Lue keskustelun säännöt.
Köyhä lapsuus - seitikeittoa ja juureksia. Voi helvetti 70-luvulla kaikki perheet söi noin.
01.12.2023 |
Jenna on köyhän lapsuuden elänyt äiti
Kun olin lapsi, ruoat olivat hiilaripainotteisia. Oli perunaa ja pastaa. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä ei juurikaan ollut. Salaatteja ruoan kanssa ei ollut ikinä.
Kalakeitto oli tehty halvemmasta kalasta. Se oli seitikeittoa ja sekaan laitettiin keittojuureksia. Meillä oli purkkihernekeittoa todella paljon. En terveyssyistä pystynyt syömään sitä.
Meillä oli aina kotona lämmin ruoka kerran päivässä, mutta jos siitä jäi nälkä, söimme leipää.
Kommentit (524)
Meillä syötiin paljon kalakeittoa, mutta ei sitä koskaan pakastekalasta tehty. Torilla oli monta kalakauppiasta. Haukikeitto oli tavallisin. Ensin keitettiin liemi ruodoista, pyrstöstä ja päästä. Siivilöityyn liemeen perunat ja juurekset ja kun ne olivat melkein kypsiä, lisättiin kalat muutamaksi minuutiksi. Yleensä tehtiin maitosuurus ja nokare voita.
Kalaa syötiin muutenkin paljon, silakkapihvejä, haukipullia, paistettuja muikkuja, ahvenkukkoa, uunilohta, mademuhennosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut fiksua pitää tarkkaan huolta ehkäisystä, jos rahasta on jo ilman lasta tiukkaa.
Olet kylmä ihminen.
Jestas näitä. Ollaan hyvätuloinen perhe ja meillä syödään viikottain puuroa, hernekeittoa jne. päivälliseksi. Aamupalalla keitän viikonloppuisin aina kaurapuuroa. Ihmisten kannattaa tulla pois sieltä somesta, jossa ihmiset hakee aamupalan starbuckislta, lounaaksi susshia ja päivälliseksi pihviä. Ei ole varsinkaan perheelliselle tavalliselle ihmiselle täällä suomessa millään tavalla realistista.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten juttujen takia ei lapsiperheiden köyhyyttä voi ottaa tosissaan.
Weetee-Jenna vähän avautuu omasta avuttomuudestaan...
Vierailija kirjoitti:
Meillä syötiin paljon kalakeittoa, mutta ei sitä koskaan pakastekalasta tehty. Torilla oli monta kalakauppiasta. Haukikeitto oli tavallisin. Ensin keitettiin liemi ruodoista, pyrstöstä ja päästä. Siivilöityyn liemeen perunat ja juurekset ja kun ne olivat melkein kypsiä, lisättiin kalat muutamaksi minuutiksi. Yleensä tehtiin maitosuurus ja nokare voita.
Kalaa syötiin muutenkin paljon, silakkapihvejä, haukipullia, paistettuja muikkuja, ahvenkukkoa, uunilohta, mademuhennosta.
Hauessa on paljon raskasmetalleja, en tiedä oliko jo tuolloin. Esimerkiksi raskaana oleva ei saa syödä haukea, en tarjoaisi välttämättä siis lapsillekaan kuin kerran kesässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten juttujen takia ei lapsiperheiden köyhyyttä voi ottaa tosissaan.
Juuri näin. Vaikka tuolla ihmisellä olisi kuinka paljon tahansa rahaa käytettävissä, perheen asiat eivät olisi tuon paremmin. Raha menisi nopean tyydytyksen suovaan turhuuteen eikä elämänlaadun todelliseen eli pitkäjänteiseen parantamiseen.
No, lapsuudessani syötiin ruskeaa kastiketta ilman jauhelihaa ja perunoita, harvemmin vihanneksia. Joskus puolukkasurvosta.
Kesällä paistettiin silakoita kun kalakauppias kävi niitä myymässä.
Et silleen. 60 luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me söimme purkkihernaria, seitiä, juureksia, puuroa.. salaatti saatiin kouluruoasta tai kesällä omalta pihalta. Ruokaa ei saanut ottaa mielinmäärin, vaan annokset olivat melko niukkoja ja loppuvatsa täytettiin halvalla leivällä. Maidonjuontiakin säännösteltiin.
Vanhempani olivat ihan "hyvässä" työssä, emme olleet köyhiä.
Lapsiperheköyhyys sen sijaan on ihan oikea ongelma. Ymmärrän että Ylen lihavaa elävää elävillä toimittajilla voi olla vaikea hahmottaa oikein elämän realiteetteja, mutta olisi kiva jos valitsisivat haastateltavan jolla on niitä oikeita ongelmia. Ei tulisi lapsiperheköyhyys vähätellyksi itkuna siitä, ettei pöydässä ole lohta.
