Lue keskustelun säännöt.
Köyhä lapsuus - seitikeittoa ja juureksia. Voi helvetti 70-luvulla kaikki perheet söi noin.
01.12.2023 |
Jenna on köyhän lapsuuden elänyt äiti
Kun olin lapsi, ruoat olivat hiilaripainotteisia. Oli perunaa ja pastaa. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä ei juurikaan ollut. Salaatteja ruoan kanssa ei ollut ikinä.
Kalakeitto oli tehty halvemmasta kalasta. Se oli seitikeittoa ja sekaan laitettiin keittojuureksia. Meillä oli purkkihernekeittoa todella paljon. En terveyssyistä pystynyt syömään sitä.
Meillä oli aina kotona lämmin ruoka kerran päivässä, mutta jos siitä jäi nälkä, söimme leipää.
Kommentit (524)
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, hernekeitto oli lempiruokaani. Olen syntynyt -74.
Mitä väliä sillä on, mikä on lempiruokasi? Sinä =/= kaikki muut maailman ihmiset.
Oletko ihan varma, että hernekeitto olisi lempiruokasi, jos et mitään muuta olisi saanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on 24 eli ei ollut olemassakaan 70-luvulla, luultavasti ei edes vanhempansakaan silloin mitään lapsia olleet.
Mun tytär on 21 ja itse olin teini 70-luvulla (s 60). Siis lapsi
Mä olen syntynyt 1961 ja mun lapsuudessa syötiin vieläkin "köyhemmin". Vaikka siis oltiin ihan hyvätuloinen perhe. Tuoreita marjoja ja raparperia syötiin kesäisin, loput hillottiin tai tehtiin mehuksi talvea varten. Omenoita oli loppukesästä ja alkusyksystä. Appelsiinit tulivat kauppoihin vasta joulun alla. Salaattia, tuoretta kurkkua yms syötiin kesäisin. Loppukesästä säilöttiin kurkkuja ja punajuuria etikkaliemeen ja säilytettiin kellarissa. Kerrostaloissakin oli siihen aikaan vielä kellarit. Porkkanaa, perunaa, lanttua yms oli sitten pitkälle kevääseen saatavilla. Kaaliakin pitkälle syksyyn. Seitiä tosiaan muistan syöneeni ensimmäistä kertaa vasta 1970-luvulla. Sitä ennen kala oli silakkaa ja ahventa. Lapsena inhosin kalassa olevia ruotoja, joten ruodoton seitihän oli ihan superhyvää syötävää. Eikä oppikoulun seitikeitossa lillunut ahvenen silmä pinnalla kuten lillui kansakoulun kalakeitossa 1960-luvun lopulla.
Kun mietin tuota Jennan jutua, niin tosiasia on, että kauppojen valikoimat alkoivat parantua 1970-luvulla. Jos hän lapsena katseli ruokakaupassa valikoimaa ja äitinsä oli vähävarainen, on mielestäni ihan ymmärrettävää, että Jennan olisi tehnyt mieli kaupasta kaikenlaista. Mutta tuskin hän oli kovin hyvin selvillä siitä, mitä muissa suomalaiskodeissa silloin syötiin. Aika samanlaista ruokaa kuin Jennan kodissakin. Hyvin monissa perheissä ruokaa syötiin ihan vain energiansaannin vuoksi, ei niinkään sen vuoksi, että ruuasta olisi erityisemmin nautittu. Ja lautanen piti syödä tyhjäksi, koska biafralaisilla lapsilla ei ollut ruokaa. Ruualla hifistely oli vielä silloinkin vain rikkaamman kansaosan hupia, tavallinen kansa söi tavallista ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siis tästä YLEn jutusta:
Mysteeriksi jää miten Jenna on onnistunut saamaan ylipainoa jo lapsena, ainakin kotona on jutun perusteella syöty normaalisti ja terveellisesti.
Jutun perusteella ei syöty normaalisti ja terveellisesti.
