Lue keskustelun säännöt.
Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa
27.12.2023 |
Mielestäni täällä oli jo yksi keskustelu aiheesta, mutta en löydä sitä.
Koska olen itse äitinä vähän samanlaisessa tilanteessa, keskustelisin asiasta mielelläni.
https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Lapseni on 27-vuotias, hän on valmistunut yliopistosta ja uskoisin, että hänellä on hyvä tulevaisuus edessään. Noin vuosi sitten hän meni terapiaan ja mikään ei ole sen jälkeen ollut ennallaan. Teimme ennen yhdessä asioita, se loppui kuin seinään ja nyt tunnen itseni vain huonoksi ja vialliseksi. Jos olisinkin halunnut lapselleni pahaa, mutta olen aina halunnut hänelle vain hyvää. En todellakaan ole täydellinen, mutta sivumennen sanottuna ei ole hänkään.
Olisikohan näiden mielen puoskareiden toimintaan puututtava laajemminkin? Vaikka lastani rakastankin, mietin, voinko koskaan antaa anteeksi.
Kommentit (2477)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempi voi aidosti kuvitella olevansa hyvä vanhempi vaikka oikeasti on kaikkea muuta. Kun ei tajua niin ei tajua. Perinteinen esimerkki tämä että lapsi on oiken kiltti ja kunnollinen ja vanhempi luulee että syynä on hieno kasvatus. Kun oikeasti kukaan ei perheessä ei uskalla muuta kuin olla kusi sukassa ettei äidin psyyke taas romahda.
Toki, mutta viittasin heihin, jotka saavat ihan palautetta ja edelleen "parhaani yritin ja lapsi kiusaa ja oikeastaan ei muiden tunteet edes kiinnosta". Valehtelevat, etteivät ymmärtäisi. Eri asia, jos on vain itsensä varassa reflektoinnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko jotkut että kaikki niiden sisällä vellova pahaolo on niiden vanhempien syy?
Varmasti, koska tuohan on yksi helpoimmista defensseistä ja coping-keinoista.
Jos olisit sisäistänyt lukemaasi, niin osaisit varmaan kääntää termit suomeksi...
Defenssi= psyykkinen suojamekanismi eli suojataan egoa häpeältä, narsistiselta haavalta tms. epämiellyttävältä tilanteelta kieltämällä tosiasiat
Coping= selviytyminen hankalassa tilanteessa
Käytkö dialektisessa käyttäytymisterapiassa? Sinne eksyy joskus narsisteja, jotka "oppivat" läksyt puolittain ja alkavat soveltaa niitä kaikkiin muihin paitsi itteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempi voi aidosti kuvitella olevansa hyvä vanhempi vaikka oikeasti on kaikkea muuta. Kun ei tajua niin ei tajua. Perinteinen esimerkki tämä että lapsi on oiken kiltti ja kunnollinen ja vanhempi luulee että syynä on hieno kasvatus. Kun oikeasti kukaan ei perheessä ei uskalla muuta kuin olla kusi sukassa ettei äidin psyyke taas romahda.
Usein perheen teinin murrosikä palauttaa vanhemmat takaisin maanpinnalle. Paitsi silloin, jos perhe on niin autoritäärinen, että mitään murrosiän kapinaa ei tule, vaan se vaihe siirtyy siihen kunnes muuttaa pois kotoa.
Autoritäärinen tai tunne-elämältään epävakaa tai masentunut. Moni asia voi olla syynä siihen että lasten energia suuntautuu vanhemman tarkkailuun ja tasapainottamiseen. Siinä jää minuus kehittymättä ja tunne-elämä. Eväät elämään on epätietoisuus omasta itsestä ja rajoista ja piinaava hypervigilanssi.
Ei oo tervettä tuommoinen liiallinen analysointi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos kerran tiedät että käsiteltävää on, niin tuleeko sisaruksen paha olo oikeasti noin isona yllätyksenä? Mikset ole tukena? Vanhempien kuuluisi kasvattaa lapset pitämään huolta toisistaan, eikä puolustelemaan vanhempia kuin jotkut pikkukakarat. Tosta kyllä tunnistaa jo päävikaiset vanhemmat.
