Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Eli rikkaan lapselle ei välttämättä osteta uusinta puhelinta tai pelikonetta, mutta köyhän lapsi ei saa edes toivoa? Vai menikö minulla jotain ohi?

Yritän vielä kerran rautalankaa:

Jos lapseni toivoisi lahjaksi vain ja ainoastaan playstation mikä-lie-numeroa, niin hän jäisi täysin ilman lahjaa. Hyvä juttu, että hänellä on muita toiveita, jotka mulla on jopa varaa toteuttaa. Niin ei tarvitse jäädä kokonaan vaille ensimmäistäkään pakettia.

Haaveillahan hän silti saattaa, vaikka siitä pleikasta.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli rikkaan lapselle ei välttämättä osteta uusinta puhelinta tai pelikonetta, mutta köyhän lapsi ei saa edes toivoa? Vai menikö minulla jotain ohi?

Sekä rikkaan että köyhän lapsi saa toivoa ihan mitä vain haluaa. Molempien kohdalla on kuitenkin sama juttu: toive ei välttämättä toteudu. Mitä utopistisempi toive, sitä varmennin ei toteudu.

Miten on syntynyt näin pitkä ketju aiheesta? Mistä täällä oikein keksutellaan jos ne lasten toiveet saa siellä puussa olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille, joka kirjoitti:

"Ja sitten kun se lapsia ei halua muuta kuin sen yhden asian niin sinä menet ostamaan jotain turhaa ihan vaan siksi että pääset ostamaan. Lapsen pitää muistaa olla kiitollinen sinun shoppailusta."

Jos lapsen ainoa toive on liian kallis, niin sitten hän tulee samaan jotain halvempaa ja oppii siten, mikä on kohtuullista. Jos ei itse toivo mitään kohtuuhintaista, niin sitten pitää kelvata se, mikä tulee. Ja kyllä, jokaisesta lahjasta pitää tietenkin olla kiitollinen. Lahjan antaja antaa lahjan siksi, että haluaa, jos haluaa. Ei siihen mitään velvollisuutta ole.

Eipä muuten ole ihme, että kakarat eivät nykyään kiitä synttärilahjoista, jos monikin aikuinen ajattelee, kuten lainaamani kirjoittaja. (Synttärilahjoista, koska joululahjoista kiittämin

Pakko sanoa

Olisi myös kiva tietää, oliko tuon ylemmän kirjoittajan saamat "rupuiset perunat" vain rumia perunoita, vai oliko niissä jotain oikeaa vikaa (vihreitä tms).

Voi hellanlettas! Jos lisäännyt, huolehdit lapsistasi. Myös niistä joululahjoista. 

Hyvin yksinkertaista.:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen kovasti, että kaksivuotiaat toivoisivat joulupukilta ipadia tai sähköhammasharjaa. 16-vuotias toivoo vähävaraisena järjestelmä kameraa, joka on ymmärrettävä toive, mutta jo ajatuksenakin aivan kohtuuton.

Eiköhän kyseessä ole päihdeongelmaisten vanhempien tavoite saada mahdollisimman kallis lahja, jotta tavaran myydessä saa mahdollimman paljon rahaa päihteiden ostamiseen. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että hyvätuloiset perheet haluavat sijoittaa omat rahansa ja hankkia omat joululahjat llmaiseksi, hyväksikäyttäen köyhiin lapsiin kohdistuvaa sääliä.

Toki toivoisin, että köyhäkin lapsi saisi toivomansa lahjan, mutta epäilen kovasti, että sellainen lahja päätyy vääriin kässiin.

Kyllä köyhien lasten lahjatoiveet pitäisi järjestää siten ettei jää epävarmuutta siitä, kuka lahjan ottaa.

 

Jep. Me kerättiin perheestä kolehti ja ostettiin miehelle järkkäri 50-vuotislahjaksi. Kaksi aikuista pariskuntaa ja minä maksettiin se kimpassa. Ihan ollaan valkokaulustyöläisiä /eläkeläisiä kaikki.

On melko arvokas toive Secret Santalle osoitettuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapsilla on toivomuksia. Toivoin minäkin isoa ja kallista Lundby nukkekotia kauniine tavaroineen kun luokkakaverillakin oli sellainen.

En saanut mutta toivomuksiahan on lupa esittää.