Siitä ei voi syyttää muita kuin itseään.
Iso osa ei edes tykkää kasviksista ja ei söisi niitä vaikka eteen tuotaisiin, kuitenkin pitää tästäkin alkaa muita syyttämään.
Minullakin aikuisköyhänä insinöörinä on ikävää kun täytyy olla oma keittiö, imuri, ikkunalasta, ottimet, jääkaappi. Niin köyhää että masentaa. Ansaitsen että asuntoni käytäisiin siivoamassa säännöllisesti ilman että pitää asiasta erikseen hössöttää. Ruoan voisi tuoda päivittäin pari kertaa ja samalla siinä voisi syöttää minut, niin selviäisin halvemmalla itse kun muut maksaisivat ja hoitaisivat tällaiset asiat meille köyhille.
Suomi on hyvätuloisia aikuisköyhiä insinöörejä sortava kapitaalihell.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan avuttomuutta. 70-luvun lapsena ruoka oli hyvin yksinkertaista. Ja me kaikki olimme hoikkia ja terveitä. Nykyään on liian helppoa syödä lihottavasti.
Ja köyhyys ja osaamattomuus on nykyajan köyhyyttä. Hernari on hyvää ja halpaa itse tehtynä, mutta kun pitäisi vaivautua ja opetella, se ei köyhälle yleensä käy. Tai ei ole köyhä pitkään.
Seitikeittoa ja juureksia. Mä syön vieläkin noin. Miksi en söisi? Terveellistä ja halpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä olen syntynyt 1961 ja mun lapsuudessa syötiin vieläkin "köyhemmin". Vaikka siis oltiin ihan hyvätuloinen perhe. Tuoreita marjoja ja raparperia syötiin kesäisin, loput hillottiin tai tehtiin mehuksi talvea varten. Omenoita oli loppukesästä ja alkusyksystä. Appelsiinit tulivat kauppoihin vasta joulun alla. Salaattia, tuoretta kurkkua yms syötiin kesäisin. Loppukesästä säilöttiin kurkkuja ja punajuuria etikkaliemeen ja säilytettiin kellarissa. Kerrostaloissakin oli siihen aikaan vielä kellarit. Porkkanaa, perunaa, lanttua yms oli sitten pitkälle kevääseen saatavilla. Kaaliakin pitkälle syksyyn. Seitiä tosiaan muistan syöneeni ensimmäistä kertaa vasta 1970-luvulla. Sitä ennen kala oli silakkaa ja ahventa. Lapsena inhosin kalassa olevia ruotoja, joten ruodoton seitihän oli ihan superhyvää syötävää. Eikä oppikoulun seitikeitossa lillunut ahvenen silmä pinnalla kuten lillui kansakoulun kalakeitossa 1960-luvun lopulla.
Kun mietin t
Se vaan että "Jenna" tuskin oli syntynyt 1970-luvulla, epäilen että ei edes 1980-luvulla, jutusta saa käsityksen että todennäköisesti on syntynyt 1990-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä olen syntynyt 1961 ja mun lapsuudessa syötiin vieläkin "köyhemmin". Vaikka siis oltiin ihan hyvätuloinen perhe. Tuoreita marjoja ja raparperia syötiin kesäisin, loput hillottiin tai tehtiin mehuksi talvea varten. Omenoita oli loppukesästä ja alkusyksystä. Appelsiinit tulivat kauppoihin vasta joulun alla. Salaattia, tuoretta kurkkua yms syötiin kesäisin. Loppukesästä säilöttiin kurkkuja ja punajuuria etikkaliemeen ja säilytettiin kellarissa. Kerrostaloissakin oli siihen aikaan vielä kellarit. Porkkanaa, perunaa, lanttua yms oli sitten pitkälle kevääseen saatavilla. Kaaliakin pitkälle syksyyn. Seitiä tosiaan muistan syöneeni ensimmäistä kertaa vasta 1970-luvulla. Sitä ennen kala oli silakkaa ja ahventa. Lapsena inhosin kalassa olevia ruotoja, joten ruodoton seitihän oli ihan superhyvää syötävää. Eikä oppikoulun seitikeitossa lillunut ahvenen silmä pinnalla kuten lillui kansakoulun kalakeitossa 1960-luvun lopulla.
