Lue keskustelun säännöt.
Vaimo suuttui "kun puin lapsen väärin"
20.12.2023 |
Ajattelin tässä taannoin lapsen mukaan kauppareissulle ja menimme sitten eteiseen haalaria etsimään.
No. Homma ei ollutkaan niin yksinkertainen kuin olisi kuvitellut. En kyllä ollut kiinnittänyt huomiota aiemmin siihen haalariarmeijaan mikä vastassani oli. Otin sitten ensimmäisen haalarin mikä käteeni osui ja puin lapsen. Juuri kun olimme poistumassa, vaimo syöksyi jostakin paikalle ja alkoi minua sättimään, että väärä haalari, ei tuo käy alkuunkaan, koska se ei ole oikea haalari kauppaan. Katsoin riehuvaa aikuista naista ja tuumasin tyynesti, että haalari kuin haalari, mitä väliä sillä oikein on.
Kuulemma on. Sitten tuli kuin konekiväärin suusta sitä papatusta autohaalarista lasketteluhaalariin. Siinä ei kyllä selvinnyt mikä tuon lapsen päälle laittamani haalarin käyttötarkoitus sitten oli. Kysyin varovaisesti ja sain täydellä huudolla vastauksen olevani idiootti ja kyseisen haalarin olevan viikonlopun ulkoiluhaalari. Aha, vai niin. Että lapsi tarvitsee 10 eri haalaria. Mutta päätin olla vaihtamatta, koska mikähän se kauppahaalari sitten oikein olisi enkä jäänyt selvittelemään asiaa, kun lapsen alkoi tulla kuuma, ja itselle myös.
Voisiko joku äiti selittää, miksi ja mihin tarvitaan useampi haalari?
Kommentit (411)
Vierailija kirjoitti:
Miltäs tuntuu kun mies tuolloin tällöin huutaa ja raivoaa. Pitääkö vaan sen verran sietää tuollaista, kuten tässä neuvotaan, vai?
Eihän se toki hyvältä tunnu, mutta elämä nyt noin muutenkaan ei ole jatkuvasti hyvää tunnetta. Mitään ei PIDÄ sietää, mutta parisuhde ei oikein toimi terveellä tavalla, jos satunnainen huutaminen on asia, joka saa elämän raiteiltaan. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Ja muunsukupuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein joulu ja sinä vasta ekaa kertaa puet lasta talvisäähän ja katsot hänen ulkovaatteitaan? Ei ihme että kaiken yksin ostaneella ja hoitaneella vaimolla kirraa.
Ajattele, jos teillä olisi vaikka kolme lasta ja kaikille eteisessä nuo lukuisat erilaiset haalarit, jalkineet ja asusteet!
Jätä tuollainen raivoaja. Hän ei ainakaan sinua rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltäs tuntuu kun mies tuolloin tällöin huutaa ja raivoaa. Pitääkö vaan sen verran sietää tuollaista, kuten tässä neuvotaan, vai?
Miksi teet tästä sukupuolikysymyksen? Etkö tiennyt, että kaikenlaiset tunteet ovat normaaleja kaikille ihmisille? Riippumatta siitä, mitä jalkovälistä löytyy.
Naisethan yleisemmin raivoavat ja huutavat parisuhteessa. Se on fakta. Kuinka pitkälle sitä pitää sietää ja alkaa itsekin raivoamaan takaisin. Ja sekös on normaalia perheen dynamiikkaa? Lapset kärsii ja oppii ottamaan mallia.
Muutaman kerran voisin sietää moista käytöstä, mutta en kuitenkaan toistuvasti. Tuossa mies on uhri ja vaimo tekijä. Se jää hiertämään, vaikka kuinka keskusteltaisiin asia auki, eli
JSSAP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltäs tuntuu kun mies tuolloin tällöin huutaa ja raivoaa. Pitääkö vaan sen verran sietää tuollaista, kuten tässä neuvotaan, vai?
Miksi teet tästä sukupuolikysymyksen? Etkö tiennyt, että kaikenlaiset tunteet ovat normaaleja kaikille ihmisille? Riippumatta siitä, mitä jalkovälistä löytyy.
