Lue keskustelun säännöt.
Kauniin naisen vanhenemisen hyväksyminen on vaikeaa.
08.12.2023 |
Kun on tottunut olemaan kaunis ja haluttu ja kehuttu, on vaikeaa hyväksyä oma rupsahtaminen. Se on itselleni ollut kova pala. Peilikuva ei enää näytä omalta. Sanon tämän suoraan ja rehellisesti. En kadehdi nuoria naisia, surettaa vain oma taantuminen.
Ja kyllä, vierelläni on rakastavia lähimmäisiä joille ulkonäköni muuttuminen ei vaikuta tai haittaa millään tavalla. Ja kyllä, olen opiskellut ja kehittänyt itseäni ja mielekkäässä työssä ja mielekkäitä harrastuksia myös on elämässäni.
Tarkoitan vain, että kun on koko tähän astisen elämänsä tottunut tiettyihin etuuksiin niistä luopuminen tuntuu hankalalta. Vähän kuin rikas on tottunut huolettomaan rahankäyttöön ja kivoihin lomamatkoihin ja pitäisikin alkaa tottua siihen ettei ole varaa aikaisempaan rahan käyttöön.
kyllä minä tunnustan että muuttunut ulkonäkö harmittaa. Ja kai tähän tottuu aikanaan. Vielä en siinä pisteessä ole. Minusta on hyvä puhua myös tästä ilmiöstä.
Kommentit (185)
Niin, jotkut sairastuu vakavasti jo nuorena. Siitä vähän perspektiiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole ollut ollenkaan vaikea pala. Olen rakentanut omanarvontuntoni osaamiseni ja tietämykseni varaan. Tajusin jo varhain että ulkonäkö ei elämässä ole tae mistään.
Hemmetin ärsyttävätä kuulostat. Oliko tosiaan pakko tulla pätemään taas?
Ohis
Joo. Meidänkin ennen niin kaunis ja himoittava emäntä nykyään kaamea maatushka. Ei paljon himot herää... Mitenkähän hänet saisi ymmäträmään sen itse...?
Ei kauneus katoa vanhetessa! Päinvastoin, kaunis nainen on kaunis vanhana ja ryppyisenäkin. Nuoruus on katoavaa ja se on ihan eri juttu.
Minulle on vaikeinta se, millaiseksi itseni koen, miten muutun myös sisäisesti. Tykkään tuntea, että olen jotenkin hallinnassa itseni kanssa, mutta vanheneminen saa aikaiseksi kaoottisen tunteen kontrollin menettämisestä. Suonet pullistelevat jaloista, persoona muuttuu ja ja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on ruman akan tai (henkisesti) keskenkasvuisen kakslahkeisen tekele.
Kaunis nainen ei sano olleensa vapaamatkustajia kauneutensa johdosta, koska se ei pidä edes paikkaansa.
Mua ei haittaa. Vähitellen rupsahtaa, se on elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa, että jos jotain hyvää rumuudessa on, niin nyt keski-ikäisenä ei ulkonäön rupsahtaminen haittaa ollenkaan. Olen aina ollut ruma eikä miehet nuorenakaan juuri vilkuilleet. Silloin se suretti, mutta eipä enää. Ihanaa, kun saa olla näkymätön. En kiinnosta ketään, ja hyvä niin!
Ymmärrän toki, että jos on aina saanut ihailua, niin ottaahan se koville, kun huomionosoitukset loppuu. Mutta itselläni ei ole sitä ongelmaa, kun huomiota ei ole tullut ikinä. Eipä tarvitse luopua siis mistään!
Vierailija kirjoitti:
Joo. Meidänkin ennen niin kaunis ja himoittava emäntä nykyään kaamea maatushka. Ei paljon himot herää... Mitenkähän hänet saisi ymmäträmään sen itse...?
Jätä se sika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään miehenä hyväksy kauniin naisen vanhenemista. Siinä vaiheessa tämä meneekin vaihtoon ja tilalle otetaan tuoreempi vuosimalli.
Vierailija kirjoitti:
Ei kauneus katoa vanhetessa! Päinvastoin, kaunis nainen on kaunis vanhana ja ryppyisenäkin. Nuoruus on katoavaa ja se on ihan eri juttu.
Kauneutta on erilaista, joillakin piirteet muuttuvat kokonaan vanhetessa. Mutta olemuskin vaikuttaa tosi paljon. Jos käyttäytyy kuin olisi kaunis, sillä pääsee jo pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään miehenä hyväksy kauniin naisen vanhenemista. Siinä vaiheessa tämä meneekin vaihtoon ja tilalle otetaan tuoreempi vuosimalli.
Minkä ikäinen olet miesoletettu?
