Lue keskustelun säännöt.
Onko muita ketkä huomanneet, että kun alat pitää kiinni rajoistasi, ihmiset ärsyyntyvät ja katoavat elämästäsi?
02.12.2023 |
Niin, pärjäähän sitä yksinkin, mutta kyllä se vähän harmittaa, että ihmiset vaan häviävät ympäriltäsi kun huomaavat, että eivät pystykään hyötymään sinusta.
Olen myös huomannut, että kun olen saanut korjattua omaa itsetuntoa enkä enää välitä mitä muut minusta ajattelevat, se tuntuu ärsyttävän monia.
Kommentit (174)
Normaalien ihmisten kanssa ei tarvitse erikseen pitää kiinni rajoistaan. Ne, joiden kanssa täytyy tuollaisesta vääntää, ovat taas kyvyttömiä hyväksymään toisten rajoja.
Esimerkiksi tuo oon nyt aika väsynyt, toivottavasti löydät jonkun toisen jeesimään. Normaali ihminen sanoo jotain empaattista ja lopettaa puhelun. Rajaton sanoo, että tuut nyt vaan, kyllä sä jaksat, lepäile joskus toiste, olis niin kiva ja minä tässä niin sinua odotan. Ja jos edelleenkään et lähde, kohta hän soittaa vihaisena, että minä kuule täällä seison sukkasillani pakkasessa sinua odottamassa, missä viivyt? Tai muuta vastaavaa. Syyllistää siis, ja tahallaan laskee sen avun varaan, jota ei olla antamassa. Näille ei se ei-vastaus vaan mene perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihmisiä, joita on lapsesta asti vain ja pelkästään palveltu. On tehty puolesta sitä, tätä ja tota. On myöskin ajateltu puolesta. Kertakaikkiaan mitään tässä maailmassa ei ole koskaan tarvinnut tehdä itse, omin sormin koskien. Nämä ihmiset ovat jatkuvasti vailla jotakin, pikku pyyntöjä ja palvelustoiveita senkun satelee . Heille on myös tyypillistä ajatella, että: "mikä on minun, on minun, mutta mikä on sinun niin sekin on minun". Vastavuoroisuus puuttuu täysin, eikä oikein mitään osata arvostaa, koska se että pyytää, vaatii ja saa on niin itsestään selvää.
Nämä tyypit olisi pitänyt opettaa rajoihin ja tapakasvattaa 2-3 vuoden ikäisinä, jolloin se rajojen kokeilu ja uhmaikä on vaikeimmillaan, mutta koska tämä vaihe meni pieleen ja jäi tekemättä, niin sitten ne rajat laitetaan kypsemmällä iällä, mikä varmasti tuntuu tällaisesta wääwästä kurjalta. En usko, että aikuisena opetetut rajat sisäistyvät ja syntyy ymmärrys, miksi ei voi toimia vain omasta näkökulmastaan, eikä kaikki ole valjastettu palvelemaan juuri häntä, mutta sanktiot ja pettymys siitä että palveluskuntaa ei ole, saa heidät hieman ponnistelemaan itsekin, pakon edessä. Kurjaahan se toki on, tosi kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän aggressio, eikä myöskään aggressiivisuus tarkoita samaa, kuin väkivallalla alistaminen. Eikä kukaan ole missään kohtaa puolustanut väkivaltaista käytöstä.
Kuten sanoin aiemmin, niin monella on kokemusta siitä miten aggressiivisuus ilmenee väkivallalla alistamisena, ja että niitä rajoja asetetaan niin. Ja edelleenkin väkivallan oikeuttamista rajojen asettamisella ei pidä puolustaa, kuten sinäkin tuossa teet.
Ei tässä keskustelussa tarkoiteta toisten alistamista, kun puhutaan rajojen asettamisesta. Päin vastoin, tässä puhutaan siitä, kun se alistettu ei enää hyväksy huonoa kohtelua, jota saa osakseen.
Sinä puhut nyt ihan eri ilmiöstä, siitä kun esimerkiksi alistava vanhempi uhoaa asettavansa teinille rajat. Me puhumme siitä, kun (entinen) teini ei enää hyväksy määräilevää vanhempaa.
Olen huomannut sen hyvin selvästi. Kun hyötymistarkoituksessa kanssakäyville tyypeille panin stopin, lopetin suhteet, niin melkoisen katkeraa settiä heidän puolelta tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut. Kuten moni muukin, minäkin olin pitkään kiltti ja auttavainen siinä määrin, että muut alkoivat käyttää hyväkseen. Kun jossain vaiheessa tiedostin tämän, aloin suhtautua yrityksiin välinpitämättömästi. Olen edelleen ystävällinen ja kuuntelen ihmisiä, mutta ohitan kaikki hyötymisyritykset kuin en olisi ymmärtänytkään mitä minulle ehdotetaan. En kommentoi asiaan mitenkään, vaan jatkan keskustelua jostain muusta. Se on hyvä taktiikka, koska harvemmin hyötyjä kehtaa suoraan sanoa, mitä ajaa takaa.
