Lue keskustelun säännöt.
Onko muita ketkä huomanneet, että kun alat pitää kiinni rajoistasi, ihmiset ärsyyntyvät ja katoavat elämästäsi?
02.12.2023 |
Niin, pärjäähän sitä yksinkin, mutta kyllä se vähän harmittaa, että ihmiset vaan häviävät ympäriltäsi kun huomaavat, että eivät pystykään hyötymään sinusta.
Olen myös huomannut, että kun olen saanut korjattua omaa itsetuntoa enkä enää välitä mitä muut minusta ajattelevat, se tuntuu ärsyttävän monia.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan, kun asettelin rajoja mm työkavereiden kanssa (ilmaiset autokyydit kotiovelta töihin ja työpäivän jälkeen kotiin) töissä en tehnyt toisten töitä, sain kuulla olevani sairas.
Tuosta osa työkavereista ärsyyntyi ja loukkaantui jotenkin. En varmasti sanonut kenellekään pahasti tai rumasti, mutta ärsyttihän se varmasti, kun pakkasaamuna ei lämmin autokyyti odottanut pihalla tai en töissä hoitunutkaan nöyrästi p askahommia.
Pian alkoi liikkua perättömiä juoruja, esimiehelle kanneltiin etten tee töitä enkä noudattanut työaikoja.
No kohta tuo paikka olikin entinen työpaikka, sanoin itseni irti ja etsin toisen työn.
Uudessa paikassa ollut nyt 12 vuotta, eikä mitään ongelmia. Töihin on kiva mennä ja kaikki sujuu hyvin.
En kuitenkaan anna kenenkään käyttää itseäni hyväksi mm en ole lähtenyt olemaan ilmainen taksi tai tee muiden hommia.
>> Eikä autolla liikkuminen ole ilmaista. Auton kulut on tuhansia vuodessa <<
Verohallinnon ja Autoliiton mukaan, vakuutuksineen ja kaikkineen autoilu maksaa keskimäärin 43 senttiä kilometriltä.
https://omago.fi/autoilun-kustannukset/
Varsin yleistä kuitenkin on, että kyyditsijöille maksetaan aina vähintään pari kymppiä käteisenä jostain parin kilsankin matkasta, kun on niin kallista olevinaan se lyhyt satunnaiskyyti. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asiallisesti sanominen riittää silloin, kun ihmissuhteessa ei ole muodostunut epätervettä tapaa käyttää toista hyväksi. Jos semmoinen tapa on kuitenkin jo muodostunut, eivät normaalit tavat enää päde, eikä asiallisesti sanominen yleensä enää auta.
Kyllä sitä tietenkin pitää ensin kokeilla. Se menee yleensä kuin vesi hanhen selästä. Tyyliin voisitko viedä minut lentokentälle? Nyt ei sovi, sinun pitää tilata taksi. Eii, en minä taksia. Pitää olla kentällä kello neljä, tule hakemaan kolmelta, mutta älä sitten myöhästy!
Eihän tuommoinen usko ennen kuin myöhästyy koneestansa. Ihan sama, millä tavalla sanot, että en ole tulossa, se vaan ehdottaa eri ratkaisuita, miten pääset suorittamaan pyydetyn palvelun, ja tähdentää että olethan sitten kolmelta pihassa.
<
Osa vissiin tyssää passata muita sitten naukuvat selän takana kun se ja se passuuttaa. Eivät itse näe hampaattomuuttaan
Totuus on, että jokainen ihminen käyttää jotakuta hyväkseen jossain asiassa. Ne, jotka natkuttavat esim. jostain satunnaiskyydeistä, joita heiltä pyydetään, saisivat mennä peilin eteen miettimään, ketä he itse käyttävät hyödyksi ja mistä syystä. Löytyy varmasti kaikilla joku kohde ja asia.
Vierailija kirjoitti:
Totuus on, että jokainen ihminen käyttää jotakuta hyväkseen jossain asiassa. Ne, jotka natkuttavat esim. jostain satunnaiskyydeistä, joita heiltä pyydetään, saisivat mennä peilin eteen miettimään, ketä he itse käyttävät hyödyksi ja mistä syystä. Löytyy varmasti kaikilla joku kohde ja asia.