Kun mietin t
Jenna on 2000-luvun lapsi. Aloittanut koulun v.2006. Muistot on suurimmaksi osaksi 2010-luvulta eli vain vähän aikaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 109: No niinpäs olikin. Sotkin ketjun otsikon enkä huomannut, että toi Jenna on vasta 24. Mutta siis ymmärrän Jennaa ihan hyvin. Ja vielä enemmän ymmärrän tämän päivän lapsia, kun kaupat pursuaa kaikkea mahdollista.
Hän säästää omissa syömisissään, jotta vauvalla olisi ruokaa, häh? Vauva on 5kk, omani olivat tuolloin täysimetyksellä. Ehkä jotain perunaa tai porkkanaa alkavat kokeilemaan. Paljonko noihin juureksiin menee rahaa, ei mitään. Keksittyjä juttuja tai sitten vauva on kalliilla purkkiruoalla turhan päiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän nyt - kun palasin oikealle vuosikymmenelle :D - sen verran, että tänä päivänä hyvin moni muukin kuin Jenna syö noin. Mulla on useampiakin kavereita, joiden rahat eivät riitä kuin siihen 1970-luvun ruokaan. Puuroja, perunaa, porkkanaa, halvinta jauhelihaa, makkaraa, kinkkusuikaleita, makaroonia jne. Tuo Ylen artikkelin viimeinen lause: "Olisi hienoa, jos kaupassa ei tarvitsisi laskea senttejä, riittävätkö rahat varmasti." pätee myös näihin mun kavereihini.
Olen ollut yh ja saanut toimeentulotukea. Rahat riitti tarpeeksi hyvin, vaikka lapsikin oli taapero eli söi jo tavallista ruokaa. Kasviksia, hedelmiä ja jopa marjoja ostin. Ruoka oli monipuolista. Lapsen tarvikkeet ja vaatteetkin ostin useimmiten uutena (ja myin eteenpäin).
Se mistä säästin oli kaikki ylimääräinen. Ei mitään mäkkäreitä eikä kahvilakäyntejä. Ei hoploppeja. En käynyt kampaajalla enkä harrastanut mitään. En maksanut suoratoistopalveluista. Listaa voisi jatkaa, mutta varmaan saitte jo selvää.
Omaa lapsuutta 80-luvulla kun muistelen, niin makaronilaatikkoa, säilykelihaa, perunavelliä ja makkarakastiketta syötiin arkena. Porsaankyljyksiä välillä. Porkkana, sipuli, kurkku, tomaatti ja appelsiinit. Siinä meidän tuoreet ainekset. Muroja ja paahtoleipää aamulla/illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jenna ei vaan tykkää muusta kuin ranskalaisista ja nuudeleista.
Ap on se tunnettu besserwisser. Ei todellakaan kaikki😂
Jutusta on jätetty taas ärsyttävästi pois oleelliset tiedot. Kuten onko asunto liian kallis. Sen kuvan tuosta jutusta saa. Meneekö rahaa esim. tupakkaan tai Veikkaus-peleihin. Mies ei paljoa tuo talouteen, mutta kuluttaako runsaasti rahaa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 109: No niinpäs olikin. Sotkin ketjun otsikon enkä huomannut, että toi Jenna on vasta 24. Mutta siis ymmärrän Jennaa ihan hyvin. Ja vielä enemmän ymmärrän tämän päivän lapsia, kun kaupat pursuaa kaikkea mahdollista.
Ymmärräthän minuakin aikuisköyhää insinööriä. Nykyään kaupat pursuaa myös tesloja, mersuja, ferrareita ja lamboja. Masentaa.
