Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko ateisti?
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon Isään Jumalaan kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan luojaan ja Jeesukseen Kristukseen, hänen ainoaan poikaansa, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös Taivaisiin, istuu Isän Jumalan Kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuomitseva niin eläviä kuin kuolleita. Ja Pyhään Henkeen, pyhäin yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntien anteeksi saamiseen ja iankaikkiseen elämään.
Millä perusteella uskot, että muutaman tuhannen vuotta vanhan kirjoitelman teksti on totta? Eikö se ole mieluummin leiritulilla syntynyttä kansantarustoa? Et edes tiedä ketkä ovat nuo tarinat kirjanneet ylös.
Niin, kirjoitettu ja kirjaksi koottu teksti on muutaman tuhat vuotta vanhaa. Ei kait Raamatussa pitäisi lukea aina jokaisen kirjoituksen jälkeen, kirjasi ylös se ja se. Raamatun sanoma on se oleellinen asia tässä. Pyhä Henki on ohjeistanut kirjaajia, mitä kirjoitetaan ja miten kirjoitetaan.
Kuolleen meren kääröistä löytyi Raamatun tekstejä sanasta sanaan samanlaisina kuin nyt. Alkujaan Raamattu kirjoitettiin kreikaksi. Siitä myös nykyään käännetään Raamattua eri kielille, myös suomeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jumalan olemattomuutta ei voi todistaa eli suurin osa on jonkinlaisia agnostikkoja.
Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa, joten suurin osa on ateisteja, mutta pettävät itseään haluamalla uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tieto ja usko ovat edelleen kaksi täysin eri asiaa"
Teoreettisesti kyllä mutta käytännön elämässä ei. Tavallisesti uskoon liittyy lähes aina jonkinlaista tiedon ja vahvistuksen etsintää omalle uskolle. Ja siksi uskonnot perustuvat yleensä jonkinlaisiin pyhiin kirjoituksiin joista sitä tietoa yritetään etsiä.
No ei.Jokainen voi lukea pyhiä kirjoituksia ja saada siten kyseistä uskonnosta lisää tietoa, mutta niihin kirjoituksiin uskominen on taas täysin eri asia. Tietoa ja uskoa ei saa toistensa synonyymeiksi vaikka kuinka vääntelisi.
En ole niitä synonyymeiksi väittänytkään vaan vain kertonut että on ihmisluonteelle ominaista yhdistää tieto ja oma usko yhdeksi kokonaisuudeksi jossa on jo hankala tietää kummasta seuraa kumpi.
Raja on hyvin selvä. Usko alkaa siitä mihin tieto loppuu.
"Raja on hyvin selvä. Usko alkaa siitä mihin tieto loppuu."
Puhut nyt eri asiasta. Minä puhun siitä että tavallisen ihmisen kohdalla on usien mahdotonta erottaa se seuraako tiedosta usko vai hakeeko ihminen tietoa koska uskoo.
En. Olen uudestisyntynyt, uskova kristitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä! 😅 Onko ateisti, jos haluaisi kovasti uskoa, toivoo kyllä, mutta myöntää myös, ettei ole koskaan kokenut elämässään mitään Pyhää tai uskonnollista? Olen objektiivisesti hyvinkin kiinnostunut kaikesta hengellisestä, mutta oma usko kyllä puuttuu täysin - johtuen edellä mainitusta.
En usko edes ateismiin. Vain valheeseen pitää uskoa. Tosi on totta uskomattakin. Ja jos on vääräuskoisia, niitä ovat toiset ja muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen spirituaalinen.
Alla on kuitenkin joitakin yleisiä tapoja, joilla spirituaalisuus ja uskonto eroavat:
Instituutio vs. Henkilökohtainen kokemus:
Uskonto: Usein liittyy instituutioon tai organisaatioon, joka määrittelee uskonnon opit, rituaalit ja säännöt. Uskonnollisilla yhteisöillä voi olla kirkkoja, synagogia, moskeijoita tai muita fyysisiä rakennuksia.
Spirituaalisuus: Korostaa yksilön henkilökohtaista suhdetta henkisyyteen ja korkeampaan voimaan. Se voi olla vapaampi ja yksilöllisempi lähestymistapa, joka ei välttämättä liity tiettyyn instituutioon.
Dogmatismi vs. Avoin ajattelu:
Uskonto: Saattaa olla tiukempia dogmeja, uskonkappaleita ja rituaaleja, jotka jäsentävät uskonnollisen yhteisön toimintaa. Uskonnollisilla opetuksilla on usein tarkat raamit.
Spirituaalisuus: Tendenssi olla avoimempi ja joustavampi. Ihmiset voivat seurata henkistä polkuaan ilman tiukkoja sääntöjä tai dogmeja. Spirituaalisuus voi korostaa yksilön sisäistä löytöretkeä.
