Oikeastiko jotkut laskevat elämänsä ja taloutensa yhteiskunnan tukien varaan?
Eivätkö yhteiskunnan tuet ole lopulta vain tilapäinen helpotus lyhytaikaiseen ahdinkoon? Eivät siis osa päivittäistä perustoimeentuloa?
Itse olen saanut yhteiskunnalta vain lapsilisää ikävuosien 0-18 v välisen ajan ja sitten myöhemmin armeijan päivärahaa 11 kk ajalta.
Veroina olen maksanut nuokin saamani tuet satakertaisina takaisin valtiolle työurani aikana ja ansainnut samalla hyvän työeläkkeen.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Pakko laskee kun ei täällä töitäkään saa vaikka kuinka hakee. Ikä alkaa vitosella, siinä se syy lienee. Ja ei, en ala yrottäjäksi. Olen ollut ja se on nähty, eikä päättynyt hyvin.
Ja jos ei pääty hyvin olet kaikkien silmissä rikollinen, niin viranomaisten kuin naapurien, piilotin kuitenkin johonkin rahaa, kuitenkin vielä yrittelet ja saat pimeää tuloa.
Hyvä työntekijä ei välttämättä ole hyvä yrittäjä, laskutus voi olla pakkopullaa, ei ole tottunut että yrittäjä on yrittäjä 24/7 jouluyönäkin.
Ex-yrittäjä voi olla liian hyvä työntekijä, ahkera, idea rikas, osaava, ei ole tottunut istuskelemaan ja juomaan kahvia rauhassa työaikana, voi vaikka tietää oikeuksistaan ja olla taitavampi kuin palkkatyössä aina ollut esimies/rekrytoija.
Vierailija kirjoitti:
Miksi esim. mustalaisilta ei vaadita oikeastaan mitään muuta kuin tukien nostoa? Miksi tämä ryhmä on ulkoistettu työelämästä?
Katsokaas kun on niitä jotka ovat saamapuolella ja niitä jotka istuvat maksajien penkeillä.
EIhän armeijaankaan tarvitse mennä jos on tietyn "alan" uskovainen vaan saa vapautuksen
Eipä sitä kehtaa olla sukulaistenkaan varassa.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen sosiaalityöntekijänä ja voin kertoa, että todella moni. Toki asiakkaiden kanssa käyn heidän tilannettaan läpi. Ehdotan kouluja ja työllistymistä. Useimmiten tulee suora ei. Kas kun Kela maksaa paremmin, ei kannata. Ihan käsittämättömiä määriä kela parhaimmillaan maksaakin. Ei minkäänlaista kannustusta itse jotain elämässään yrittämään sillä politiikalla.
Täällä toinen sos.tt. vahvistaa saman. Vielä yliopistossa opiskellessani minulla oli (idealistinen?) usko siihen, että lähtökohtaisesti kaikki työkykyiset ihmiset haluaisivat pyrkiä myös taloudellisesti itsenäiseen elämään. Muutama vuosi työelämässä, ja tajusin että niin ei todellakaan ole.
Osa ihmisistä ei vaikuta sietävän pienintäkään epämukavuutta. He kokevat itsensä työkyvyttömiksi/vajaakuntoisiksi tai muuten vaan kyvyttömiksi huolehtimaan millään lailla itsestään ja toimeentulostaan. On masennusta, kroonisia kipuja jne. Aiba löytyy selitys, miksi mitään ei voi yrittää itse. Mikään ei ole oma vika tai seurausta omista valinnoista. Kaikki yritykset auttaa/motivoida kohti omatoimisuutta koetaan lähinnä loukkauksiksi, ainoastaan taloudellinen tuki ja apu otetaan vastaan - eli vaaditaan äänekkäästi ja uhriutumalla.
Toimintakyky on usein näillä ihmisillä myös todella valikoiva: Kivut estävät kaikenlaisen työnteon, mutta eivät ihmiselle mieluisampaa tekemistä. Esimerkkinä henkilö, joka ei kertomansa mukaan kyennyt edes voitelemaan itselleen voileipää kipujen takia, mutta erilaisia käsitöitä ja askarteluja kykeni kyllä väsäämään.
Osalla ihmisistä on käsittämätön oikeutuksen tunne ja täysin itsekeskeinen, kapea maailmankuva. Tiedän kyynistyneeni pyrkiessäni vuosikaudet/yli vuosikymmenen työskentelemään tällaisten yksilöiden kanssa. Paljon on myös niitä aidosti ja oikeasti apua tarvitsevia, mutta he harvoin pitävät itsestään ja oikeuksistaan yhtä kovaa ääntä kuin nämä kokonaisvaltaiset vapaamatkustajat.