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ensimmäiset ikääntymisen merkit ovat alkaneet näkyä. Ikää on 45. Kauneus on katoamassa, mutta ajattelin muuttua vanhetessani aina vain upeammaksi ja hohdokkaaksi! Tyyliin Christine Lagarde, Ines de la Fressange ja Maye Musk.
No kiittääkää onnea jos oikeesti olette säilyneet noin pitkälle ilman rupahtamisen merkkejä!! Kyllähän kehossa nuo muutokset alkaa jo 25 v, eteenpäin kollegeenin tuotanto alkaa jo vähenemään. Usein jo 30 v eteenpäin on jotain orastavaa ilmejuonnetta tms., mitä kelläkin. Jos on noin pitkälle päässyt ilman, niin on se aikamoista! Jo siitä voi olla iloinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina ollut ruma ja miesten haukkuma. Kun vanhenen mummoksi, muutun näkymättömäksi ja miehet ei huutele enää perääni vittuiluja.
Mitä etuuksia sitten sait nuorempana mistä jäät nyt paitsi? Itse pelkäsin ihan hirveästi nuoruuden ja kauneuden katoamista, ja olikin iso yllätys kun niiden kadottua mikään ei muuttunut pahempaan.
Tosin en koe saaneeni kauneudella mitään etuja, ennemmin päinvastoin. Olen aina mm joutunut todistelemaan osaamistani ja ammattitaitoani, koska moni ajattelee että kaunis ei voi olla älykäs.
Nykyään tuntuu myös helpommalta löytää seuraa joka on kiinnostunut minusta itsestäni. Ennen joutui tekemään paljon töitä erottuakseen ne pinnasta kiinnostuneet, jotka olivat loppujen lopuksi vain hyväksikäyttäjiä. Hirveästi tuli myös törkeää kommenttia ulkonäöstä.
On mulle tarjottu juotavaa baarissa, että ehkä se oli sitten etu? Mukavampaa nyt kuitenkin on kun on rahaa ostaa omat juomat eikä tarvitse pähkäillä siinä ihmeellisessä viidakossa jossa yhtäkkiä onkin juoman tarjonneelle jotain velkaa tms.
Ystävällistä palvelua olen saanut aina, se ei muuttunut miksikään vaikka en ole enää millään mittarilla kaunis. Sekin tuntuu nyt aidommalta ystävällisyydeltä.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on ruman akan tai (henkisesti) keskenkasvuisen kakslahkeisen tekele.
Kaunis nainen ei sano olleensa vapaamatkustajia kauneutensa johdosta, koska se ei pidä edes paikkaansa.
Tutkitusti todellakin pitää paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, jotkut sairastuu vakavasti jo nuorena. Siitä vähän perspektiiviä.
Idari
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään miehenä hyväksy kauniin naisen vanhenemista. Siinä vaiheessa tämä meneekin vaihtoon ja tilalle otetaan tuoreempi vuosimalli.
Minkä ikäinen olet miesoletettu?
Vielä nuori kolmekymppinen karju, mutta sitten hopeakettuna sama meininki jatkuu. Edellinen tyttöystäväni oli 19 v. 25 v jälkeen naiset alkavat jo olla aika ehtoopuolella, joten panostan tyttösiin haarukassa 18-20 v. Ehkä jos olisin nelikymppinen saattaisin jopa jo huolia vähän alle 30-vuotiaan akan. Joskus pitää tehdä kompromisseja, jopa korkeamman tason miehenä.
Samoissa fiiliksissä. Kolmevitosena tuntui vielä hyvältä, mutta en enää nelivitosena. Naama on taikinainen ja roikkuu, kilojen poissa pitäminen vaatii paljon, eikä siitäkään lopulta ole hyötyä, mummoudun. Ryhti on mennyt kasaan, emännänkyttyrää pukkaa, posket roikkuvat, hiukset ovat harmaat ja ohuet, takapuoli kuivuu pois. Ei tämä ole kivaa. En ole myöskään sillä tavalla kaunis, että kauneuteni säilyisi, kuten esimerkiksi Seela Sella, olen liian pehmeäpiirteinen. Olen maatuska.
Mutta kuules kun tilalle on saanut kauhean määrän itsetuntoa ja sellaista vanhemman ihmisen zen -- rauhallisuutta ja viisauttakin. En mie ees enää haluais sinne alle kolmekymppiseksi enää. Vakavasti otettava on paljon parempi juttu, kuin ainainen se voi kun sä olet kaunis. Niin mitä sitten? ihan kuin kauneus olisi jo itsessään ollut jokin ihme ominaisuus. Ja sehän on aina katsojan silmässä.. Mutta kyllä vanheneminen on ihanaa sit kuitenkin. Ihana Katri Helenakin sen osoitti linnassa toissa päivänä upea oli.