Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille, joka kirjoitti:

"Ja sitten kun se lapsia ei halua muuta kuin sen yhden asian niin sinä menet ostamaan jotain turhaa ihan vaan siksi että pääset ostamaan. Lapsen pitää muistaa olla kiitollinen sinun shoppailusta."

Jos lapsen ainoa toive on liian kallis, niin sitten hän tulee samaan jotain halvempaa ja oppii siten, mikä on kohtuullista. Jos ei itse toivo mitään kohtuuhintaista, niin sitten pitää kelvata se, mikä tulee. Ja kyllä, jokaisesta lahjasta pitää tietenkin olla kiitollinen. Lahjan antaja antaa lahjan siksi, että haluaa, jos haluaa. Ei siihen mitään velvollisuutta ole.

Eipä muuten ole ihme, että kakarat eivät nykyään kiitä synttärilahjoista, jos monikin aikuinen ajattelee, kuten lainaamani kirjoittaja. (Synttärilahjoista, koska joululahjoista kiittäminen on vähän niin ja näin, kun nehän tulevat joul

Pakko sanoa mutta sun tapa ajatella antamisesta on karmaiseva. Mun edesmennyt appiukkoni tykkäsi tuoda meille sangen huonoja ja rupuisia perunoita mutta kun ne oli heidän omasta maasta ja sitten maahan pudonneita omenoita.

Kiitin kauniisti vuosi vuoden jälkeen mutta heti kun hänen autonsa perävalot lakkasivat näkymästä, kiikutin molemmat kassit roskiin.

Ehkä appiukolla oli hyvä mieli. Ehkä ei. Minulla ei ainakaan ollut. Jälkikäteen olen ajatellut, että hän halusi toimunnallan vain osoittaa sen mitä mieltä minusta oli.

Köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan.

Eikö lahjapuun tarkoitus ole antaa köyhän lapselle joululahja, joka muuten voisi jäädä kokonaan saamatta. Miten yksikään aikuinen voi puolustella köyhän lapsen ökyhintaista lahjatoivomusta, jota keskituloiset ei ostaisi edes omille lapsilleen.

Tarkoituksena ei ole köyhän lapsen unelmien ja kalliiden toiveiden täyttäminen. Köyhän lapsen on ihan hyvä oppia ettei elämässä  saa kaikkea haluamaansa, koska melkoisella varmuudella sama tilanne jatkuu kuolemaan saakka - näin on rikkaidenkin osalla, joiden pitää saada vieläkin enemmän.

Kalliit lahjat pilaavat keräyksen maineen ja aiheuttavat pettymyksiä koska ovat aivan liian kalliita toteutettavaksi. Minäkin unelmoin matkasta Miamiin mutta se ei toteudu... Ihmeellisiä lapsia, eikö mikään enää riitä...

Ja vaikka köyhän lapset saavat olla samanlaisia kuin muutkin, niin pettymys on kova kun ei saa yhtään lahjaa kun on liian kova toive... Ei se, että on köyhästä perheestä tarkoita sitä että sillä automaattisesti saa säälipisteitä ja pleikan...

Vierailija kirjoitti:

Pointti onkin se, että se köyhän perheen lapsi joutuu harjoittelemaan kohtuutta 24/7. Hän osaa siis kohtuuden jo, ja haluaisi jouluna kerrankin jotain luksusta. Mutta ei saa edes toivoa olematta kiittämätön nulikka.

 Oikea köyhyys on kohtuuton olotila lapselle. Siksi niitä lahjoja annetaan, että siihen elämään, johon hänen vanhempansa ovat hänet laittaneet, tulisi jotain kivaa ja kohtuullista. Ei sen tarkoituksena ole hetkellisen "luksuksen" jakelu.

Vanhemmat, jotka vähistä varoistaan huolimatta unelmoivat tekoripsistä, implanteista ja merkkitavarasta ja muusta "luksuksesta" voisi lähettää Pohjois-Koreaan uudellenkoulutusleirille. Heillä ei ole mitään kykyä opettaa kenelläkään kohtuudesta mitään.

Lapsihan ei välttämättä ymmärrä miksi ei voisi toivoa ja saada jotain, mitä jotkut muut lapset ovat saaneet.

Hope ei tarkista hakijan tuloja mitenkään. Sijoittaja kaverini hakee aina vaatyeet ja lahjat tuolta. 