Toivoin hevosta. Kamalinta, kun isä huijasi pitkään, että saan hevosen. Voi sitä pettymystä, kun paljasti ettei mitään hevosta ole tulossa.

Minä sain hevosen lopulta kun olin osoittanut että osaan kantaa vastuuta, laittaa toisen itseni edelle, tienata ja säästää rahaa ja lisäksi käyttää sitä jonkun muun hyvinvointiin enkä vain omiin haluihini.

Vaikka varakkaasta perheestä olinkin niin minulla ei todellakaan ollut rahaa millä mällätä vaan kaikki raha (ja aika) sitten siitä eteenpäin meni sitten siihen hevoseen. Joskus kyllä harmitti kun kesätyörahoilla en voinut tehdä kaikkea sitä hauskaa mitä muut, mutta kyllä se hevonen oli sen väärti. Rakkaudella häntä yhä muistan ja lompakossani hänestä vieläkin kuva. 😊

Kiitos vanhempani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille, joka kirjoitti:

"Ja sitten kun se lapsia ei halua muuta kuin sen yhden asian niin sinä menet ostamaan jotain turhaa ihan vaan siksi että pääset ostamaan. Lapsen pitää muistaa olla kiitollinen sinun shoppailusta."

Jos lapsen ainoa toive on liian kallis, niin sitten hän tulee samaan jotain halvempaa ja oppii siten, mikä on kohtuullista. Jos ei itse toivo mitään kohtuuhintaista, niin sitten pitää kelvata se, mikä tulee. Ja kyllä, jokaisesta lahjasta pitää tietenkin olla kiitollinen. Lahjan antaja antaa lahjan siksi, että haluaa, jos haluaa. Ei siihen mitään velvollisuutta ole.

Eipä muuten ole ihme, että kakarat eivät nykyään kiitä synttärilahjoista, jos monikin aikuinen ajattelee, kuten lainaamani kirjoittaja. (Synttärilahjoista, koska joululahjoista kiittämin

Pakko sanoa

Ei ollut kyse siitä ettei joku sano kiitos vaan siitä että pitäisi tuntea kiitollisuutta, vaikka niistä mädistä omenoista. Oletko sinä kiitollinen joka roskasta jonka joku sinulle kiikuttaa? Epäilen, koska niin itsekäs on henkilö joka antaa lahjoja siksi että itse saisi kiitosta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt koittaisiko jotain kautta pyytää jouluapu, juurikin että lapset saisi joskus jotain muuta kuin käytännöllisiä pitkiä kalsareita ja hanskoja. Noita ne saisi muutenkin mutta menee valitettavasti lahjaksi kun en turhaa voi ostaa.

En sitten ole ikinä ole etsinyt mitä kautta sitä apua edes saisi. Mikä on hyvä koska aina näin joulun alla saa lukea miten ne lapseni eivät edes saa toivoia muuta kuin niitä käytännöllisiä tavaroita.

Ei, en vaivaudu lukemaan tuota juttua. Ne on aina paisuteltu ja unohdetaan kokonaan että siellä oli muitakin toiveita. Nämä keräykset ja lasten toiveet on nykyään sosialliapornoa, sama kuin joku tempparit, pääsee paremmat ihmiset kauhistelemaan ja tuntemaan itsensä paremmiksi.

Kukaan ei ole sanonut että vain villasukkia ja käpyhevosia saa köyhät lapset toivoa, mutta ipadin ja Barbie-nuken välillä on hieman eroa.

Ota itse yhteyttä tuonne lehteen ja tuo esiin nuo muut toiveet ja köyhien perheiden ahdinko. Ei nämä iltalehdet klikkiuutisia kaihda

Olen todella onnellinen, että en ole ikinä lahjoittanut Hopelle yhtään mitään. Enkä lahjoita.

Koko malli on ihan sairas, opetetaan että voi saada kerjäämällä jotakin ihan ökyä. Jonka sitten vielä vanhemmat myy, eli lapsi ei saa lopulta yhtään mitään.

Nämä kelle ei kelpaa värityskirja, ei tarvitse yhtään mitään. Unelmia voi sitten toteuttaa itse aikuisena.

