Lue keskustelun säännöt.
Kauniin naisen vanhenemisen hyväksyminen on vaikeaa.
08.12.2023 |
Kun on tottunut olemaan kaunis ja haluttu ja kehuttu, on vaikeaa hyväksyä oma rupsahtaminen. Se on itselleni ollut kova pala. Peilikuva ei enää näytä omalta. Sanon tämän suoraan ja rehellisesti. En kadehdi nuoria naisia, surettaa vain oma taantuminen.
Ja kyllä, vierelläni on rakastavia lähimmäisiä joille ulkonäköni muuttuminen ei vaikuta tai haittaa millään tavalla. Ja kyllä, olen opiskellut ja kehittänyt itseäni ja mielekkäässä työssä ja mielekkäitä harrastuksia myös on elämässäni.
Tarkoitan vain, että kun on koko tähän astisen elämänsä tottunut tiettyihin etuuksiin niistä luopuminen tuntuu hankalalta. Vähän kuin rikas on tottunut huolettomaan rahankäyttöön ja kivoihin lomamatkoihin ja pitäisikin alkaa tottua siihen ettei ole varaa aikaisempaan rahan käyttöön.
kyllä minä tunnustan että muuttunut ulkonäkö harmittaa. Ja kai tähän tottuu aikanaan. Vielä en siinä pisteessä ole. Minusta on hyvä puhua myös tästä ilmiöstä.
Kommentit (185)
Mukavinta on tietää, että jokainen joka elää vähintään 50-vuotiaaksi, pääsee näkemään rupsahtamisen ihanuutta 🤣🤣🤣😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai jaa, mun mielestä tää on ollut pelkästään ihanaa. Vähemmän huomiota ja ennakko-oletuksia, enemmän keskittymistä olennaisiin ja kiinnostaviin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ensimmäiset ikääntymisen merkit ovat alkaneet näkyä. Ikää on 45. Kauneus on katoamassa, mutta ajattelin muuttua vanhetessani aina vain upeammaksi ja hohdokkaaksi! Tyyliin Christine Lagarde, Ines de la Fressange ja Maye Musk.
No kiittääkää onnea jos oikeesti olette säilyneet noin pitkälle ilman rupahtamisen merkkejä!! Kyllähän kehossa nuo muutokset alkaa jo 25 v, eteenpäin kollegeenin tuotanto alkaa jo vähenemään. Usein jo 30 v eteenpäin on jotain orastavaa ilmejuonnetta tms., mitä kelläkin. Jos on noin pitkälle päässyt ilman, niin on se aikamoista! Jo siitä voi olla iloinen
Kiitos kiitos :) En näytä samalta kuin parikymppisenä, vaan ikäiseltäni. Paino ja kunto on sama kuin nuorempana, hampaat ovat ehjät ja hiukset paksut. Harmaita hiuksia ei vielä ole, eikä vaihdevuosioireita. Olen liikkunut koko ikäni 2-3 kertaa viikossa ja saanut siihen omaa aikaa myös lasten ollessa pieniä.
Nuorempana nautin olostani, mutta samalla odotin jännityksellä tulevani aikuiseksi :D Että voisin olla kuin äiti ja vielä glamourimpi tätini. Käyttää kaikkia maagisia ihovoiteita, rohkeita kulta- ja timanttikoruja, voimakkaita hajuvesiä ja oikeasti tyylikkäitä vaatteita teinikledjujen sijaan. Olla itsevarma ja sosiaalinen. Ajella omalla autolla ja sisustaa omaa taloani.
Nyt odotan hieman samanlaisella tavalla vanhenemista. Minulla on autoimmuunisairaus. Koskaan ei tiedä miten se etenee ja miten minun lopulta käy. Tuleeko minusta katkera kärtty, vai huoleton ja viehättävä rouva? TOIVOISIN olevani sitten hieno Madame juuri tuon Christinen tyyliin :) Valkoiset hiukset, punaiset huulet, klassinen tyyli ja vintagehelmikoruja. Ystävien kanssa purjehtimaan, aikuistuneiden lasteni kanssa kaupunkilomalle kulttuurikohteeseen tai vaikka puolison kanssa pelaamaan tennistä. Ei enää ainaista työstressiä, lasten asioista huolehtimista, jatkuvaa kotityövuorta ja arjen hyörintää. Ulkoinen kauneus vaihtuu erilaiseen elämän kauneuteen. Toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ensimmäiset ikääntymisen merkit ovat alkaneet näkyä. Ikää on 45. Kauneus on katoamassa, mutta ajattelin muuttua vanhetessani aina vain upeammaksi ja hohdokkaaksi! Tyyliin Christine Lagarde, Ines de la Fressange ja Maye Musk.