Naisethan yleisemmin raivoavat ja huutavat parisuhteessa. Se on fakta. Kuinka pitkälle sitä pitää sietää ja alkaa itsekin raivoamaan takaisin. Ja sekös on normaalia perheen dynamiikkaa? Lapset kärsii ja oppii ottamaan mallia.
Muutaman kerran voisin sietää moista käytöstä, mutta en kuitenkaan toistuvasti. Tuossa mies on uhri ja vaimo tekijä. Se jää hiertämään, vaikka kuinka keskusteltaisiin asia auki, eli
JSSAP!
Nyt on niin mielenkiintoista faktaa, että haluan nähdä lähteen tälle väitteelle, kiitos. Siis tuolle, että naiset yleisemmin huutavat ja raivoavat parisuhteessa.
Miten ap itse pukeutuu kauppaan? Karseimmat rytkyt päälle ja menoksi? Vai se kuumin talvitakki ja lämpimimmät toppahousut jalkaan? Vai kenties vuorelliset sadevaatteet jotka melko hiostava valinta kauppaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltäs tuntuu kun mies tuolloin tällöin huutaa ja raivoaa. Pitääkö vaan sen verran sietää tuollaista, kuten tässä neuvotaan, vai?
Miksi teet tästä sukupuolikysymyksen? Etkö tiennyt, että kaikenlaiset tunteet ovat normaaleja kaikille ihmisille? Riippumatta siitä, mitä jalkovälistä löytyy.
Naisethan yleisemmin raivoavat ja huutavat parisuhteessa. Se on fakta. Kuinka pitkälle sitä pitää sietää ja alkaa itsekin raivoamaan takaisin. Ja sekös on normaalia perheen dynamiikkaa? Lapset kärsii ja oppii ottamaan mallia.
Muutaman kerran voisin sietää moista käytöstä, mutta en kuitenkaan toistuvasti. Tuossa mies on uhri ja vaimo tekijä. Se jää hiertämään, vaikka kuinka keskusteltaisiin asia auki, eli
JSSAP!
Sun kannattaa harjoitella tunnetaitoja ennen kuin rupeat parisuhteeseen. Myös omien rajojen tunnistaminen ja asettaminen on syytä ottaa opetteluun. Arvaa muuten mitä? Lapsetkin joskus huutaa ja raivoaa. Kuuluu asiaan. Eikä mikään jää hiertämään, kun osataan kommunikoida avoimesti eikä hillota tunteita ja ajatuksia siihen asti, että räjähtää. Pikkulapsilla se on ok, koska heillä ei vielä ole kykyäkään hillota tunteitaan, vaan ne tulevat ulos välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltäs tuntuu kun mies tuolloin tällöin huutaa ja raivoaa. Pitääkö vaan sen verran sietää tuollaista, kuten tässä neuvotaan, vai?
Eihän se toki hyvältä tunnu, mutta elämä nyt noin muutenkaan ei ole jatkuvasti hyvää tunnetta. Mitään ei PIDÄ sietää, mutta parisuhde ei oikein toimi terveellä tavalla, jos satunnainen huutaminen on asia, joka saa elämän raiteiltaan. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Ja muunsukupuolisia.
Muunsukupuoliset? Oletko sellaisen kanssa parisuhteessa tai oletko kenties sukupuoleton itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää tunteiden hilloaja on varmaan lukenut tavarapaljous -ketjua, siellä hillotaan tavaroita nurkissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltäs tuntuu kun mies tuolloin tällöin huutaa ja raivoaa. Pitääkö vaan sen verran sietää tuollaista, kuten tässä neuvotaan, vai?
Eihän se toki hyvältä tunnu, mutta elämä nyt noin muutenkaan ei ole jatkuvasti hyvää tunnetta. Mitään ei PIDÄ sietää, mutta parisuhde ei oikein toimi terveellä tavalla, jos satunnainen huutaminen on asia, joka saa elämän raiteiltaan. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Ja muunsukupuolisia.
