Lue keskustelun säännöt.
Vaimo suuttui "kun puin lapsen väärin"
20.12.2023 |
Ajattelin tässä taannoin lapsen mukaan kauppareissulle ja menimme sitten eteiseen haalaria etsimään.
No. Homma ei ollutkaan niin yksinkertainen kuin olisi kuvitellut. En kyllä ollut kiinnittänyt huomiota aiemmin siihen haalariarmeijaan mikä vastassani oli. Otin sitten ensimmäisen haalarin mikä käteeni osui ja puin lapsen. Juuri kun olimme poistumassa, vaimo syöksyi jostakin paikalle ja alkoi minua sättimään, että väärä haalari, ei tuo käy alkuunkaan, koska se ei ole oikea haalari kauppaan. Katsoin riehuvaa aikuista naista ja tuumasin tyynesti, että haalari kuin haalari, mitä väliä sillä oikein on.
Kuulemma on. Sitten tuli kuin konekiväärin suusta sitä papatusta autohaalarista lasketteluhaalariin. Siinä ei kyllä selvinnyt mikä tuon lapsen päälle laittamani haalarin käyttötarkoitus sitten oli. Kysyin varovaisesti ja sain täydellä huudolla vastauksen olevani idiootti ja kyseisen haalarin olevan viikonlopun ulkoiluhaalari. Aha, vai niin. Että lapsi tarvitsee 10 eri haalaria. Mutta päätin olla vaihtamatta, koska mikähän se kauppahaalari sitten oikein olisi enkä jäänyt selvittelemään asiaa, kun lapsen alkoi tulla kuuma, ja itselle myös.
Voisiko joku äiti selittää, miksi ja mihin tarvitaan useampi haalari?
Kommentit (411)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko aina pukenut lapsesi väärin?
Eikai ihminen jolle jo vaatteiden määrä tulee täydellisenä yllätyksenä ole aikaisemmin lastaan edes pukenut.
Ja ilmeisesti vaimon palkasta menee kaikki lapsen vaatteet ja asiat, jos ei mies kerta ole tietoinen että on eri haalareita hankittu.
Mitä väliä meneekö ne paljasta? Enemmän olisin huolissaan jos ne todella on miehen rahoja eikä miehellä ole mitään käsitystä siitä mihin ne rahat ovat menneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 1 haalari, jonka käyttötarkoitukset ovat:
-ulkoilu
-autoilu
-kauppareissu
-kyläreissu
Syksyllä meillä on sään kestävät housut, kurahousut ja vuorellinen takki. Sekä kumpparit.
Keväällä kevyet ulkkarit, takki ja kumpparit tai kuivalla kelillä lenkkarit.
Talvella joka paikan haalari ja kurahousut suojakelille. Plus vettä pitävät talvikengät.
En itsekään ymmärrä vaatehamstraajia.
Ei lapsi tarvitse "tusinaa" haalaria, joten ymmärrän AP:n tuskastumista. Meillä on yleensä ollut ns. parempi haalari (uudempi) ja toisena se edellisen vuoden puku, joka kuluneempi ja ehkä joku reikä polvessa. Sen lisäksi yksi takki. Ei tarvita sääntöjä, että milloin sen sinisenkukertavan puvun saa pukea ja millä asusteilla.
Keskustelusta tuli mieleen, kun ex-mies toi esikoisen (silloin melkein 2v) sairaalaan katsomaan vastasyntynyttä pikkusisarustaan. Esikoiselle oli puettu paidaksi koon 74 body, jossa napit eivät ylettäneet kiinni. Mistä lie vaatehuoneen takanurkan laatikosta oli käynyt sen kaivamassa, kun lastenhuoneen kaapissa oli omat korit paidoille, housuille jne. jotka täynnä sopivan kokoisia vaatteita.
En ihmettele yhtään, miksi miehet eivät perheissä osallistu mihinkään, kun täydellisten rouvien mielestä kaikki menee väärin. Parempi kun antaa rouvien hoitaa kodit ja lapset, niin tekeväthän ainakin asiat paremmin. Ja mies olkoon vain pelkkä maksumies ja rouvien pahan olon sontakaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos laitat pakkaskeleissä ulkoiluun tarkoitetun haalarin kauppaan, niin lapselle tulee siinä todennäköisesti kuuma. Varmaan vaimon ärtymyksestä osa on sitä, että osallistut lapsen elämään niin vähän, että ulkovaatteet ovat vieraita.