No kiittääkää onnea jos oikeesti olette säilyneet noin pitkälle ilman rupahtamisen merkkejä!! Kyllähän kehossa nuo muutokset alkaa jo 25 v, eteenpäin kollegeenin tuotanto alkaa jo vähenemään. Usein jo 30 v eteenpäin on jotain orastavaa ilmejuonnetta tms., mitä kelläkin.
Iloinen hyväntuulinen ihminen säilyttää kasvonsa vanhetessankin kauniimpana kuin aina tympeä ilme naamallaan oleva ihminen tai elämäänsä pettynyt ihminen. Ihmisen perusilme, joka tulee elämänasenteesta, juontaa uurteensa meidän kasvoihimme ja paljastaa vanhana, millaista elämää olemme eläneet. t. nainen 67 v
Näin rumana naisena kadehdin ap:ta joka on sentään saanut huomiota miehiltä nuorena. Itse en ole koskaan saanut miehiltä huomiota enkä ole päässyt parisuhteeseen rumien kasvonpiirteideni takia (vahvat kasvonpiirteet eli näytän kasvoista mieheltä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ensimmäiset ikääntymisen merkit ovat alkaneet näkyä. Ikää on 45. Kauneus on katoamassa, mutta ajattelin muuttua vanhetessani aina vain upeammaksi ja hohdokkaaksi! Tyyliin Christine Lagarde, Ines de la Fressange ja Maye Musk.
No kiittääkää onnea jos oikeesti olette säilyneet noin pitkälle ilman rupahtamisen merkkejä!! Kyllähän kehossa nuo muutokset alkaa jo 25 v, eteenpäin kollegeenin tuotanto alkaa jo vähenemään. Usein jo 30 v eteenpäin on jotain orastavaa ilmejuonnetta tms., mitä kelläkin.
Iloinen hyväntuulinen ihminen säilyttää kasvonsa vanhetessankin kauniimpana kuin aina tympeä ilme naamallaan oleva ihminen tai elämäänsä pettynyt ihminen. Ihmisen perusilme, joka tulee elämänasenteesta, juontaa uurteensa meidän kasvoihimme ja paljastaa vanha
Voi kun pitäisikin paikkansa, mutta kaikki ilmeet, ilot ja surut, jättää naamaan jälkensä. Myöa vähän inhottavaa niitä kohtaan, joilla on luonnostaan kärttyisen näköinen, ns resting bitch -naama, vaikka olisi kuinka iloisia ihmisiä!
Ei tehdä päätelmiä kenenkään kasvojen perusteella, eihän?
Ap. ymmärrän, mitä tarkoitat. Nuorella kauneudella sai etuja - tottakai! Nuo edut ovat kuitenkin vain lainassa seuraavan sukupolven nuoruutta ja kauneutta varten. Aivan kuten ne ovat olleet lainassa edellisiltä sukupolvilta ennen meitä.
Kun olimme lapsia, oli luonnollista, että emme vielä nauttineet noista eduista. Ne rupesivat ilmaantumaan vasta kypsyessämme nuoriksi naisiksi. Ensin yllätyksellisinä, hämmentävinä, joskus kiusallisina. Sittemmin, jatkuvasti toistuessaan, mieli rupeaa pitämään niitä itsestään selvinä. Pikku hiljaa vähentyessään, ne tuntuvat pieninä ilon pilkahduksina. Kunnes - ne loppuvat.
Luopuminen jostain tutusta, joka on tuottanut myönteisiä asioita ON katkeransuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen näin kolmekymppisenä oikeastaan onnellinen, että olen melko ruma nainen. Ei harmita ulkonäön puolesta vanheneminen yhtään. Työelämässäkin on uskottavampi iän myötä. Mies on minut valinnut muista syistä kuin ulkonäön takia.
Estrogeeni vähenee ja testosteroni kasvaa.Siksi yli 40 vuotiaat naiset alkavat näyttämään miehiltä.Osa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole ollut ollenkaan vaikea pala. Olen rakentanut omanarvontuntoni osaamiseni ja tietämykseni varaan. Tajusin jo varhain että ulkonäkö ei elämässä ole tae mistään.
Omanarvontuntoni ei ole kiinni ulkoisesta. Lähinnä yritän selittää, että olen ollut vapaa-matkustaja monissa asioissa ulkoisen kauneuden takia, ja niistä eduista luopuminen on hyväksymisen paikka.
MIssä asioissa olet kokenut olevasi " vapaamatkustaja kauneutesi tähden".....Päiväunissasi...??
En ymmärrä tuota vertaustasi, siis mistä joudut nyt luopumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että ap rupeaa tällaiseksi, kun avoimesti pohdiskelee, mutta kyllä p***amaista on olla "entisen huippukaunottaren" tyttären elämä. Se mieletön kateus tyttären nuoruutta kohtaan on jotain kammottavaa. Ja ainainen vertailu:"Minä olin niin kaunis,.." Tulee ulkopuolisellekin selväksi, että kauneus on naisen tärkein ominaisuus. Ja kaikki myös sen ominaisuuden perusteella lineaarisesti arvoidaan - ja ääneen sanotaan.
