Vaimo suuttui "kun puin lapsen väärin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa nämä kommentit, joissa osa saa traumoja pelkän huutamisen ajattelustakin. Mitehän pärjäisitte esim. Espanjassa tai Italiassa, joissa niin ilot kuin surutkin näytetään ja isosti. Eikä pelätä huutamistakaan niin kuin tunteiden tukahduttamisen mallimaassa eli Suomessa. 

Ei täällä kukaan ole puhunut, että tunteet pitäisi tukahduttaa. Se, miten niihin suhtautuu, tai miten ne käsittelee rakentavasti, on asia, jota voi harjoitella. Ei kukaan ole tunteita kieltänyt.

Todellakin on. Jos aina vaan keskutellaan rakentavasti ja silitetään myötäkarvaan ettei vaan tule mitään negatiivista tai kovaa ääntä, kyse on nimenomaan tunteiden tukahduttamisesta. Viha, raivo, suuttumus jne. ovat myös tunteita. Ja ne eivät ilmene sillä tavalla, että kaikki on ihanaa ja rakentavasti vain keskustellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa negatiivisia tunteita tuntea, ja näyttääkin, että on paha olla. Mutta ei purkaa muihin ihmisiin. Sinun kannattaisi opetella purkamaan tunteesi rakentavasti.

Ihan mielenkiinnosta: Mitä pahaa sinulle on tapahtunut lapsuudessasi, kun suhtaudut noin pelokkaasti siihen, että elämä ei ole aina rakentavaa keskustelua, vaan joskus räiskyy? Turvallisessa ja terveessä parisuhteessahan ei tapahdu mitään pahaa, vaikka joskus sanoisi toiselle tiukkaan sävyyn tai jopa huutaisi. Rakentava tapa toimia ei aina onnistu jos väsymys tms. saa ylivallan. Sitä varten meillä on sitten rakentavat tavat eli anteeksipyytäminen ja keskustelu, joilla voidaan käsitellä myös ylilyönnit. 

Se, että peräänkuulutan toisen hyvää ja ystävällistä kohtelua parisuhteessa, tarkoittaa

En ole sanonut, että pitäisi olla tunne-elämältään lukossa. Opettele lukemaan. Kaikenlaisia tunteita voi ja saa tuntea, mutta se, miten käyttäytyy toisia kohtaan, on asia erikseen. Minun lapsuuteni voit jo jättää rauhaan, siellä ei ole tapahtunut mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa nämä kommentit, joissa osa saa traumoja pelkän huutamisen ajattelustakin. Mitehän pärjäisitte esim. Espanjassa tai Italiassa, joissa niin ilot kuin surutkin näytetään ja isosti. Eikä pelätä huutamistakaan niin kuin tunteiden tukahduttamisen mallimaassa eli Suomessa. 

Ei täällä kukaan ole puhunut, että tunteet pitäisi tukahduttaa. Se, miten niihin suhtautuu, tai miten ne käsittelee rakentavasti, on asia, jota voi harjoitella. Ei kukaan ole tunteita kieltänyt.

Todellakin on. Jos aina vaan keskutellaan rakentavasti ja silitetään myötäkarvaan ettei vaan tule mitään negatiivista tai kovaa ääntä, kyse on nimenomaan tunteiden tukahduttamisesta. Viha, raivo, suuttumus jne. ovat myös tunteita. Ja ne eivät ilmene sillä tavalla, että kaikki on ihanaa ja rakentavasti vain keskustellaan. 

Sinulle ei ilmeisesti se onnistu. Raivoa sitten vain avoimesti miehellesi (?) aina negatiivisen tunteen tullessa, toivottavasti hän sen kestää.

