Onko muita ketkä huomanneet, että kun alat pitää kiinni rajoistasi, ihmiset ärsyyntyvät ja katoavat elämästäsi?

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään ei yhtään neuvoa ole tullut tuohon peräkärrytapaukseen. Eli miten olisi pitänyt menetellä? Jättää kärry mökin pihaan, lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia saunan lämmittämistä kuten oli sovittu? Vai lähteä takavalot vilkkuen vihaisena paikalta että pitäkää kärrynne? Vai kuten tarinan kertoja oli menetellyt, ajellut kärrin kanssa palautukseen ja jäänyt odottamaan sitä odotettua saunomista - jonka kutsua ei enää koskaan esitetty?

Miten ei-kynnysmatot menettelevät näissä hyväksikäyttötilanteissa? Itsekin olen opetettu miellyttämisenhaluiseksi, aina käyttäytymään niin että kaikkien kasvot säilyvät niin tässä em. tarinassa ei kyllä tuon hyväksikäyttäjäpariskunnan kasvot nyt säilyneet....

Tässä pari esimerkkireaktiota, jotka antaa idiootille isäntäväelle palautetta, mutta myös tilaisuuden pelastaa kasvonsa:

"Jaa, no sitten te varmaan soitatte sinne kärryvuokraamoon ja ilmotatte, että tarviitte pari tuntia lisäaikaa. Ette kai te meinannu talkooväkeä nälkäsenä kotiin lähettää?"

"Heh heh, hyvä läppä. Jos sillä kärryn palautuksella on oikeesti kiire, niin toinen teistä saa sitten lähteä sitä palauttamaan sillä välin kun me muut jäädään lämmittämään saunaa. Voitte käydä tankkaamassa mun auton samalla. Mitä muuten syödään?"

Olen itse avulias enkä pelkää pyytää muiltakaan palveluksia. Jos vastaus on kerta toisensa jälkeen, että "ilman muuta, nähdään puolen tunnin päästä", mistä minun, aikuisen ihmisen pitäisi osata lukea muiden ajatuksia? Miksi tämän toisen, myös aikuksen ihmisen pitäisi ei pitäisi opetella sanomaan ääneen vaikka, että "oon nyt aika väsynyt, toivottavasti löydät jonkun toisen jeesimään!". Olen myös kerran kohdannut tuollaisen syytöksen hyväksikäytöstä ja minulla se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä en ollenkaan ymmärtänyt toisen henkilön kokevan asian niin. Mikäli olisi sanonut asian ääneen, olisin ymmärtänyt olla pyytämättä jatkossa häneltä apua ja olisimme voineet jatkaa näkemistä kevyempien aiheiden parissa.

Vierailija kirjoitti:

Niin siinä käy. En ole edes kovin hyvä rajojen vetämisessä koska olen impulsiivinen ja vähän hönö tuuliviiri, mutta näköjään aivan pienikin sinnepäin yritys estää toistuva ylitse käveleminen saa ihmiset katkaisemaan välit.

Aluksi, kun vasta opettelee, voi tulla ylilyöntejäkin. Fiksu vastapuoli ymmärtää  kyllä, että jotain muutosta on tapahtumassa. Mutta niin se vain on, että väärät ihmiset häviävät elämästäsi, jos eivät edes lyhyttä perustelua muuttuneelle käytöksellesi hyväksy. Uusia kavereita löytyy. Sellaisia, joiden kanssa sinunkin on hyvä tasavertaisena olla.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen näkee nää asiat eri tavalla, mutta tuntuu että tähän nyt vastaa monet sellaiset keillä tää omien rajojen tunnistus ja veto on ihan selkee homma. Ja se ei todellakaan rajoitu pelkästään siihen, että ei nyt suostu joihinkin härskeihin pyyntöihin tai auttamaan kokoajan jossain. Tunnistaa ykspuoliset kaveruudet ja selkeesti pistää poikki ne ja ei sitten enää auta noita pyytelijöitä.