Vierailija kirjoitti:

Sille, joka kirjoitti:

"Ja sitten kun se lapsia ei halua muuta kuin sen yhden asian niin sinä menet ostamaan jotain turhaa ihan vaan siksi että pääset ostamaan. Lapsen pitää muistaa olla kiitollinen sinun shoppailusta."

Jos lapsen ainoa toive on liian kallis, niin sitten hän tulee samaan jotain halvempaa ja oppii siten, mikä on kohtuullista. Jos ei itse toivo mitään kohtuuhintaista, niin sitten pitää kelvata se, mikä tulee. Ja kyllä, jokaisesta lahjasta pitää tietenkin olla kiitollinen. Lahjan antaja antaa lahjan siksi, että haluaa, jos haluaa. Ei siihen mitään velvollisuutta ole.

Eipä muuten ole ihme, että kakarat eivät nykyään kiitä synttärilahjoista, jos monikin aikuinen ajattelee, kuten lainaamani kirjoittaja. (Synttärilahjoista, koska joululahjoista kiittäminen on vähän niin ja näin, kun nehän tulevat joulupukilta.)

Tai vaihtoehtoisesti ei tule saamaan koskaan mitään, jos se ainoa toive on aina yhtä kohtuuton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että valtaosa ihmisistä ei erota köyhiä lapsia vanhemmistaan, siis että ovat erillisiä ihmisiä. Mitä tahansa virheitä ne vanhemmat on mahdollisesti elämässään tehnyt, niin niiden lapset on niihin täysin syyttömiä ja siten ansaitsee aivan yhtä kalliita ja hienoja lahjoja kuin rikkaiden vanhempienkin lapset, jotka eivät ole tehneet muuta eri tavalla, kuin syntyneet oikeaan perheeseen.

Koska maailma ei kuitenkaan ole reilu, niin ne köyhät lapset saa kuitenkin yleensä huonompia lahjoja, joten kun tulee tällainen keräys, niin ne TOIVOO jotain parempaa kerrankin, tajuamatta, että sekin on liikaa. Pitäisi vain pyytää anteeksi köyhyyttään, johon on itse syytön, ja olla kiitollinen vähästä. HP.

 

 

Hyvin sanottu. Minustakin toi on semmonen "jos kerran elämässä sais jotain hienompaa" juttua. Siksi en voi käsittää tätä tuomitsemis

Miksei sitä sitten markkinoida "jos sais kerran elämässään jotain hienompaa" -keräyksenä? Tai miksei tällaista keräystä ole erikseen, jokin "toteuta köyhän lapsen unelma" -keräys? Nyt tätä markkinoidaan tavallisena joululahjakeräyksenä, eikä unelmahöttökeräyksen luonne ole näköjään kaikille toivojillekaan valjennut - osa toivoo ihan normaaleja kohtuullisia joululahjoja, osa ei. Eikö nämä kannattaisi sitten eriyttää?

Vierailija kirjoitti:

Lapsihan ei välttämättä ymmärrä miksi ei voisi toivoa ja saada jotain, mitä jotkut muut lapset ovat saaneet.

Ei varmaan. Ja siksi vanhemmat selittävät. Se on vanhempien tehtävä, toimia puskurina lapsen ja maailman välissä.

Vierailija kirjoitti:

Hope ei tarkista hakijan tuloja mitenkään. Sijoittaja kaverini hakee aina vaatyeet ja lahjat tuolta. 

Voiko olla totta?

Tämähän ratkaisi asian. Ei mitään tuohon puljuun.

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa puhuttiin, että pitäisi olla kaksi puuta. Yksityisille ja yrityksille omansa. Yrityksenä voisimme tuon kameran 16 vuotiaalle sponsoroida, mutta ei tablettia 2 vuotiaalle. 

En suosittele. Ei se muksu sillä pelaamaan pääse, vanhemmilla kun ei ole edes varaa ostaa siihen pelejä, nekin ovat kalliita. Eiköhän se konsoli mene suoraan tori.fi myyntiin.

Sitten rahalla kaljaa ja jotain muuta joka on elämän vaikeaan tilanteeseen saattanut. 

Olen jokusen lahjan joskus ostanut hyväntekeväisyyteen, mutta pitänyt kyllä tarkkaan huolen että ne ovat sellaisia lahjoja joita vanhemmilla ei ole suurta kiusausta muuttaa rahaksi. Esimerkiksi maalaamistarvikkeita ja jalkapallon, molempiin kirjoitin hyväntekeväisyyden nimen ja vuoden.