Yleensäkin ihmissuhteista on tarkoitus saada jotain. Ei siinä ole mitään kauhisteltavaa. Vastavuoroisesti kun toimitaan niin ei ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Totuus on, että jokainen ihminen käyttää jotakuta hyväkseen jossain asiassa. Ne, jotka natkuttavat esim. jostain satunnaiskyydeistä, joita heiltä pyydetään, saisivat mennä peilin eteen miettimään, ketä he itse käyttävät hyödyksi ja mistä syystä. Löytyy varmasti kaikilla joku kohde ja asia.
Voihan tuota noin itselleen oikeuttaa, mutta ei se pidä paikkaansa. On ne ihmiset, joilla on terveitä vuorovaikutteisia suhteita KESKENÄÄN ja sitten on hyväksikäyttäjät ja kynnysmatot, jotka palvelevat hyväksikäyttäjiä. Ja sitten tietysti vielä se ryhmä, johon nyt kuulun itse, joka ei palvele ketään, mutta ei myöskään saa apua itse mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vetänyt rajani ja lopettanut olemasta kiltti ja mukautuvainen. Eipä ole enää ystäviä. Kaikki katosivat kuin pieru Saharaan. Aiemmin ystäviä oli paljon, mutta kyllästyin siihen, kun aina joku oli jotain vailla ja ihan kuin mun elämäntehtäväni olisi ollut aina palvella heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on, että jokainen ihminen käyttää jotakuta hyväkseen jossain asiassa. Ne, jotka natkuttavat esim. jostain satunnaiskyydeistä, joita heiltä pyydetään, saisivat mennä peilin eteen miettimään, ketä he itse käyttävät hyödyksi ja mistä syystä. Löytyy varmasti kaikilla joku kohde ja asia.
Yleensäkin ihmissuhteista on tarkoitus saada jotain. Ei siinä ole mitään kauhisteltavaa. Vastavuoroisesti kun toimitaan niin ei ongelmaa.
Yleensä se vastavuoroisuus ei onnistu. Osa vain käyttää häpeilemättä toisia, antamatta koskaan itse mitään. Tällaiset ihmiset poistin elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen yhden rajattoman tyypin töissä. Pitää hovia ympärillään eli nämä kilpaa yrittävät miellyttää tätä rajatonta tekemällä kaiken hänen puolestaan. Yritti minuakin saada hoviinsa olemalla ylimukava ja miellyttävä. Jossain kohtaa huomasin että pyytelee kaikenlaista ja joudun hoitamaan hänen hommiaan. Huomasin myös että kohtelee kaikkia muutakin samalla lailla ja puhuu vuorotellen eri ihmisistä pahaa selän takana. Asetin rajat, enkä enää hoitanut hänen hommiaan. Muutenkin välttelin ja hoidin vain työasioita. Tämähän johti siihen että alkoi tivaamaan, että onko mulla kaikki hyvin ja laittoi hoviaan myös kyselemään samaa multa. Saa nähdä kuinka kauan jatkavat. Korvat kuumottavat kaikesta siitä pahasta puheesta mitä selän takana puhuvat.
Vierailija kirjoitti:
On tullut törmättyä. Jopa sairaanuteliaasta naapurista voi olla väkivallan oikeutus yksinkertaisesti se että uhri vetä tossulla hiekkaan viivaa ja käskee jättämään rauhaa todeten ettei sulle kuulu mun asiani. Sellaisten kohdalla ongelmana nimenomaan se tunkeminen, mutta rajojen asettamisesta me vetävät hirveät pultit.
Meillä on 2 naapuria, joiden mielestä heillä on oikeus tuoda omalta pihaltaan lumet kadun yli meidän tontin reunaan. Siinä on vajaan metrin kaistale kunnan aluetta ennen tontin rajapyykkiä.
Millään ei mennyt heille perille, että heidän määräysvaltansa ei ylety kadun yli, vaikka ovatkin omasta mielestään viisaampia ja aina neuvomassa meitä "tyhmempiä".
