Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Kalliit lahjat pilaavat keräyksen maineen ja aiheuttavat pettymyksiä koska ovat aivan liian kalliita toteutettavaksi. Minäkin unelmoin matkasta Miamiin mutta se ei toteudu... Ihmeellisiä lapsia, eikö mikään enää riitä...

Ja vaikka köyhän lapset saavat olla samanlaisia kuin muutkin, niin pettymys on kova kun ei saa yhtään lahjaa kun on liian kova toive... Ei se, että on köyhästä perheestä tarkoita sitä että sillä automaattisesti saa säälipisteitä ja pleikan...

Asusteleeko jengi täällä köyhien lasten päässä vai mistä sinäkin tiedät mitä ne ajattelee ja tuntee?

Poikani oli viiden vanha, kun pohti, voiko kaltaiseni vanhus kirjoittaa pukille. Olin juuri tuskaillut auton vastustaessa. Kun sanoin, että en enää voi kirjoittaa, hän oli valmis itse toivomaan pukilta äidille parempaa autoa. Lasten toiveet ovat toiveita ja unelmia. Pitäisikö nekin kieltää vähävaraisilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi tulee joku, joka näistä kauhistuu/närkästyy/pahoittaa mielensä. Jo odotinkin tätä uutista. Nyt voidaan taas haukkua köyhiä. 

 

Tämä on oikein hauska keskustelu jossa itseriitoiset perustelevat omilla iphoneillaan ja mitä kaikkea itse ostavat lapsilleen sen miksi köyhällä ei saa olla toiveita.

Vähän surullista on se että moni noista oikeasti taitaa kasvattaa seuraavaa sukupolvea. 

 

Jep. Mäkin luen tätä ihan mielenkiinnolla. Joidenkin omakehu ja keinotekoinen hyveellisyys melkein haisee tännekin asti.

Noissa poskettomissa toiveissa haisee kusetus. Mihin lie rahat menee, tus

 

Mistä minä hyvätuloinen olisin kateellinen? Päihdevanhemmista? 

Vierailija kirjoitti:

Lapsihan ei välttämättä ymmärrä miksi ei voisi toivoa ja saada jotain, mitä jotkut muut lapset ovat saaneet.

siksipä onkin vanhemman tehtävä se opettaa.

Näitä luksukseen törsääviä esikuvia on some täynnä. On monta varakkaan perheen lasta joka tulee pettymään jouluna kun Balenciagan repun sijaan pukinkontissa onkin tavallinen Gant. On inhimillistä aina pyrkiä kohti sitä pykälän verran onnekkaampaa sakkia ja sen kulutuskykyä, mutta jos tämä ostovoimaloikka joka kerran toteutuisi niin jokainen osaa päätellä mitä siitä seuraisi.

Kiitos vinkistä. Taidanpa laittaa oman iphonetoiveeni sisään, kukaties joku rikas tollo sen minulle ostaa.

Onko noissa joku rajoitus että vain yksi toive per henkilö? Todennäköisyyksiä voisi parantaa laittamalla vaikka muutaman kymmentä tikettiä, jokaiseen toki eri toive

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että valtaosa ihmisistä ei erota köyhiä lapsia vanhemmistaan, siis että ovat erillisiä ihmisiä. Mitä tahansa virheitä ne vanhemmat on mahdollisesti elämässään tehnyt, niin niiden lapset on niihin täysin syyttömiä ja siten ansaitsee aivan yhtä kalliita ja hienoja lahjoja kuin rikkaiden vanhempienkin lapset, jotka eivät ole tehneet muuta eri tavalla, kuin syntyneet oikeaan perheeseen.

Koska maailma ei kuitenkaan ole reilu, niin ne köyhät lapset saa kuitenkin yleensä huonompia lahjoja, joten kun tulee tällainen keräys, niin ne TOIVOO jotain parempaa kerrankin, tajuamatta, että sekin on liikaa. Pitäisi vain pyytää anteeksi köyhyyttään, johon on itse syytön, ja olla kiitollinen vähästä. HP.

