Oikeastiko jotkut laskevat elämänsä ja taloutensa yhteiskunnan tukien varaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei kehitysvammaisina tai muuten työhön kykenemättöminä syntyvät pahemmin mitään laskeskele. Meidän hyväosaisempien tehtävä on huolehtia, että ketään ei jätetä turvattomaksi.

Tietenkin nämä ryhmät ovat asia erikseen. Mutta terveet työn välttelijät ovat iso joukko.

Tätä voisi kysyä myös yrityksiltä, joiden budjeteissa on kasapäin yritystukia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen sosiaalityöntekijänä ja voin kertoa, että todella moni. Toki asiakkaiden kanssa käyn heidän tilannettaan läpi. Ehdotan kouluja ja työllistymistä. Useimmiten tulee suora ei. Kas kun Kela maksaa paremmin, ei kannata. Ihan käsittämättömiä määriä kela parhaimmillaan maksaakin. Ei minkäänlaista kannustusta itse jotain elämässään yrittämään sillä politiikalla.

 

Täällä toinen sos.tt. vahvistaa saman. Vielä yliopistossa opiskellessani minulla oli (idealistinen?) usko siihen, että lähtökohtaisesti kaikki työkykyiset ihmiset haluaisivat  pyrkiä myös taloudellisesti itsenäiseen elämään. Muutama vuosi työelämässä, ja tajusin että niin ei todellakaan ole.

Osa ihmisistä ei vaikuta sietävän pienintäkään epämukavuutta. He kokevat itsensä työkyvyttömiksi/vajaakuntoisiksi ta

Sosiaalityöntekijöistä enemmistö onkin varsin vasemmistolaista, vaikka toki mm. Kokoomuksenkin listoilla erinäisissä vaaleissa sossuja on näkynyt. Itselläni ei energia riittäisi politiikkaan. Tietysti uskallan ilmaista omat mielipiteeni, vaikka esim. kahvihuoneessa usein jäänkin vähemmistöön. Pitkähkö työkokemukseni on osoittanut, että ammatikunnan sisällä on kahtiajakoa, eli myös meitä asiakkaiden omaa vastuuta painottavia työntekijöitä kyllä löytyy. Usein emme tietenkään ole kaikkien asiakkaiden suosiossa. 

Kannatan itsekin hyvinvointivaltiota mutta ymmärrän samalla, että nykyinen palvelu- ja tukijärjestelmä on kasvanut kestämättömäksi. Lopputulos on se, että mikään osa julkisia palveluita ei enää toimi kunnolla: Eivät koulut, terveyskeskukset, vanhustenhuolto, lastensuojelu eikä enää edes ns. pyhä lehmä eli erikoissairaanhoito. Tukijärjestelmä myös passivoi ihmisiä enkä pidä siitä ollenkaan. Mielestäni on myös alentuvaa ajatella sosiaalitoimen asiakkaita "uhreina" jotka eivät itse halutessaan kykenisi vaikuttamaan omaan elämäänsä (poislukien tietysti oikeasti sairaat, vammautuneet, vanhukset, kehitysvammaiset ym. haavoittuvassa asemassa olevat erityisryhmät).



En ole itsekään kultalusikka suussa syntynyt ja lapsuudenperheessäni on ollut jos jonkinmoista mielenterveys- ja päihdeongelmaa. Jos olisin jäänyt paikoilleni voivottelemaan omia lähtökohtiani, en taatusti olisi koskaan valmistunut yliopistosta, pärjännyt hyvin työelämässä ja elättänyt itseäni. En väitä, että kaikkien tulisi pystyä samaan, mutta mielestäni on jokaisen velvollisuus edes yrittää. 

"Moni sossu on varmaan opiskeluaikanaan empaattinen. Toki nykyisin varma työpaikka ja ihan kohtuullinen palkkakin kiinnostavat hakeutumaan alalle. Itse asiakastyössä vaan se empatia monelta varisee. Moni sossu on oikeistolainen oltuaan työssä pidempään. Se sosiaaliturvan väärinkäyttö, työn välttely, uhkailu, kiristäminen ja solvailu vaan saa sen aikaan. Monella asiakkaalla on aivan poskettomia vaatimuksia. Vaaditaan toimeentulotukea mitä älyttömämpiin ja röyhkeämpiin asioihin ja oma halu tehdä mitään omien asioiden parantamiseksi on täysi nolla. Sossun työ ei kuitenkaan ole jaella vastikkeetonta rahaa, vaan koettaa aikaansaamaan asiakkaassa muutosta, että hän itse saa asiansa kuntoon. Yltäkylläinen sosiaaliturva vain on sen este."

