Kauniin naisen vanhenemisen hyväksyminen on vaikeaa.
Kun on tottunut olemaan kaunis ja haluttu ja kehuttu, on vaikeaa hyväksyä oma rupsahtaminen. Se on itselleni ollut kova pala. Peilikuva ei enää näytä omalta. Sanon tämän suoraan ja rehellisesti. En kadehdi nuoria naisia, surettaa vain oma taantuminen.
Ja kyllä, vierelläni on rakastavia lähimmäisiä joille ulkonäköni muuttuminen ei vaikuta tai haittaa millään tavalla. Ja kyllä, olen opiskellut ja kehittänyt itseäni ja mielekkäässä työssä ja mielekkäitä harrastuksia myös on elämässäni.
Tarkoitan vain, että kun on koko tähän astisen elämänsä tottunut tiettyihin etuuksiin niistä luopuminen tuntuu hankalalta. Vähän kuin rikas on tottunut huolettomaan rahankäyttöön ja kivoihin lomamatkoihin ja pitäisikin alkaa tottua siihen ettei ole varaa aikaisempaan rahan käyttöön.
kyllä minä tunnustan että muuttunut ulkonäkö harmittaa. Ja kai tähän tottuu aikanaan. Vielä en siinä pisteessä ole. Minusta on hyvä puhua myös tästä ilmiöstä.
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
kyllä olen saanut etua kauneudestani. Olen voittanut arpajaisissa koska Instagramissa olin hyvännäköinen , voitin hotelliyön Kämp hotellissa.
Sain myös palkankorotuksen ja ylennyksen pankissa. Ja tehtäviä edustuksessa.
Miesmarkkinoilla olin haluttu. Minua lähestyttiin niin kaupassa, kuntosalilla, tai netissä. Instagramissa ja Facebookissa minua lähennyttiin. Työpaikalla flirttaittiin.
Jaa, minäkin olen saanut ylennyksen ja useita palkankorotuksia vaikka en ole kaunis. Taitaa kauniit liioitella kauneutensa vaikutuksia.
Asiaa on tutkittu laajasti psykologian saralla, ja tutkimustulokset sen todistavat kerta toisensa jälkeen: kauniit ihmiset tienaavat keskimäärin enemmän, ovat onnellisempia, ovat keskimääräistä useammin naimisissa ja perheellisiä jne.
Eli meidän ei tarvitse tässä asiassa tukeutua anekdootteihin, koska saatavilla on myös ihan tutkimustietoa.
T. Eri
Kiitos sinulle, joka kirjoitit 14:46 myös miesten vanhenemisesta. :)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kamalaa tajuta olevansa sisältä tyhjä, itsekeskeinen ja pinnallinen paska, jonka ainut merkitys on ollut olla runkkarien unelma.
Jos mä olisin sinä, tekisin itsarin saman tien.
Ilmeisesti sisäinen kauneutesi on paras puolesi. Sitten kannattaa pysyä sisätiloissa yksinään tai panna pussi päähän ulos lähtiessä.
Vierailija kirjoitti:
Minä koen asian ihan eri tavalla. Olin vielä viisikymppisenäkin hoikka ja hyvännäköinen. Ryppyjä ei ollut ja vartalo oli niin nätti että samat vaatteiden kokonumerot kävivät kuin kaksikymppisenä. Nuorena olin kuvankaunis. Ajattelin aikoinani että rupsahtaminen tulee olemaan varmaan kova pala, on kaiketi vaikea tottua siihen ettei enää ole kaunis kun on aina ollut. Tulee ties mikä identiteettikriisi.
Toisin kävi. Nyt peilistä katsoo ruma naama. Sellainen leukaperiin valahtanut naama jossa on löysä couperosa-iho, pussit hohtonsa menettäneiden silmien alla, suu joka on pystyviivojen ympäröimä, ylöspäin vetäytynyt hiusraja elottomien ohjaustuntumaa hiusten alapuolella. Vartalo, joka oli vielä 55-vuotiaana mallia X on nyt mallia O. Olen ruma vanha akka.
Harmittaako? Ei yhtään! En välitä vähääkään. Ruman naisen elämä on vapaata ja huoletonta. Kukaan mies ei vonkaa, lässytä, sössötä, vingu ja valit
Ainoastaan miehen käyttämässä puhelimessa voisi olla "ohjaustuntumaa" yhtenä autocorrectin vaihtoehtona.