 

 

Hyvin sanottu. Minustakin toi on semmonen "jos kerran elämässä sais jotain hienompaa"

"Hyvä antaa vähästä, paha ei paljostakaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hope ei tarkista hakijan tuloja mitenkään. Sijoittaja kaverini hakee aina vaatyeet ja lahjat tuolta. 

Voiko olla totta?

Tämähän ratkaisi asian. Ei mitään tuohon puljuun.

On näin. Hain itse, kun eron myötä jäin tyhjän päälle. Menin  nolona hakemaan lapselle vaatteita, paikalle tuli mm väkeä uudehkolla Mersulla ja yksi nainen, jonka mies tuloillaan verokoneessa. Ei ne mitään tarkista, oman tarinan saa kertoa ja siihen uskotaan. Suurin osa menee maahan tulijoille, niitä eniten asiakkaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ympyröin lelukirjasta vuodesta toiseen Baby Bornin ja jätti-Barbien. Sain kuitenkin lahjaksi halvempia leluja, jotka olivat silti aivan ihania ja joulu oli taianomainen.

 

Antaa lasten haaveilla. Kauhea ajatus olisi, jos köyhän perheen lapsen ajatusmaailmakin on köyhä, että ei minulle mitään tarvita, jos nyt joku paikattu sukka tai käytetty vihko.... 

 

Antaa haaveilla ja antaa pettyä. Mieluummin lahjaton joulu kuin värityskirja, koska minähän pyysin sitä uusinta pleikkaa enkä muuta huoli!

 

Pakko olla kiitollinen siitä värityskirjasta vaikka siitä ei välitä ollenkaan. Kunhan lahjan antaja saa hyvän mielen. Sitä varten köyhät lapset on, että me muut voitaisiin tuntea itsemme paremmiksi.

Sinä opit ymmärtämään sen ettei muut ihmiset ole täällä sinun statisteina. Heillä ei ole velvollisuutta haluta sinun värityskirjaa olivat mistä tuloluokasta vaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkistä. Taidanpa laittaa oman iphonetoiveeni sisään, kukaties joku rikas tollo sen minulle ostaa.

Onko noissa joku rajoitus että vain yksi toive per henkilö? Todennäköisyyksiä voisi parantaa laittamalla vaikka muutaman kymmentä tikettiä, jokaiseen toki eri toive

Niin monta, kuin on lapsia. Lasten olemassa olo ja lukumäärä tarkistetaan kelakorteista.  Vinkki vitonen, voit lainata kaverin lapsien kelakortteja, kuten hagertit ja idän toverit tekee. 

Eli rikkaan lapselle ei välttämättä osteta uusinta puhelinta tai pelikonetta, mutta köyhän lapsi ei saa edes toivoa? Vai menikö minulla jotain ohi?

Vierailija kirjoitti:

Poikani oli viiden vanha, kun pohti, voiko kaltaiseni vanhus kirjoittaa pukille. Olin juuri tuskaillut auton vastustaessa. Kun sanoin, että en enää voi kirjoittaa, hän oli valmis itse toivomaan pukilta äidille parempaa autoa. Lasten toiveet ovat toiveita ja unelmia. Pitäisikö nekin kieltää vähävaraisilta?

Ja ketjun aiheeseen liittyen, jos poikasi olisi sanonut joulupuutoiveekseen uuden auton äidille, sinulla ei kai äitinä olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin laittaa se autotoive eteenpäin, niinkö?

Vai olisitko sanonut, että ihana toive poikaseni, mutta onko sinulla jotain pienempiäkin toiveita joista tulisi hyvä mieli?

Sinä olet kuitenkin se välikäsi unelmoivan viisivuotiaasi ja potentiaalisten lahjoittajien välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen kovasti, että kaksivuotiaat toivoisivat joulupukilta ipadia tai sähköhammasharjaa. 16-vuotias toivoo vähävaraisena järjestelmä kameraa, joka on ymmärrettävä toive, mutta jo ajatuksenakin aivan kohtuuton.

