Kauniin naisen vanhenemisen hyväksyminen on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole ollut ollenkaan vaikea pala. Olen rakentanut omanarvontuntoni osaamiseni ja tietämykseni varaan. Tajusin jo varhain että ulkonäkö ei elämässä ole tae mistään.

Niin mutta kaunis saa erilaista kohtelua. Itse huomasin sen vielä enemmän kun vaaleansin hiukseni . On ihanaa olla kaunis. Ihmiset katsoo hymyillen ihastuneesti. Avataan ovia, saan apua, tarjotaan , töissä pyyntöihin suostutaan mukisematta, aina joku katsoo ja hymyilee . 95% ihmisistä suhtautuu niin ja sitten on se kateellinen 5% joka yrittää suolata ja hiekottaa mutta ei onnistu.

 

Tykkään siitä huomiosta ja myös saavutetuista eduista. Harmittaa se kyllä kun se huomio loppuu. Ja näyttävänä silti pysyy mutta se elinvoimainen hehkeys.. sille on sanottava hyvästit . Ja samalla ne edut alkaa saada joku nuorempi , joka on toki ne ansainnut. Mutta kauneus tuo etuja ja joka väittää muuta valehtelee tai sitten ei ole klassisen kaunis jos ei tätä ilmiötä itsessään tunnista 

On se vaikeaa, onneksi ei tapahdu yhdessä yössä, ehti mukautua. Nyt 59, minusta 55 vuotiaaksi meni hyvin, yllätyin, kuinka pitkään rupsahtaminen kesti. Nyt on ollut vähän stressiä, unettomia öitä, se lienee vauhdittanut rupsahtamista.

Mutta tärkeintä on, että on terve. Liikun, syön terveellisesti ja nautin elämästä, nyt kun stressin aihekin poistui elämästäni.

Minusta kaikki itsestään hyvää huolta pitävät vanhemmat ihmiset näyttävät hyvältä. Liikunnalliset, ulkonäöstään huolehtivat, kivasti pukeutuvat, iloiset, hyvä käytöksiset ihmiset, ovat aina ilo silmille ja mielelle.

Ja mikä parasta tässä iässä - lapsen lapset :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa mitä ovat ne "tietyt edut" mihin ap on tottunut. 

 

Mua kyllä kehuttiin nuorena kauniiksi, mutta eipä siitä mitään etua ollut. Oikeastaan tosi helpottavaa kun kukaan ei nykyään kommentoi ulkonäköäni eikä tunne tarvetta näyttää upealta. 

On siitä, et vain ehkä ole ajatellut asiaa sen kummemmin.

Kaunis/komea ihminen jää helpommin muille mieleen, oli sitten kyse työnhausta, opiskelusta, asunnon vuokraamisesta. Todistetusti hyvännäköiset saavat myös parempaa palvelua kaupoissa. Ihmisillä on mielikuva siitä, että kaunis/komea on muullakin tapaa ns. paremman luokan ihminen.

Hmm, siinä tapauksessa elämässäni olisi pitänyt tapahtua jokin muutos kun kauneuteni katosi, mutta edelleen olen saanut työpaikkoja, opiskelupaikan, asuntoja ja hyvää palvelua. Ihan samoin kuin ennenkin. Ainoa mikä on kadonnut ovat nuo kommentit ulkonäöstä (jotka eivät aina edes olleet kovin toivottuja tai kivoja).

 Nyt olen kohta vanhettunut. Olen ruma ja ryppyinen kohta. Hyväksy se. Mikään ei ole ikuista. Anteeksi, kun se tuntuu hyvältä. Olen vanhana ja rumana yhtä tärkeä. Olen enemmän kuin ulkomuotoni. Woman power

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole ollut ollenkaan vaikea pala. Olen rakentanut omanarvontuntoni osaamiseni ja tietämykseni varaan. Tajusin jo varhain että ulkonäkö ei elämässä ole tae mistään.

 

Omanarvontuntoni ei ole kiinni ulkoisesta. Lähinnä yritän selittää, että olen ollut vapaa-matkustaja monissa asioissa ulkoisen kauneuden takia, ja niistä eduista luopuminen on hyväksymisen paikka. 

tämä! 

Kauneus tuo etuja . Ihan joka päiväisessä elämässä ja miten ihmiset suhtautuu ihmiseen

Ilmeisesti tämä virke on se, mikä täällä aiheuttaa ihmetystä:

"Tarkoitan vain, että kun on koko tähän astisen elämänsä tottunut tiettyihin etuuksiin niistä luopuminen tuntuu hankalalta. " 

Minä tulkitsen tämän niin, että etuudesta puhutaan tässä yleisellä tasolla, (tämän jälkeenhän tulee esimerkki rikkauksista). Eli "etuus" on tässä se ulkonäkö itsessään, josta on joutunut tai joutumassa luopumaan. Ei mikään tietty etuus, jonka ulkonäkön vuoksi on saanut.

