Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Kun on kyse köyhien perheiden lapsista tai jopa huostaanotetuista lapsista ja heidän mahdollisesti ainoasta lahjasta niin ei, antajan ilo ei ole se millä on väliä siinä kuviossa. Onneksi löytyy myös aidosti pyyteettömiä hyväntekijöitä, eikä kaikki ole näitä egotrippailijoita.

Jos kerran elämässä lapsi saisi sellaista mitä se haluaa aidosti. Jättäkää roskat ostamatta.

Miten paljon te arvostatte lasta. Se 2000e iphone ei ole paljoa siinä mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Siitähän tässä juuri on kyse, että useimmat tässäkin keskustelussa nimenomaan ajattelevat niitä lapsia ja että heillä olisi mahdollisuus saada se toivomansa lahja! Jos toiveissa on jotain kohtuullista, niin sen todennäköisesti saa. Jos se on jotain kohtuutonta, toive jää 99% todennäköisyydellä toteutumatta. Kenen mielestä se muka on kivaa, että lapsi pettyy, teidänkö, jotka kannustavat toivomaan kuuta taivaalta ilman jäämisen uhallakin?



Kyllähän toivoa saa jokainen meistä vaikka lottovoittoa tai mitä miellyttää. Haaveilemasta ei estä kukaan. Voisinhan minäkin toivoa, että joku satunnainen monimiljonääri ihan muuten vain hyvää hyvyyttään ostaisi minulle talon ja lahjoittaisi miljoonan, mutta arvatkaapa kahdesti, kuvittelenko, että sellaista tapahtuisi tässä todellisuudessa?

Harvoin ne omatkaan lapset kaikkia toiveitaan saavat. Tulee mieleen kuinka sukulaiset kyselivät meidän lasten toiveita. Kerroin, että toiveita kyllä riittää, minkä hintaisista haluaisit kuulla, hintahaitari on parista eurosta pariin tonniin. Ei jollain 2-5 vuotiaalla ole vielä rahantajukaan kovin kehittynyt, eivät he vielä ymmärrä, mikä on kallis ja mikä halpa. Kun lapset olivat tuonikäisiä, tuli lelumainoskirjoja postiluukusta useampikin ja sieltä sitten katseltiin, mitä kaikkea haluaisi. Minä sitten suodattelin niitä sopivia toiveita niitä kysyville sukulaisille. Samoin kuuluisi tehdä noiden lahjapuu toiveidenkin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

"Mulla on muodostunut sellainen käsitys, että pienituloiset, etenkin tulonsiirroilla elävät, ajattelevat, että ihan tavallisilla työssäkäyvillä on jotenkin hirveän paljon rahaa. Ettei tuommonen iphone ole kuin yksi kortin vilautus kaupassa, 700-800 euroa irtoaa tuosta noin vaan mihin vaan"

 

Mulla on sama käsitys ja juuri tuttujen puheiden perusteella myös. Lisäksi osalla ei tunnu olevan oikein käsitystä siitä, mikä Suomen palkkataso on. Tämä kyllä toimii myös niihin työssäkäyviin, joilla raha ei pysy hyppysissä ja jotka luulee että 3000e bruttopalkalla käydään ulkomailla noin vain joka vuosi ja että se olisi jotenkin tavallista ja heidän 2500e bruttopalkkansa olisi poikkeuksellisen huono.

 

Osa varmaan koittaa kepillä jäätä, mutta Suomessa asuu iso määrä ihmisiä, joilla ei ole mitään tajua siitä millainen määrä rahaa esim 500e on.

Ja tuota harhakäsitystä vain pahentaa se kun aika iso osa taviksista elää luottokorttilaskusta seuraavaan ja osamaksua on sinne tänne kun tosiaan pitää olla se uusi skoda ja iphone. Joka kolmannella aikuisella on maksuhäiriö. Ihmiset vetää kulutusvimmassaan taloutensa aivan liian tiukille! Voihan siitä tulla käsitys, että kaikilla muilla on kaikkea ja mulla ei kun köyhyys ja huonot tuet. Velkaa porukalla vaan on!

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran elämässä lapsi saisi sellaista mitä se haluaa aidosti. Jättäkää roskat ostamatta.

Miten paljon te arvostatte lasta. Se 2000e iphone ei ole paljoa siinä mielessä.

Ei tietenkään jos muksu on oma. Mutta kyseessä on jonkun tuntemattoman hedelmä jota ei koskaan tunne. Ei sellaiselle mitään ipadejä ostella etenkään kaksi vuotiaalle.