Eiköhän kyseessä ole päihdeongelmaisten vanhempien tavoite saada mahdollisimman kallis lahja, jotta tavaran myydessä saa mahdollimman paljon rahaa päihteiden ostamiseen. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että hyvätuloiset perheet haluavat sijoittaa omat rahansa ja hankkia omat joululahjat llmaiseksi, hyväksikäyttäen köyhiin lapsiin kohdistuvaa sääliä.

Toki toivoisin, että köyhäkin lapsi saisi toivomansa lahjan, mutta epäilen kovasti, että sellainen lahja päätyy vääriin kässiin.

Kyllä köyhien lasten lahjatoiveet pitäisi järjestää siten ettei jää epävarmuutta siitä, kuka lahjan ottaa.

Miksi 16-vuotiaan toive järjestlmäkamer

Et taida valokuvausta harrastaa? Järkkärikamerat ovat uusina kalliita. Sony a6000 (jos niitä nyt vielä myydäänkään) taitaa olla halvimmasta päästä ja maksaa yli 500€ uutena. Jos harrastajasta puhutaan niin kehon mukana tuleva objektiivi ei ole paras ja uudet objektiivit voivat maksaa kehon verran (eli 500€+). Valokuvaus ei ole köyhän teinin harrastus, digikameralla tai kännykälläkin saa napsittua kuvia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani oli viiden vanha, kun pohti, voiko kaltaiseni vanhus kirjoittaa pukille. Olin juuri tuskaillut auton vastustaessa. Kun sanoin, että en enää voi kirjoittaa, hän oli valmis itse toivomaan pukilta äidille parempaa autoa. Lasten toiveet ovat toiveita ja unelmia. Pitäisikö nekin kieltää vähävaraisilta?

Ja ketjun aiheeseen liittyen, jos poikasi olisi sanonut joulupuutoiveekseen uuden auton äidille, sinulla ei kai äitinä olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin laittaa se autotoive eteenpäin, niinkö?

Vai olisitko sanonut, että ihana toive poikaseni, mutta onko sinulla jotain pienempiäkin toiveita joista tulisi hyvä mieli?

Sinä olet kuitenkin se välikäsi unelmoivan viisivuotiaasi ja potentiaalisten lahjoittajien välillä.

Tämä. Ei tässä ole kyse siitä mistä köyhä lapsi unelmoi, vaan sitä mitä köyhä äiti lapselleen ilmaiseksi pyytää. Lapsi voi sanoa auto. Äidin tehtävä on laittaa siihen lappuun joku pienempi toive. Kyllä kai köyhä äiti lapsensa sen verran tuntee, että tietää mikä kohtuuhintainen lahja ilahduttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Eli rikkaan lapselle ei välttämättä osteta uusinta puhelinta tai pelikonetta, mutta köyhän lapsi ei saa edes toivoa? Vai menikö minulla jotain ohi?

Sekä rikkaan että köyhän lapsi saa toivoa ihan mitä vain haluaa. Molempien kohdalla on kuitenkin sama juttu: toive ei välttämättä toteudu. Mitä utopistisempi toive, sitä varmennin ei toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani oli viiden vanha, kun pohti, voiko kaltaiseni vanhus kirjoittaa pukille. Olin juuri tuskaillut auton vastustaessa. Kun sanoin, että en enää voi kirjoittaa, hän oli valmis itse toivomaan pukilta äidille parempaa autoa. Lasten toiveet ovat toiveita ja unelmia. Pitäisikö nekin kieltää vähävaraisilta?

Ja ketjun aiheeseen liittyen, jos poikasi olisi sanonut joulupuutoiveekseen uuden auton äidille, sinulla ei kai äitinä olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin laittaa se autotoive eteenpäin, niinkö?

Vai olisitko sanonut, että ihana toive poikaseni, mutta onko sinulla jotain pienempiäkin toiveita joista tulisi hyvä mieli?

Sinä olet kuitenkin se välikäsi unelmoivan viisivuotiaasi ja potentiaalisten lahjoittajien välillä.