Lopulta otin yhteyttä kunnan virkamiehiin sähköpostilla ja tulostin vastauksen, jossa oli virkamiehen nimi ja puhelinnumero, josta voi kysyä ohjeita lisää. Vein sen toiselle naapurille. Siitä tuli naapureille huoli, että onko heidän nimet tiedossa ja että olen pilannut heidän maineensa. Kerroin, että olen kysellyt säännöistä yleisellä tasolla nimeämättä ketään.
Sen jälkeen ei ole monta sanaa vaihdettu kummankaan naapurin kanssa. Hyvin on pärjätty, vaikka eivät ole neuvojaan käyneetkään jakamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä jännää, että ne asiat, mitä muut tekevät, on ihan normaalia toimintaa. Eli pitävät rajansa ja ovat napakoita ja sanovat ei. Mutta kun kiltti ja ennen niin myötäilevä ihminen alkaa vetää rajojaan ja pitää puoliaan niin hänelle suututaan. Ja ihmetellään miten siitä on tullut niin outo ja hankala. "Se on muuttunut ihan kummalliseksi". Muut ovat saaneet olla "kummallisia" ihan rauhassa.
Myös olen huomannut kilttinä ja myötäilevänä sinkkuna, toki aikoinaan eronneena ihmisenä, että seurassa missä on parillisia niin heille puhutaan ihan normaalilla äänellä. Ikäänluin he olisivat jotenkin viisaampia ja pärjääviä. Kun kehuvat itseään ja olemisiaan kilpaa. Minulle äänensävy jotenkin muuttuu holhoavaksi, saan paljon "hyviä neuvoja" itsestään selvistä asioista. Kun kiltti ja joustava ihminen ei tuo omaa itseään ja osaamistaan julki niin jotenkin luullaan kai tyhmäksi ja tumpeloksi. Ja kai yksinkertaiseksikin, kun en ole asettanut rajoja. Sitten kun tämä "yksinkertainen" muuttuukin samanlaiseksi ellei fiksummaksi niin se kai myös aiheuttaa suuttumista. On ollut kivakun porukassa on ollut joku muta hieman alempi. Joka suostuu ja jolle käy kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Totuus on, että jokainen ihminen käyttää jotakuta hyväkseen jossain asiassa. Ne, jotka natkuttavat esim. jostain satunnaiskyydeistä, joita heiltä pyydetään, saisivat mennä peilin eteen miettimään, ketä he itse käyttävät hyödyksi ja mistä syystä. Löytyy varmasti kaikilla joku kohde ja asia.
Riippuu miten satynnaiskyyti esim. määritetään . Joka päivä töihin->kotiin ei ole sitä kuten ei myöskään joka viikkoinen kuskaaminen tiettynä päivänä tiettyyn menoon. Itsekin olen kyytiä pyytänyt ystäviltä, ja aina antanut bensarahaa. En siksi että bensa on kallista vaan jotta auttajakin hyltyy siitä, oli ystävä tai. Mieluummin ystävälle maksan kuin taksille. Enkä myöskään jää ns. kiitollisuuden velkaakaan että joutuisin ajeluttamaan muita ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on yleensä siinä, että hyväksikäyttäjä pyytää liikaa. On eri asia joskus kuskata joku autolla kuin olla jatkuvasti käytettävissä kuskiksi. Jälkimmäinen on ok lähinnä silloin, kun oma lapsi on juuri saanut ajokortin. Silloin on hyvin tavallista, että autokoulun rahoittaneet vanhemmat nauttivat jonkun aikaa kuskipalveluista, samalla nuori kuski saa harjoitusta.
Sen sijaan ei ole normaalia pyytää enää perheellistä aikuista kuskikeikoille jatkuvasti, tai pyytää kaveria kuskiksi jatkuvasti. Semmoinen alkaa hatuttaa.
Sama juttu kaikessa muussakin. Poikkeustilanteissa ja hyvin läheisissä ihmissuhteissa ihmisille on tapana tarjota herkemmin apua, mutta jatkuva lokkeilu ei käy. Vastavuoroisuus on oletusarvo.