Näistä jutuista kyllä erottaa kuka on köyhä, ja tulee aina olemaankin. Epärealistisia toiveita tai pikemminkin vaatimuksia, eikä mitään omaa panosta niiden ökyjen hankkimisessa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli rikkaan lapselle ei välttämättä osteta uusinta puhelinta tai pelikonetta, mutta köyhän lapsi ei saa edes toivoa? Vai menikö minulla jotain ohi?

Sekä rikkaan että köyhän lapsi saa toivoa ihan mitä vain haluaa. Molempien kohdalla on kuitenkin sama juttu: toive ei välttämättä toteudu. Mitä utopistisempi toive, sitä varmennin ei toteudu.

 

 

Miten on syntynyt näin pitkä ketju aiheesta? Mistä täällä oikein keksutellaan jos ne lasten toiveet saa siellä puussa olla?

Ehkä tässä taustalla on ajatus, että ovatko näiden lasten vanhemmat varmasti huolehtineet siitä, ettei heidän lapsensa pety, jos sieltä keräyksestä ei tulekaan Applen älypuhelinta tai pleikka vitosta eikä mitään muutakaan. Lapset, joilla on kohtuulliset toiveet, saavat lahjoja, mutta lapset, joiden toiveet ovat kohtuuttomia, jäävät kokonaan ilman lahjoja. Näitä joulukeräyksiä kun markkinoidaan sillä, että jos ei sieltä Joulupuusta, Hopelta tms paikasta lapsi saa lahjaa, lapsi ei saa lahjaa mistään muualtakaan. Mä kuitenkin olen aika varma siitä, että lapsia, joilla ei olisi jouluna yhtään ainoaa lahjapakettia, on todellisuudessa varsin vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Voi hellanlettas! Jos lisäännyt, huolehdit lapsistasi. Myös niistä joululahjoista. 

Hyvin yksinkertaista.:)

Sinunhan ei ole pakko osallistua näihin keräyksiin. Mutta minun lapseni ovat jo hyvätuloisia aikuisia ja vaikka hankin heidän lapsilleenkin paketit jouluksi, saan itselleni hyvän mielen toteuttamalla paikkakunnallani toiveen. Ja tiedän täysin varmasti, että täällä apu menee tarvitseville. Mikä oikeuttaa sinua kieltämään minua toimimasta lahjoittajana? 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli rikkaan lapselle ei välttämättä osteta uusinta puhelinta tai pelikonetta, mutta köyhän lapsi ei saa edes toivoa? Vai menikö minulla jotain ohi?

Sekä rikkaan että köyhän lapsi saa toivoa ihan mitä vain haluaa. Molempien kohdalla on kuitenkin sama juttu: toive ei välttämättä toteudu. Mitä utopistisempi toive, sitä varmennin ei toteudu.

 

 

Miten on syntynyt näin pitkä ketju aiheesta? Mistä täällä oikein keksutellaan jos ne lasten toiveet saa siellä puussa olla?

Ehkä tässä taustalla on ajatus, että ovatko näiden lasten vanhemmat varmasti huolehtineet siitä, ettei heidän lapsensa pety, jos sieltä keräyksestä ei tulekaan Applen älypuhelinta tai pleikka vitosta eikä mitään

Sijoitettuja nuoria on tällaisia. Kunnan sosiaalitoimeen voi suoraan osoittaa lahjoituksia, jotka on tarkoitettu tähän kohteeseen. Lahjakortit vaateliikkeeseen lisättynä jollain ihanilla pörrösukilla tai miehekkäällä tuoksulla on mieleisiä, tai esim Pizza buffetin tai leffateatterin lahjakortit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt koittaisiko jotain kautta pyytää jouluapu, juurikin että lapset saisi joskus jotain muuta kuin käytännöllisiä pitkiä kalsareita ja hanskoja. Noita ne saisi muutenkin mutta menee valitettavasti lahjaksi kun en turhaa voi ostaa.

En sitten ole ikinä ole etsinyt mitä kautta sitä apua edes saisi. Mikä on hyvä koska aina näin joulun alla saa lukea miten ne lapseni eivät edes saa toivoia muuta kuin niitä käytännöllisiä tavaroita.