Olen itse tosi tiukan ja varmaan tylynkin sossun maineessa, koska minulta ei tipu maksareita milloin mihinkin ylellisyyteen vaan ainoastaan välttämättömään ja silloinkin yksittäisiä kertoja, ei joka kuukausi. Ikävä kyllä osa kollegoista tuntuu huomanneen, että helpommalla pääsee, kun vaan myöntää aggressiivisille vaatijoille, mitä nämä haluavat. On todella raskasta yrittää tehdä tätä työtä vastuullisesti, mutta säilyttäen samalla empatiaa ja ymmärrystä oikeasti avun tarpeessa oleville - niille, joita varten sosiaaliturvasysteemi aikoinaan luotiinkin. Itseäni inhottaa tietää, miten paljon ilmaa sosiaalipalveluissa ja -tuissa oikeasti on.
Valmistuin amk:sta, tein koko opiskeluajan töitä kaupassa, eli ns. väärällä alalla. En saanut valmistumisen jälkeen oman alan töitä, koska ei ollut työkokemusta. Opiskelin toisen alan, en saanut edes työharjoittelupaikkaa opintojen aikana. En saanut töitä valmistuttua, koska ei ole työkokemusta.
Nyt minulla on kaksi tutkintoa, 0 työpaikkaa, en saa edes kokoaikaista kaupan alan työtä ja keikkatyötä ei kannata ottaa sillä siitä aiheutuu niin paljon byrokratiaa että lopputulos on plus miinus nolla.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän aloittaja nyt tarkoita normaalijärkisiä, työkykyisiä ihmisiä, jotka jättäytyvät tuiien varaantietoisesti eikä neliraajahalvaantunutta kehitysvammaista.
Eiköhän kumpikin ole aika marginaalisen pieni ryhmä
Nyt täytyy muistaa, että myös tukien saaja maksaa koko ajan veroa arvonlisäveroina. Myös päivärahoista peritään vero, joka on vieläpä suurempi prosenteiltaan kuin palkassa, koska siihen ei tule samoja vähennyksiä.
Ei nämä ole niin mustavalkoisia asioita. Myös se työssäkäyvä, joka täällä uhoaa, ettei ole lapsilisiensä jälkeen verovaroja käyttänyt, kulkee verovaroin ylläpidettyjä teitä pitkin ja käyttää luultavasti joitakin sote-palveluita huomaamattaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy muistaa, että myös tukien saaja maksaa koko ajan veroa arvonlisäveroina. Myös päivärahoista peritään vero, joka on vieläpä suurempi prosenteiltaan kuin palkassa, koska siihen ei tule samoja vähennyksiä.
Ei nämä ole niin mustavalkoisia asioita. Myös se työssäkäyvä, joka täällä uhoaa, ettei ole lapsilisiensä jälkeen verovaroja käyttänyt, kulkee verovaroin ylläpidettyjä teitä pitkin ja käyttää luultavasti joitakin sote-palveluita huomaamattaan.
Vaikka te pummit miten yrittäisitte väittää, niin se, että kaikki käyttävät teitä ja katuvaloja ja yhteiskunnassa on olemassa koulutus ja terveydenhoito ei ole sama asia kuin elää elämäänsä sosiaalituilla eli maksattaa ihan kaikki muilla. Yhteiskunnassa on perusasioita. On lääkäripalveluita ja armeijaa, poliisia ja tieverkkoa. Se on sitä perusinfraa, josta kukaan ei valita maksaa. Mutta ne eivät pysy pystyssä, jos osa porukasta ei maksa niistä latin latia vaan sen lisäksi maksattaa asumisensa ja elämisensä muilla.
Perustuu ihan tilastokeskuksen tietoihin siitä, mitä BKT oli 1970-luvulla ja nyt. Tämän tiedät itsekin, jos olet elänyt silloin tai edes 1990-luvulla. Elintaso ja palkat olivat jotain ihan muuta.
Ajattelun tasosi on selvästi niin heikko, että itse olet siellä saamapuolella, koska et koskaan edes pysty pääsemään nettomaksajaksi. Juuri sinun kaltaistesi takia niitä veroja maksetaan. Kaikilla ei ole kykyä elättää itseään ansiotyöllä, vaikka halua olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Moni elää yhteiskunnan varassa. Vanhukset, sairaat, lapset, vammaiset, ne joille töitä ei riitä. Lopettaako heidät pitäisi? Kaikille kuuluu ihmisarvo.
