Lue keskustelun säännöt.
Onko muita ketkä huomanneet, että kun alat pitää kiinni rajoistasi, ihmiset ärsyyntyvät ja katoavat elämästäsi?
02.12.2023 |
Niin, pärjäähän sitä yksinkin, mutta kyllä se vähän harmittaa, että ihmiset vaan häviävät ympäriltäsi kun huomaavat, että eivät pystykään hyötymään sinusta.
Olen myös huomannut, että kun olen saanut korjattua omaa itsetuntoa enkä enää välitä mitä muut minusta ajattelevat, se tuntuu ärsyttävän monia.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, ap on näitä tyypillisiä, jotka menevät terapiaan ja heistä tulee aggressiivisia ja ylimielisiä. Ole vain omassa ylsinäisyydessäsi.
Eli sinun mielestäsi se, että jos ihminen rupeaa pitämään rajoistaan kiinni, eikä joka asiassa tanssi muiden mukaan niin se on aggressiivista ja ylimielistä?
Asia selvä, mutta onneksi en ole ainoa joka on kyllästynyt olemaan joka asiassa se jolla ei saa olla ns. "omaa mielipidettä" vaan aina pitäis mennä muiden ehtojen mukaan.
Jos rajojen asettaminen tehdään aggressiivisuudella ja ylimielisyydellä, niin silloin se luonnollisestikin on aggressiivista ja ylimielistä.
Ja kun aggressiivisuus oikeutetaan sillä, että kyse on rajojen asettamisesta, niin siinä ei ole mitään hyvää ja hyväksyttävää.
Aggressio on ihan normaali tunne ja siitä on paljon hyötyä nimenomaan oman puolensa pitämisessä. Hankalaa on, jos ei kykene kohtaamaan itsessään olevaa aggressiota. Sehän ei tarkoita, että pitäisi huutaa tai lyödä, vaan että osaa olla jämäkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, ap on näitä tyypillisiä, jotka menevät terapiaan ja heistä tulee aggressiivisia ja ylimielisiä. Ole vain omassa ylsinäisyydessäsi.
Eli sinun mielestäsi se, että jos ihminen rupeaa pitämään rajoistaan kiinni, eikä joka asiassa tanssi muiden mukaan niin se on aggressiivista ja ylimielistä?
Asia selvä, mutta onneksi en ole ainoa joka on kyllästynyt olemaan joka asiassa se jolla ei saa olla ns. "omaa mielipidettä" vaan aina pitäis mennä muiden ehtojen mukaan.
Jos rajojen asettaminen tehdään aggressiivisuudella ja ylimielisyydellä, niin silloin se luonnollisestikin on aggressiivista ja ylimielistä.
Ja kun aggressiivisuus oikeutetaan sillä, että kyse on rajojen asettamisesta, niin siinä ei ole mitään hyvää ja hyväksyttävä
Rajojen laittamiseen ei tarvitse liittää aggressiota. Toki se saattaa tulla osaksi asiaa, jos vastaanottaja ei olekaan vastaanottavainen. Normaalien ihmisten kanssa toimiessa riittää kun käyttää sanojaan ja kommunikoi asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siinä käy. En ole edes kovin hyvä rajojen vetämisessä koska olen impulsiivinen ja vähän hönö tuuliviiri, mutta näköjään aivan pienikin sinnepäin yritys estää toistuva ylitse käveleminen saa ihmiset katkaisemaan välit.
Aluksi, kun vasta opettelee, voi tulla ylilyöntejäkin. Fiksu vastapuoli ymmärtää kyllä, että jotain muutosta on tapahtumassa. Mutta niin se vain on, että väärät ihmiset häviävät elämästäsi, jos eivät edes lyhyttä perustelua muuttuneelle käytöksellesi hyväksy. Uusia kavereita löytyy. Sellaisia, joiden kanssa sinunkin on hyvä tasavertaisena olla.