En valinnut aivan halvimpia vaan panostin näihin sen verran että olivat nuorelle "luksustuotteita", noin 100€ per lahja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että osa toitottaa että saa toivoa ihan mitä vaan? Miksi sellaiseen opetetaan?Lapsenikin toivoo oikeaa ponia. Laitanko sen tuollaiseen joulupuuhun? Mikä järki. Totta kai saa ja pitää olla unelmia, mutta onko tuollainen köyhän lahjakeräys oikea paikka?

 

Olet täysin oikeassa. Ei lapsilla saa olla toiveita. Niiden kuuluu ajatella vain järjellä.

Mitä jos se poni on ainoa asia mitä lapsi toivoo? Olisiko sen silti pakko pyytää niitä sukkia että joku muu voisi saada antamisen ilon?

haloo... jos köyhän lapselle ostaa ponin, niin kuka maksaa ponin hoidon ruokineen ja lääkintäkuluineen? se köyhän lapsen köyhä äitikö? Juuri tuosta on kyse siinä, että toiveiden pitäisi olla järjellä tehtyjä ja kohtuullisia, ja vanhempien pitäisi huolehtia siitä. Joten ponitoiveen s

Tai voisi pyytää Hevoshullu-lehteä tai hevosaiheisia kirjoja. Ja lapselle voisi selittää, että hän voi nyt opetella poneista ja hevosista ihan kaiken, ja sitten aikuisena ostaa omalla rahalla juuri sellaisen kuin tahtoo, ja osaa jo valmiiksi hoitaa.

Ratsastuskestakin on todella paljon teoriateoksia.

Lasta voi myös kannustaa, että hänestä voi tulla hevosia hoitava eläinlääkäri, jos opettelee niistä nyt tosi paljon ja tekee kovasti töitä koulussa.

Kaikkea ei aina saa heti, mutta toisinaan isotkin haaveet voi toteuttaa pienin askelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapsilla on toivomuksia. Toivoin minäkin isoa ja kallista Lundby nukkekotia kauniine tavaroineen kun luokkakaverillakin oli sellainen.

En saanut mutta toivomuksiahan on lupa esittää. 

Samoin minä toivoin turhaan, varsinkin kun minua kolme vuotta nuorempi veljentytär sellaisen sai eikä hän minusta osannut leikkiä ollenkaan oikein sen kanssa. Ikuinen katkeruus jäi, vaikka asiasta on jo viitisenkymmentä vuotta. 

Näin lapsuus meissä tuntoja kantaa ihan melkein vanhuuteen saakka. Pitäkää mielessä, nykyiset pienten lasten vanhemmat. 

 

 

Totta. Minäkin muistan tuon toiveeni vieläkin ja koko elämäni olen etsinyt sitä omaa oikeaa lundby-kotia m

Ei ole normaalia olla noin pakkomielteinen minkään tavaran suhteen. Ei lapsena, ei aikuisena. Ihan oikeasti ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ympyröin lelukirjasta vuodesta toiseen Baby Bornin ja jätti-Barbien. Sain kuitenkin lahjaksi halvempia leluja, jotka olivat silti aivan ihania ja joulu oli taianomainen.

 

Antaa lasten haaveilla. Kauhea ajatus olisi, jos köyhän perheen lapsen ajatusmaailmakin on köyhä, että ei minulle mitään tarvita, jos nyt joku paikattu sukka tai käytetty vihko.... 

 

Antaa haaveilla ja antaa pettyä. Mieluummin lahjaton joulu kuin värityskirja, koska minähän pyysin sitä uusinta pleikkaa enkä muuta huoli!

 

Pakko olla kiitollinen siitä värityskirjasta vaikka siitä ei välitä ollenkaan. Kunhan lahjan antaja saa hyvän mielen. Sitä varten köyhät lapset on, että me muut voitaisiin tuntea itsemme paremmiksi.

 

Kas kun minä todella haluaisin antaa värityskirjan jollekin joka sellaista toivoo, mutta kun ei ole sellaista saajaa joka sellaista oikeasti toivoisi. Mitäs nyt tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hope ei tarkista hakijan tuloja mitenkään. Sijoittaja kaverini hakee aina vaatyeet ja lahjat tuolta. 

Voiko olla totta?

Tämähän ratkaisi asian. Ei mitään tuohon puljuun.