Ei, en vaivaudu lukemaan tuota juttua. Ne on aina paisuteltu ja unohdetaan kokonaan että siellä oli muitakin toiveita. Nämä keräykset ja lasten toiveet on nykyään sosialliapornoa, sama kuin joku tempparit, pääsee paremmat ihmiset kauhistelemaan ja tuntemaan itsensä paremmiksi.

Kukaan ei ole sanonut että vain villasukkia ja käpyhevosia saa köyhät lapset toivoa, mutta ipadin ja Barbie-nuken välillä on hieman eroa.

Ei kukaan ole kiinnostunut lapsiperheiden ahdingosta jos siihen ei saada sisällytettyä tuota tyrmistymiselementtiä. Kukaan ei lue juttua miten Miio kulkee vuotavissa talvilengissä jos samaan lauseeseen ei saada tietoa että Miio vanhempineen on jotenkin muita tyhmempi ja huonompi. Totta kai lukijalle pitää saada tunteita, se tyrmistyminen ja että itse on parempi. Sitten se lukija jatkossakin hakee itselleen sitä samaa helppoa dopamiiniryöppyä ja tulee tyrmistymään uudelleen iltiksen sivuille. Ja näin iltis saa mainostuloja tyrmistyjän ja Miion kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Materialismi jyllää!! Kaikki lahjoitukset pitää olla tuliteriä ja uusia. Ei, en tarkoita, että köyhille pitäisi jakaa koiran repimiä rytkyjä. On olemassa kultainen keskitie. Ihmisillä on vähänkäytettyjä vaatteita ja tavaroita, joita voisi jakaa eteen päin. Joulupuut ja muut vaativat vain uutta. Hopet ja muut toimivat aika salamyhkäisest tällä paikkakunnalla. Tavaraa otetaan vastaan kaukana keskustasta vain tiettyyn kellonaikaan. Pitäkää tunkkinne sitten. Vien vaatteita UFFin keräykseen. 

Minulla oli "käytetty" mutta täydellisessä kunnossa oleva yhden aikuisen kerran rakentama legosetti jonka voitin vuosi sitten firman jouluarpajaisista. Näköjään myyvät sitä tällä hetkellä hintaan 335€.

Koitin lahjoittaa pariin joululahjakeräykseen mutta ei kelvannut! Olisi pitänyt olla avaamaton paketti... Ja tosiaankaan mieheni ei sitä mitenkään vahingoittanut tai palasia hukannut kun sen rakensi.

Lähetin sen Ukrainaan lopulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani oli viiden vanha, kun pohti, voiko kaltaiseni vanhus kirjoittaa pukille. Olin juuri tuskaillut auton vastustaessa. Kun sanoin, että en enää voi kirjoittaa, hän oli valmis itse toivomaan pukilta äidille parempaa autoa. Lasten toiveet ovat toiveita ja unelmia. Pitäisikö nekin kieltää vähävaraisilta?

Ja ketjun aiheeseen liittyen, jos poikasi olisi sanonut joulupuutoiveekseen uuden auton äidille, sinulla ei kai äitinä olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin laittaa se autotoive eteenpäin, niinkö?

Vai olisitko sanonut, että ihana toive poikaseni, mutta onko sinulla jotain pienempiäkin toiveita joista tulisi hyvä mieli?

Sinä olet kuitenkin se välikäsi unelmoivan viisivuotiaasi ja potentiaalisten lahjoittajien välillä.

Tuosta on aikaa jo 20 vuotta - en ole jättänyt toiveita minnekään.

Mutta se VANHEMPI tietää, ettei joulupukkia ole. Hänen tehtävänsä on välittää lahjoittajille (ei joulupukille) kohtuullinen lahjatoive.

Siis missä haavemaailmassa ihmiset oikein elää, jos keräyksestä voi ihan hyvin pyytää vaikka autoa tai yksisarvista, kun lapsen mielikuvitusta ei saa rajoittaa? Jos toiveen ei ole tarkoituskaan toteutua, eikö kannattaisi ihan vain postittaa kirje joulupukille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsihan ei välttämättä ymmärrä miksi ei voisi toivoa ja saada jotain, mitä jotkut muut lapset ovat saaneet.

Ei varmaan. Ja siksi vanhemmat selittävät. Se on vanhempien tehtävä, toimia puskurina lapsen ja maailman välissä.