Mutta joustavuutta pitää olla. Ei kukaan halua kaveria joka latelee heti kättelyyn jotkut omat säännöt ja heivaa kaverinsa menemään ensimmäisestä sääntörikkeest
Jos luet kommenttini uudestaan, niin huomaat että puhuin uusien ystävien saamisesta. Että miten ei kannata lähestyä asiaa, jos haluaa toivotun lopputuloksen eli kavereita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, että se muiden miellyttäminen on ollut teidän omaa vikaanne, ei niiden muiden. Onneksi ihmisillä on kyky muuttaa omaa käyttäytymistään ja tulla sen myötä tyytyväisemmäksi elämään.
Tuo auton vetokoukku-hyväksikäyttäjäpariskunta, miten siinä tilanteessa ei-kynnysmatto menettelisi? Kerrohan kun kerran koko tapaus oli tarinan kertoneen kynnysmaton vika, ei suinkaan tuon härskin, rajattoman pariskunnan?
Tarinan tyyppihän ei ollut kynnysmatto vaan osasi laittaa välit poikki ystäväpariskuntaan joka hyväksikäytti. Kynnysmatto olisi jatkanut epäterveessä hyväksikäyttö suhteessa.
Tuossa ystäväpariskunnassa on todellakin ja selkeesti vikaa, joten vähän pöllöä sanoa että vika on aina miellyttäjässä. Toisen käyttäminen omiin tarpeisiin ilman vastavuoroisuutta on väärin. On ihan normaalia auttaa kun pyydetään, mutta ei ole normaalia tuolla lailla käyttää hyväksi sitä ihmisten luonnollista auttamisenhalua kuten tarinan ystäväpariskunta teki.
T. Eri
Mulla on kaveri, joka diagnosoi kärsivänsä lastenhoitouupumuksesta avieronsa aikaan. Hän laittoi pystyyn someryhmän kavereille (naispuolisille), ja jakoi siellä heille omien lastensa hoitovuorot arki-illoille, jolloin kavereiden olisi pitänyt tulla hänen lapsiaan hoitamaan hänen luokseen. Useimmilla näistä kavereista oli myös omia lapsia, työvuoroja, yms. Suuttui vallan kauheasti, kun tämä systeemi ei toiminut, ja koki kieltäytymiset kohtuuttomina. Pyyteli sitten myöhemmin avioeron jälkeen toettuaan anteeksi kyllä rajattomuuttaan ja on ollut muuten oikein kiva ja vastavuoroisuuteen pyrkivä kaveri. Että ei se rajattomuus ole aina mikään pysyvä piirre, voi liittyä myös vaikeaan elämäntilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rajojen asettaminen tehdään aggressiivisuudella ja ylimielisyydellä, niin silloin se luonnollisestikin on aggressiivista ja ylimielistä.
Ja kun aggressiivisuus oikeutetaan sillä, että kyse on rajojen asettamisesta, niin siinä ei ole mitään hyvää ja hyväksyttävä
Aggressio on ihan normaali tunne ja siitä on paljon hyötyä nimenomaan oman puolensa pitämisessä. Hankalaa on, jos ei kykene kohtaamaan itsessään olevaa aggressiota. Sehän ei tarkoita, että pitäisi huutaa tai lyödä, vaan että osaa olla jämäkkä.
Jämäkkyys onkin hyvä asia. Mutta tässä kohdin puhuttiin aggressiivisuudesta, ja se ei ole hyvä asia. Meitä on paljon, jotka olemme joutuneet terapiassa väärin opetetun rajojen asettamisen uhriksi. Meitä on paljon, joiden läheinen on terapian alkamisen jälkeen muuttunut aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi, ja väkivallantekijä on oikeuttanut tekonsa itselleen ja terapeutille rajojen asettamisena.
Rajojen asettamisen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että alistetaan toinen väkivallalla. Tällaista väkivaltaa ei tule tässäkään ketjussa puolustaa eikä hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rajojen asettaminen tehdään aggressiivisuudella ja ylimielisyydellä, niin silloin se luonnollisestikin on aggressiivista ja ylimielistä.
