään kuin teet itsestäsi hylätyn ja pelkäät, miten sitten pärjäät yksin. Ihminen pärjää aina paremmin yksin kuin henkisesti väkivaltaisen ihmisen yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, teitte ennen asioita yhdessä?

Saako lapsi aikuistua omaan itsenäiseen elämään vai pitääkö olla äidin aikuinen ystävä tehden asioita yhdessä? 

Äitini ei ole ystäväni, hän on äitini ja meillä on kovin erilaiset arvot. Hän kertoo edelleen ketä pitää äänestää ja kyselee ketä äänestin. Joko valehtelen tai en kerro. Hän ei ymmärrä missä muiden rajat menee, vaan yrittää tulla rytinällä yli. Pelastus on 300 km etäisyys ja kännykkä äänettömällä. 

Mitä hyötyä valehtelusta on? Äitisi tulee jatkossakin sanelemaan, koska kokee, ettet itse kykene päättämään ja tarjoaa näin apuaan. Olet itse osa ongelmaa. 

Hän ei todellakaan ole osa ongelmaa vaan ongelmakäytöksen uhri. No, tavallaan sitä on osallinen raiskaustakin, kun makaa siinä tekijän alla, mutta ymmärsin viestisi osallisuuden tarkoittavan vähän muuta. 

"Sinulla myös on lupa ja valta asettaa omat rajasi eikä olla toisen armoilla. Se tuntuu pelottavalta, ikään kuin teet itsestäsi hylätyn ja pelkäät, miten sitten pärjäät yksin. Ihminen pärjää aina paremmin yksin kuin henkisesti väkivaltaisen ihmisen yhteydessä."

Minulla ei ole mykkäkouluttavan äitini kanssa tämä dynamiikka. Pärjäisin vallan hyvin ilman äitiäni. Ongelma on se että hän on henkisesti kuin lapsi, ihan kirjaimellisesti.Ja kun ikää on niin paljon ettei hän pärjää enää ilman tukea ja lisäksi hänen armoillaan on myös toisen ihmisen hyvinvointi, niin on pakko olla tekemisissä.

Rajaton narsisti, joka halusi lapselleen vain parasta. Surullista. Ettekö nyt oikeasti tajua, että tuo terapiapaska on sairasta. 

 

-eri

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. Täällä vilautellaan jo N-sanaa. Puhutaanko nyt narsistisesta persoonallisuushäiriöstä vai narsistisista luonteenpiirteistä (joita meillä kaikilla on..)

Väärin. Me kaikki olemme itsekkäitä mutta narsisti on hyvin itsekäs ihminen. Taas narsistinen pers. Häiriö on tuosta vakavampi versio

Vierailija kirjoitti:

Rajaton narsisti, joka halusi lapselleen vain parasta. Surullista. Ettekö nyt oikeasti tajua, että tuo terapiapaska on sairasta. 

 

-eri

Ei lapsen parasta vaan äidin parasta. Äiti ei ole ymmärtänyt, että lapsi ei ole hänen jatkeensa/kopionsa, vaan ihan itsenäinen ihminen omine haaveineen.

-ohis

Ei terapiassa "opeteta" ajattelemaan jotenkin tai laiteta sanoja suuhun. Eikä varsinkaan patistella rikkomaan välejä.

Voidaan kyllä hyvinkin miettiä vaihtoehtoisia tapoja toimia jossain vaikeassa tilanteessa tai suhteessa. Pointti se että aiakas itse löytää sopivan ratkaisun tai helpotuksen, tai ainakin vakuuttuu että tie ulos on olemassa. Sanotaan että kasvuprosessi jatkuu terapiasuhteen päättymisen jälkeen. Niin sen pitääkin mennä. Ihmiset eivät ole koneita jotka tuupataan korjattaviksi terapiaan. Heitä voidaan kyllä varustaa auttamaan itse itseään. Tuo on hyvän terapian lähtökohta, tietty väljyys tulkinnoissa ja päämäärissä ellei keskitytä sitten ihan jonkun tietyn yksittäisen oireen hallintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on vaikeeta ja per*eestä!! Pääskää yli tissiposket! Antakaa äidille hali ja iskälle kans. Ei ne oo tiennyt mitä ne on tehnyt.

Osa on voinut hyvinkin tietää satuttavansa. Osa ei vaan välitä tai puolustelee perseilyään milloin mitenkin.

Hyvä vanhempi tuntee syyllisyyttä HETI tekonsa jälkeen ja sanoo anteeksi ja se on yleensä sillä selvä.