En ole sanonut, että pitäisi olla tunne-elämältään lukossa. Opettele lukemaan. Kaikenlaisia tunteita voi ja saa tuntea, mutta se, miten käyttäytyy toisia kohtaan, on asia erikseen. Minun lapsuuteni voit jo jättää rauhaan, siellä ei ole tapahtunut mitään pahaa

Et niin. Mutta väistämättäkin tilanne on se, että tunne-elämä on lukossa, jos ikinä ei tule ulospäin muuta kuin pehmeää pumpulia ja rakentavaa keskustelua. Huutaminen on ihan normaali tapa ilmaista tunteita kunhan se pysyy kohtuuden rajoissa. Kukaan ei mene rikki siitä, jos kohtaa huutamista välillä. Jos menisi, pikkuvauvojen vanhemmat olisivat palasina jo ennen kuin pääsisivät pois synnytyssalista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa nämä kommentit, joissa osa saa traumoja pelkän huutamisen ajattelustakin. Mitehän pärjäisitte esim. Espanjassa tai Italiassa, joissa niin ilot kuin surutkin näytetään ja isosti. Eikä pelätä huutamistakaan niin kuin tunteiden tukahduttamisen mallimaassa eli Suomessa. 

Ei täällä kukaan ole puhunut, että tunteet pitäisi tukahduttaa. Se, miten niihin suhtautuu, tai miten ne käsittelee rakentavasti, on asia, jota voi harjoitella. Ei kukaan ole tunteita kieltänyt.

Todellakin on. Jos aina vaan keskutellaan rakentavasti ja silitetään myötäkarvaan ettei vaan tule mitään negatiivista tai kovaa ääntä, kyse on nimenomaan tunteiden tukahduttamisesta. Viha, raivo, suuttumus jne. ovat myös tunteita. Ja ne eivät ilmene sillä tavalla, että kaikki on i

Miksi menet äärimmäisyyksiin? Se, että ihmisellä on myös negatiivisia tunteita, ei tarkoita, että AINA raivotaan ja huudetaan. Taidat olla vielä teini, kun näet maailman noin mustavalkoisena ilman mitään välimuotoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa nämä kommentit, joissa osa saa traumoja pelkän huutamisen ajattelustakin. Mitehän pärjäisitte esim. Espanjassa tai Italiassa, joissa niin ilot kuin surutkin näytetään ja isosti. Eikä pelätä huutamistakaan niin kuin tunteiden tukahduttamisen mallimaassa eli Suomessa. 

Ei täällä kukaan ole puhunut, että tunteet pitäisi tukahduttaa. Se, miten niihin suhtautuu, tai miten ne käsittelee rakentavasti, on asia, jota voi harjoitella. Ei kukaan ole tunteita kieltänyt.

Todellakin on. Jos aina vaan keskutellaan rakentavasti ja silitetään myötäkarvaan ettei vaan tule mitään negatiivista tai kovaa ääntä, kyse on nimenomaan tunteiden tukahduttamisesta. Viha, raivo, suuttumus jne. ovat myös tunteita. Ja ne eivät ilmene sillä tavalla, että kaikki on i

Miksi aikuinen ihminen ei kestäisi, jos välillä raivotaan? Neljän nyt jo aikuisen lapsen äitinä en olisi ikinä selvinnyt tähän päivään saakka, jos olisin mennyt raivoamisesta rikki. Uhmaikä ja teini-ikä kasvattavat kummasti vanhempienkin sietokykyä. Ja kun on valvottu kolmisen viikko esim. koliikkivauvan kanssa, siinä ei parhainkaan ihminen enää jaksa ajatella tuleeko tunne ilmaistua rakentavasti vai ei. Se tulee ilmaistua sellaisena kuin tulee ja siitäkään ei kukaan mene rikki, kun on kasvanut tasapainoiseksi aikuiseksi, joka ymmärtää elämän moninaisuuden. 

Aikuiselta voinee edellyttää vähän parempaa tunteidenhallintaa ja -käsittelyä kuin koliikkivauvalta.

Vierailija kirjoitti:

Aikuiselta voinee edellyttää vähän parempaa tunteidenhallintaa ja -käsittelyä kuin koliikkivauvalta.

Koliikkivauva ei itke tunteiden, vaan vatsakivun takia. Eikä noin muutenkaan kukaan ole puhunut vauvojen tunteista, vaan niiden umpiväsyneiden vanhempien.Opettele lukemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuiselta voinee edellyttää vähän parempaa tunteidenhallintaa ja -käsittelyä kuin koliikkivauvalta.