Minä taas olen sellainen, etten omaa omia rajoja käytännössä lainkaan. Monet kaveruuteni ovat olleet ja ovat esimerkiksi vaikka täysin yksipuolisia, minkä kyllä tiedän mutta en vaan pysty sanomaan siitä. On käytetty hyväksi asuinpaikkana, rahallisesti, seksissä ja myös olen aina syntipukkina kaikessa. Jos joku puhuu minulle rumasti töissä, tyyliin vaikka haistattaa paskat ja tuohon olen vastannut vaikka "hei älä viitsi", niin olen joutunut edesvastuuseen koko tilanteesta. Jos pidän puoliani edes hitusen, vastareaktio on oikeasti todella kova.

No jopas kirjoitatkin luonteesi omaisesti yltiörehellisesti ja suoraan ;D Ei sua kohtaan voi tuntea minkäänlaista ärtymystä tai vahingoniloa, ei mitään pahaa, kun taas toisaalta et kuulosta säälittävältäkään oikeastaan ollenkaan. Sinä vaan olet sinä! ;D

Lopulta tuollainen kuitenkin syö ihmistä, kuten olet ehkä huomannutkin. Toivottavasti tilanne muuttuu, ja hyväntahtoiset ihmiset "löytävät" sinut, sinä helmi. Älä anna periksi!  :)

Vierailija kirjoitti:

Tuo peräkärry tapaus on kyllä tavallinen härski tapaus, mitä tapahtuu aika usein. Naamioidaan tilanne ystävälliseksi kutsuksi kuitenkaan sitä olematta.

Todella törkeä. Asetetaan imelästi joku syötti, mutta vedetään se nenän edestä takaisin. Petos. Voisi verrata jopa osittain niin, että jätetään tehdystä työstä palkka maksamatta. Minä olisin haukkunut kovaan ääneen ja levittänyt sanaa kulovalkean tavoin, varoitellut noista.

Olen huomannut. Ihan loogistahan se on, että ottaa päähän, kun menettää edut, joihin on ehtinyt tottua.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei oikeastaan enää kiinnostakaan olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä jolle olen joutunut osoittamaan missä menee mun rajat. Mitä lähti niitä ylittämään ollenkaan. Tilaisuuksia on varmasti ollut tehdä paremmin, kunnioittaa toistakin osapuolta eikä vaan ajatella omaa napaa ja odottaa toisen toteuttavan kaikki mitä ikinä keksit pyytää. Sitten kun sanon, että ei enää onnistu, niin ollaan jo liian pitkällä siinä että pidät mua 100% kynnysmattona.

Mulla sama. Juuri tänään mietin ja muistelin joitain nuoruuden ystävyyssuhteita ja sitä, miksi näihin ihmisiin ei tullut pidettyä yhteyttä. Jotenkin vaan meni maku, kun toinen ruinaa koko ajan jotain. Rahaa, palveluita, aikaasi. Ei mulle kukaan koskaan ole suuttunut, olen vaan lakannut pitämästä yhteyttä. Eikä nämä ihmiset ole minun perääni itkeneet.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse avulias enkä pelkää pyytää muiltakaan palveluksia. Jos vastaus on kerta toisensa jälkeen, että "ilman muuta, nähdään puolen tunnin päästä", mistä minun, aikuisen ihmisen pitäisi osata lukea muiden ajatuksia? Miksi tämän toisen, myös aikuksen ihmisen pitäisi ei pitäisi opetella sanomaan ääneen vaikka, että "oon nyt aika väsynyt, toivottavasti löydät jonkun toisen jeesimään!". Olen myös kerran kohdannut tuollaisen syytöksen hyväksikäytöstä ja minulla se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä en ollenkaan ymmärtänyt toisen henkilön kokevan asian niin. Mikäli olisi sanonut asian ääneen, olisin ymmärtänyt olla pyytämättä jatkossa häneltä apua ja olisimme voineet jatkaa näkemistä kevyempien aiheiden parissa.

"Olen itse avulias" muuttaa asian luonteen kertaheitolla. Sinut on rehtinä opittu tuntemaan ja homma pelaa vastavuoroisesti. Tuo yksi on ehkä joutunut petetyksi tai hyväksikäytetyksi ja reagoi voimalla.