"Tämä kommentti on valhetta, koska nämä kaksi asiaa ovat ristiriidassa:

-kommentoijan äiti on muka käyttänyt rahat kestopigmentointeihin, jotka tulivat yleisiksi vasta viime vuosikymmenellä, eli kommentoijan kuuluisi olla hyvin nuori itse

-kommentoijalla onkin ainakin kaksi lasta, koska puhuu lapsista monikossa

Huono yritys."

No en tiedä sen oikeaa termiä, mutta joku kestovärjäyshomma se oli. Mutta totta joka sana, vaikka uskomattomalta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Entäs omalle lapselle? Mitä se on tehnyt sellaista, että se aifounin ansaitsee? 

 

No ihan kuule vain sen että on oma. Ostatko itse naapurin lapselle kalliimpia lahjoja kuin omallesi? 

"Luulen, että se johtuu siitä, että kun tulonsiirrot huolehtii asumisen kuluista esim, niin ei ymmärretä miten suuri osuus ihan tavallisen työssäkäyvän varoista menee asumiseen."

Muistelen erästä entistä työkaveria joka oli nuori ja yksinkertainen. Hän asui lapsuudenkodissa vanhempiensa kanssa ja oli elämänsä ensimmäisessä työpaikassa kaupan kassalla. Hän avoimesti ihmetteli miten muilla ei jää säästöön rahaa. Ei hänelle oltu kerrottu mitä asuminen tai ruoka maksaa. Hän jotenkin ajatteli että muillekin palkka on 100% hummailurahaa.

Jos tällainen ihminen ei koskaan joudu maksamaan asioita itse, niin miten hän opettaisi rahan arvoa lapsilleenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos nappaa esim sen järkkärikameratoiveen puusta, mutta laittaakin pakettiin jotain ihan muuta, esim. Shampoon, hoitoaineen, dödön, villasukat ja suklaata? Tai jonkun halpiskameran? Olispa ainakin paketti odottamassa jouluaattoa ja sais edes jotain.

Hope ry tarkistaa kaikki paketit ja paketoi lahjat. Jos paketissa ei ole tismalleen se toivottu järkkäri niin sitä ei toimiteta eteenpäin.

Tietysti vähävaraiset saavat toivoa aivan samoja lahjoja kuin muutkin, vai asettaako joku heidät eri asemaan varakkaampien lasten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tietysti vähävaraiset saavat toivoa aivan samoja lahjoja kuin muutkin, vai asettaako joku heidät eri asemaan varakkaampien lasten kanssa. 

Taloudellisesti he ovat eri asemassa ja siihen asettamisen ovat tehneet heidän vanhempansa ja mahdolliset ikävät tapahtumat elämässä. Kukaan ei osta täysin tuntemattomalle kalliimpaa kuin omalle lapselleen. Siksi olisi järkevää toivoa sellaista jota voi myös saada.

Köyhä ei saa edes toivoa. 

"Mulla on muodostunut sellainen käsitys, että pienituloiset, etenkin tulonsiirroilla elävät, ajattelevat, että ihan tavallisilla työssäkäyvillä on jotenkin hirveän paljon rahaa. Ettei tuommonen iphone ole kuin yksi kortin vilautus kaupassa, 700-800 euroa irtoaa tuosta noin vaan mihin vaan. Luulen, että se johtuu siitä, että kun tulonsiirrot huolehtii asumisen kuluista esim, niin ei ymmärretä miten suuri osuus ihan tavallisen työssäkäyvän varoista menee asumiseen."



Näin se oikeasti tuntuu monella menevän. Jos itse saa esim. asumistukea, lapsilisiä, ja mahdollisia muita tukia, ei välttämättä oivalla, että ei tarvitse kovin paljon tienata ylittääkseen sen rajan, ettei todellakaan saa pennin latia yhteiskunnalta. Kun ansiotulo jää alle kahden tonnin kuussa, ei asumisen ja elämisen kustannusten jälkeen jää kovin paljon käteen, vaikka miten päin olisi. Ja varsinkin nyt, kun ruoan, sähkön ym. hinta on vielä noussut niin paljon, saa olla todella tarkka, että sekään raha riittää.