Tuosta on aikaa jo 20 vuotta - en ole jättänyt toiveita minnekään. Mutta silloin kun lapsi uskoo pukkiin, hän unelmoi sellaisesta, mistä tietää, että ei voi saada muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole tyhmä vaan helvetin ahne, joka kerjäää joka joulu lahjansa. Tyhmiä ovat ne, jotka rahansa niihin laittavat ja kuvittelevat lahjojen menevän oikeudenmukaisesti tarvitseville!! Haloo, ajatelkaa vähän tuota touhua?! Siinä ei ole mitään läpinäkyvää koko prosessissa alusta loppuun. Ei kestä tuo systeemi päivänvaloa. Eikö kerjääminen ole kiellettyä? 

 

Juuri näin, läpinäkyvyys tässä puuhassa on täysi nolla. En ihmettelisi, jos pleikka 5 ym. menisivätkin avustusjärjestön omien työntekijöiden koteihin. Myös ihan arkijärki sanoo, että 2-vuotiaan iPad-toive on aikuisten toive omaan pakettiinsa.

Kun on jotain ilmaista tarjolla, niin paikalle könyää kaikenlaista opportunistia, väärinkäyttäjää, jobbaria ja lokkijaa.

Suomalaiset muodostavat satojen metrien jonoja, kun jaetaan ilmaisia ämpäreitä. Itse kukin voi miettiä, mill

Auta vain ihmisiä, jotka tunnet henkilökohtaisesti ja joiden tiedät olevan oikeasti avun ja tuen tarpeessa. Niin minäkin teen.

Siis luitko temppari-millan haastiksen? Ihan katseesta. Joo mut hei näitkö sen jutun kun se joku köyhä toivo järkkärii? Miten se kehtaa!

Jep. Samaa sosiaalipornoa nämä tyrmistymiset on.

Vierailija kirjoitti:

Tää vauvafoorumi on kyllä kumma paikka. Kenenkään keski/hyvätuloisessa perheessä lapset ei toivo villasukkia ja yöpaitoja kummempaa. Prisman hupparitkin kelpaa. Kenellekään ei tulisi mieleenkään ostaa lapselleen esim uutta pleikka 5:sta, vaan lapsen pitää tehdä kotitöitä 10v ennen kuin saa sen, vaikka vanhempien vuositulot olisi 200 000e. Silti kun asutaan hyvätuloisten asuinalueella täällä pk-seudulla, jossa on paljon esim juristi/lääkäri/DI/KTM- lapsia tal hyvätuloisten duunareiden, niin kummasti tuntuu kaikilla lapsilla olevan vaan merkkivaatteet, pelit ja vehkeet kunnossa.:D

Ehkä se on siellä pk-seudulla sitten sellaista. Meillä on pojan isän kanssa tulot molemmilla pyöreästi 60k€ vuodessa. Pojan toivomukset tänä jouluna: Pitkähihainen collari, sukkia, kalsareita, sellainen väline mitä puristellaan niin näppivoima ja kyynärvarsi kasvaa, uuteen harrastukseen liittyviä suojia, yksi tietty suihkugeeli. Yllätyksenä tulee saamaan lentoliput kanssani hiihtolomamatkalle, mutta tätä ei siis toivonut. Ja jotain karkkia tietysti, ehkä kirjan.

Emme ole koskaan ostaneet hänelle yksittäistä esinettä joka olisi maksanut yli 300 euroa. No jaa, mopon, se oli 800. Muistaakseni 300 maksoi säästöistään.

Ihan basicia samsungia, läppäri on koulusta, näyttö ostettiin käytettynä, X-Box on kaikkien yhteinen (3 lasta samassa taloudessa), huonekalut mun kotona torista ostettuja..

ei ole kokoajan PA kun miettii vähän mihin kuluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille, joka kirjoitti:

"Ja sitten kun se lapsia ei halua muuta kuin sen yhden asian niin sinä menet ostamaan jotain turhaa ihan vaan siksi että pääset ostamaan. Lapsen pitää muistaa olla kiitollinen sinun shoppailusta."