Nämä terapiassakäyvien vanhemmat eivät pyydä koskaan mtn anteeksi. Se on osa väkivaltaa. Se että lasta on lupa kohdella kuin roskaa vaikka karvaakaan ei taiteta päästä.

Syy on aina lapsessa. Voi olla iso työ tervehtyä järkeväksi aikuiseksi tuon kohtelun jälkeen. 

Ei kukaan pyydä syntyä valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, mielisairaille vanhemmille joilla on henkisiin ja taloudellisiin resursseihinsa nähden ihan liikaa lapsia ja lisää tulee jatkuvalla syötöllä.

Jos lapsi on onnekkaasti niin tervejärkinen kaikesta huolimatta että saa välit katkaistua ja turvan itselleen, voidaan ehkä välttyä seuraavilta Vilja Eerikoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on vaikeeta ja per*eestä!! Pääskää yli tissiposket! Antakaa äidille hali ja iskälle kans. Ei ne oo tiennyt mitä ne on tehnyt.

Osa on voinut hyvinkin tietää satuttavansa. Osa ei vaan välitä tai puolustelee perseilyään milloin mitenkin.

Hyvä vanhempi tuntee syyllisyyttä HETI tekonsa jälkeen ja sanoo anteeksi ja se on yleensä sillä selvä.

Nämä terapiassakäyvien vanhemmat eivät pyydä koskaan mtn anteeksi. Se on osa väkivaltaa. Se että lasta on lupa kohdella kuin roskaa vaikka karvaakaan ei taiteta päästä.

Syy on aina lapsessa. Voi olla iso työ tervehtyä järkeväksi aikuiseksi tuon kohtelun jälkeen. 

Mitenkäs se aikuinen lapsi sitten? Vuorovaikutuksessa suunta on molempiin suuntiin. Jos vuorovaikutus vanhemmalla muiden ihmisten kanssa onnistuu, mutta aikuisen lapsen kanssa on pahoja ongelmia, niin katse kääntyy myös siihen aikuiseen lapseen.

Mikäli vanhemmalla on välit poikki vähän sinne sun tänne ja riitaa monen ihmisen kanssa, niin sitten uskon ongelman olevan vain vanhemmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko jotkut että kaikki niiden sisällä vellova pahaolo on niiden vanhempien syy? 

 

Varmasti, koska tuohan on yksi helpoimmista defensseistä ja coping-keinoista.

Jos olisit sisäistänyt lukemaasi, niin osaisit varmaan kääntää termit suomeksi...

Defenssi= psyykkinen suojamekanismi eli suojataan egoa häpeältä, narsistiselta haavalta tms. epämiellyttävältä tilanteelta kieltämällä tosiasiat

Coping= selviytyminen hankalassa tilanteessa

Luulitko, etten ymmärtänyt? Tulee vaan vähän sellainen klassinen lukion eka psykan tunti käy

Miksi koet tarvetta olla ilkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on vaikeeta ja per*eestä!! Pääskää yli tissiposket! Antakaa äidille hali ja iskälle kans. Ei ne oo tiennyt mitä ne on tehnyt.

Osa on voinut hyvinkin tietää satuttavansa. Osa ei vaan välitä tai puolustelee perseilyään milloin mitenkin.

Hyvä vanhempi tuntee syyllisyyttä HETI tekonsa jälkeen ja sanoo anteeksi ja se on yleensä sillä selvä.

Nämä terapiassakäyvien vanhemmat eivät pyydä koskaan mtn anteeksi. Se on osa väkivaltaa. Se että lasta on lupa kohdella kuin roskaa vaikka karvaakaan ei taiteta päästä.

Syy on aina lapsessa. Voi olla iso työ tervehtyä järkeväksi aikuiseksi tuon kohtelun jälkeen. 

Mitenkäs se aikuinen lapsi sitten? Vuorovaikutuksessa suunta on molempiin suuntiin. Jos vuorovaikutus vanhemmalla muiden ihmisten kanssa onnistuu, mutta aikuisen

Niin ja mitä ihmeellistä siinä on että lapsi valitsee elämäänsä ne joiden kanssa vuorovaikutus onnistuu? Miksi vanhempi jää kitisemään lapsen perään jota leimaa diagnoosein, nälvii, puhuu pahaa ja jonka kanssa vuorovaikutus ei onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalskahtaa mielen puoskarit ap:n aloituksessa. Kerro lapsellesi että olet huomannut että teidän välillenne on tullut etäisyyttä. Ja kysy että olisiko jotain asioita mitä lapsi toivoisi että olisi vuorovaikutuksessanne toisin.

