Oletko ateisti?

Former atheist Dr. Hugh Ross, an astrophysicist, began an intensive search to discover the cause of the universe, and it led him to God.

https://www.cslewisinstitute.org/resources/the-side-b-stories-hugh-ross/

 

Vierailija kirjoitti:

Ateistina joudun kohtaamaan huonon omantuntoni silmästä silmään. En selitä sitä pois yhtään millään tai kenelläkään vaan tiedostan, että minä tein väärin. On se väärin sitten punaisia päin kävely, lajittelematta jättäminen, kulutushysteriaan osallistuminen, ennakkoluuloisuus, tai vaikka ihan se että suutuspäissäni sanoin toiselle tyhmästi.

 

Ateistina joudun miettimään, että se olin minä, joka en sittenkään pitänyt yhteyttä lapsen saaneeseen ystävään joka varta vasten meille ystäville kertoi, että hänen pelkonsa on jäädä kaveriporukan ulkopuolelle lapsen synnyttyä. Ateistina se olen minä, joka olen ollut inhottava, syrjivä, katsonut muualle kun kadulla on päihteongelmainen omissa ulosteissaan makaamassa. En voi piiloutua minkään jumalopin taakse ja ajatella, että "herran haltuun vaan"! En voi vetäytyä syntien anteeksiannon taakse, ja todeta että jokaiselle sen mukaan mitä jokin ju

Itse uskon jälleen syntymiseen ja siihen, että useiden jälleensyntymisten kautta sielu oppii yhä paremmaksi ja paremmaksi ihmiseksi. Sitten kun kaikki on maan päällä opittu niin ehkä siirrytään jonnekin toiselle planeetalle/tai ulottuvuuteen tai voidaan mennä hengaileen johonkin taivaan kaltaiseen palkkaan.

No voisitko selittää esimerkiksi dinosaurukset ? Eihän niitä luomisopissa mainita ja taitaa maapallokin olla huomattavasti nuorempi kuin todellisuudessa on 

Olen kirjoittaja numero 60 ja jatkan vielä tuosta, mitä on kuoleman jälkeen: 

Ei mitään. Tietoisuuteni vain yksinkertaisesti sammuu jossakin kohtaa, kun soluni yksi toisensa perään kuolevat hapen puutteeseen. Kun soluni alkavat kuolla, sen voin jollain tasolla ehkä tiedostaa vielä, tätähän ei vielä tiedetä kunnolla. Ehkä se on valon välähdyksiä, ehkä ääniä. Ehkä muistoja eletystä elämästä. Mutta kun kaikki on ruumiissani elotonta, ei minua enää ole. 

Ja kuolemani jälkeen, tehdään ruumiilleni mitä tahansa, mikrobini jatkavat elämäänsä jossain muodossa jossakin toisessa eliössä tai kasvissa. Tavallaan meistä kukaan ei koskaan poistu täältä. 

Jälkeläiseni ja lähimmäiseni muistavat minut, mutta sitten hiljalleen olen vain kasvot vanhassa valokuvassa ja muutaman sadan vuoden päästä enää nimi jossakin sukutaulussa, jos sitäkään. 

En koe tästä paniikkia millään tasolla. En tietenkään halua nyt kuolla, enkä haluaisi koskaan (heh), mutta kuolema on yhtä tiivis osa tätä kaikkea kuin on syntymäkin. Pelottavaa siinä on mahdollinen kipu ja kärsimys, ja on hyvin pelottava ja surullinen ajatus joutua kohtaamaan rakkaan ihmisen kuolema. Mutta sekin on väistämätöntä jossain kohtaa. Pelko estäisi minua elämästä "täysillä" nyt ja rakastamasta nyt. Niinpä olen valinnut, että en pelkää. 

Yksikään ehdotettu jumaluus ei ole täyttänyt todistustaakkaansa, joten en mitenkään voisi olla mitään muuta kuin ateisti.

Juu.