Niin totta, sitä kyynistyy vuosien varrella kun huomaa että ainoa apu jota halutaan on lisäraha. Osa ei millään ymmärrä että sitä rahaa ei voi hakea tuosta noin vain lisää jos on tuhlannut ruokarahat johonkin aivan turhuuteen (kuten vaikka elektroniikkaan). Ja motivaatio nousta toimeentulotuelta pois on aivan olematon. Todella moni kollega on muuttanut sieltä vasemmistoleiristä sinne oikeistoon ihan vaan työnsä tekemisen tuloksena. 

Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan. Sairastuin psykoosisairauteen yllättäen, siis sekosin yhtäkkiä, täysin varoittamatta. Työmaalta vietiin ambulanssilla suoraan suljetulle. Kotiuduin aikoinaan, useampi kuukausi siinä meni. Mies oli onneksi vielä terve ja hoiti kodin ja lapset. Taistelin itseni työkuntoiseksi ja sain töitä. Sitten sairastui mies aivoinfarktiin, pari vuotta oman sairastumiseni jälkeen. Parin vuoden sairaalakierteen jälkeen mies kotiutui. Olin omaishoitaja, mutta kyykkäsin ja jouduin taas osastolle. Mies joutui hoitokotiin, mutta lapset sain pitää. Lapsista toinen oireili pahoin ja nyt yritetään perheterapiaa, josko se auttaisi. Vanhempi lapsi on autismikirjolla ja myös nuoremmalla todettiin sama osastojakson jälkeen. Olen aina tiennyt, että nuoremmallakin on " jotain", mutta hänen oireilunsa on tulkittu johtuvan "masentuneen äidin huonosta vuorovaikutuksesta". Vasta hänen jouduttuaan sairaalaan tehtiin kunnon tutkimukset. Äiti sairastui ja kuoli samaan aikaan, kun mies sairastui, olin hirvikolarissa ja pitkäaikainen lemmikkikin kuoli samassa hötäkässä. Jouduttiin muuttamaan ja ties mitä.

Ja minä en enää jaksa!  Eikä oikeastaan kiinnosta, jos jotakuta ei kiinnosta maksaa elämäämme, kuolema on vaihtoehto, ihan hyvä sellainen, mitta saanko pyytää niskalaukauksen kuitenkin?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jos joku haluaa elämässään joskus pitää "välivuotta" ja sluibailla tuilla. Muutaman kuukauden köyhyysrajalla selviää helposti, mutta vuosien köyhyys kasvattaa köyhyysvelkaa, kun alkaa tavarat hajoilla eikä uusia ole varaa tilalle hankkia. Ei monikaan tällaiseen huvikseen ryhdy. Ja jos ryhtyykin, se ei oikeastaan ole minulta pois. Vapaita työpaikkoja ei riitä kaikille. Kun saataisiin ensin kaikille halukkaille työpaikka, niin sitten voisi alkaa miettiä mitä muutamalle työhaluttomalle tekisi. 

Yksikään hallitus ei ole vielä miettinyt miten työmarkkinoita voisi oikeasti uudistaa niin, että kaikki kelpaisivat töihin. Miten puututtaisiin ikäsyrjintään, ulkomaalaisten syrjintään, miten osatyökykyiset pääsisi myös mukaan yhteiskuntaan yms. 

Tämä on kaksiteräinen miekka. On olemassa yhteiskuntia, joissa vajaakuntoiset, kielipuolet ja kaiken väriset pääsevät työmarkkinoille. Ei ole niin nokon nuukaa olla täyden kympin suorittaja, kaikille löytyy paikkansa. Näissä yhteiskunnissa on heikko sosiaaliturva. Se vajaakuntoisten töihin hyväksyminen lähtee siitä, kun tiedetään ettei heilläkään ole vaihtoehtoa. Että se on saatava töitä tai olla syömättä. Esim. Yhdysvalloissa on käytännössä täystyöllisyys. Töissä näkee ihan kaiken näköisiä ja myös vammaisia ja kielitaidottomia. Jos sitten rakennetaan hulppea sosiaaliturva, niin sinnehän työmarkinat ne vajaakuntoiset ja muut työntää.