Voit jäädä suojatiellä auton alle. Mitä tahansa voi käydä elämässä. Tyhmänä pitäisin ihmistä, joka luottaa ettei hänelle koskaan mitään käy ja työpaikka pysyy ikuisesti.
En kyseenalaista ihmisarvoa, vaan aivan vilpittömästi kysyn: mistä me saadaan rahat tähän ihmisarvoiseen elämään kaikille? Siis nyt ihan suoria ja realistisia vastauksia, eikä whataboutismia yritystuista yms. faktojen kiertelyä. Tai tehdään ajatusleikki, että yritystuet, maataloustuet ja vaikka lääkärien palkat typistetään neljäsosaan - mistä loput resursseista revitään ihmisarvoiseen elämään?
Kuinkas sinun kaltaisesi, joille kyllä maittaisi, mutta joita kukaan ei huoli töihin, koska ÄO on 80? Kyllä oikeistohallituskin on sitoutunut siihen, että työkyvyttömille maksetaan säällinen elämä. Ei ehkä ihan sama kuin keskipalkkaiselle, mutta ei mitään parakkielämää. Itse ainakin maksan veroja mielelläni juuri siksi, että heikommatkin saisivat hyvän elämän.
Kun vielä löytyisi yritys joka ei ole saanut starttirahaa. Tehdasta jonka ympärille kunta ei rakenna miljoonien infraa. Työpaikkaa joka ei etsisi töihin yhteiskunnan kouluttamia ihmisiä.
Kun vaikka yllämainitut yhteiskunnan palvelut lakkautetaan. Perusteena yritysten kyvyttömyys tehdä asioita itse. Sitten voidaan alkaa karsimaan kansalaisilta myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen sosiaalityöntekijänä ja voin kertoa, että todella moni. Toki asiakkaiden kanssa käyn heidän tilannettaan läpi. Ehdotan kouluja ja työllistymistä. Useimmiten tulee suora ei. Kas kun Kela maksaa paremmin, ei kannata. Ihan käsittämättömiä määriä kela parhaimmillaan maksaakin. Ei minkäänlaista kannustusta itse jotain elämässään yrittämään sillä politiikalla.
Täällä toinen sos.tt. vahvistaa saman. Vielä yliopistossa opiskellessani minulla oli (idealistinen?) usko siihen, että lähtökohtaisesti kaikki työkykyiset ihmiset haluaisivat pyrkiä myös taloudellisesti itsenäiseen elämään. Muutama vuosi työelämässä, ja tajusin että niin ei todellakaan ole.
Osa ihmisistä ei vaikuta sietävän pienintäkään epämukavuutta. He kokevat itsensä työkyvyttömiksi/vajaakuntoisiksi tai muuten vaan kyvyttömiksi huolehtimaan millään l
Mielenkiintoista. Olen ajatellut että sossut monesti asettuvat työnsä takia asiakkaidensa kannalle nähdessään heidän tilanteitaan ja kokiessaan empatiaa. Ainoa tuntemani sossu on juuri sellainen eli puolustaa tukijärjestelmää aina ja äänestää vasemmistoa.
Miksi et ole mukana politiikassa? Pystytkö esittämään kys mielipiteen julkisesti?
Nämä ketjut aina täyttyvät vihaisista viesteistä "Miten kehtaatkin ajatella että joku väärinkäyttäisi tukia, varmasti yhtään sellaista ihmistä ei ole!!!" Paljon asian kovin henkilökohtaisesti ottavia ihmisiä. Ja myös naiiveja, jos jostain saa keplottelemalla ilmaista rahaa niin luuleeko ihmiset oikeasti että sitä ei hyödynnetä :D
Jos Suomessa ei jaettaisi rahaa niin hövelisti ympäriinsä niin ei ne matutkaan tänne haluaisi.
Lisäys viestiin 153. Itse olen median varassa sen suhteen miten tukijärjestelmä toimii, mutta kieltämättä äskettäin näkemässäni ohjelmassa jota seurasin hetken tuli vaikutelma, että nämä ihmiset pystyvät kyllä töihin ja että se tekisi heille hyvää. Kyseessä oli juurikin epämääräisiä kipuilijoita, jotka ovat päätyneet alisuorittajiksi ja ammattisairaiksi. En halua syyttää heitä mutta mielestäni nuorten ja vanhempienkin makuuttaminen kotona ei ole hyvä ratkaisu. Se tuottaa syrjäytyneisyyttä.
Mielenkiintoista. Olen ajatellut että sossut monesti asettuvat työnsä takia asiakkaidensa kannalle nähdessään heidän tilanteitaan ja kokiessaan empatiaa. Ainoa tuntemani sossu on juuri sellainen eli puolustaa tukijärjestelmää aina ja äänestää vasemmistoa.