Meillä ei ollut erillisiä kauppa- tai leikkihaalareita. Niillä yksillä ja samoilla haalareilla liikuttiin. Osa äideistä ostaa lähes harrastuksekseen vaatteita lapselle, jota puetaan kuin nukkea eri asusteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele yhtään, miksi miehet eivät perheissä osallistu mihinkään, kun täydellisten rouvien mielestä kaikki menee väärin. Parempi kun antaa rouvien hoitaa kodit ja lapset, niin tekeväthän ainakin asiat paremmin. Ja mies olkoon vain pelkkä maksumies ja rouvien pahan olon sontakaivoja.
Sanoo mies, joka laittaa pilkkihaalarin kauppareissulle ja menee töihin alushousuissa, kun unohti pukea päällyshousut.
Vierailija kirjoitti:
Onhan niissä vaatteissa kokolaput mistä katsoa mitä kokoa se on, usein niissä lukee jopa ikähaarukka minkä ikäisille ne keskimäärin menee (tosin se ei aina ihan pidä paikkaansa). Ja siis etkö pukenut lapsiasi vauvoina ollenkaan jos ekoja kertoja pukiessa meni vaatteet sekaisin. Ei kai kukaan voi sekoittaa pikkuvauvan ja kaksivuotiaan vaatteita keskenään. Sen ymmärtäisi jos vaikka 2- ja 4-vuotiaiden menee sekaisin, mutta ei kai se silloin voi olla eka kerta... Kyllä meilläkin mies välillä lajittelee väärän lapsen kaappiin vaatteita, kun ei muista/tiedä että joku tietty on siirretty jo isommalta pienemmälle. Lapset pukee jo itse ja ainakin isompi hoksaa itsekin olla pukematta väärän kokoisia.
Eksä leikkasi kokolaput pois "kun ne hiersivät lapsia". Ja puin kyllä vauvana, silloin ei ollut ongelmia...tai oli kun valitsin kuulemma aina "väärät" vaatteet johonkin tilaisuuteen. Ongelma tuli siinä vaiheessa kun lapset oli vähän isompia ja jouduin olemaan paljon pois kotoa töiden takia eksän maatessa kotona lajittelemassa lasten vaatteita...onhan siinä aikaa päivät pitkät miettiä. Lisäksi eksä oli hamstraaja ja niitä vaatekekoja oli ihan tajuttomasti. Yritä sieltä sitten valita rouvalle mieleiset.
En ymmärrä miten tämä voi olla naisille niin vaikeaa ymmärtää, että osa naisista on tuollaisia marttyyrihirviöitä vaikka aloitus vähän maustettu onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nämä kommentit, joissa osa saa traumoja pelkän huutamisen ajattelustakin. Mitehän pärjäisitte esim. Espanjassa tai Italiassa, joissa niin ilot kuin surutkin näytetään ja isosti. Eikä pelätä huutamistakaan niin kuin tunteiden tukahduttamisen mallimaassa eli Suomessa.
Ei täällä kukaan ole puhunut, että tunteet pitäisi tukahduttaa. Se, miten niihin suhtautuu, tai miten ne käsittelee rakentavasti, on asia, jota voi harjoitella. Ei kukaan ole tunteita kieltänyt.
Todellakin on. Jos aina vaan keskutellaan rakentavasti ja silitetään myötäkarvaan ettei vaan tule mitään negatiivista tai kovaa ääntä, kyse on nimenomaan tunteiden tukahduttamisesta. Viha, raivo, suuttumus jne. ovat myös tunteita. Ja ne eivät ilmene sillä tavalla, että kaikki on ihanaa ja rakentavasti vain keskustellaan.
No hei haloo. Tunteensa voi tuntea ja olla vihainen aivan vapaasti, mutta siihen ei kuulu se, että ne puretaan toiseen. Tuo on henkistä väkivaltaa, että purat kiukkusi toiseen huutamalla ja raivoamalla jostain pikkujutusta. Älä käytä kumppania emotionaalisena nyrkkeilysäkkinä, vaan käsittele tunteesi itse.
Ja ilmeisesti vaimon palkasta menee kaikki lapsen vaatteet ja asiat, jos ei mies kerta ole tietoinen että on eri haalareita hankittu.