Yläasteen krooninen valehtelijatyttö ainakin näyttää nauttivan tuilla elämisestä ja kuviteltujen (sekä pääasiassa epämääräisesti ilmaistujen) sairauksien kertomisesta. Varmaan oppi nuorena, ettei valehtelijan tarvitse rasittaa itseään oppimalla mitään ja voi vain löhöillä kotona. Ei tajua yhtään, miten omituiselta näyttää, kun "ympärisairas" ihminen vain viettää kaiket päivät huvitellen kivoissa paikoissa. En tiedä, tajuaako hänen merimiespuolisonsa, mikä oikea tilanne on.

Vierailija kirjoitti:

"Moni sossu on varmaan opiskeluaikanaan empaattinen. Toki nykyisin varma työpaikka ja ihan kohtuullinen palkkakin kiinnostavat hakeutumaan alalle. Itse asiakastyössä vaan se empatia monelta varisee. Moni sossu on oikeistolainen oltuaan työssä pidempään. Se sosiaaliturvan väärinkäyttö, työn välttely, uhkailu, kiristäminen ja solvailu vaan saa sen aikaan. Monella asiakkaalla on aivan poskettomia vaatimuksia. Vaaditaan toimeentulotukea mitä älyttömämpiin ja röyhkeämpiin asioihin ja oma halu tehdä mitään omien asioiden parantamiseksi on täysi nolla. Sossun työ ei kuitenkaan ole jaella vastikkeetonta rahaa, vaan koettaa aikaansaamaan asiakkaassa muutosta, että hän itse saa asiansa kuntoon. Yltäkylläinen sosiaaliturva vain on sen este."

Niin totta, sitä kyynistyy vuosien varrella kun huomaa että ainoa apu jota halutaan on lisäraha. Osa ei millään ymmärrä että sitä rahaa ei voi hakea tuosta noin vain lisää jos on tuhlannut ruokarahat johonk

Asiakkaat sanovat suoraan, että se tuilla eläminen ja joku 9:n euron räätälöity kuntouttava toimittaminen on heille paras diili. Jos menisi töihin, joutuisi maksamaan vuokran itse, ulosotto alkaisi periä, laskut tulisivatkin itselle maksettaviksi. Se on kuulkaa iso kynnys, jos nyt asuu yksinäinen mies helsinkiläiskolmiossa ilmaiseksi alkaa maksella sen oikeita kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Sairastan itse skitsofreniaa joka tekee elämästä aika vaikeaa, muutaman kerran ollut pakkohoidossa tämän takia. Koska kuitenkin haluan olla osa normaalia yhteiskuntaa niin hyvin kuin pysyn, käyn osa-aikaisesti töissä  kassalla.

Tunnen paljon ihmisiä jotka ovat tuilla, ja yleensä taustalla on joko päihde tai mielenterveysongelmia. Hyväosainen keskiluokka kun ei koskaan ole kohdannut ongelmia itse, eikä heidän lähipiirissäkään ole ketään joka olisi, ja sitten omassa kuplassa toistellaan loisimismyyttiä ei ehkä kykene ymmärtämään niitä haasteita joita tukia saavat kohtaavat.

Hyväosainen keskiluokka ei ole koskaan kohdannut ongelmia itse??? Höpö höpö, ihan olkiukkoväite. Nimenomaan monet keskiluokassa nykyään olevat ovat kokeneet köyhän lapsuuden ja niukkuuden nuoruuden ja ovat siitä omalla työllään keskiluokkaan nousseet. On päivänselvää että meillä pitää olla sosiaaliturvasysteemi, mutta sen väärinkäyttö on saatava lopetettua. Typerin tarina jonka olen lehdestä lukenut toimeentulotuella elävästä oli joku kolmevitonen nainen, joka loisi kotona sillä perusteella että oli tullut joskus keskenmeno ja sitten ero avopuolisosta. Tietenkin nämä ovat surullisia tapahtumia, mutta kuitenkin normaaleja elämän suruja joita on monilla muillakin. Ei normaalit elämän vastoinkäymiset ole peruste heittäytyä muiden elätettäväksi. Minäkin olen eronnut ja molemmat vanhempani ovat jo kuolleet, muttei se tarkoita sitä että muilla kansalaisilla olisi velvollisuus elättää minut ja lapseni.