Se, että vanhempi/vanhemmat voivat olla päävikaisia, ei tarkoita sitä etteikö myös joku sisaruksista voisi olla.
Mitäs luulet, jos kaikki perheen lapset traumatisoitui ja yksi vaikuttaa päävikaiselta, niin onko se hänen vikansa? Et ole tainnut ymmärtää perheen sisäistä dynamiikkaa kuitenkaan, ja miten se on vaikuttanut siihen yhteen sisarukseen. Kuulostat jotenkin todella yksinkertaiselta, vai onko vaan puolustusmekanismit tyhmentämässä? Tuntuu tollainen ihmeellinen ajattelun vaikeus olevan yleistä se
Olet innokkaasti etsimässä syyllistä. Vanhemmista toinen on jo kuollut ja toinen on iäkäs. Nyt yksi sisaruksista riehuu perikunnan kanssa, aikaisemmin hän riiteli näiden vanhusten kanssa. Riehujan luonne on ollut pienestä pitäen vaativa eli paljon on saanut periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko jotkut että kaikki niiden sisällä vellova pahaolo on niiden vanhempien syy?
Varmasti, koska tuohan on yksi helpoimmista defensseistä ja coping-keinoista.
Jos olisit sisäistänyt lukemaasi, niin osaisit varmaan kääntää termit suomeksi...
Defenssi= psyykkinen suojamekanismi eli suojataan egoa häpeältä, narsistiselta haavalta tms. epämiellyttävältä tilanteelta kieltämällä tosiasiat
Coping= selviytyminen hankalassa tilanteessa
Luulitko, etten ymmärtänyt? Tulee vaan vähän sellainen klassinen lukion eka psykan tunti käyty- viba.
Klassisesti reakt
Hahaa, fiksua. Not. Sori mutta kyllähän ymmärtämättömyys ja pätemisen tarve tosta aika nolosti löyhähtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos kerran tiedät että käsiteltävää on, niin tuleeko sisaruksen paha olo oikeasti noin isona yllätyksenä? Mikset ole tukena? Vanhempien kuuluisi kasvattaa lapset pitämään huolta toisistaan, eikä puolustelemaan vanhempia kuin jotkut pikkukakarat. Tosta kyllä tunnistaa jo päävikaiset vanhemmat.
Se, että vanhempi/vanhemmat voivat olla päävikaisia, ei tarkoita sitä etteikö myös joku sisaruksista voisi olla.
Mitäs luulet, jos kaikki perheen lapset traumatisoitui ja yksi vaikuttaa päävikaiselta, niin onko se hänen vikansa? Et ole tainnut ymmärtää perheen sisäistä dynamiikkaa kuitenkaan, ja miten se on vaikuttanut siihen yhteen sisarukseen. Kuulostat jotenkin todella yksinkertaiselta, vai onko vaan puolustusmekanismit tyhmentämässä? Tuntuu tollai
En ole innokas enkä etsi mitään, totean vaan. Mutta älä toki päätäsi vaivaa millään ajattelulla suotta. Nyt vaan tappelemaan. Vanhempien luomat roolit elää kauan heidän jälkeensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oo tervettä tuommoinen liiallinen analysointi
Ehkä ei, mutta analysoimattomat löytyy hautaismailta viinaan kuolleina. Tai siirtää päävikansa taas seuraavan sukupolven kannettaviksi.
"Olet innokkaasti etsimässä syyllistä. Vanhemmista toinen on jo kuollut ja toinen on iäkäs. Nyt yksi sisaruksista riehuu perikunnan kanssa, aikaisemmin hän riiteli näiden vanhusten kanssa. Riehujan luonne on ollut pienestä pitäen vaativa eli paljon on saanut periksi."
Nyt on pakko kysyä että oliko tämä riehuja se joka hoiti vanhusten juoksevat asiat. Tällaista kuviota seurasin takavuosina läheltä. Aikamiespoika riiteli vanhempiensa kanssa, mitä muut sisarukset kävivät pari kertaa vuodessa pääkaupunkiseudulta kauhistelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1727:lle.