Muista kuitenkin, että kaikki eivät uskalla sanoa suoraan, vaan myöntyvät, vaikka harmittaisi, kuten yksi edellinen kirjoittaja, joka kertoi myös hakeneensa apua tilanteeseensa. Eiköhän elekieli ja olemus kuitenkin kerro, onko auttamaan lähtö ihan ok vaiko ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun rajoja ei ole oikeastaan kukaan muu yrittänyt ylittää kuin oma mieheni. Olen luonteeltani kiltti ja myötäilevä ja sitä voisi helposti käyttää hyväkseen, mutta läheiset ihmiset ja työkaverit tuntuvat päinvastoin varovan sitä etteivät ole kohtuuttomia.

Siksi minun oli vaikea tunnistaa miehen asettamia vaatimuksia kuormittaviksi ja hän sai minut tuntemaan että epämukava olotilani olisi oma syyni ja jokin feministinen halu olla miellyttämättä miestä.

Ja nyt kun tässä kirjoitan ajatuksen auki, olen taas varmempi etten tule enää pitkään olemaan tässä liitossa. Tämä sopisi myös ketjuun missä pohditaan miksi 40-50 vuotiaat naiset eroavat..

Hei sinä, tsemppiä täältä. Suosittelen kirjoittamista jos se helpottaa avaamaan asioita. Tekstin voi tuhota sen jälkeen kun sen on kirjoittanut ja lukenut ajatuksella. Sinulla on viisas ihminen sisällä jonka neu

Miksi tuhota teksti? Etkö arvosta omia ajatuksiasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ikuinen myötäily ja toisten kannattelu loppuu, oletkin hankala. :D

 

Joo, kun se on "niin vaikea ihminen, jolle ei sitten käy mikään. Kun ihan viattomasti vain kysyttiin, josko voisi lähteä meitä mökille kuskaamaan, kun sillä on iso paku ja matkaakin olisi ollut vain 358km, eikä sillä ole edes perhettä tai muutakaan tärkeää, kuten meillä. Lapset itkevät nyt tuhruisin silmin. Miten voikin joku olla noin itsekäs ja laittaa omat tarpeensa muiden edelle"...

 

Tämä. Itsekäs yväksikäyttäjä uhriutuu ja kielitäytyjästä tuleekin se pskiainen ja sitä sitten levitetään ympäriinsä.

 

Nämä on tosi hankalia jos sattuu perhepiiriin. 

Tai samaan työpaikkaan. Se sonnanlevitys on ihan käsittämätöntä jos ei (enää) suostukaan kuskaamaan autotonta joka alkoi pitämään sitä kerran tarjottua kyytiä päivittäisenä palveluksena.

Vierailija kirjoitti:

Totta sekin, että jotkut vetävät vähän överiksi tämän rajojen asettamisen. Olen nähnyt heitäkin, jotka lopettavat aivan kaiken avun antamisen muille eli tosiaan tulevat aivan älyttömän itsekkäiksi. Minä kyllä olen mielelläni edelleenkin toisia auttava ihminen, vaikka mitään hyväksikäyttöä en suvaitsekaan. Lähden hymyssäsuin vaikka muuttoavuksi niissä ystävyyssuhteissa missä tiedän että itsekin saan apuja tarvittaessa. 

Totta. Mutta jos tuon sanoo, että joillakin menee överiksi rajojen veto, nuo suuttuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta sekin, että jotkut vetävät vähän överiksi tämän rajojen asettamisen. Olen nähnyt heitäkin, jotka lopettavat aivan kaiken avun antamisen muille eli tosiaan tulevat aivan älyttömän itsekkäiksi. Minä kyllä olen mielelläni edelleenkin toisia auttava ihminen, vaikka mitään hyväksikäyttöä en suvaitsekaan. Lähden hymyssäsuin vaikka muuttoavuksi niissä ystävyyssuhteissa missä tiedän että itsekin saan apuja tarvittaessa. 

Totta. Mutta jos tuon sanoo, että joillakin menee överiksi rajojen veto, nuo suuttuvat.