 

Kyllä ne lapset ymmärtää, jo hyvin pienestä pitäen. Sitä on tutkittukin mitä lapsiperheköyhyys saa aikaan nimenomaan siinä lapsessa. Hyvin pienenä ne jo ymmärtää ettei ole varaa aina edes niihin perustarpeisiin ja tämän aiheuttama stressi muokkaa lapsen aivoja. Aikuisena muutos näkyy usein mielenterveysongelmina.

Mutta hyvä että täällä ollaan parempia ja osataan palauttaa ne haihattelevat lapset maan pinnalle. Kaikelainen toive jatkuvassa stressi eläessä onkin turhuutta.

Kun lapset ei saa mitä haluaa niin niistä tulee mielisairaita nyyyh nyyh. nyyh.

Kautta aikain lapset ovat saaneet sen hintaisia joululahjoja kuin perheellä on ollut varaa ostaa. Aina joku naapurin lapsi on saanut enemmän ja kalliimpia lahjoja.

Ei mielisaraus puhkea siitä ettei lapsena saa kaikkea haluamaansa. Ehkä lapsella on kovempi elämä, jos vanhemmat eivät kykene kasvattamaan lastaan. Jos vanhemmat pyrkivät siihen ettei lapselle vain tule paha mieli, niin siihen voi vain sanoa, että vanhempien mielisairaus lisää lapsen todennäköisyyttä miellisairauden puhkeamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Koko malli on ihan sairas, opetetaan että voi saada kerjäämällä jotakin ihan ökyä. Jonka sitten vielä vanhemmat myy, eli lapsi ei saa lopulta yhtään mitään.

Nämä kelle ei kelpaa värityskirja, ei tarvitse yhtään mitään. Unelmia voi sitten toteuttaa itse aikuisena.

Näistä jutuista kyllä erottaa kuka on köyhä, ja tulee aina olemaankin. Epärealistisia toiveita tai pikemminkin vaatimuksia, eikä mitään omaa panosta niiden ökyjen hankkimisessa.

Voi voi miten onnistuit kiihottamaan itsesi! Ihan uskot jo niiden olevan vaatimuksia! On ne sitten niin törkeitä ne köyhät. Kamalaa, ollaan yhdessä tästä vaatimuksesta tyrmistyneitä. Osoitin sinulle miten kiihottunut itsekin olen antamalla ylänuolen! Sait siitä vähän lisää uskoa siihen että ne pahuksen köyhät alkoi nyt vaatia kaikenlaista.

En viitsi lainata, kun lainaukset ei näy oikein, mutta sille mädistä omenoista jankkaajalle, niin jos joku tuo minulle mätiä omenoita, niin laskisin sen yhtä paljon "lahjaksi" kuin vaikkapa sen, jos joku heittää kananmunia ulko-oveen. Eli tarkoituksella viet keskustelua väärille urille.

Mutta jos nyt kuitenkin leikitään näillä rumilla perunoilla / mädillä omenoilla: mielestäni kiitollisuudessa ei ole kyse siitä, mitä nyt faktisesti olet saanut, vaan sitä, mitkä lahjanantajan ajatukset ovat aidosti olleet. Jos joku on tuonut minulle perunoita hyvin ajatuksin ja oikeasti ajatellut, että ne ovat minulle kiva juttu, niin kyllä minä olisi niistä kiitollinen. Tai oikeammin olen kiitollinen siitä ajatuksesta, joka hänellä on ollut. Näin minut on kasvatettu. Tätä ei tarvitse mitenkään ponnistella, vaan tällainen ajattelu tulee minulta ihan luonnostaan.

Jos joku taas tuo mätiä omenoita siksi, että haluaa vat tuil la, niin sehän ei sitten ole mikään lahja.

Meillä oli kaapissa vanha xbox one muutama vuosi sitten. Täysin toimiva, mutta meille tarpeeton. Yritettiin sitä ja paria peliä tuputtaa keräykseen, mutta ei kelvannut.

Tuttujen kautta annettiin se sitten vähävaraiseen perheeseen, missä ei ollut mitään konsolia ennestään. Ostettiin vielä yksi uusi peli samaan nippuun. 

Lahjan saajat olivat onnessaan. Saatiin videokin siitä kun avasivat paketin. Olisi varmaan jotain konsolia keräyksessä toivonuttakin ilahduttanut, mutta ei kun ei.