Ap sanoi, että tilanne on kestänyt vuoden ajan, tytär on etääntynyt. Tässä ajassa hän miettinyt paljon mm., kuinka huonoksi ja avuttomaksi itsensä tuntee ja on lopulta keksinyt tilanteen katalyytiksi puoskarit, ei esim. tyttären omat, aidot kokemukset joten mitäpä niistä. Tilanne on pitkittynyt niin, että anteeksianto alkaa olla tiukassa. Mieti jos olisi ihan vaan kysynyt.

Onko tosiasiassa niin vaarallista miettiä, josko terapia ei aina onnistu tai terapeutilla voi olla monenlaisia motiiveja? Terapeutti on vain ihminen, ei mikään guru. Aika monenlaisilla taustoilla niitä myös koulutetaan ja myös heidän elämässään tapahtuu kaikenlaista. 

 

Muisti ja muistot ovat hyvin muuttuvia. En pitäisi ollenkaan ihmeellisenä, että osaamaton terapeutti vahingossa muokkaa muistoa tulkinnoilla tai ohjailulla. On ihan hyvä pohtia sitä mahdollisuutta, että terapiassa voi tapahtua hoitovirheitä. 

 

Jos terapian myötä perustavanlaatuisessa, toimivassa ihmissuhteessa tapahtuu muutos huonompaan, niin mielestäni aloittajalla on ihan aiheesta asiallinen kysymys. Millainen laaduntarkkailu on järjestetty yksityisten terapeuttien toimintaan? 

Vierailija kirjoitti:

Rajaton narsisti, joka halusi lapselleen vain parasta. Surullista. Ettekö nyt oikeasti tajua, että tuo terapiapaska on sairasta. 

 

-eri

Minunkin äitini rakastaa lapsiaan ja haluaa heille vain parasta, mutta on samalla kauhean raskas ihminen jolla ei ole juuri mitään kykyä itsereflektioon eikä eväitä pärjätä ihmissuhteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on vaikeeta ja per*eestä!! Pääskää yli tissiposket! Antakaa äidille hali ja iskälle kans. Ei ne oo tiennyt mitä ne on tehnyt.

Osa on voinut hyvinkin tietää satuttavansa. Osa ei vaan välitä tai puolustelee perseilyään milloin mitenkin.

Hyvä vanhempi tuntee syyllisyyttä HETI tekonsa jälkeen ja sanoo anteeksi ja se on yleensä sillä selvä.

Nämä terapiassakäyvien vanhemmat eivät pyydä koskaan mtn anteeksi. Se on osa väkivaltaa. Se että lasta on lupa kohdella kuin roskaa vaikka karvaakaan ei taiteta päästä.

Syy on aina lapsessa. Voi olla iso työ tervehtyä järkeväksi aikuiseksi tuon kohtelun jälkeen. 

Mitenkäs se aikuinen lapsi sitten? Vuorovaikutuksessa suunta on molempiin suuntiin. Jos vuorovaikutus vanhemm

Voi silloin myös todeta, että Et puhu muille samalla tavoin, kuin minulle. Miksi näin? Jatko sitten sen perusteella, mitä tulee vastaukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalskahtaa mielen puoskarit ap:n aloituksessa. Kerro lapsellesi että olet huomannut että teidän välillenne on tullut etäisyyttä. Ja kysy että olisiko jotain asioita mitä lapsi toivoisi että olisi vuorovaikutuksessanne toisin.

Ap sanoi, että tilanne on kestänyt vuoden ajan, tytär on etääntynyt. Tässä ajassa hän miettinyt paljon mm., kuinka huonoksi ja avuttomaksi itsensä tuntee ja on lopulta keksinyt tilanteen katalyytiksi puoskarit, ei esim. tyttären omat, aidot kokemukset joten mitäpä niistä. Tilanne on pitkittynyt niin, että anteeksianto alkaa olla tiukassa. Mieti jos olisi ihan vaan kysynyt.

Onko tosiasiassa niin vaarallista miettiä, josko terapia ei aina onnistu tai terapeutilla voi olla monenlaisia motiiveja? Terapeutti on vain ihminen, ei mikään guru. Aika monenlaisilla taustoilla niitä myös koulut

Toimivassa kenen mielestä? No sen äidin tietenkin.