Vaikka olen jättänyt vanhemman taakseni, tiedän hänen olevan nyt minua kohtaan katkera, kuten tämän ketjun aloittaja on lastansa kohtaan. Siksi osallistun keskusteluun. Tämmöinen keskustelu on ihan hyvä tapa selkiyttää ajatuksiaan aiheesta. Ja lisäksi ilmainen.
En missään nimessä ole katkera lastani kohtaan. Olen surullinen ja neuvoton. En hyväksy kaikkia tämän tilanteen mukanaan tuomia asioita, tuon oman mielipiteeni esiin ja yritän parhaani. Miksi olisin hänelle katkera, hän on kalleinta mitä minulla on. Ärsyttää tuollainen idioottikommentointi.
Ap
Yleensä ottaen eniten sekaisin ovat ne, joiden mielestä alkkisvanhemmissa ei ollut mitään erityisen pahaa ja lapsuus nyt vaan oli ja kaikki on fine. Heillä on todella sairaita toimintatapoja ja kyvyttömyyttä terveisiin ihmissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hemmetin rikinäiset lainaukset. Vastaus ylle:
Todennäköisesti ovat joskus itsekin syytelleet, vaikka juuri tänään eivät. Itsehän olin suuri positiivisen ajattelun kannattaja ja tuputtaja kunnes ymmärsin miten pitkään sillä voi viivästyttää aitoa paranemista.
Sama. Enkä tajunnut edes, että pinnan alla muhii mätäpaise. Kuvittelin, että olen selvinnyt, kuten moni tässä ketjussa kuvailee. Oli paska alku elämälle, mutta so what, nyt on hyvin. Paitsi ettei ollutkaan.
Se on jännä, miten pitkään murtuneella jalalla voi liikuttaa kipuun tottuneena ja sitten yks kivi lisää reppuun ja koko helahoito antaa periksi. Oho, ei se luutunutkaan ajan kanssa.
Ja kai niiden vanhempien on pakko olla kohtaamatta aidosti lapsiaan, kos
Jalka jalasta tai sopua ei synny. Ei kai läheisyyttä, kun ei edes yhteistä ymmärrystä vammasta. Vanhemmat ei uskalla liukkaalle jäälle jalkapuolta lasta tukemaan, hiekalta nakkaavat kepin kohti - vie vielä vanhuksen viimeinenkin tuki kiittämätön rampa joka ei edes pystyssä viitsi pysyä!
Kalskahtaa mielen puoskarit ap:n aloituksessa. Kerro lapsellesi että olet huomannut että teidän välillenne on tullut etäisyyttä. Ja kysy että olisiko jotain asioita mitä lapsi toivoisi että olisi vuorovaikutuksessanne toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1727:lle.
Vaikka olen jättänyt vanhemman taakseni, tiedän hänen olevan nyt minua kohtaan katkera, kuten tämän ketjun aloittaja on lastansa kohtaan. Siksi osallistun keskusteluun. Tämmöinen keskustelu on ihan hyvä tapa selkiyttää ajatuksiaan aiheesta. Ja lisäksi ilmainen.
En missään nimessä ole katkera lastani kohtaan. Olen surullinen ja neuvoton. En hyväksy kaikkia tämän tilanteen mukanaan tuomia asioita, tuon oman mielipiteeni esiin ja yritän parhaani. Miksi olisin hänelle katkera, hän on kalleinta mitä minulla on. Ärsyttää tuollainen idioottikommentointi.
Ap
Hän on "kalleinta mitä sulla on", ja "miten voisit olla hänelle katkera", mutta aloituksessa sanot, ettet tiedä voitko antaa anteeksi. Jos kaikki on oikeesti ollut hyvin ja lapsesi on tehnyt jonkun ajatusvirheen, niin kuulostaa vähän hämmentävältä ettei aikuinen ihminen muka voi antaa anteeksi. Kuulostat ihan äärimmäisen lapselliselta etkä edes pysy omissa puheissasi. "Tuollainen idioottikommentointi" kruunaa vielä lopun :D minkä ikäinen oikein olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempi voi aidosti kuvitella olevansa hyvä vanhempi vaikka oikeasti on kaikkea muuta. Kun ei tajua niin ei tajua. Perinteinen esimerkki tämä että lapsi on oiken kiltti ja kunnollinen ja vanhempi luulee että syynä on hieno kasvatus. Kun oikeasti kukaan ei perheessä ei uskalla muuta kuin olla kusi sukassa ettei äidin psyyke taas romahda.