Ja kun aggressiivisuus oikeutetaan sillä, että kyse on rajojen asettamisesta, niin siinä ei ole mitään hyvää ja hyväksyttävä
Aggressio on ihan normaali tunne ja siitä on paljon hyötyä nimenomaan oman puolensa pitämisessä. Hankalaa on, jos ei kykene kohtaamaan itsessään olevaa aggressiota. Sehän ei tarkoita, että pitäisi huutaa tai lyödä, vaan että osaa olla jämäkkä.
Jämäkkyys onkin hyvä asia. Mutta tässä kohdin puhuttiin aggressiivisuudesta, ja se ei ole hyvä asia. Meitä on paljon, jotka olemme jout
No eihän aggressio, eikä myöskään aggressiivisuus tarkoita samaa, kuin väkivallalla alistaminen. Eikä kukaan ole missään kohtaa puolustanut väkivaltaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan, kun asettelin rajoja mm työkavereiden kanssa (ilmaiset autokyydit kotiovelta töihin ja työpäivän jälkeen kotiin) töissä en tehnyt toisten töitä, sain kuulla olevani sairas.
Tuosta osa työkavereista ärsyyntyi ja loukkaantui jotenkin. En varmasti sanonut kenellekään pahasti tai rumasti, mutta ärsyttihän se varmasti, kun pakkasaamuna ei lämmin autokyyti odottanut pihalla tai en töissä hoitunutkaan nöyrästi p askahommia.
Pian alkoi liikkua perättömiä juoruja, esimiehelle kanneltiin etten tee töitä enkä noudattanut työaikoja.
No kohta tuo paikka olikin entinen työpaikka, sanoin itseni irti ja etsin toisen työn.
Uudessa paikassa ollut nyt 12 vuotta, eikä mitään ongelmia. Töihin on kiva mennä ja kaikki sujuu hyvin.
En kuitenkaan anna kenenkään käyttää itseäni hyväksi mm en ole lähtenyt olemaan ilmainen taksi tai tee muiden hommia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paljon opeltavaa rajojen vetämisessä. Vaikeinta se on siinä kun olen ollut aina aivan yltiöavoin omista asioistani ja hölöttänyt ja viihdyttänyt ihmisiä omilla asioillani. Tehnyt ikäänkuin itsestäni vähän sellaista porukan pelleä että kaikki tykkäisivät itsestäni. Musta on tullut paljon yksityisempi ja olen ymmärtänyt tuon tosiaan olleen vain muiden viihdyttämistä ja miellyttämistä. Vaikeaa selittää, mutta kuitenkin. Ihmisten on vaikeaa ymmärtää etten puhu enää heille yhtä mielelläni ja kyselevät multa tosi henkilökohtaisia kysymyksiä edelleen, mihin en halua enää vastata.
Täällä sama. Pidin pitkään käyttäytymistäni sosiaalisuuden ja ystävyyden osoituksena kunnes tajusin sen olevan tasan yksipuolista. Olin kuvailemasi porukan pelle jota sai kohdella miten sattuu. Vedin rajat ja hyvä niin. Elämä on mielekkäämpää ja ympärillä vähemmän ihmisiä joita sukulaisiksi tai ystäväksi kutsuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan, kun asettelin rajoja mm työkavereiden kanssa (ilmaiset autokyydit kotiovelta töihin ja työpäivän jälkeen kotiin) töissä en tehnyt toisten töitä, sain kuulla olevani sairas.
Tuosta osa työkavereista ärsyyntyi ja loukkaantui jotenkin. En varmasti sanonut kenellekään pahasti tai rumasti, mutta ärsyttihän se varmasti, kun pakkasaamuna ei lämmin autokyyti odottanut pihalla tai en töissä hoitunutkaan nöyrästi p askahommia.
Pian alkoi liikkua perättömiä juoruja, esimiehelle kanneltiin etten tee töitä enkä noudattanut työaikoja.