Tämän seurauksena olen kuitenkin nykyään kuulemma pelottava. Ilmeisesti pelottavaa on, kun ihmiset ovat älynneet, että ymmärrän heidän taka-ajatuksensa, mutta he eivät varmuudella tiedä, mitä heistä ajattelen. Hyötyjät ovat aika kattavasti kaikonneet ympäriltäni ja jäljelle jääneet vain toisenlaiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu mitä se rajojen laittaminen tarkoittaa kenellekin. Niistä asioista on hyvä pitää kiinni, jotka on itselle ihan ehdottomia, mutta monesti rajojen vetäjä innostuu vähän liikaa siitä touhusta ja muuttuu vaan itsekkääksi. Se ei ole enää rajojen vetämistä, että aina ajattelee ensin itseään ennen muita.
Tämäkin on ihan totta. Muistan opiskeluajoilta tämän ilmiön vahvasti: sellaiset entisen hiljaiset ja kiltit tytöt voimaantuivat terapiassa, ja sen jälkeen joka ikisessä ryhmätyössä ihan jokainen heidän mielipiteensä ja ideansa olisi pitänyt ottaa suurella riemulla vastaan ja toteuttaa jokainen, tai muuten kyseessä oli syrjiminen tai ties mikä.
Ja siis tottakai jokainen täytyy huomioida ryhmätöitä tehdessä, mutta jos ryhmässä on 5 ihmistä, niin se että yhden jokaista ideaa ja mielipidettä ei erikseen ylistetä ja käsitellä ja toteuteta ei ole syrjintää tms. vaan ihan normaalia ryhmätyöprosessia, jossa pitää päästä myös etenemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset jotka ylittää omat rajansa ja antaa muiden ylittää omat rajansa, jotenkin suuttuvat ihmisille jotka eivät halua ylittää rajojaan. He ovat oikeasti vihaisia itselleen
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka ylittää omat rajansa ja antaa muiden ylittää omat rajansa, jotenkin suuttuvat ihmisille jotka eivät halua ylittää rajojaan. He ovat oikeasti vihaisia itselleen
Teoria tämäkin. Mutta oikeassa elämässä ne suuttujat eivät ole kilttejä ihmisiä, vaan ylikävelijöitä. Niitä, jotka hyötyivät siitä, ettei toinen ennen pitänyt kiinni rajoistaan. He kokevat, että heillä olisi oikeus jatkaa sitä hyväksikäyttöä tai määräilemistä eikä toisella olisi oikeutta pitää kiinni omista rajoistaan. Kun näin on ennenkin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raja hullut taas vauhdissa. Eipä kannata taas olla liian mustavalkoinen. Ihmisillä saattaa olla aika erilaisia mielipiteitä rajattomuudesta ja koska sitä on liikaa tai liian vähän.
Anna mä arvaan. Oli taas jotain rajojen opettamista. Kuulkaas nyt jokainen laittaa ne henkilökohtaiset rajat mihin haluaa. Älä tunkeudu opettamaan niitä, jos ei pyydetä.
Henkilö voi olla sekä uhri että syytetty rajattomuudessa. Ei se aina ole joko tai. Riippuu ihan asioista.
Jotkut ei esim. siedä vahvatahtoisia ihmisiä. Mutta on aika raukkamaista usuttaa joku aggressiiivisuudella tai rikoksilla esim. opettamaan nöyryyttä. Ei tuollainen ole kenenkään luonteen muokkaamista paremmaksi.
Ihan kuka vaan sanoo yes väkivallan edessä. Mutta mitä se henkilö oikeasti miettii, se on se todellinen juttu.
Menepä asettamaan rajoja narsistille niin on aivan varma että narsisti rikkoo ne. Narsisti ei tee mitään kompromisseja vaan alistaa toisen tahtoonsa. Sinun on mentävä narsistin ehdoilla. Jos et toimi narsistin haluamalla tavalla niin narsisti jättää ja etsii uuden joka suostuu ilman rajoja palvelemaan narsistin tarpeita. Tämä sairas touhu rikkoo uhrin mielen ja ajaa masennukseen sekä sairaaseen traumasiteeseen. On vaikea lähteä mitä kauemmin jäät tuollaisen rajojasi rikkovan ihmisen luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveessä parisuhteessa kunnioitetaan toisen rajoja. Epäterveessä ei vaan toinen rikkoo rajasi jatkuvasti. Kokemusta on.
No mutta, no mutta!
Kyllähän ainakin naisen kuuluu olla sievä, hillitty, nöyrä ja aina valmis auttamaan. Ai niin.. neitsyys unohtui!
Illalla sitten kuuluu olla se kuuma ja himokas vaimo.
Mutta kun näille avunpyytäjille pitää aina valehdella "nyt on flunssaa" -tyyppisesti, jotta toinen ei loukkaannu, ja inhoan tuollaista pakkovalehtelemista, joten kartan ihmisiä, jotka ovat liian helposti pyytelemässä jotakin/johonkin. Kun sanot "en mä nyt taida", niin vastaus tuskin on "joo, ymmärrän täysin!". Pikemminkin saa jatkossa kiusallista yhteiseloa.