Joskus ei voi kuin ihmetellä pienessä mielessään, miten ihmiset saattavat aivan normaalisti puhua siitä, kuinka kannattaa jättää laskut maksamatta ja antaa perinnän kerääntyä; kun ei ikinä tule olemaan mahdollisuutta niitä maksaa, voi tehdä velkaa vaikka kuinka, koska ei joudu niistä koskaan oikeasti vastaamaan. Samaan aikaan asutaan väljästi, koska jokainen lapsi tarvitsee oman huoneen ja riittävät neliöt, kun sosiaalitoimi niitä laskee. Ymmärrän avun tarpeen enkä sitä keneltäkään kadehdi, mutta tuo asenne, että heittäydytään huoletta tukien varaan ilman aiettakaan siitä suosta nousta, ja että lapsillekin opetetaan, että kaiken saa valmiina ja ilmaiseksi kun vain vaatii... Siitä en pidä. Ja noissa kalliissa lahjapuun toiveissa on juurikin sitä asennetta, että jonkun muun kuuluu ostaa minulle se, mitä tahdon.

Aina voi jättää sen oman pennun ilman iphonea ja antaa sen vähävaraiselle lapselle. Oppii se omakin ettei kaikkea saa aina kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Aina voi jättää sen oman pennun ilman iphonea ja antaa sen vähävaraiselle lapselle. Oppii se omakin ettei kaikkea saa aina kun haluaa.

Lopeta tuo katkeruus ja mene töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi jättää sen oman pennun ilman iphonea ja antaa sen vähävaraiselle lapselle. Oppii se omakin ettei kaikkea saa aina kun haluaa.

Lopeta tuo katkeruus ja mene töihin.

Ihan kristillinen sanoma siinä oli ja taisi osua sydämeen. Jättää kerrankin omat kultalusikka lapsensa vähemmälle ja antaa kerrankin muille vähävaraisille. Tämä eetos on hiipunut ja siitä ei saa edes keskustella. Se on indikaattori ahneudelle.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran elämässä lapsi saisi sellaista mitä se haluaa aidosti. Jättäkää roskat ostamatta.

Miten paljon te arvostatte lasta. Se 2000e iphone ei ole paljoa siinä mielessä.

Jos ne vanhemmat myy sen iPhonen tai tabletin eikä lapsi saa mitään. Voi käydä kalliille vaatteillekin. 

Vierailija kirjoitti:

"Mulla on muodostunut sellainen käsitys, että pienituloiset, etenkin tulonsiirroilla elävät, ajattelevat, että ihan tavallisilla työssäkäyvillä on jotenkin hirveän paljon rahaa. Ettei tuommonen iphone ole kuin yksi kortin vilautus kaupassa, 700-800 euroa irtoaa tuosta noin vaan mihin vaan. Luulen, että se johtuu siitä, että kun tulonsiirrot huolehtii asumisen kuluista esim, niin ei ymmärretä miten suuri osuus ihan tavallisen työssäkäyvän varoista menee asumiseen."



Näin se oikeasti tuntuu monella menevän. Jos itse saa esim. asumistukea, lapsilisiä, ja mahdollisia muita tukia, ei välttämättä oivalla, että ei tarvitse kovin paljon tienata ylittääkseen sen rajan, ettei todellakaan saa pennin latia yhteiskunnalta. Kun ansiotulo jää alle kahden tonnin kuussa, ei asumisen ja elämisen kustannusten jälkeen jää kovin paljon käteen, vaikka miten päin olisi. Ja varsinkin nyt, kun ruoan, sähkön ym. hinta on vielä noussut niin paljon, saa oll

Tämä. Lisäksi moni tukien varassa elävä ei ymmärrä, mitä progressiivinen verotus tarkoittaa käteen jääville tuloille.

Kannattaa jättää roskat ostamatta, jos ei halua antaa oikeaa lahjaa. Ostin pojalle viimevuonna tonnin pelikoneen ja tänä vuonna tiedustelin että mitähän saisi olla, niin poika vastasi että ei mitään tarvitse. Hänellä on jo kaikkea.

Tiedusteli että suklaakonvehtirasia ja joulukuusi olisi ihan kiva. Hän sai jo sen viimevuonna joten nyt ja seuraavana ja sitä seuraavana tulee vain pelkkää säästöä. Sen lisäksi saa hoidettua kotitehtävät ja muut asiat koneellaan. Tätä samaa voi myös toteuttaa muiden lapsille. Lahja on aina omasta luopumista ja toisen ilahduttamista.

Tilalle on tullut mieletön roskaaminen asioilla jota toinen ei halua.

Järkevintä olisi, että siinä lahjatoiveita vastaanottavassa päässä tehtäisiin jo suodatus lahjatoiveista eikä puuhun edes tuotaisi niitä liian kalliita lahjoja. Kyllä täällä kotona omille lapsille tulee sanottua ihan rehellisesti, jos joku toive on liian kallis eikä siitä kukaan ole rikki mennyt.