No kohta tuo paikka olikin entinen työpaikka, sanoin itseni irti ja etsin toisen työn.
Uudessa paikassa ollut nyt 12 vuotta, eikä mitään ongelmia. Töihin on kiva mennä ja kaikki sujuu hyvin.
En kuitenkaan anna kenenkään käyttää itseäni hyväksi mm en ole lähtenyt olemaan ilmainen taksi tai tee muiden hommia.
Ilmaisen kyydin kinuajat ovat yllättävän yleisiä, ja myös herkkiä loukkaantumaan, kun siitä ei ole heidän mielestään mitään vaivaa. Kyllä siitä on vaivaa. Erehdyin joskus tarjoamaan kyydin ja sellainen riesa siitä voi tulla, että en mielellään ota enää ketään kyytiin etteivät kuvittele sen olevan pysyvä ratkaisu.
Haluan koukata ruokakaupan kautta silloin kun huvittaa, piipahtaa ehkä kirpparilla. Olla siellä just sen verran aikaa kun kulloinkin sopii, ehkä 5 min tai ehkä tunnin. Haluan lähteä aamulla kun olen valmis, enkä kytätä että olen minuutilleen ottamassa kyyditettävää pihasta. Se on stressaavaa ja häiritsee vapautta jonka vuoksi maksan autosta. Haluan nollata päätä yksin hiljaisuudessa tai musiikkia kuunnellen ennen kotiin/töihin menoa. En todella halua sovitella liikkumisen aikataulujani muiden mukaan, sillä sitä sovittelua on ihan tarpeeksi arjessa muutenkin.
Eikä autolla liikkuminen ole ilmaista. Auton kulut on tuhansia vuodessa, kun laskee vakuutukset, verot, huollot, polttoaineet, katsastukset. Tykkään silti vapaudesta jonka auto tuo, vaikka se vetääkin välillä taloutta tiukille. Vapaamatkustajat perustelee, että samat kulut tulee ovatpa he kyydissä tai ei. Valitsen ei. En kuskaisi edes rahasta.
ps. En myöskään lainaa työkaluja. Ne tulevat takaisin rikottuina, likaisina, tai sitten eivät tule ollenkaan. Kyllä, nekin kuluu ja nekin maksaa. Vuokraa jostain tai osta oma, mutta älä lokkeile. Itseasiassa en lainaa mitään. Tavara ei lainaamalla parane, on paikkansa pitävä sanonta.
Tuo asiallisesti sanominen riittää silloin, kun ihmissuhteessa ei ole muodostunut epätervettä tapaa käyttää toista hyväksi. Jos semmoinen tapa on kuitenkin jo muodostunut, eivät normaalit tavat enää päde, eikä asiallisesti sanominen yleensä enää auta.
Kyllä sitä tietenkin pitää ensin kokeilla. Se menee yleensä kuin vesi hanhen selästä. Tyyliin voisitko viedä minut lentokentälle? Nyt ei sovi, sinun pitää tilata taksi. Eii, en minä taksia. Pitää olla kentällä kello neljä, tule hakemaan kolmelta, mutta älä sitten myöhästy!
Eihän tuommoinen usko ennen kuin myöhästyy koneestansa. Ihan sama, millä tavalla sanot, että en ole tulossa, se vaan ehdottaa eri ratkaisuita, miten pääset suorittamaan pyydetyn palvelun, ja tähdentää että olethan sitten kolmelta pihassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo asiallisesti sanominen riittää silloin, kun ihmissuhteessa ei ole muodostunut epätervettä tapaa käyttää toista hyväksi. Jos semmoinen tapa on kuitenkin jo muodostunut, eivät normaalit tavat enää päde, eikä asiallisesti sanominen yleensä enää auta.
Kyllä sitä tietenkin pitää ensin kokeilla. Se menee yleensä kuin vesi hanhen selästä. Tyyliin voisitko viedä minut lentokentälle? Nyt ei sovi, sinun pitää tilata taksi. Eii, en minä taksia. Pitää olla kentällä kello neljä, tule hakemaan kolmelta, mutta älä sitten myöhästy!