Miksi et ole mukana politiikassa? Pystytkö esittämään kys mielipiteen julkisesti?
Moni sossu on varmaan opiskeluaikanaan empaattinen. Toki nykyisin varma työpaikka ja ihan kohtuullinen palkkakin kiinnostavat hakeutumaan alalle. Itse asiakastyössä vaan se empatia monelta varisee. Moni sossu on oikeistolainen oltuaan työssä pidempään. Se sosiaaliturvan väärinkäyttö, työn välttely, uhkailu, kiristäminen ja solvailu vaan saa sen aikaan. Monella asiakkaalla on aivan poskettomia vaatimuksia. Vaaditaan toimeentulotukea mitä älyttömämpiin ja röyhkeämpiin asioihin ja oma halu tehdä mitään omien asioiden parantamiseksi on täysi nolla. Sossun työ ei kuitenkaan ole jaella vastikkeetonta rahaa, vaan koettaa aikaansaamaan asiakkaassa muutosta, että hän itse saa asiansa kuntoon. Yltäkylläinen sosiaaliturva vain on sen este.
AP, olet myös saanut ilmaisen koulutuksen, halpaa tai ilmaista terveydenhuoltoa, virkavallan apua tarvitessa ym. Kaikki tuo on tukea, joten et voi olettaa olevasi nettomaksaja.
Vierailija kirjoitti:
AP, olet myös saanut ilmaisen koulutuksen, halpaa tai ilmaista terveydenhuoltoa, virkavallan apua tarvitessa ym. Kaikki tuo on tukea, joten et voi olettaa olevasi nettomaksaja.
Myös sillä persaukisella oli se koulutusmahdollisuus. Todennäköisesti pyyhki sillä takalistonsa ja päätti istua koko elämänsä muiden vetämässä pulkassa. Siitähän tässä puhutaan. Ei siitä millaisia puitteita yhteiskunta tarjoaa ihan kaikille.
Ymmärrän jos joku haluaa elämässään joskus pitää "välivuotta" ja sluibailla tuilla. Muutaman kuukauden köyhyysrajalla selviää helposti, mutta vuosien köyhyys kasvattaa köyhyysvelkaa, kun alkaa tavarat hajoilla eikä uusia ole varaa tilalle hankkia. Ei monikaan tällaiseen huvikseen ryhdy. Ja jos ryhtyykin, se ei oikeastaan ole minulta pois. Vapaita työpaikkoja ei riitä kaikille. Kun saataisiin ensin kaikille halukkaille työpaikka, niin sitten voisi alkaa miettiä mitä muutamalle työhaluttomalle tekisi.
Yksikään hallitus ei ole vielä miettinyt miten työmarkkinoita voisi oikeasti uudistaa niin, että kaikki kelpaisivat töihin. Miten puututtaisiin ikäsyrjintään, ulkomaalaisten syrjintään, miten osatyökykyiset pääsisi myös mukaan yhteiskuntaan yms.
Tunnen yhden joka jäi työttömäksi nyt näissä julkisuudessakin olleiden konkurssien myötä. Hän oli ennen kova huutamaan kuinka työtä saa ja pitää ottaa vastaan jne. Nyt sitten nämä neuvot ei koskekaan häntä, koska hänellä on kuitenkin koulutus ja vuosien työkokemus, joten ei hän mene siivoojaksi tai puhelinmyyjäksi, ne kuuluu niille jotka on pitkään olleet työttömänä. Kuitenkin hänen kokemuksensa on sellaista, jota jo nyt korvaillaan jossain määrin tekoälyn avulla ja työtavat mitä hän on käyttänyt, ovat pitkälti vanhanaikaisia.
Tämä ei ole mitenkään harvinainen tarina. Ne, jotka eivät koskaan ole uskoneet joutuvansa työttömäksi ovat kertomassa miten töitä saa ja kaikkea pitää ottaa vastaan, mutta kun se irtisanomisen arpa osuukin omalle kohdalle, ei nämä neuvot koske itseä. Tai sitten on näitä jotka päättävät lepäillä ansiosidonnaisella kun ovat kassan maksuja ja veroja maksaneet ja luulevat sitten menevänsä töihin, mutta eivät ymmärrä että sinne töihin on muitakin pyrkijöitä ja menemättä jää kun ei sinne noin vain mennäkään, kuten kuvittelivat - eikä se puhelinmyynti, siivous tms. sitten kelpaakaan itselle.
Se on kaikkien kannalta parasta niin.