Minulle on lähinnä helpottava ajatus, että joskus saan vain olla. Vanhuudessa pelottaa lähinnä toimintakyvyn menetys ja sairaudet ja yritän niitä välttää sen minkä valinnoilla pystyy.
Toisaalta äitini on/oli myös hyvin kaunis nainen ja hänellä se ulkonäkö oli iso osa identiteettiä toisin kuin ilmeisesti minulla. Hän nauttii laittautumisesta, kauneudenhoidosta, flirttailusta, miesten huomiosta (vaikka muka paheksuu sitä, mutta kun selkeästi hakee sitä kaikin keinoin myös varattuna 😅).
Itse en ole maksimoinut nätin ulkonäön hyötyjä. Mutta tottahan se on että saan aivan perusteetonta mukavaa kohtelua. Naisetkaan ei useimmat nyreile kun en laittaudu enkä liiku naisporukoissa. Miesten huomion jos saisi käännettyä pois päältä niin sitten kauniista ulkonäöstä olisi vain hyötyä. Mutta kaikki rutistuu ja haljenee aikanaan jos saa vanhaksi elää.
Hyvä itsetunto auttaa vanhetessakin.
"Ja kyllä, vierelläni on rakastavia lähimmäisiä joille ulkonäköni muuttuminen ei vaikuta tai haittaa millään tavalla. Ja kyllä, olen opiskellut ja kehittänyt itseäni ja mielekkäässä työssä ja mielekkäitä harrastuksia myös on elämässäni."
Ja sait olla kaunis? Olisit nyt sitten kiitollinen. Kuinka sokea ja kiittämätön voi ihminen olla?! Joillakin ihmisillä ei ole mitään noista joten toivottavasti saat jonkin opetuksen kun olet noin kiittämätön!
Minusta vanhempikin nainen voi olla kaunis. Se on vain erilaista kauneutta, mutta ymmärrän huolesi. Oma tilanteeni on samankaltainen. Elämä on lopulta luopumista kaikesta omakohtaisesta: kauneudesta, omaisuudesta, terveydestä ja lopulta itse elämästä. Siksi yritän pitää fokuksen siinä, mikä vielä on hyvin nyt ja tänään ja minkälaisen jäljen jätän, erityisesti omiin lapsiini.
Vanhan naisen kauneus on erilaista. Sisäistä hehkua ja sitä että voi hyvin kehossaan, rakastaa itseään ja muita. Luonnollisuus on myös todella kaunista ja arvokasta.
Ole lempeämpi peilikuvallesi ja anna sille enemmän rakkautta. Kauneus tulee kaikenlaisissa muodoissa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta vanhempikin nainen voi olla kaunis. Se on vain erilaista kauneutta, mutta ymmärrän huolesi. Oma tilanteeni on samankaltainen. Elämä on lopulta luopumista kaikesta omakohtaisesta: kauneudesta, omaisuudesta, terveydestä ja lopulta itse elämästä. Siksi yritän pitää fokuksen siinä, mikä vielä on hyvin nyt ja tänään ja minkälaisen jäljen jätän, erityisesti omiin lapsiini.
Näinhän se tavallaan on. Tulet tänne "ei mistään", saat kaiken ja sitten annat sen eteenpäin. Joko lapsillesi tai muille.
Omat suurimmat kauneuden kokemukset eivät ole tulleet mistään näkyvästä vaan rukouksen kautta, vaikka olenkin esteetikko. Siinä on ollut nieleskelyä, kun on kokenut elävänsä vuosikymmeniä kauneuden keskellä ja sitten tuleekin jotakin 10 kertaa vahvempaa jostain sellaisesta lähteestä, mitä ei ole edes mieltänyt kauniiksi.
Pysykää avoinna ja ymmärtäkää, että elämä on yhtä muutosta. Ei vain ulkoisesti vaan myös te ja teidän kokemusmaailmanne muuttuvat.
Taas joku narsisti valittaa vanhenemistaan vaikka on ystäviä ja perhe lohduttamassa. Etkö tajua että nyt on muiden vuoro saada niitä työpaikkoja suhteilla?!
Usko pois tekee kipeempää sellaiselle naiselle joka ei koskaan ole tuntenut itseään kauniiksi.
En ole kanssasi täysin samaa mieltä. Olen aina ollut kaunis sensuelli nainen. On ihanaa kun alkaa kadota muiden joukkoon. Olen luonteeltani introvertti pohdiskelija.
Niin. Mietin tässä juuri, että entäpä me, jotka emme koskaan eläneet tätä satuelämää?
Ehkä meillä on toivoa olla vanhana nätimpiä kuin nuorena.