Vierailija kirjoitti:

Ateistina joudun kohtaamaan huonon omantuntoni silmästä silmään. En selitä sitä pois yhtään millään tai kenelläkään vaan tiedostan, että minä tein väärin. On se väärin sitten punaisia päin kävely, lajittelematta jättäminen, kulutushysteriaan osallistuminen, ennakkoluuloisuus, tai vaikka ihan se että suutuspäissäni sanoin toiselle tyhmästi.

 

Ateistina joudun miettimään, että se olin minä, joka en sittenkään pitänyt yhteyttä lapsen saaneeseen ystävään joka varta vasten meille ystäville kertoi, että hänen pelkonsa on jäädä kaveriporukan ulkopuolelle lapsen synnyttyä. Ateistina se olen minä, joka olen ollut inhottava, syrjivä, katsonut muualle kun kadulla on päihteongelmainen omissa ulosteissaan makaamassa. En voi piiloutua minkään jumalopin taakse ja ajatella, että "herran haltuun vaan"! En voi vetäytyä syntien anteeksiannon taakse, ja todeta että jokaiselle sen mukaan mitä jokin ju

Ja ateistina myös vastaat tekosistasi viimeisellä tuomiolla. Ja tuomiohan on tulinen järvi, ellet tule uskoon ja tee parannusta pahoista teoistasi.

En ole ateisti, koska olen älykäs. 

Vierailija kirjoitti:

Jumalan olemattomuutta ei voi todistaa eli suurin osa on jonkinlaisia agnostikkoja.

Todistustaakka on sillä ken järjettömän väitteen esittää...

Että antaas tulla näyttöä jumalasta. Odotan.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään ehdotettu jumaluus ei ole täyttänyt todistustaakkaansa, joten en mitenkään voisi olla mitään muuta kuin ateisti.

Ei Jumala ole taakkaa. Päinvastoin. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.

Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.

Vierailija kirjoitti:

Sikisi Pyhästä Hengestä? Syntyi neitsyestä? Mulla pysähtyy viimeistään siihen! Oikeasti joku uskoo tuohon? En voi ymmärtää.

Tavallaan ymmärrän, mutta voisiko joku selittää miten nämä samat ihmiset voivat kuitenkin hyvin uskoa että kaikki aine ja elämä on syntynyt tyhjästä itsestään, vaikka tieteellisesti se ei ole mahdollista?

Eikös tiede ole yhä enemmän tukenut sitä ajatusta että tämä maailma on tarvinnut syntyäkseen älykästä suunnittelua?

Minun mielestä, jos nyt jätetään kaikki uskonnot pois pelistä ja katsotaan vaan tätä maailmaa, mikroskoopilla ja ilman, on hyvin vaikea uskoa että kaikki on syntynyt sattumanvaraisesti itsestään. Tiedän että suurin osa ihmisistä ilmeisesti uskoo näin, en vaan voi käsittää miksi. Ja millä lokiigalla miljoonat vuodet auttavat "kehityksessä", kun omaan silmään näyttää että kaikki rappeutuu?

Ja kiitos, en kaipaa vastauksia tyyliin "sä olet vaan tyhmä, et vaan tajuu". Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

No voisitko selittää esimerkiksi dinosaurukset ? Eihän niitä luomisopissa mainita ja taitaa maapallokin olla huomattavasti nuorempi kuin todellisuudessa on 

Dinosaurukset mainitaan Jobin kirjassa kyllä. Behemot kuvaillaan ja se on selkeästi dinosaurus kuvauksen perusteella. Ja taisi olla ensimmäisiä eläimiä jonka Jumala loi. (en nyt muista oliko se ensimmäiseksi mainittu behemot vai leviatan)

Vierailija kirjoitti:

Ateistina joudun kohtaamaan huonon omantuntoni silmästä silmään. En selitä sitä pois yhtään millään tai kenelläkään vaan tiedostan, että minä tein väärin. On se väärin sitten punaisia päin kävely, lajittelematta jättäminen, kulutushysteriaan osallistuminen, ennakkoluuloisuus, tai vaikka ihan se että suutuspäissäni sanoin toiselle tyhmästi.