 

Vierailija kirjoitti:

"Moni sossu on varmaan opiskeluaikanaan empaattinen. Toki nykyisin varma työpaikka ja ihan kohtuullinen palkkakin kiinnostavat hakeutumaan alalle. Itse asiakastyössä vaan se empatia monelta varisee. Moni sossu on oikeistolainen oltuaan työssä pidempään. Se sosiaaliturvan väärinkäyttö, työn välttely, uhkailu, kiristäminen ja solvailu vaan saa sen aikaan. Monella asiakkaalla on aivan poskettomia vaatimuksia. Vaaditaan toimeentulotukea mitä älyttömämpiin ja röyhkeämpiin asioihin ja oma halu tehdä mitään omien asioiden parantamiseksi on täysi nolla. Sossun työ ei kuitenkaan ole jaella vastikkeetonta rahaa, vaan koettaa aikaansaamaan asiakkaassa muutosta, että hän itse saa asiansa kuntoon. Yltäkylläinen sosiaaliturva vain on sen este."

Niin totta, sitä kyynistyy vuosien varrella kun huomaa että ainoa apu jota halutaan on lisäraha. Osa ei millään ymmärrä että sitä rahaa ei voi hakea tuosta noin vain lisää jos on tuhlannut ruokarahat johonk

Vuokrat jätetään iloisesti maksamatta kerta toisensa jälkeen ja sossuun tullaan hakemaan tuhansien eurojen vuokravelkojen kuittausta "kun eihän sitä nyt ihmisiä voi kadullekaan laittaa, talvipakkasetkin ja kaikki". Myös Kelan asumistuet on kulutettu ties mihin, jos ne ovat menneet omalle tilille vuokranantajan tilin sijaan. Ei siis ole tuhlattu pelkästään toimeentulotukea, työttömyystukea tms. vaan jopa asumistuet. Niin käsittämättömän röyhkeää ja vastuutonta. 



Olen sitä mieltä, että asumistuet pitäisi laittaa automaattisesti suoraan vuokranantajalle. Itse en myönnä senttiäkään harkinnanvaraista toimeentulotukea edes lääkkeisiin tai ruokaan ennen kuin asiakas on hoitanut tuon kuntoon. Asumistukien käyttäminen muuhun kuin asumiseen ja sitten lisärahan vaatiminen on sellainen asia, joka saa minut sosiaalityöntekijänä näkemään totaalisesti punaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kehitysvammaisina tai muuten työhön kykenemättöminä syntyvät pahemmin mitään laskeskele. Meidän hyväosaisempien tehtävä on huolehtia, että ketään ei jätetä turvattomaksi.

Tietenkin nämä ryhmät ovat asia erikseen. Mutta terveet työn välttelijät ovat iso joukko.

 

Oikeasti siellä työkkärin kirjoilla on hyvin paljon sairasta porukkaa. Päihdeongelmat nyt ainakin on yksi iso ongelma. Ei ihmistä voi ottaa töihin ennen kuin hän pystyy työttömänä olemaan selvinpäin. Tukien leikkaaminen ei näitä motivoi. Rikollisuus vaan kasvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti siellä työkkärin kirjoilla on hyvin paljon sairasta porukkaa. Päihdeongelmat nyt ainakin on yksi iso ongelma. Ei ihmistä voi ottaa töihin ennen kuin hän pystyy työttömänä olemaan selvinpäin. Tukien leikkaaminen ei näitä motivoi. Rikollisuus vaan kasvaa. 

Minun oli helpompi olla juomatta, kun oli työ.

"Olen sitä mieltä, että asumistuet pitäisi laittaa automaattisesti suoraan vuokranantajalle. Itse en myönnä senttiäkään harkinnanvaraista toimeentulotukea edes lääkkeisiin tai ruokaan ennen kuin asiakas on hoitanut tuon kuntoon. Asumistukien käyttäminen muuhun kuin asumiseen ja sitten lisärahan vaatiminen on sellainen asia, joka saa minut sosiaalityöntekijänä näkemään totaalisesti punaista."

Olen täysin samaa mieltä. Se että jätetään vuokrat maksamatta ja tuhlaillaan niihin tarkoitetut rahat ties mihin ja sitten tyyliin hattu kourassa kerjätään niitä vuokrarästirahoja sossusta on raivostuttavaa. Ne asumistuet täytyisi ehdottomasti siirtää suoraan vuokranantajalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni sossu on varmaan opiskeluaikanaan empaattinen. Toki nykyisin varma työpaikka ja ihan kohtuullinen palkkakin kiinnostavat hakeutumaan alalle. Itse asiakastyössä vaan se empatia monelta varisee. Moni sossu on oikeistolainen oltuaan työssä pidempään. Se sosiaaliturvan väärinkäyttö, työn välttely, uhkailu, kiristäminen ja solvailu vaan saa sen aikaan. Monella asiakkaalla on aivan poskettomia vaatimuksia. Vaaditaan toimeentulotukea mitä älyttömämpiin ja röyhkeämpiin asioihin ja oma halu tehdä mitään omien asioiden parantamiseksi on täysi nolla. Sossun työ ei kuitenkaan ole jaella vastikkeetonta rahaa, vaan koettaa aikaansaamaan asiakkaassa muutosta, että hän itse saa asiansa kuntoon. Yltäkylläinen sosiaaliturva vain on sen este."