Onneksi en ole lahjoittanutkaan. Minusta vaikuttanut epäilyttävältä puljulta. Tehdäänkö noissa tilintarkastuksia tai muutakaan valvontaa?! Ei ole yksi eikä kaksi tapausta, kun jostakin järjestöstä on hupsista kavallettu sievoisesti! 

Tää vauvafoorumi on kyllä kumma paikka. Kenenkään keski/hyvätuloisessa perheessä lapset ei toivo villasukkia ja yöpaitoja kummempaa. Prisman hupparitkin kelpaa. Kenellekään ei tulisi mieleenkään ostaa lapselleen esim uutta pleikka 5:sta, vaan lapsen pitää tehdä kotitöitä 10v ennen kuin saa sen, vaikka vanhempien vuositulot olisi 200 000e. Silti kun asutaan hyvätuloisten asuinalueella täällä pk-seudulla, jossa on paljon esim juristi/lääkäri/DI/KTM- lapsia tal hyvätuloisten duunareiden, niin kummasti tuntuu kaikilla lapsilla olevan vaan merkkivaatteet, pelit ja vehkeet kunnossa.:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, eihän köyhä saisi mitään itselleen toivoa. Pitää tyytyä siihen, että saa edes jotain.

Miksi se köyhä ei unelmoi ja hanki niitä toiveidensa asioita kuin kaikki muutkin? Miksi sen pitää odottaa, että joku ne hänelle antaa?

Köyhien perheidenkin lapset saattavat uskoa vielä joulupukkiin.

Vierailija kirjoitti:

Köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan.

Eikö lahjapuun tarkoitus ole antaa köyhän lapselle joululahja, joka muuten voisi jäädä kokonaan saamatta. Miten yksikään aikuinen voi puolustella köyhän lapsen ökyhintaista lahjatoivomusta, jota keskituloiset ei ostaisi edes omille lapsilleen.

Tarkoituksena ei ole köyhän lapsen unelmien ja kalliiden toiveiden täyttäminen. Köyhän lapsen on ihan hyvä oppia ettei elämässä  saa kaikkea haluamaansa, koska melkoisella varmuudella sama tilanne jatkuu kuolemaan saakka - näin on rikkaidenkin osalla, joiden pitää saada vieläkin enemmän.

Pakko kysyä kun vaikutat niin asiantuntevalta että mistä olet saanut tietoosi että köyhän lapsi ei ole oppinut että elämässä ei saa kaikkea? En usko että sinä, järkevä ihminen, pskaa kirjoittaisit vaan todellakin tiedät että ne köyhät lapset ovat tottuneet saamaan kaiken.

Mikä muu voisikaan olla sinun motiivi tuollaista kirjoittaa. Ei ainakaan se että sait taas hetken tuntea itsesi toisia paremmaksi. Ethän sinä niin alhainen ole että itseäsi korottaisit köyhien lasten kustannuksella, sinä fiksu ihminen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä aikuisten puu? Mä tahtoisin uuden sähkö audin. Pliis! 

 

Näin lapsellisen vietin perusteella et kuulu aikuisten puuhun. Mikä on ihmisessä mennyt pieleen kun se on kateellinen köyhille lapsille? 

En mä oo kateellinen. Mä haluan vain audin. Vai eikö köyhä saa toivoa audia? Miksei? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ympyröin lelukirjasta vuodesta toiseen Baby Bornin ja jätti-Barbien. Sain kuitenkin lahjaksi halvempia leluja, jotka olivat silti aivan ihania ja joulu oli taianomainen.

 

Antaa lasten haaveilla. Kauhea ajatus olisi, jos köyhän perheen lapsen ajatusmaailmakin on köyhä, että ei minulle mitään tarvita, jos nyt joku paikattu sukka tai käytetty vihko.... 

 

Antaa haaveilla ja antaa pettyä. Mieluummin lahjaton joulu kuin värityskirja, koska minähän pyysin sitä uusinta pleikkaa enkä muuta huoli!

 

Pakko olla kiitollinen siitä värityskirjasta vaikka siitä ei välitä ollenkaan. Kunhan lahjan antaja saa hyvän mielen. Sitä varten köyhät lapset on, että me muut voitaisiin tuntea itsemme paremmiksi.

Väritä itse. Nämä kerjääjät muuttuvat vuosi vuodelta röyhkeämmäksi, kun ihmiset hövelisti ostaa ennen joulua!