Kerrotko vielä, miksi aikuisen pitäisi käyttäytyä kuin robotti? Miksi ei saa olla ihminen kaikkine tunteineen ja myös "väärine" tunneilmaisuineen? Miksi pitää pinnistellä sen kaikkein läheisimmänkin kanssa eikä voi olla sitä mitä milloinkin sattuu olemaan? 

Pienet on murheet. Muistan aikanaan kun mies puki esikoiselle hupparia ja kertoi että olen ostanut liian pienen. Pieni se olikin kun oli pikkuveljen huppari. Kummatkin sai siis uudet hupparit ja ei osannut katsoa kokoja.

Pahin moka oli kun laittoi erityislapsen eskariin ilman housuja. Oli vaan kalsarit ja ulkotakki päällä. Lapsi meni siis taksilla eskariin.

Kaikista ollaan selvitty ja nyt neuvotellaan suostuisiko nämä teinit ottamaan paremmat kengät talvi-ilmoille. Ovat nuoria aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Aikuiselta voinee edellyttää vähän parempaa tunteidenhallintaa ja -käsittelyä kuin koliikkivauvalta.

Toivottavasti olet tyttö ja saat aikuisena kokea raskauden. Opit siinä aika helpostikin, miten tuollaiset lätinät tunteidenhallinnasta ovat pelkkää sanahelinää käytännön elämässä. Varsinkin hormoonihuuruisessa sellaisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiselta voinee edellyttää vähän parempaa tunteidenhallintaa ja -käsittelyä kuin koliikkivauvalta.

Kerrotko vielä, miksi aikuisen pitäisi käyttäytyä kuin robotti? Miksi ei saa olla ihminen kaikkine tunteineen ja myös "väärine" tunneilmaisuineen? Miksi pitää pinnistellä sen kaikkein läheisimmänkin kanssa eikä voi olla sitä mitä milloinkin sattuu olemaan? 

Entä jos se toinen ei jaksakaan ottaa vastaan sitä, mitä milloinkin satut olemaan? Täytyykö hänen aina olla valmis ottamaan vastaan sinun tunteesi sellaisena kuin ne tulevat ulos? Aika paljon vaadittu toiselta.

Vierailija kirjoitti:

Aikuiselta voinee edellyttää vähän parempaa tunteidenhallintaa ja -käsittelyä kuin koliikkivauvalta.

Tämä on kyllä erikoinen ajatusmalli, että on suurikin hyve hillitä tunteensa ja näyttää aina vain neutraalia naamaa. Ei saa nauraa liian kovaa, ei saa itkeä (varsinkaan jos on mies), ei saa huutaa eikä miellään saa myöskään näyttää jos on onnellinen. Ei ihme, että meillä Suomessa on niin korkeat itsemrhatilastot, kun elämä menee tunteiden piilotteluun. "Mitä se naapurikin ajattelisi, jos minä tässä kadulla nyt huutaisin tai nauraisin ääneen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiselta voinee edellyttää vähän parempaa tunteidenhallintaa ja -käsittelyä kuin koliikkivauvalta.

Kerrotko vielä, miksi aikuisen pitäisi käyttäytyä kuin robotti? Miksi ei saa olla ihminen kaikkine tunteineen ja myös "väärine" tunneilmaisuineen? Miksi pitää pinnistellä sen kaikkein läheisimmänkin kanssa eikä voi olla sitä mitä milloinkin sattuu olemaan? 

Entä jos se toinen ei jaksakaan ottaa vastaan sitä, mitä milloinkin satut olemaan? Täytyykö hänen aina olla valmis ottamaan vastaan sinun tunteesi sellaisena kuin ne tulevat ulos? Aika paljon vaadittu toiselta.