Niin totta, sitä kyynistyy vuosien varrella kun huomaa että ainoa apu jota halutaan on lisäraha. Osa ei millään ymmärrä että sitä rahaa ei voi hakea tuosta

Työttömänä ollessa maksan vuokran aina työttömyyskorvauksista, en asumistuista. Asumistuki harvoin riittää vuokraan ja vuokranantajat haluaa vuokran kerralla maksetuksi eikä satasta silloin tällöin. 

Kiitokset sossuille vastauksista! Onko näillä tuhlareilla jokin dg joka selittäisi holtitonta rahankäyttöä vai onko kyse vain röyhkeydestä? Olisiko kyse myös hyvin alhaisesta äo:sta joka kuitenkin on normaalin puolelle?

Minulla on kokemusta muiden maiden köyhistä. Monesti kyse on hyvin monenlaisesta osattomuudesta ja ylisukupolvisesta köyhyydestä. Mutta siellä ei ollut sosiaaliturvaa joten töitä tehtiin. Mielestäni se tuotti myös hyviä asioita vaikka osa köyhistä jäi sitten hyväksikäyttämään perhettä kuten påihde- ja peliongelmaiset miehet vaimoaan. Mutta näin tapahtunee Suomessakin.

Hyvinvointivaltio on vammaisten, naisten ja lasten etu, mutta onko se köyhien etu? Ei ehkä kaikissa tapauksissa ole, koska se passivoi ja saa aikaan alisuoriutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi esim. mustalaisilta ei vaadita oikeastaan mitään muuta kuin tukien nostoa? Miksi tämä ryhmä on ulkoistettu työelämästä?

Äläpä höpäjä. Minulla on työkaverina parikin romania. Eivätkä ole ainoita laatuaan. 

Niin varmaan...trokaat varmaan viinaa.

 

Mä olen hoitoalalla töissä ja pari romaninaista on ollut työkaverina lähihoitajina. Eräs romanipariskunta on yrittäjiä ja hyvin vaikuttaa menevän. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan. Sairastuin psykoosisairauteen yllättäen, siis sekosin yhtäkkiä, täysin varoittamatta. Työmaalta vietiin ambulanssilla suoraan suljetulle. Kotiuduin aikoinaan, useampi kuukausi siinä meni. Mies oli onneksi vielä terve ja hoiti kodin ja lapset. Taistelin itseni työkuntoiseksi ja sain töitä. Sitten sairastui mies aivoinfarktiin, pari vuotta oman sairastumiseni jälkeen. Parin vuoden sairaalakierteen jälkeen mies kotiutui. Olin omaishoitaja, mutta kyykkäsin ja jouduin taas osastolle. Mies joutui hoitokotiin, mutta lapset sain pitää. Lapsista toinen oireili pahoin ja nyt yritetään perheterapiaa, josko se auttaisi. Vanhempi lapsi on autismikirjolla ja myös nuoremmalla todettiin sama osastojakson jälkeen. Olen aina tiennyt, että nuoremmallakin on " jotain", mutta hänen oireilunsa on tulkittu johtuvan "masentuneen äidin huonosta vuorovaikutuksesta". Vasta hänen jouduttuaan sairaalaan tehtiin kunnon tutkimukset. Äiti sairastu

Missään tapauksessa kukaan täysipäinen ei kannata tukien poistamista tai puhu sinusta tai kaltaisistasi loisina. Maksan veroja mielelläni, että saatte ihmisarvoisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jos joku haluaa elämässään joskus pitää "välivuotta" ja sluibailla tuilla. Muutaman kuukauden köyhyysrajalla selviää helposti, mutta vuosien köyhyys kasvattaa köyhyysvelkaa, kun alkaa tavarat hajoilla eikä uusia ole varaa tilalle hankkia. Ei monikaan tällaiseen huvikseen ryhdy. Ja jos ryhtyykin, se ei oikeastaan ole minulta pois. Vapaita työpaikkoja ei riitä kaikille. Kun saataisiin ensin kaikille halukkaille työpaikka, niin sitten voisi alkaa miettiä mitä muutamalle työhaluttomalle tekisi. 