Teen työtä lapsiperheiden kanssa, mutta en ole vielä koskaan törmännyt lapsiperheköyhyyteen, jota vanhemmat itse ei olisi aiheuttaneet. Moni selittää, että köyhyys poistuu rahalla, silloin ei olisi köyhä ja lapsilla olisi kaikkea, mutta ollaan jotenkin hellyttävän ymmärtämättömiä sen suhteen, että rahaa saa tekemällä töitä. Lapset ei ole päivähoidossa, koska silloin vanhemmalla on hyvä syy olla kotona, mutta siellä päivähoidossa saisi ruokaa, josta on perheessä aina pulaa.
Valittaa köyhää lapsuuttaan ja sitten on tehnyt itse lapsen huonoon rahatilanteeseen - koska mä haluuuuuun.
Olen syntynyt -71 ja meillä ruoka oli makaronimoskaa (nistipataa, pääkallopataa), ruskeita kastikkeita, makkarasoppaa, kaloja katiskasta tai pilkiltä, verilettuja. Kyljyksen sai joskus viikonloppuisin. Äiti kasvatti itse salaattia, mutta en kyllä muista, että tehtiinkö siitä varsinaisesti salaattia (tomaattia, kurkkua tms. lisänä). Elintaso oli paljon matalampi kuin nykyään ja kaupoissa ei ollut tarjolla kuin perusjuttuja esim. kana oli kokonaisena pakastealtaassa eli ollut siitä mitään suikaleita, pihvejä tms. Koipireisiä tuli jossain vaiheessa lihatiskeihin.
En tajua pelkkien nuudelien syömistä tai sama ranskalaisissa. Pelkkää hiilaria ja suolaa.
Valittaa myös harrastusten puutteesta. 70-luvulla oli kotipaikkakunnallani ilmaisia kerhoja. Itsekin kävin urheilukerhossa, koripallokerhossa ja kuviskerhossa ja askartelukerhossa. Siihen aikaan piti olla todella varakas että lapsi harrasti jotain maksullisia harrastuksia. Liikuttiin muutenkin paljon - ei ollut ylipainoisia lapsia. Auto meille ostettiin, kun olin 9v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhällä ole vara syödä seitikeittoa.
Varmasti on. Teen välillä kattilallisen keittoa ja siitä on lounas kuudelle päivälle. Paketti seitiä, kalaliemikuutioita pari kolme ( seiti ei tuo mitään makua), kilo perunoita ja isoja keittojuureksia pussi, tilliä, suolaa ja laakerinlehti. Ei maksa kohtuuttomasti, olisiko 6e paikkeilla ja tosiaan lähes viikoksi riittää.
Lapsuudessani 60-luvulla syötiin kesällä paljon kasviksia ja juureksia riitti kellarissa hyvinkin maaliskuulle asti. Vasta vanhemmiten ymmärsin, että isossa osassa perheitä kurkku tai tomaatti olivat jotenkin luksustuotteita, meillä niitä kasvoi aurinkoisella seinustalla vanhoista ikkunoista tehdyssä suojassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut fiksua pitää tarkkaan huolta ehkäisystä, jos rahasta on jo ilman lasta tiukkaa.
Olet kylmä ihminen.
Hirvittävän kylmää ajatella ensisijaisesti sitä lasta, joka tehdään tuollaiseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä syötiin paljon kalakeittoa, mutta ei sitä koskaan pakastekalasta tehty. Torilla oli monta kalakauppiasta. Haukikeitto oli tavallisin. Ensin keitettiin liemi ruodoista, pyrstöstä ja päästä. Siivilöityyn liemeen perunat ja juurekset ja kun ne olivat melkein kypsiä, lisättiin kalat muutamaksi minuutiksi. Yleensä tehtiin maitosuurus ja nokare voita.
Kalaa syötiin muutenkin paljon, silakkapihvejä, haukipullia, paistettuja muikkuja, ahvenkukkoa, uunilohta, mademuhennosta.
Keitän kalakeiton vieläkin noin. Nykyään ostan kalan ja kaupassa se perataan mutta otan perkeet ja pään mukaani - eivät maksa mitään.
Tällä palstalla luin kerran miten uusavuton kalasopan keittää: hän keittää kalan ensin. Heittää sen keittoveden viemäriin ja laskee keitetyn kalan päälle uuden veden johon laittaa potut, maidon ja mausteen. Ei ole ihme, ettei kalakeittokaan maistu nuorille. Missä lienee tuollaisen oppinutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60 luvulla syntyneelle tuo olisi ihan normaalia ellei hyvääkin elämää. Seitä ei tosiaan jokaiselle päivälle riittänyt. Talvella vähän ankeempaa, mut kun jäät lähti niin kalaa sai järvestä. Lohesta tai salaateista tiedetty mitään. Syksyllä kuoppaan varastoiduista lantuista veisteltiin paloja ja kellarista porkkanoita. Appelsiini jaettiin lohkoiksi, jokaiselle ehkä kaksi lohkoa. Alkutalvesta ehkä jätettiin sonnista takaneljännes itselle siitä riitti pariksi kuukaudeksi jos pysyi jäässä. Jäljelle ei jäänyt kuin luu. Lapset keksi itse harrastuksensa, ei tullut kuuloonkaan että siihen olisi markkaakaan laitettu. Talvikenkien ostamiseen sai kunnalta avustusta.