 

Ateistina joudun miettimään, että se olin minä, joka en sittenkään pitänyt yhteyttä lapsen saaneeseen ystävään joka varta vasten meille ystäville kertoi, että hänen pelkonsa on jäädä kaveriporukan ulkopuolelle lapsen synnyttyä. Ateistina se olen minä, joka olen ollut inhottava, syrjivä, katsonut muualle kun kadulla on päihteongelmainen omissa ulosteissaan makaamassa. En voi piiloutua minkään jumalopin taakse ja ajatella, että "herran haltuun vaan"! En voi vetäytyä syntien anteeksiannon taakse, ja todeta että jokaiselle sen mukaan mitä jokin ju

Minä uskovana ihmisenä en mielestäni piiloudu synteineni Jumalan taakse. Ennemmin koen, että tekemäni synnit ovat minulle taakka, joita monesti ajattelen ja joista kannan huonoa omatuntoa ja joista ajattelen "ei koskaa enää".

Ihmettelen monesti, miksi tätä moni ei-uskova korostaa "Voivat tehdä mitä vaan, kun sitten kaikki annetaan yhdellä rukouksella anteeksi!". Ajattelen ennemmin, että koska raamatussa on ne 10 käskyä, joiden mukaan pitäisi olla, pikemminkin vähentävät tekemääni syntiä, jos/kun koitan elää elämääni edes hieman niiden mukaan. Ja ne käskythän kyllä on sellaisia, minkä mukaan Suomessa yleisestikin koetaan, oli Jumalaan uskova tai ei, että pitäisi elää.

Tälläkin palstalla huomaa miten nykyihmisen on vaikea uskoa mihinkään mitä ei voi todistaa.Itse uskon Jumalaan. Olen lapsesta saakka uskonut.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon Isään Jumalaan kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan luojaan ja Jeesukseen Kristukseen, hänen ainoaan poikaansa, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös Taivaisiin, istuu Isän Jumalan Kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuomitseva niin eläviä kuin kuolleita. Ja Pyhään Henkeen, pyhäin yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntien anteeksi saamiseen ja iankaikkiseen elämään. Aamen totisesti 

Ihmisen tietämättömyys  on jumala...

Olen myös kokenut äitini yllättävän poismenon. Keskustelut papin kanssa koin todella ahdistaviksi. Istuin kirkossa eturivissä ja mietin, että koska pääsen täältä pois. Ainoastaan musiikki (urkumusiikki ei virret) aiheutti tunnereaktioita. Papin puheet kuolleista herättämäisestä aiheutti lähinnä myötähäpeää. Kun siunaustilaisuus oli ohi mietin, että eipä tarvitse kirkkoon enää koskaan astua. Usko tuo lohtua vain jos uskoo. Enkä todellakaan tule pyytämään pappia kuolinvuoteelleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateistina joudun kohtaamaan huonon omantuntoni silmästä silmään. En selitä sitä pois yhtään millään tai kenelläkään vaan tiedostan, että minä tein väärin. On se väärin sitten punaisia päin kävely, lajittelematta jättäminen, kulutushysteriaan osallistuminen, ennakkoluuloisuus, tai vaikka ihan se että suutuspäissäni sanoin toiselle tyhmästi.

 

Ateistina joudun miettimään, että se olin minä, joka en sittenkään pitänyt yhteyttä lapsen saaneeseen ystävään joka varta vasten meille ystäville kertoi, että hänen pelkonsa on jäädä kaveriporukan ulkopuolelle lapsen synnyttyä. Ateistina se olen minä, joka olen ollut inhottava, syrjivä, katsonut muualle kun kadulla on päihteongelmainen omissa ulosteissaan makaamassa. En voi piiloutua minkään jumalopin taakse ja ajatella, että "herran haltuun vaan"! En voi vetäytyä syntien anteeksiannon taakse,

Ajattelen ennemmin, että koska raamatussa on ne 10 käskyä, joiden mukaan pitäisi olla, pikemminkin vähentävät tekemääni syntiä, jos/kun koitan elää elämääni edes hieman niiden mukaan. Ja ne käskythän kyllä on sellaisia, minkä mukaan Suomessa yleisestikin koetaan, oli Jumalaan uskova tai ei, että pitäisi elää.