Nuudelit ja ranskikset on niin turhaa ja kallista syömistä ettei tosikaan. Sen sijaan kalakeitto pakasteseitistä sipulilla, porkkanalla ja perunalla sekä lorauksella kermaa on oikeasti hyvää ja täyttävää, terveellistäkin ruokaa. Ruisleipää kaveriksi.
Sama juttu hernekeiton kanssa. Ihan sama tekeekö itse vai oikaiseeko ostamalla purkkihernarin. Normaalia, edullista ja tavallista kotiruokaa.
Kaalikeitto on myös ihan älyttömän hyvää ja edullista ruokaa. Samoin kaalilaatikko. Ja pinaattikeitto sekä kesäkeitto. Ei taatusti ole ravintoköyhää tai ankeaa ruokaa.
Tosi moni tuntuu kuvittelevan, että jokaisella pitäisi olla varaa woltata ruokaa ainakin pari kertaa viikossa ja tilata se kauppakassikin wolttikuskin tuomana. Ja siinä pitää olla avokadoja, lohta, granaattiomenoita ja pensasmustikoita jotta syö terveellisesti, mutta koska pitää säästää niin vedetään pakasteranskiksia ja einespizzaa.
Ihmiset on jotenkin ihan vinksallaan.
Vierailija kirjoitti:
Jutusta on jätetty taas ärsyttävästi pois oleelliset tiedot. Kuten onko asunto liian kallis. Sen kuvan tuosta jutusta saa. Meneekö rahaa esim. tupakkaan tai Veikkaus-peleihin. Mies ei paljoa tuo talouteen, mutta kuluttaako runsaasti rahaa.
Mitä ratkaisuksi? Pitäisikö esim. luopua isoruokaisesta miehestä, tai jos miehellä on vaikka jotain rahaa kuluttavia terveysvaivoja?
Samaa mieltä. Olen itse syntynyt 1971, ja lapsuusperheeni oli pienituloinen, mutta ei missään nimessä sellaista köyhyyttä ollut, etteikö ruokaa olisi ollut tarpeeksi. Mutta ruoka oli tuolloin paljon yksinkertaisempaa, itse alusta asti tehtyä ja sesonkiruokaa, talvella ei mitään tuoresalaatteja syöty jotain ehkä kerran kuussa kiinankaalisuikale "salaattia" lukuunottamatta. Raasteita sen sijaan oli lisukkeena (esim. porkkana- ja kaaliraaste).
Mutta 2000-luvun alussa maailma pienentyi globalisaation kiihtyessä, ja ruokakulttuuri monipuolistui rytinällä. Esim hedelmiä oli tarjolla ihan eri tavalla ympäri vuoden ja ruokateollisuus puski uusia tuotteita liukuhihnalta, kymmeniä eri jogurttilaatuja, maustettuja rahkoja jne. Sellaisessa ympäristössä jatkuva purkkihernekeiton ja vaalean makaronin syöminen ja ilman hedelmiä tai tuorevihanneksia eläminen on kyllä ollut köyhyyden merkki.
Seitikeitto on hyvin kevyttä ruokaa, ja kun joku ihmetteli miten se tehdään, niin tässä ohje:
Pilko perunat ja sipuli, laita vähäiseen veteen kiehumaan, lisää muutama mustapippuri. Kun perunat alkavat olla lähes kypsiä pilko vielä kohmeinen sei kuutioiksi ja lisää kattilaan. Seitipalat kypsyvät höyryssä kannen alla perunoiden päällä. Älä sekoita tässä vaiheessa. Vesi ei siis peitä kalapaloja, vaan juuri ja juuri perunat. Kun kala on kypsää, lisää kattilaan maitoa niin että kalapalat peittyvät ja sekoita varovasti. Kiehauta. Ota kattila pois levyltä ja lisää suola, voinokare ja pilkottu tilli. Sekoita ja valmis. Huom, älä kiehauta maitopohjaista ruokaa enää sen jälkeen kun olet lisännyt suolan sillä se juoksettuu.