Niin sehän on jokaisen oma asia, millaiset rajat itselleen vetää. Ei ole ulkopuolisen tehtyä määritellä niitä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla puoliso valitti, että hänen mukaansa mun pitäis olla tiukempi ja pitää rajoistani kiinni, TÖISSÄ. Sanoin sit, että kyse on siitå millainen minä olen, joustan ja miellytä muita, häntäkin. Että jos alan laittaa rajoja, alan laittaa niitä joka paikkaan. Myös hänelle ja mitä käytöstä sieltä siedän. No, se ei ollut hänestä alkuun kivaa kun oma valta minuun hävisi. Mutta tottui kyllä.

Mikä v*** on mulla puoliso?? Opettele kirjoittamaan normaalisti. 

MINUN PUOLISONI. Ei mikään hel....vetin MINULLA PUOLISO. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta sekin, että jotkut vetävät vähän överiksi tämän rajojen asettamisen. Olen nähnyt heitäkin, jotka lopettavat aivan kaiken avun antamisen muille eli tosiaan tulevat aivan älyttömän itsekkäiksi. Minä kyllä olen mielelläni edelleenkin toisia auttava ihminen, vaikka mitään hyväksikäyttöä en suvaitsekaan. Lähden hymyssäsuin vaikka muuttoavuksi niissä ystävyyssuhteissa missä tiedän että itsekin saan apuja tarvittaessa. 

Totta. Mutta jos tuon sanoo, että joillakin menee överiksi rajojen veto, nuo suuttuvat.

Mikä on sinusta se överi? Jos olet tottunut siihen, että se kiltti ihminen auttaa sinua ja joustaa aina, ymmärrätkö, että olet jo tähän mennessä aika monta vastapalvelusta velkaa? Hän voi olla sinuun jo todella kypsänä pitemmältä ajalta.

Sinä nyt sitten olet mielestäsi oikeutettu päättämään, mikä on vastaisuudessa(kin?) reilua. Ajatteletko, että oikea rajojen veto olisi sellaista, että tehdään vastedes päittäin vuorotellen? Eli et ole kiltille mitään velkaa, koska on hänen oma vikansa, että hännon antanut sinun käyttää itseään hyväksi kaikki aikaisemmat vuodet?

 

Vai onko sinun käsityksesi hyvästä rajojen vedosta ehkä se, että kiltti tyyppi saa oman tahtonsa läpi joka neljäs kerta, kun tehän olette tottuneet aina ennen toimimaan vain sinun ehdoillasi, joten tämäkin on sinulta jo suuri myönnytys?

Itse olen ollut koko elämäni joustava, auttava ja laittanut muut etusijalle. Tällaiseksi minut ktona kasvatettiin (kiltiksi, hiljaiseksi, joustavaksi, näkymättömäksi). Elämäni aikana olen huomannut että on kahdenlaisia ihmisiä niitä joille ei tarvitse asettaa rajoja ja niitä joille täytyy. Onneksi voin valita ihmiset elemässäni. On mukavaa kun on löytynyt muutama ihminen jolle ei tarvitse laittaa rajoja koska he ovat luonnostaan huomaavaisia eivätkä käytähyväksi. Sitten on taas näitä minä ja minun tarpeet jotka käyttävät surutta hyväksi omiin tarkoitusperiinsä. Näitä en elämääni ota. Jos ihmisille pitää laittaa kovasti rajoja niin he ovat vääriä ihmisiä elämääni alunperinkin.

Aika myrkyllinen ketju, mutta niinpähän ihmisetkin ovat. Jos jonkun toisen lainakärryä pitää palauttaa, niin on aika outoa ja luottokin on kärrynvuokraajalla suuri. Jos tosiaan vuokraamo kitisee kärryn vaurioista, niin kyllähän se kenen nimi on paperissa niistä vastaa. Saa sitten halutessaan periä vaikka palauttajalta.

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, ap on näitä tyypillisiä, jotka menevät terapiaan ja heistä tulee aggressiivisia ja ylimielisiä. Ole vain omassa ylsinäisyydessäsi.