Toki on tutkitusti faktaa sekin, että hyvännäköiset ihmiset saavat parempaa kohtelua ym. Eli eipä olisi tuulesta temmattua sekään, että etuuksia saisi ulkonäön avulla.

Mua lohduttaa että kaunis on kaunis aina, vaikkei ole enää nuoruuden hehkeyttä. Mulle on silti erittäin tärkeää olla viimeisen päälle laitettu, treenattu ja kauniissa vaatteissa. Se tuo samanlaista elämäniloa vaikkei ole enää nuori.

Ihailen kauniisti, elegantisti ja naisellisesti ikääntyneitä leidejä ja pyrin itse samaan.

Varmaan kamalaa tajuta olevansa sisältä tyhjä, itsekeskeinen ja pinnallinen paska, jonka ainut merkitys on ollut olla runkkarien unelma.

Jos mä olisin sinä, tekisin itsarin saman tien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa mitä ovat ne "tietyt edut" mihin ap on tottunut. 

 

Mua kyllä kehuttiin nuorena kauniiksi, mutta eipä siitä mitään etua ollut. Oikeastaan tosi helpottavaa kun kukaan ei nykyään kommentoi ulkonäköäni eikä tunne tarvetta näyttää upealta. 

On siitä, et vain ehkä ole ajatellut asiaa sen kummemmin.

Kaunis/komea ihminen jää helpommin muille mieleen, oli sitten kyse työnhausta, opiskelusta, asunnon vuokraamisesta. Todistetusti hyvännäköiset saavat myös parempaa palvelua kaupoissa. Ihmisillä on mielikuva siitä, että kaunis/komea on muullakin tapaa ns. paremman luokan ihminen.

Et sitten ole kuullut, miten kaunis nainen on koppava, ennekuin edes suutaan avaa, ja myös monia muita ikäviä asioita helposti kuvitellaan. Narsisti, valehtelija, onnenonkija, mitä näitä nyt on. Jos laittaa vierekkäin kauniin ja tavallisen oloisen naisen, kumman oletetaan keskimäärin olevan mukavampi luonne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole ollut ollenkaan vaikea pala. Olen rakentanut omanarvontuntoni osaamiseni ja tietämykseni varaan. Tajusin jo varhain että ulkonäkö ei elämässä ole tae mistään.

 

Omanarvontuntoni ei ole kiinni ulkoisesta. Lähinnä yritän selittää, että olen ollut vapaa-matkustaja monissa asioissa ulkoisen kauneuden takia, ja niistä eduista luopuminen on hyväksymisen paikka. 

tämä! 

Kauneus tuo etuja . Ihan joka päiväisessä elämässä ja miten ihmiset suhtautuu ihmiseen

Tämä on kyllä täyttä paskaa. Voin kuvitella että oikein epämiellyttävän näköistä ihmistä kohdellaan töykeästi mutta suurin osa tavallisen näköisistä ja miellyttävän näköisistä saa kyllä nuo edut, eli ystävällisen kohtelun, ihan automaattisesti jos vaan on itse ystävällinen muille.

Oikein kauniilla tulee sitten taas nuo vaikeudet ja ennakkoluulot vastaan, kun ihmiset ajattelevat että olet bimbo ja saavuttanut kaiken vain ulkonäölläsi vaikka päinvastoin olet joutunut hartiavoimin tekemään töitä karistaaksesi kauniisiin liitettyjä stereotypioita (esim. tyhmyys). 

Kauniina myös ympärilläsi pyörii pinnalliset ja ulkonäkökeskeiset ihmiset ja rakkauden löytäminen voi olla yllättävän vaikeaa. Täälläkin moni ennen kauniin naisen ulkonäkökeskeinen mies haukkuu vaimon nykyistä ulkonäköä ja haaveilee nuorempaan vaihtamisesta. Eli eipä vaimo kauneudella saanut kovin rakastavaa ja hyvää avioliittoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos puhutaan oikeasti kauniista ihmisistä. Kuten sellaisista, jotka ovat saunapuhtaina kauniita. Kauniit piirteet, luusto, silmät. Ei sellaisista, jotka ovat puunaamalla saatu jotenkin nukkemaisiksi. Luonnonkauniit ovat mielestäni ne todelliset kaunottaret. Ja todellinen kaunotar ei sillä mitenkään edes ratsasta, pikimmin ei halua herättää huomiota. Mutta vaatimattomuus on taas sellainen piirre, että kauneus vielä tuplaantuu. Tavallisemman näköiset ne saa aina helpommin kumppanin. Kun eihän kauniiseen voi luottaa, kun joku toinen voi viedä hänet. Sama pätee komeaan mieheen, kokoajan saa olla huolisssaan kuka siellä roikkuu kiinne.