Terveessä parisuhteessa ei ole tilannetta, jossa toinen on jatkuvasti vastaaottaja ja toinen jatkuvasti antaja. Tilanteeet vaihtelevat ja molemmat toimivat vuorollaan vastaanottajina ja antajiana. Eikä kukaan ole missään vaatinut, että pitää jaksaa enempää kuin pystyy. Sellainenkin piirre on terveessä parisuhteessa, että sanotaan ääneen, jos ei enää jaksa jotain asiaa ja sitten mietitään, mitä sille voi tehdä. Jos istut vain tuppisuuna ottamassa vastaan, se on lähinnä oma syysi, jos menee yli jaksamisen. Vai luulitko, että tunteita saa ilmaista vain yksi henkilö per parisuhde? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiselta voinee edellyttää vähän parempaa tunteidenhallintaa ja -käsittelyä kuin koliikkivauvalta.

Kerrotko vielä, miksi aikuisen pitäisi käyttäytyä kuin robotti? Miksi ei saa olla ihminen kaikkine tunteineen ja myös "väärine" tunneilmaisuineen? Miksi pitää pinnistellä sen kaikkein läheisimmänkin kanssa eikä voi olla sitä mitä milloinkin sattuu olemaan? 

Entä jos se toinen ei jaksakaan ottaa vastaan sitä, mitä milloinkin satut olemaan? Täytyykö hänen aina olla valmis ottamaan vastaan sinun tunteesi sellaisena kuin ne tulevat ulos? Aika paljon vaadittu toiselta.

Etkö oikeasti tiedä, mitä silloin tehdään? Aika heikosti menee siinä tapauksessa. No autan vähän: Jos ei jaksa, sitten avaa suunsa ja kertoo sen. Ilmaisee tunteensa suoraan eikä yritä esittää mitään muuta kuin on. Juuri sitä tarkoittiin tuolla pinnistelyllä, ettei uskalleta sanoa niin kuin asiat ovat, vaan kestetään ja kestetään vaikka ei oikeasti kestettäisikään. Se johtaa ennen pitkää paljon suurempaan räjähdykseen kuin se, että välillä korottaa ääntään tai tiuskaisee. 

Värit täytyy mätsää, vaikka syöm märkenisi. Ei ihme, että suuri osa naisista on valmis ohimohiomoon.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä naiset? Täällä kehotetaan kukkasia ostamaan ja lepyttelemään ja ymmärtämään puolisoa asiasta, josta toisella osapuolella ei ole ollut tietoa ja saanut sen vuoksi riehuvan ja haukkuvan naisen vihanpurkauksen päälleen! Minun mielestä toista osapuolta kohtaan ei käyttäydytä noin asiassa, joka ei olisi normaalilla puheella selvinnyt. En katselisi päivääkään ihmistä, joka noin minulle tekisi. Teettekö te töissäkin noin? 

Ei tuollaiselle kannata ainakaan ruukku kukkaa ostaa kun kumminkin sattuu väärä ja....auts 

Mikä niissä tunteissa on niin kovin pelottavaa, että pitää hillitä ja hallita ja olla hissukseen, vaikka ei jaksaisi? En voi ymmärtää tätä käännettä, jossa yhtäkkiä on maailman kamalin asia, jos ääni nousee eikä 24/7 jaksakaan olla iloinen ja ystävällinen. Minusta se on aika paljon vaadittu, jos edes omassa kodissaan ei saa olla sitä mitä on, vaan pitää olla joku aspa-rooli päällä sielläkin, ettei vaan tule paha mieli kenellekään. 

Miltäs tuntuu kun mies tuolloin tällöin huutaa ja raivoaa. Pitääkö vaan sen verran sietää tuollaista, kuten tässä neuvotaan, vai? 

Vierailija kirjoitti:

Miltäs tuntuu kun mies tuolloin tällöin huutaa ja raivoaa. Pitääkö vaan sen verran sietää tuollaista, kuten tässä neuvotaan, vai? 

Miksi teet tästä sukupuolikysymyksen? Etkö tiennyt, että kaikenlaiset tunteet ovat normaaleja kaikille ihmisille? Riippumatta siitä, mitä jalkovälistä löytyy.