Voi kuule nämä tyypit ovat vahvoja ja itsenäisiä ja pärjäävät hyvin ilman teennäisiä ihmissuhteita. Itse olen heivannut elämästäni kaikki tuuliviiri"ystävät" ja viihdy paljon paremmin ilman näitä toisia hyväksikäyttäviä ihmisiä ja sekös heitä vituttaa ja näyttää vituttavan myös sinua kun kaikki eivät olekkaan sinun pompoteltavissasi.

Toisaalta ne jotka pysyy vierellä ja kunnioittaa sun rajoja, on aika spesiaaleja :) Jotenkin kummassa löytynyt sellainen tyyppi deittimaailmasta (mies) ja arvostan sitä piirrettä tosi paljon, huolimatta siitä vaikkei jutusta mitään tulisikaan.

N31

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään ei yhtään neuvoa ole tullut tuohon peräkärrytapaukseen. Eli miten olisi pitänyt menetellä? Jättää kärry mökin pihaan, lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia saunan lämmittämistä kuten oli sovittu? Vai lähteä takavalot vilkkuen vihaisena paikalta että pitäkää kärrynne? Vai kuten tarinan kertoja oli menetellyt, ajellut kärrin kanssa palautukseen ja jäänyt odottamaan sitä odotettua saunomista - jonka kutsua ei enää koskaan esitetty?

Miten ei-kynnysmatot menettelevät näissä hyväksikäyttötilanteissa? Itsekin olen opetettu miellyttämisenhaluiseksi, aina käyttäytymään niin että kaikkien kasvot säilyvät niin tässä em. tarinassa ei kyllä tuon hyväksikäyttäjäpariskunnan kasvot nyt säilyneet....

Siinä olisin voinut vaikka todeta että ei mitään ongelmaa, minulla on tähän koko ilta varattuna  - lämmittäkää sauna sillä välin kun minä käyn palauttamassa kärryn. (En siis tiedä kuinka kaukana kaupunki oli mutta tuskin kovin kaukana.)

Tai vaihtoehtoisesti harmitella että voi kun harmi, minä niin olen odottanut saunaa. Mutta ei se mitään, sovitaan uusi aika, käykö ylihuomenna. (Tähän kohtaan kalenterin plarausta, sellainen löytyy puhelimesta vaikkei sitä käytäkään.).

Soitellaan-kommenttiin voi luvata itse soittaa huomenna. Tässä tapauksessa nyt tuskin haluaisi enää mennä uudelle vierailulle 🤩, mutta voisihan sitä vastavuoroisesti sopia vierailun ja kysellä että mitä hyvää me syödään. Jos oikein ärsyttää niin peruu sitten vastavuoroisesti tapahtumapäivänä. Joo tämä olisi jo vähän ilkeää ja ehdottomasti ihmisille pitää antaa rehti mahdollisuus korjata tapahtuneet erheensä. Mutta jos nyt joku oikeasti ilkeilemään alkaa niin silloin sopii väkisellä sopia uusi vierailu ja vielä lisätä painetta hehkuttamalla pariin kertaan somessa miten kovasti jo odottaakaan upeaa saunailtaa rakkaan ystävän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siinä käy. En ole edes kovin hyvä rajojen vetämisessä koska olen impulsiivinen ja vähän hönö tuuliviiri, mutta näköjään aivan pienikin sinnepäin yritys estää toistuva ylitse käveleminen saa ihmiset katkaisemaan välit.

Aluksi, kun vasta opettelee, voi tulla ylilyöntejäkin. Fiksu vastapuoli ymmärtää  kyllä, että jotain muutosta on tapahtumassa. Mutta niin se vain on, että väärät ihmiset häviävät elämästäsi, jos eivät edes lyhyttä perustelua muuttuneelle käytöksellesi hyväksy. Uusia kavereita löytyy. Sellaisia, joiden kanssa sinunkin on hyvä tasavertaisena olla.

Mutta joustavuutta pitää olla. Ei kukaan halua kaveria joka latelee heti kättelyyn jotkut omat säännöt ja heivaa kaverinsa menemään ensimmäisestä sääntörikkeestä. Ihan vaan sanon siksi, ettei kannata odottaa saavansa uusia ystäviä kovin helposti ainakaan joustamattomana ihmisenä.