Yksikään hallitus ei ole vielä miettinyt miten työmarkkinoita voisi oikeasti uudistaa niin, että kaikki kelpaisivat töihin. Miten puututtaisiin ikäsyrjintään, ulkomaalaisten syrjintään, miten osatyökykyiset pääsisi myös mukaan yhteiskuntaan yms. 

Tämä on kaksiteräinen miekka. On olemassa yhteiskuntia, joissa vajaakuntoiset, kielipuolet ja kaiken väris

Näinhän se asia on. Kyse on osittain yhteiskunnan rakenteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan. Sairastuin psykoosisairauteen yllättäen, siis sekosin yhtäkkiä, täysin varoittamatta. Työmaalta vietiin ambulanssilla suoraan suljetulle. Kotiuduin aikoinaan, useampi kuukausi siinä meni. Mies oli onneksi vielä terve ja hoiti kodin ja lapset. Taistelin itseni työkuntoiseksi ja sain töitä. Sitten sairastui mies aivoinfarktiin, pari vuotta oman sairastumiseni jälkeen. Parin vuoden sairaalakierteen jälkeen mies kotiutui. Olin omaishoitaja, mutta kyykkäsin ja jouduin taas osastolle. Mies joutui hoitokotiin, mutta lapset sain pitää. Lapsista toinen oireili pahoin ja nyt yritetään perheterapiaa, josko se auttaisi. Vanhempi lapsi on autismikirjolla ja myös nuoremmalla todettiin sama osastojakson jälkeen. Olen aina tiennyt, että nuoremmallakin on " jotain", mutta hänen oireilunsa on tulkittu johtuvan "masentuneen äidin huonosta vuorovaikutuksesta". Vasta hänen jouduttuaan s

Nykyinen hallitus nyt kuitenkin leikkaa juuri noilta ihmisiltä ja persut puhuvat "loishäädöistä". 

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset sossuille vastauksista! Onko näillä tuhlareilla jokin dg joka selittäisi holtitonta rahankäyttöä vai onko kyse vain röyhkeydestä? Olisiko kyse myös hyvin alhaisesta äo:sta joka kuitenkin on normaalin puolelle?

Minulla on kokemusta muiden maiden köyhistä. Monesti kyse on hyvin monenlaisesta osattomuudesta ja ylisukupolvisesta köyhyydestä. Mutta siellä ei ollut sosiaaliturvaa joten töitä tehtiin. Mielestäni se tuotti myös hyviä asioita vaikka osa köyhistä jäi sitten hyväksikäyttämään perhettä kuten påihde- ja peliongelmaiset miehet vaimoaan. Mutta näin tapahtunee Suomessakin.

Hyvinvointivaltio on vammaisten, naisten ja lasten etu, mutta onko se köyhien etu? Ei ehkä kaikissa tapauksissa ole, koska se passivoi ja saa aikaan alisuoriutumista.

Se on puhtaasti opetettua käyttäytymistä. Nämä ihmiset tulevat perheistä, joissa samalla lailla on toimittu jo monta sukupolvea. Ei ole siellä tehty miesmuistiin töitä. Sossuun ei tulla nöyränä lakki kourassa, vaan röyhkeästi tytötellen ja solvaten ja vaaditaan hoitamaan heille rahaa, maksamaan heidän ulosottojaan, sakkojaan ties mitä. Todellakin, aika moni tarjoaa sakkojaankin sossun maksettavaksi. Oikeudet on sisäistetty mutta ei ainuttakaan aikuisen ihmisen velvollisuutta. Ja rahaa tulee. Lapset opetetaan samanlaisiksi, kouluja ei käydä ja mitään elämässä ei yritetä itse. Mitä turhaan kun sossu hoitaa. Ja lapsiahan nämä tekee paljon. Kun ei elämänhallinta riitä edes siihen, että ostettaisiin se kortsupaketti ennen kuin pannaan, niin lapsia tulee. Sossu hoitaa synnytyslaskuista alkaen. Vasemmisto sitten puhuu kyyneleet silmissään näistä heikoimmista ja vaatii heille jatkuvasti lisää rahaa. Fakta vaan on, että ei nämä ihmiset nouse jaloilleen vaikka heille kaataisi rahaa rekkalasteittain. Päinvastoin.