Eihän tuommoinen usko ennen kuin myöhästyy koneestansa. Ihan sama, millä tavalla sanot, että en ole tulossa, se vaan ehdottaa eri ratkaisuita, miten pääset suorittamaan pyydetyn palvelun, ja tähdentää että olethan sitten kolmelta pihassa.
No onhan tuo nyt ihmeellistä, jos et osaa sanoa toiselle, että et ole tulossa hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo asiallisesti sanominen riittää silloin, kun ihmissuhteessa ei ole muodostunut epätervettä tapaa käyttää toista hyväksi. Jos semmoinen tapa on kuitenkin jo muodostunut, eivät normaalit tavat enää päde, eikä asiallisesti sanominen yleensä enää auta.
Kyllä sitä tietenkin pitää ensin kokeilla. Se menee yleensä kuin vesi hanhen selästä. Tyyliin voisitko viedä minut lentokentälle? Nyt ei sovi, sinun pitää tilata taksi. Eii, en minä taksia. Pitää olla kentällä kello neljä, tule hakemaan kolmelta, mutta älä sitten myöhästy!
Eihän tuommoinen usko ennen kuin myöhästyy koneestansa. Ihan sama, millä tavalla sanot, että en ole tulossa, se vaan ehdottaa eri ratkaisuita, miten pääset suorittamaan pyydetyn palvelun, ja tähdentää että olethan sitten kolmelta pihassa.
Ainoa mitä sinä tuolla tyylilläsi toiselle opetat, on että sinä olet epäluotettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asiallisesti sanominen riittää silloin, kun ihmissuhteessa ei ole muodostunut epätervettä tapaa käyttää toista hyväksi. Jos semmoinen tapa on kuitenkin jo muodostunut, eivät normaalit tavat enää päde, eikä asiallisesti sanominen yleensä enää auta.
Kyllä sitä tietenkin pitää ensin kokeilla. Se menee yleensä kuin vesi hanhen selästä. Tyyliin voisitko viedä minut lentokentälle? Nyt ei sovi, sinun pitää tilata taksi. Eii, en minä taksia. Pitää olla kentällä kello neljä, tule hakemaan kolmelta, mutta älä sitten myöhästy!
Eihän tuommoinen usko ennen kuin myöhästyy koneestansa. Ihan sama, millä tavalla sanot, että en ole tulossa, se vaan ehdottaa eri ratkaisuita, miten pääset suorittamaan pyydetyn palvelun, ja tähdentää että olethan sitten kolmelta pihassa.
No onhan tuo nyt ihmeellistä, jos et osaa sanoa t
Ei vaan sanon selvästi. Silti tulee se puhelu, että missäs sinä olet kello on kolme. Jotkut ei vaan usko. Jotenkin kuvaava, että jo kahdessa viestissä väitetään, ettei silloin olisi sanottu ettei kuskais sovi. On. Sanottu. Se käy ilmi tuosta tekstistäkin. Jotkut ei vaan ymmärrä puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asiallisesti sanominen riittää silloin, kun ihmissuhteessa ei ole muodostunut epätervettä tapaa käyttää toista hyväksi. Jos semmoinen tapa on kuitenkin jo muodostunut, eivät normaalit tavat enää päde, eikä asiallisesti sanominen yleensä enää auta.
Kyllä sitä tietenkin pitää ensin kokeilla. Se menee yleensä kuin vesi hanhen selästä. Tyyliin voisitko viedä minut lentokentälle? Nyt ei sovi, sinun pitää tilata taksi. Eii, en minä taksia. Pitää olla kentällä kello neljä, tule hakemaan kolmelta, mutta älä sitten myöhästy!