Oon huomannut et miehet on eka sillain että tykkää naisesta kellä on omat rajat. Joo mut sitten ei kelpaa kun ei pysty pompotella sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin, kun olin kirjoittanut, että joku muukin kertoi, että esimerkiksi hyväksikäyttävät naapurit ovat aina tietämässä ja neuvomassa "tyhmempiä". Tämä on kummallinen kuvio, kun itsekin koen, että minua neuvotaan ja jotenkin luullaan, etten tiedä normaaleista asioista. Alentuvalla tavalla sanotaan, että aattelin vaan huomauttaa/sanoa/neuvoa, jos et ole tiennyt/huomannut/osannut/tullut mieleen jne. Monesti olen huomannut, että tiedän jopa enemmän ja seuraan asioita kuin nämä holhoajat.
Kyllä. En tykkää muutenkaan ihmisistä, joten win win.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tullut törmättyä. Jopa sairaanuteliaasta naapurista voi olla väkivallan oikeutus yksinkertaisesti se että uhri vetä tossulla hiekkaan viivaa ja käskee jättämään rauhaa todeten ettei sulle kuulu mun asiani. Sellaisten kohdalla ongelmana nimenomaan se tunkeminen, mutta rajojen asettamisesta me vetävät hirveät pultit.
Meillä on 2 naapuria, joiden mielestä heillä on oikeus tuoda omalta pihaltaan lumet kadun yli meidän tontin reunaan. Siinä on vajaan metrin kaistale kunnan aluetta ennen tontin rajapyykkiä.
Millään ei mennyt heille perille, että heidän määräysvaltansa ei ylety kadun yli, vaikka ovatkin omasta mielestään viisaampia ja aina neuvomassa meitä "tyhmempiä".
Lopulta otin yhteyttä kunnan virkamiehiin sähköpostilla ja tulostin vastauksen, jossa oli virkamiehen nimi ja puhelinnumero, josta voi kysyä ohjeita lisää. Vein sen toisell
Hah, olivatko keski-ikäinen tai iäkäs pariskunta vieläpä?
Tuo taksikyytiin vertaaminen oli hyvä pointti. Verottajan laskelmiin vetoava 43c/km -tyyppi ajattelee, että korvauksen jälkeen kuski olisi nollilla ja kaikki hyöty kuskauksesta kuuluisi kyytiläiselle. Kuskin näkökulmasta taas kyytiläinen hyötyi taksimatkan hinnan verran eikä 43c/km. Hyöty on normaalia jakaa. Siksi moni maksaa ns bensarahana kaksi kymppiä, vaikka itse bensaan olisi mennyt 5€. Se kaksi kymppiä on vähän halvempi kuin taksi, mutta vähän enemmän kuin pelkät kulut. Näin molemmilla voi jäädä hyvä mieli.
Silti kuski voi tuntea olonsa hyväksikäytetyksi, jos kyyditseminen ei sopinut hänen aikatauluihinsa. Silloin taksikuskin aika olisi ollut parempi valinta.
Ne katosivat, mutta ilmeisesti ne asuvat yhä vuokratta päässäsi. Toisaalta ymmärrän hyvin tällaisen yksinäiseksi jääneiden ulinan. Suomessa on niitä liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vietän nykyään pääosin aikani yksin.
Parisuhteet on olleet hyviä tasan siihen asti, että olen se vetovastuussa oleva, joka hyväksyy että olet huomiointijärjestyksessä pohjasijoilla.
Ystävyydet sitä, että minua nähdään kun pitää päästä oksentamaan koko elämänsä paha olo likasankoon, niitä kivoja juttuja tehdään sitten muiden kavereiden kanssa.
Yksin voin sentään viedä itseni elokuviin ja hienolle illalliselle. Surullista, mutta näillä mennään.
Tämä voisi olla minun kirjottamani. Usko ihmisiin aikalailla mennyt, olen aika kyyninen. En enää edes halua yrittää rakentaa syviä ihmissuhteita.
Aggressio ja väkivalta ovat kaksi eri asiaa. Kun ihminen terapiassa alkaa purkaa mahdollisesti koko elämänsä sisälleen padonnutta voimaansa, se saattaa purkautua myös rätisten. Onneksi asun yksin ja saan purkaa itseäni juuri niin kuin tahdon, kenenkään järkyttymättä.