Ja tietenkin se, ettei yksikään nuorista ole niin kaunis kuin hän oli. "Se on pelkkää nuoruuden viehätysvoimaa, pyh! "
Jos joku hänen toisella tavalla kaunista tytärtään kehuu, laskeutuu keskuuteen synkkä hiljaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Ap. ymmärrän, mitä tarkoitat. Nuorella kauneudella sai etuja - tottakai! Nuo edut ovat kuitenkin vain lainassa seuraavan sukupolven nuoruutta ja kauneutta varten. Aivan kuten ne ovat olleet lainassa edellisiltä sukupolvilta ennen meitä.
Kun olimme lapsia, oli luonnollista, että emme vielä nauttineet noista eduista. Ne rupesivat ilmaantumaan vasta kypsyessämme nuoriksi naisiksi. Ensin yllätyksellisinä, hämmentävinä, joskus kiusallisina. Sittemmin, jatkuvasti toistuessaan, mieli rupeaa pitämään niitä itsestään selvinä. Pikku hiljaa vähentyessään, ne tuntuvat pieninä ilon pilkahduksina. Kunnes - ne loppuvat.
Luopuminen jostain tutusta, joka on tuottanut myönteisiä asioita ON katkeransuloista.
Kauniit lapset saavat enemmän huomiota ja hellyyttä, kuin vaatimattomammat tai erityispiirteiset. Omaan ulkonäköön suhtautuminen muovautuu paljolti lapsuusvuosina.
Jos puhkeaa kukkaan vasta nuoruusvuosina, myös suhtautuminen voi olla kuvailemasi kaltaista. Päinvastaisessa tapauksessa taas itsetunto säilyy yleensä terveenä lapsuuden myönteisten kokemusten ansiosta, vaikka se lapsen sulokkuus vaihtuukin tavanomaiseen ulkonäköön.
Kauniit lapset herättävät ihmisissä saman reaktion kuin söpöt eläimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. ymmärrän, mitä tarkoitat. Nuorella kauneudella sai etuja - tottakai! Nuo edut ovat kuitenkin vain lainassa seuraavan sukupolven nuoruutta ja kauneutta varten. Aivan kuten ne ovat olleet lainassa edellisiltä sukupolvilta ennen meitä.
Kun olimme lapsia, oli luonnollista, että emme vielä nauttineet noista eduista. Ne rupesivat ilmaantumaan vasta kypsyessämme nuoriksi naisiksi. Ensin yllätyksellisinä, hämmentävinä, joskus kiusallisina. Sittemmin, jatkuvasti toistuessaan, mieli rupeaa pitämään niitä itsestään selvinä. Pikku hiljaa vähentyessään, ne tuntuvat pieninä ilon pilkahduksina. Kunnes - ne loppuvat.
Luopuminen jostain tutusta, joka on tuottanut myönteisiä asioita ON katkeransuloista.
Kauniit lapset saavat enemmän huomiota ja hellyyttä, kuin vaatimattomammat tai erityispiirteiset. Omaan ulkonäköön suhtautu
Kyllä tottakai kauniit lapset, mutta nyt rajaan tässä yhteydessä viestini koskemaan tuota Ap.:n kauniina Naisena olemista. Ja naisena vanhenemisesta. (Suloiset lapset, söpöt eläimet, herättävät toki ihastelua ja suojelunhalua! )
Kaunis putoaa aina korkeammalta.
Vierailija kirjoitti:
Miltähän ap:sta nyt sitten tuntuu, kun hänestä tulee saman tasoinen kuin rumemmista kavereistaan. Et ole enää kaveripiirin tärkein. Myöskään parisuhde ei ole enää varma nakki, sillä fakta on se, että miehet usein haluavat olla kauniin naisen kanssa, ja kun se kauneus lähtee niin vaihdetaan vaimo nuorempaan.
Koita nyt vaikka lukea kivoja kirjoja ja käydä kävelylenkeille tms. Uutta miestähän et tule enää saamaan kun tämän hetkisen menetät.
Huhhuh että voi mies olla katkera...
Muistutus nykytyrkyille. Sääkin vanhenet! Ja yllättävän nopeasti !
Ymmärrän ajatuksesi, vaikka mies olenkin. Herättää tosin kysymyksiä, jos lasket itsesi edelleen "kaunotarten" joukkoon 49-vuotiaana.
Omassa keski-ikäisten sarjassasi näin voi ollakin, mutta jos minun pitäisi joku omakohtainen "rupsahtamisikä" sanoa, niin se olisi 43.
Tunnetko hänet? Taidat olla Seiskan kestotilaaja. Idiootit usein ovat