Muunsukupuoliset? Oletko sellaisen kanssa parisuhteessa tai oletko kenties sukupuoleton itse?
Muunsukupuolinen ei ole sukupuoleton. Älä sotke asioita. Eikä sillä ole nyt mitään väliä kuka on kenenkin kanssa parisuhteessa. Tunteistahan tässä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ikäisestä lapsesta on oikein kyse jos et kiinnitä häneen sen vertaa huomiota että tietäisit millaisia ulkovaatteita hän käyttää?
No voi hyvä tavaton. Ehkä isää ei kiinnosta tuon taivaallista, mitä lapsella on päällä vaan keskittyy olennaiseen eli lapseen. Ei minuakaan äitinä ole koskaan kiinnostanut vaatteet, ja kahden pienemmän sisaruksen vaatteet menee mulla koko ajan sekaisin koska ovat niin saman kokoisia. Lapset eivät ole menneet siitä pilalle, vaikka nuorempi huomauttaa että tuo on isosiskon. Usein heillä on myös eri pari sukat ja hui kauhistus reikiä ja tahroja puuhavaatteissa. En nipota turhista asioista vaan keskitytään kaikkeen muuhun.
Täytyy sanoa näiden kommenttien jälkeen, että luojan kiitos omakin äiti oli rento näissä asioissa. Olisi ollut tosi karseeta joutua varomaan mitä päälleen laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, jos teillä olisi vaikka kolme lasta ja kaikille eteisessä nuo lukuisat erilaiset haalarit, jalkineet ja asusteet!
Siellä lähtisi eskarilainen ulos 1v:n vaatteissa ja teini eskarilaisen vaatteissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltäs tuntuu kun mies tuolloin tällöin huutaa ja raivoaa. Pitääkö vaan sen verran sietää tuollaista, kuten tässä neuvotaan, vai?
Eihän se toki hyvältä tunnu, mutta elämä nyt noin muutenkaan ei ole jatkuvasti hyvää tunnetta. Mitään ei PIDÄ sietää, mutta parisuhde ei oikein toimi terveellä tavalla, jos satunnainen huutaminen on asia, joka saa elämän raiteiltaan. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Ja muunsukupuolisia.
Muunsukupuoliset? Oletko sellaisen kanssa parisuhteessa tai oletko kenties sukupuoleton itse?
Muunsukupuolinen ei ole sukupuoleton. Älä sotke asioita. Eikä sillä ole nyt mitään väliä kuka on kenenkin kanssa parisuhteessa. Tunteistahan tässä puhutaan.
En väittänyt niin. Kysyin, onko puolisosi muunsukupuolinen ja sinä itse mahdollisesti sukupuoleton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ikäisestä lapsesta on oikein kyse jos et kiinnitä häneen sen vertaa huomiota että tietäisit millaisia ulkovaatteita hän käyttää?
No voi hyvä tavaton. Ehkä isää ei kiinnosta tuon taivaallista, mitä lapsella on päällä vaan keskittyy olennaiseen eli lapseen. Ei minuakaan äitinä ole koskaan kiinnostanut vaatteet, ja kahden pienemmän sisaruksen vaatteet menee mulla koko ajan sekaisin koska ovat niin saman kokoisia. Lapset eivät ole menneet siitä pilalle, vaikka nuorempi huomauttaa että tuo on isosiskon. Usein heillä on myös eri pari sukat ja hui kauhistus reikiä ja tahroja puuhavaatteissa. En nipota turhista asioista vaan keskitytään kaikkeen muuhun.
Täytyy sanoa näiden kommenttien jälkeen, että luojan kiitos omakin äiti oli rento näissä asioissa. Olisi ollut tosi karseeta joutua varomaan mitä päälleen laittaa.
Siinä tapauksessa varsin paska isä, jos ei kiinnosta tuon taivaallista onko lapsi -15 asteen pakkasessa t-paidassa vai toppahaalarissa.
Tälläinen käytös on ominaista äideille. He vain kuvittelevat aina tietävänsä paremmin mikä on parasta lapselle ja kaikki muut tavat on väärin.