Jos lapsen ainoa toive on liian kallis, niin sitten hän tulee samaan jotain halvempaa ja oppii siten, mikä on kohtuullista. Jos ei itse toivo mitään kohtuuhintaista, niin sitten pitää kelvata se, mikä tulee. Ja kyllä, jokaisesta lahjasta pitää tietenkin olla kiitollinen. Lahjan antaja antaa lahjan siksi, että haluaa, jos haluaa. Ei siihen mitään velvollisuutta ole.

Eipä muuten ole ihme, että kakarat eivät nykyään kiitä synttärilahjoista, jos monikin aikuinen ajattelee, kuten lainaamani kirjoittaja. (Synttärilahjoista, koska joululahjoista kiittämin

Pakko sanoa mutta sun tapa ajatella antamisesta on karmaiseva. Mun edesmennyt appiukkoni tykkäsi tuoda meille sangen huonoja ja rupuisia perunoita mutta kun ne oli heidän omasta maasta ja sitten maahan pudonneita omenoita.

Kiitin kauniisti vuosi vuoden jälkeen mutta heti kun hänen autonsa perävalot lakkasivat näkymästä, kiikutin molemmat kassit roskiin.

Ehkä appiukolla oli hyvä mieli. Ehkä ei. Minulla ei ainakaan ollut. Jälkikäteen olen ajatellut, että hän halusi toimunnallan vain osoittaa sen mitä mieltä minusta oli.

Perunat ja omenat eivät ehkä nyt ole ihan verrattavissa joulu- tai synttärilahjaan, joka on lahjoittajan tapa muistaa lahjansaajaa henkilökohtaisesti juhlapäivänä tai jouluna. Perunat ja omenat ovat ruokahuoltoon liittyvää avustusta, ei niin, että lahjanantaja menee itse kauppaan miettimään, mitä joku voisi haluta lahjaksi ja mihin hänen (lahjanantajan) varansa riittävät. Kun joku tällaisen harkinnan jälkeen päätyy antamaan jotain ihan hyvää hyvyyttään, niin kyllä vähintä, mitä lahjansaaja voi tehdä on sanoa "kiitos". Aivan uskomatonta, että täällä pitää edes väitellä tällaisesta, mutta selittää toki paljon asioita nykymenosta.

Uskon, että appiukollasi on kuitenkin ollut hyvä ajatus, enkä itse keksi, mitä vikaa on maahan pudonneissa omenoissa (käyn itse hakemassa niitä äidiltä joka syksy), mutta jos eivät olleet haluttuja, niin olisit varmaan voinut ensimmäisen kerran jälkeen kiittää häntä ja sanoa, että sinulla ei oikein tule tehtyä näistä mitään tms eli kertoa jotenkin kivasti, ettet enää halua niitä? Olisi huomattavasti arvostavampaa toimintaa kuin se, että heitit roskiin syötävät, jotka hän olisi varmaan voinut antaa jollekin muulle, joka arvostaa niitä.

Että ajattelen kyllä, että jos jommankumman meistä ajattelutapa on karmaiseva, niin se on kyllä sinun. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsihan ei välttämättä ymmärrä miksi ei voisi toivoa ja saada jotain, mitä jotkut muut lapset ovat saaneet.

Ei varmaan. Ja siksi vanhemmat selittävät. Se on vanhempien tehtävä, toimia puskurina lapsen ja maailman välissä.

Kyllä ne lapset ymmärtää, jo hyvin pienestä pitäen. Sitä on tutkittukin mitä lapsiperheköyhyys saa aikaan nimenomaan siinä lapsessa. Hyvin pienenä ne jo ymmärtää ettei ole varaa aina edes niihin perustarpeisiin ja tämän aiheuttama stressi muokkaa lapsen aivoja. Aikuisena muutos näkyy usein mielenterveysongelmina.

Mutta hyvä että täällä ollaan parempia ja osataan palauttaa ne haihattelevat lapset maan pinnalle. Kaikelainen toive jatkuvassa stressi eläessä onkin turhuutta.