Ei todellakaan. Kymmenestä käskystä kaksi kuvaa eksplisiittisesti laitonta asiaa (älä tapa, älä varasta) ja yksi asiaa joka on ehkä useimmiten, mutta ei aina, moraalin vastaista mutta laitonta vain tietyissä olosuhteissa (älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi).

Suomessa on uskonnonvapaus, joten kaksi ensimmäistä kohtaa olisivat lainsäädännöllisesti perustuslain vastaisia. Kenenkään ei tarvitse pitää lepopäiviä jos ei halua, eikä raamatullisena lepopäivänä (katsoi sen sitten olevan lauantai tai sunnuntai) työskentely ole millään tavalla väärin. Laki ei velvoita kunnioittamaan vanhempiaan, eikä ole myöskään moraalista velvoitetta kunnioittaa vanhempia, mikäli he eivät kunnioitusta ansaitse (esim. jos ovat väkivaltaisia). Avioliiton ulkopuolinen seksi ei ole laitonta, eikä se ole moraalisesti ongelmallistakaan kuin tietyissä tilanteissa (kun ollaan parisuhteessa, jossa on implisiittisesti tai eksplisiittisesti sovittu, että muiden kanssa ei olla). Kaksi viimeistä kuvaavat ajatusrikoksia (himoitsemisen kielto), joka itsessään on moraalisesti vastenmielinen konsepti. Ajatuksien perusteella ei voi ketään tuomita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sikisi Pyhästä Hengestä? Syntyi neitsyestä? Mulla pysähtyy viimeistään siihen! Oikeasti joku uskoo tuohon? En voi ymmärtää.

Tavallaan ymmärrän, mutta voisiko joku selittää miten nämä samat ihmiset voivat kuitenkin hyvin uskoa että kaikki aine ja elämä on syntynyt tyhjästä itsestään, vaikka tieteellisesti se ei ole mahdollista?

Eikös tiede ole yhä enemmän tukenut sitä ajatusta että tämä maailma on tarvinnut syntyäkseen älykästä suunnittelua?

Minun mielestä, jos nyt jätetään kaikki uskonnot pois pelistä ja katsotaan vaan tätä maailmaa, mikroskoopilla ja ilman, on hyvin vaikea uskoa että kaikki on syntynyt sattumanvaraisesti itsestään. Tiedän että suurin osa ihmisistä ilmeisesti uskoo näin, en vaan voi käsittää miksi. Ja millä lokiigalla miljoonat vuodet auttavat "kehityksessä", kun omaan silmään näyttää että kaikki rappeutuu?

Ja kiitos,

Älykäs suunnittelu on uskovaisten yritys tunkea uskoaan tieteen maailmaan. Todellinen tiede ei tunnista koko termiä.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kehittyi ajouluisti ja ateisti suunnilleen samaan aikaan,

Olen myös a-akuankisti ja aufoisti. Lisäksi myös ateräsmiesti ja aisojalkaisti.

En millään voi ajatella, että Teräsmies on olemassa esitettyjen todisteiden perusteella. En voi myöskään tieteellisesti kuitenkaan todistaa etteikö Teräsmies olisi olemassa. Agnostikko tietenkin ajattelee, että Teräsmies saattaa olla olemassa.

Ei agnostikko tuollaista ajattele, vaan että tietoa Teräsmiehen olevaisuudesta ei voida saada.

Riippuu ihan siitä mitä määritelmää agnostikosta käyttää. Huxlleyn alkuperäiseen agnostisismin määritelmään tuo sinun väittämäsi ei istu ollenkaan, eikä edes kaikkiin myöhempiin ns. vahvan agnostisismin määritelmiin. Huxleyn alkuperäisessä määritelmässä olennaista on että ilman riittävää tietoa (vaikka siitä Teräsmiehen olemassaolosta), ei voi kategorisesti väittää jotain sen kummemmin olevaksi kuin olemattomaksikaan.