Hah hah mikä (ruman) ukon kommentti. Totta kai vaatimattomuus on tärkeintä, muuten kaunis nainen ei tyytyisi kaltaiseesi mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tähän asti ainakin ollut yllättävän helppoa. Olen 54v ja mieheni kyllä kehuu minua paljon vieläkin, mutta todellisuus on, että näytän suunnilleen ikäiseltäni, vaikkakin ihan hyvältä viisikymppiseltä. Ja siinä missä nuorena ilman meikkiäkin käänsin aina katseita ja sain miehiä perääni, nyt näin ei varmasti tapahtuisi. Efforttia tarvin paljon enemmäin kuin ennen. Hoikkana pysyminen on vaikeampaa, iho ei ole niin kimmoisa kuin ennen, on selluliittiä, hiukset ohuemmat jne.

Mutta olen tyytyväinen, iloitsen lapsistani ja tykkään itsestänikin. Kiva, että sain kauneuden lahjan ja käytin sitä hyväksenikin, mutta nyt elämäni täyttävät muut asiat eikä minua haittaa vaikka ryppyjä näenkin peilissä.

Ihanaa että jollain on mies joka kehuu. Olen ollut nuorena todella kaunis, nyt kohta 50 ja edelleen kaunis (oman ikäisessä ryhmässä) mutta mieheni ei ole ikinä, siis koskaan, kehunut minua. Muuten ihan ok mies mutta tässä asiassa täysin tunnevammainen. Voi miten kaipaan sitä että joskus mies kehuisi tai jotenkin vahvistaisi ja validoisi naiseuttani.

ja joo, tiedän tiedän, mikset lähde, itsepä valitsit jne jne mitä näihin tällaisiin aina vastataan. Toki se on näinkin että lähteä voisi mutta jos ei lähde, niin ei se mielestäni ole väärin jos edes joskus tällaista toivoisi saavansa. Olen kokeillut 20v asiasta puhua, ei auta, eli mikään ei muutu. Jotenkin vaan tästä kirjoituksesta tuli sellainen haikea kaiho, että saisipa joskus edes kuulla jotain kaunista puolisolta, mutta turha toivo. Itse kyllä olen ystävällinen ja kehun toista.

Aika monessa suomalaisessa parisuhteessa om tuo sama ongelma että vaikka nainen olisi huippumallin näköinen niin mies ei vahingossakaan kehu, koskaan. Suomalaista junttiutta.

Aidosti kauniit naiset ovat kauniita myös vanhempina, mikäli elintavat kunnossa. Ikääntyminen ei poista kauneutta, vain muuttaa sitä.

Ei sillä ulkonäöllä oikeasti saa niin paljon asioita kuin mitä voisi luulla. Huomiota saa, ja seksin vonkaajia. Mikäli sitä seksiä ei harrasta ja ota siitä maksua niin yhtä tyhjän kanssa se on

Täällä monet sekoittavat sen todellisen, päitä kääntävän kauneuden, sellaiseen suhtkoht tavalliseen söpöyteen, nättiyteen ymv. Esim. useimmat missitkään eivät ole näitä ykkösluokan kaunottaria.

Tuollainen kaunotar saa oikeasti kaikkien huomion vain olemalla olemassa. Tavalliset naiset jotenkin vetäytyvät pieniksi heidän läsnäollessaan, eivätkä todellakaan ole heille ilkeitä, eihän hiiret kissalle hirnu. Se loiste saa ympärillä olevat naiset jotenkin sammumaan, miehistä taas kuoriutuu arjen sankareita.

Tavan arkinen söpöliini saa parhaimpina päivinään tuntea tuota glamouria hetkellisesti. Kyllä, se tuntuu taivaalliselta.

Vierailija kirjoitti:

Olen 49 vuotias. Vielä olen siedettävässä kunnossa, kiitos sporttisen ja terveellisten elämäntapojen, olen myös hoikka. 

 

Mutta tiedostan, että 2-10 vuoden sisällä romahdan ulkoisesti. Odotan kauhulla menopaussia. Olen aina ollut seksuaalisesti halukas enkä ole ikinä kärsinyt haluttomuudesta tai kuivuudesta. Pelkään että seksistä nauttiminen loppuu elämässäni. 