Eihän tuommoinen usko ennen kuin myöhästyy koneestansa. Ihan sama, millä tavalla sanot, että en ole tulossa, se vaan ehdottaa eri ratkaisuita, miten pääset suorittamaan pyydetyn palvelun, ja tähdentää että olethan sitten kolmelta pihassa.
Ainoa mitä sinä tuolla tyylilläsi toiselle opet
Pitäisikö tuossa sitten olla luotettava ja saapua kuskaamaan, vaikka se ei sovi itselle? Kun kieltäytymistä ei kuunnella, vaikka sen sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Mulla puoliso valitti, että hänen mukaansa mun pitäis olla tiukempi ja pitää rajoistani kiinni, TÖISSÄ. Sanoin sit, että kyse on siitå millainen minä olen, joustan ja miellytä muita, häntäkin. Että jos alan laittaa rajoja, alan laittaa niitä joka paikkaan. Myös hänelle ja mitä käytöstä sieltä siedän. No, se ei ollut hänestä alkuun kivaa kun oma valta minuun hävisi. Mutta tottui kyllä.
Eli kun sua hyppyytetään töissä ja miehesi oli huolissaan hyvinvoinnistasi ja kehoitti olemaan vähemmän lammas päätit kostaa miehelle? Ja töissä et muuttanut varmaankaan mitään?
Se riippuu siitä mitä se omien rajojen pitäminen käytännössä tarkoittaa.
Jos se tarkoittaa sitä, että normaalista ihmisestä tulee ilkeä mulkkero joka sanoo kaikkeen ei, ja vaatii muilta silti edelleen palveluksia itselleen, niin ihan satavarmasti kaikki normaalit ihmiset ympäriltä häipyy.
Kyllä se vaan näin, kuinka Ap sanoo. Olen itse ollut arka ja hiljainen, jonka yli kaikki ovat saaneet kävellä. Keski-iässä aloin lopulta muuttua. Ystävä ja jopa omat lähisukulaisetkin, ovat kuitenkin suhtautuneet muuttumiseeni negatiivisesti ja väheksyen, kun olenkin seissyt mielipiteitteni ja päätösteni takana ja omilla jaloillani.
Kaikki ovat tottuneet siihen, että he ovat olleet joka asiassa auttajan asemassa elämässäni. Ja ihan omasta päätöksestään, eli minä en ole ketään sellaiseksi koskaan pyytänyt. Olen vain ihan normaalia apua pyytänyt, kuten muuttoapua tai kyytiä jne. joskus, en sen kummempaa apua siis kuin muutkaan.
Myös silloin, kun en ole apua tarvinnut, niin on suhtauduttu siten, että kyllä minä tarvitsen heidän apuaan. Ja kun en ole saanut sanottua sitä, että en tarvitse neuvoja tai muutakaan heiltä, niin sitten se on tullut heille yllätyksenä, kun erään kerran en sitten enää sitä apua huolinutkaan.
Onhan se ihan ymmärrettävää, että jos yksi porukassa muuttuu, muittenkin on muututtava. Enempi se siis heihin itseensä liittyy, että heillä menee herne nenään toisen muutoksen takia.
Mikä rajaton ihminen tänne pelmahti kommentoimaan? Onko uhrit kyllästyneet?
Ennen suostuin aina töissä pitkiin päiviin yms. Koin hirveitä omatunnontuskia, jos en jaksanut. Nyt en vastaa vapaa-ajalla työpuheluihin.
Alkoholisti mies ilmaantui kotiin milloin huvittaa, välillä ei vastannut pariinpäivään puhelimeen. Ennen ahdistuin ja pommitin viesteillä, anelin häntä palaamaan. Oli aivan ihmeissään kun sanoin että nyt saa majailla raitistumiseen asti muitten nurkissa. On hyvin ärtynyt tilanteeseen kun oli varmaan ajatellut että annan tilanteen jatkua loppuelämän näin. Varmaan pian häipyy elämästä kokonaan. Ikä tekee laiskaksi ei jaksa enää suostua epämukaviin ja itseä kuormittaviin asioihin.