Täällä naiset käskevät ymmärtämään raivoamisiaan, joka on muka normaalia avioelämän arkea. Se tulee miehille ikään kuin kaiken muun kivan kylkiäisenä.
Kestä kuin mies on motto. Ja kyllähän miehet kestävät tiettyyn pisteeseen asti. Monesti siitä seuraa pahaa jälkeä vuosikausien vaikenemisen jälkeen.
Miksi pitää purkaa kiukkua puolisoaan kohtaan? Onko se äidiltä peritty malli, vai ihan itse opeteltua?
Voidaan jopa yrittää kuitata oma huono käytös menkkaraivona. Eikö siihen voisi saada rauhoittavaa lääkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ikäisestä lapsesta on oikein kyse jos et kiinnitä häneen sen vertaa huomiota että tietäisit millaisia ulkovaatteita hän käyttää?
No voi hyvä tavaton. Ehkä isää ei kiinnosta tuon taivaallista, mitä lapsella on päällä vaan keskittyy olennaiseen eli lapseen. Ei minuakaan äitinä ole koskaan kiinnostanut vaatteet, ja kahden pienemmän sisaruksen vaatteet menee mulla koko ajan sekaisin koska ovat niin saman kokoisia. Lapset eivät ole menneet siitä pilalle, vaikka nuorempi huomauttaa että tuo on isosiskon. Usein heillä on myös eri pari sukat ja hui kauhistus reikiä ja tahroja puuhavaatteissa. En nipota turhista asioista vaan keskitytään kaikkeen muuhun.
Täytyy sanoa näiden kommenttien jälkeen, että luojan kiitos omakin äiti oli rento näissä asioissa. Olisi ollut tosi karseeta joutua varomaan mitä päälleen laittaa.
Lasun paikka, jos lasten asianmukainen vaatetus ei kiinnosta tuon taivaallista. Kyllä sen verran pitää "nipottaa", että lapsille laitetaan tilanteeseen ja säähän sopivat vaatteet eikä pueta mitä ensimmäisenä käteen osuu riippumatta siitä onko se shortsit vai villahousut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltäs tuntuu kun mies tuolloin tällöin huutaa ja raivoaa. Pitääkö vaan sen verran sietää tuollaista, kuten tässä neuvotaan, vai?
Eihän se toki hyvältä tunnu, mutta elämä nyt noin muutenkaan ei ole jatkuvasti hyvää tunnetta. Mitään ei PIDÄ sietää, mutta parisuhde ei oikein toimi terveellä tavalla, jos satunnainen huutaminen on asia, joka saa elämän raiteiltaan. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Ja muunsukupuolisia.
Muunsukupuoliset? Oletko sellaisen kanssa parisuhteessa tai oletko kenties sukupuoleton itse?
Muunsukupuolinen ei ole sukupuoleton. Älä sotke asioita. Eikä sillä ole nyt mitään väliä kuka on kenenkin kanssa parisuhteessa. Tunteistahan tässä puhut
Kuten sanottua: sillä ei ole mitään väliä.
Harjaantumattoman silmän voi olla vaikea erottaa suhteellisen pieniä kokoeroja ilman vertailukappaletta. Meillä lapset parin vuoden välein ja voin sanoa, että ekoja kertoja kun puin lapsia niin en pystynyt erottamaan lasten vaatteita toisistaan koon perusteella ja (ex-)vaimo sitten tästäkin vahingoniloisen ilkkui.
Hän tietysti itse muisti ulkoa mikä vaate oli kenenkin, mutta halusi tuohon kokoasiaan tarttuva muka ylivertaisena. No en tehnyt toista samaa virhettä, mallasin aina vaatetta lasta vasten ennen päälle pukemista ja jos näytti liian pieneltä tai isolta niin etsin toisen sopivan tilalle.
Mutta silti oli aina jotain pielessä. Milloin oli rymyvaatteet valittu päiväkotiin sopivien sijasta yms. Se oli sellaista turhaa kyykyttämistä sen sijaan, että olisi hellästi ja rakastavasti neuvonut.