Olen saman ikäinen kuin sinä mutta minulla vaihtarit olleet jo 7 vuotta. Alkoivat tosi aikaisin. Käytän hormonikorvaushoitoa ja jaksan liikkua ja iloita elämästä. Ei tämä nyt niin kamalaa ole! 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tämä virke on se, mikä täällä aiheuttaa ihmetystä:

"Tarkoitan vain, että kun on koko tähän astisen elämänsä tottunut tiettyihin etuuksiin niistä luopuminen tuntuu hankalalta. " 

Minä tulkitsen tämän niin, että etuudesta puhutaan tässä yleisellä tasolla, (tämän jälkeenhän tulee esimerkki rikkauksista). Eli "etuus" on tässä se ulkonäkö itsessään, josta on joutunut tai joutumassa luopumaan. Ei mikään tietty etuus, jonka ulkonäkön vuoksi on saanut.

Toki on tutkitusti faktaa sekin, että hyvännäköiset ihmiset saavat parempaa kohtelua ym. Eli eipä olisi tuulesta temmattua sekään, että etuuksia saisi ulkonäön avulla.

Miksi oletus on, että hyvännäköinen ihminen kokee joutuvansa luopumaan jostain? Oikeastihan valtaosa ihmisistä saa ihan hyvää palvelua, ja toisaalta erityiskohtelua, ystävällisyyksiä ja huomiota voi saada niin monesta muustakin syystä, että todennäköisesti moni ei edes huomaa ulkonäkönsä osalta menettäneensä jotain muiden silmissä. Tuo on ihan kateellisten fantasiaa, että hyvännäköisillä olisi edessään jokin hirveä "surutyö" ja "luopuminen". Ei sellaista ole normaalisti.



Ja sitten sellainen pointti, että hyvännäköisilläkin ihmisillä pääosin ovat täysin muut asiat elämässä keskiössä. Tuo on ihan muiden kuvitelmaa, ettei heille oma ulkonäkö olisi oleellisin asia minäkuvassa ja kaikessa. Heillä on ihan samalla lailla tavoitteita ja unelmia, ammatillisia pyrkimyksiä ja onnistumisia, ja heillä on aivan samoin elämässä todennäköisesti pririteettilistalla esim. läheiset ihmiset, hyvinvointi, mielekäs elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet sekoittavat sen todellisen, päitä kääntävän kauneuden, sellaiseen suhtkoht tavalliseen söpöyteen, nättiyteen ymv. Esim. useimmat missitkään eivät ole näitä ykkösluokan kaunottaria.

Tuollainen kaunotar saa oikeasti kaikkien huomion vain olemalla olemassa. Tavalliset naiset jotenkin vetäytyvät pieniksi heidän läsnäollessaan, eivätkä todellakaan ole heille ilkeitä, eihän hiiret kissalle hirnu. Se loiste saa ympärillä olevat naiset jotenkin sammumaan, miehistä taas kuoriutuu arjen sankareita.

Tavan arkinen söpöliini saa parhaimpina päivinään tuntea tuota glamouria hetkellisesti. Kyllä, se tuntuu taivaalliselta.

Mä en sekoittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet sekoittavat sen todellisen, päitä kääntävän kauneuden, sellaiseen suhtkoht tavalliseen söpöyteen, nättiyteen ymv. Esim. useimmat missitkään eivät ole näitä ykkösluokan kaunottaria.

Tuollainen kaunotar saa oikeasti kaikkien huomion vain olemalla olemassa. Tavalliset naiset jotenkin vetäytyvät pieniksi heidän läsnäollessaan, eivätkä todellakaan ole heille ilkeitä, eihän hiiret kissalle hirnu. Se loiste saa ympärillä olevat naiset jotenkin sammumaan, miehistä taas kuoriutuu arjen sankareita.

Tavan arkinen söpöliini saa parhaimpina päivinään tuntea tuota glamouria hetkellisesti. Kyllä, se tuntuu taivaalliselta.

Ei tuo huomio silti ole niille kaunottarillekaan (useimmiten) se, mitä he elämässä tavaoittelevat. Se voi olla heille jopa täysin yhdentekevää. Se, että muut huomaavat sen kauniin ihmisen, ei velvoita kaunista ihmistä välittämään tästä huomiosta saati tavoittelemaan sitä. Kaunotar voi tavoitella vaikka taiteellista läpimurtoa, tehdä väistöskirjaa tai tavoitella tietynlaista uraa, ja vapaa-ajallaan hän voi keskittyä vaikka itselleen merkityksellisiin ihmissuhteisiin. Miksi oletus on, että hyvännäköiselle ihmisille random tuntemattomien antama huomio olisi niin tärkeää?



Jännä käsitys glamourista. Minulle tuntemattomien antama huomio ei ole ikinä tuntunut taivaalliselta. Se voi olla sinänsä ihan mukavaa, koska onhan kohteliaisuus aina kiva juttu, mutta noin muuten tuntemattomat ihmiset ovat itselleni aika yhdentekeviä.