Usein perheen teinin murrosikä palauttaa vanhemmat takaisin maanpinnalle. Paitsi silloin, jos perhe on niin autoritäärinen, että mitään murrosiän kapinaa ei tule, vaan se vaihe siirtyy siihen kunnes muuttaa pois kotoa.
Tai se siirtyy tuonne 30- 40- vuotiaaksi muiden elämäntapahtumien tai tarpeeksi turvallisen tilanteen herättämänä.
Yksi sekopään merkki on se, että jutut vaihtuu lennossa sen perusteella, että mikä milloinkin palvelee senhetkistä tarkoitusta. Ensin ollaan katkeria eikä voida ikinä antaa anteeksi syytöksiä, sitten demonilapsi onkin kullannuppu jolle et voisi ikinä olla vihainen.
Todellisuudella ei mitään väliä, sanat on vaan tietyn vaikutuksen tekemistä varten ja keino "voittaa" väittely ja välttää ikävät mielikuvat ja syytökset.
Vierailija kirjoitti:
"Olet innokkaasti etsimässä syyllistä. Vanhemmista toinen on jo kuollut ja toinen on iäkäs. Nyt yksi sisaruksista riehuu perikunnan kanssa, aikaisemmin hän riiteli näiden vanhusten kanssa. Riehujan luonne on ollut pienestä pitäen vaativa eli paljon on saanut periksi."
Nyt on pakko kysyä että oliko tämä riehuja se joka hoiti vanhusten juoksevat asiat. Tällaista kuviota seurasin takavuosina läheltä. Aikamiespoika riiteli vanhempiensa kanssa, mitä muut sisarukset kävivät pari kertaa vuodessa pääkaupunkiseudulta kauhistelemassa.
Ei ollut. Kaikki lapset ovat muuttaneet kauas lapsuudenkodistaan. Riehuja on ainoa sinkku ja lapseton, useita parisuhteita läpikäynyt. Vaikeuksia myös ystävyyssuhteissa.
Vanhemmiltaan saanut ylimääräistä sponsorointia koko ikänsä, mikä tuli ilmi siinä vaiheessa kun epäili muidenkin saaneen.
Kätevä keino tollanen hellä äiti-lässytys, muut luulee sua viattomaksi ja lapsesi kuulostaa joko terapeutin huijaamalta hölmöltä tai ilkeältä ja kurittomalta petturilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olet innokkaasti etsimässä syyllistä. Vanhemmista toinen on jo kuollut ja toinen on iäkäs. Nyt yksi sisaruksista riehuu perikunnan kanssa, aikaisemmin hän riiteli näiden vanhusten kanssa. Riehujan luonne on ollut pienestä pitäen vaativa eli paljon on saanut periksi."
Nyt on pakko kysyä että oliko tämä riehuja se joka hoiti vanhusten juoksevat asiat. Tällaista kuviota seurasin takavuosina läheltä. Aikamiespoika riiteli vanhempiensa kanssa, mitä muut sisarukset kävivät pari kertaa vuodessa pääkaupunkiseudulta kauhistelemassa.
Ei ollut. Kaikki lapset ovat muuttaneet kauas lapsuudenkodistaan. Riehuja on ainoa sinkku ja lapseton, useita parisuhteita läpikäynyt. Vaikeuksia myös ystävyyssuhteissa.
Vanhemmiltaan saanut ylimääräistä sponsorointia koko ikänsä, mikä tuli ilmi siinä vaiheessa kun epäili muidenkin saaneen.
Sähän sanoit, että kiukuttelee vaikka on elämässään menestynyt ja kaikki on hyvin.
Klassisesti reaktiosi kertoo eniten itsestäsi (eri)