Näillä eväillä maksetaan nykyään yli 14 000 € tuloveroa vuodessa, että olisi Jennoilla asiat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhällä ole vara syödä seitikeittoa.
Varmasti on. Teen välillä kattilallisen keittoa ja siitä on lounas kuudelle päivälle. Paketti seitiä, kalaliemikuutioita pari kolme ( seiti ei tuo mitään makua), kilo perunoita ja isoja keittojuureksia pussi, tilliä, suolaa ja laakerinlehti. Ei maksa kohtuuttomasti, olisiko 6e paikkeilla ja tosiaan lähes viikoksi riittää.
En kyllä söisi kalakeittoa 6 päivänä peräkkäin. Menee maku pilalle.
Korkeintaan kahtena päivänä peräkkäin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muistan että oli ankeeta ja yksipuolista. Tilanne parani kunnes tienasi omaa rahaa ja pääsi itse kauppaan valkkaamaan. Ensin perittiin ruokarahaa eikä safkat siitä muuttuneet miksikään. Lopetin maksamisen ja aloin käydä itse ruokakaupassa.
Perheessämme lapset eivät saaneet tehdä ruokaa eikä edes osallistua siihen mikä oli kamalaa enkä oikein osannut mitään tehdä muuta kun einestä lämmittää perunoitten ja munien keittämisen lisäksi. Ei ollut edes sellaista luontaista lahjakkuuttakaan ruuan tekoon niin kuin joillain on, että vaikeeta oli alussa. Maustaminen oli kaikkein vaikeinta.
On vasta pitkän iän ja harjoittelun tuloksena tullut onnistumisia niin että hyvin harvoin enää lentää biopönttöön koko satsi jos maku menee ihan pieleen. Onneksi on mennyt maanparannusaineeksi sitten eikä ihan hukkaan. 😊
Sun omat vanhemmat peri sinulta ruokarahaa???
No niin oli mullakin. Maksoin osan vuokrastakin heti 18 v täytettyä, tuntui epäreilulta kun muiden vanhemmat jeesasi rahassa tai sai asua ilmaiseksi kotona. Mulla meni puolet rahoista aina äidille, äidillä oli aika tiukkaa.
Juuri aamulla kauppalistaa pohtiessa mietin, että voisi tehdä viikonloppuna seiti-kalakeittoa 😅
Äitipuoli teki lapsena maailman parasta kalakeittoa juurikin pakasteseitistä.
Tänä päivänä 400 gramman seitipaketti maksaa vähän alle 4 euroa. On kyllä kallistunut melkein 100 % entisestä hinnasta.
Olen hyvätuloinen, mutta täällä kommentoijilta tuntuu menevän iloisesti ohi tuon artikkelin pääasiallinen pointti ja sanoma. Kyse ei ole siitä onko seitikeitto ruuaksi kelpaamatonta ja absoluuttinen indikaattori alhaisesta sosioekonomisesti asemasta. Pointti on, että varattomuus rajaa vaihtoehtoja joka osa-alueella, mukaanlukien ruokavalion osalta. On myös turha verrata suoraan tavallista -70 luvun elämää nykyaikaan.
Vaikka se nykyaikainen köyhä pysyykin leivässä, on vaihtoehtoja vähän ja sekä ruuanlaittoon että edullisen ruokavalion työstämiseen menee resursseja. Monia vaihtoehtoja joutuu rajaamaan ulos. Lapsillekin se on usein nolo paikka ja osoitus siitä että asioista jää paitsi kun kaverin perheessä syödään sushia, pihviä ja tuoreita marjoja sekä muuta monipuolista ja maittavaa ruokaa siinä missä itse jäät tästä kokemuksesta vaille. Sama pätee sitten muihinkin asioihin; vaatteisiin ja niiden laatuun, elämyksiin, asumismukavuuteen.
Tietenkään nuo asiat eivät ole sellaisia mitä elääkseen tarvitsee enkä ole sitä mieltä että tuilla pitäisi tasata kaikkien elintaso tietylle tasolle.
Minulle on todellakin rikkaus ja etuoikeus että voin tänäänkin syödä pitkälti mitä haluan sen sijaan että laskisin mihin roposet riittää. Joinain päivinä valitsen itsekin syödä ruokia jotka sattuu olemaan edullisia mutta se on oma valintani. Ei jokapäiväinen pakko.
80-luvulla koulussa tuotiin välipalaksi peltiämpärissä lanttukuutioita.