Rituaalit ja seremoniat:
Uskonto: Liittyy usein tiukkoihin rituaaleihin ja seremonioihin, jotka voivat olla tarkkoja ja säänneltyjä. Nämä rituaalit voivat olla osa jokapäiväistä uskonnonharjoitusta.
Spirituaalisuus: Ei välttämättä liity tiettyihin rituaaleihin. Spirituaalinen harjoitus voi olla enemmän henkilökohtaista ja vaihdella suuresti yksilöiden välillä.
Organisaatio vs. Yksilöllisyys:
Uskonto: Sisältää usein hierarkkisia rakenteita, joissa on johtajia, pappeja tai muita viranhaltijoita. Uskonnolliset yhteisöt voivat olla organisoituneempia.
Spirituaalisuus: Painottaa yksilön henkilökohtaista henkistä matkaa. Ei välttämättä tarvitse organisaatiota tai tiettyä hierarkiaa.
Vierailija kirjoitti:
Jumalan olemattomuutta ei voi todistaa eli suurin osa on jonkinlaisia agnostikkoja.
Ateismi tarkoittaa jumaluskon puutetta, eikä sitä, että uskoisi, että jumalten olemattomuus voitaisiin todistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko edes ateismiin. Vain valheeseen pitää uskoa. Tosi on totta uskomattakin. Ja jos on vääräuskoisia, niitä ovat toiset ja muut.
No ei ateismiin voikaan uskoa, se kun on nimenomaan sen uskontunteen puuttumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon Isään Jumalaan kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan luojaan ja Jeesukseen Kristukseen, hänen ainoaan poikaansa, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös Taivaisiin, istuu Isän Jumalan Kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuomitseva niin eläviä kuin kuolleita. Ja Pyhään Henkeen, pyhäin yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntien anteeksi saamiseen ja iankaikkiseen elämään.
Onhan se hyvä että uskiksilla on oikein kirjallinen ohje siitä miten pitää uskoa, tuskinpa osaisivat itse sitä fundeeratakaan.
Olen lukenut useista lähteistä eri terveyden huollon ihmisten kertomana, että yllättävän moni esimerkiksi saattohoidossa oleva haluaa tavata papin ja haluaa jutella uskonasioista. Ehkä se on niin, että kun tämä elämä täällä on päättymäisillään, niin ihmiselle tulee tarvetta pohtia, mihin sitten on menossa kun täältä poistutaan. Vaikkei nämä asiat elämän aikana olisi juuri liikuttaneet.
Itselläni kuoli äiti viime kesänä ja olen paljon pohtinut uskonasioita. Vaikka minulla on aina ollut jonkin sortin usko olemassa, niin asia kyllä ponnahti pinnalle, kun oma rakas läheinen kuoli. Kun pappi tuli käymään kotonamme hautajaissuunnitteluiden merkeissä, kyselin häneltä kuolemiseen ja kristinuskoon liittyviä asioita. Kristinuskossa uskotaan, että jo ennen kuin ollaa tänne synnytty, niin meidän elämä on jo ennalta määrätty, siis Jumala on kaikki asiat määrännyt jo etukäteen. Sitten kun ollaan kuoltu, niin maailman viimeisenä päivänä Jumala herättää meidät haudoista, siis ihan kirjaimellisesti noustaan sieltä haudasta mullan alta sellaisella ruumiilla, mikä meillä on parhaina päivinä ollut. Ja sitten päästään jos vaan uskotaan Jumalaan taivaan kotiin (oli synnit mitkä tahansa) tai sitten mennään sinne toiseen paikkaan, joka kaiketi on helvetti. Papin mukaan tämän kuoleman välinen ja kuolleista herättämisen aika tuntuu kuin yhdeltä silmänräpäykseltä.
Olen miettinyt näitä asioita paljon. Olen Jumalalta pyytänyt, että antaisi jonkinlaista vahvistusta sille, että voin luottaa Hänen olevan olemassa. Haluaisin nähdä esim enkelin tai että Jumala puhuisi minulle. Mitään en ole havainnut ja olenkin ollut asiaan hieman pettynyt. Ajattelin aina ennen, että kun äiti kuolee, niin varmaankin koen jotain yliluonnollista, en kuitenkaan kokenut. Mutta. Joka kerta, kun ajattelen näitä asioita tai menen kerran vuodessa kirkkoon, aina, siis ihan aina, alkaa itkettää. Oonkin miettinyt, että voisiko se jokakertainen herkistyminen olla merkki Jumalalta, että hän on olemassa? Jotenkin luulen, että se on niin.
Itsestäni tuntuisi minusta varsin turvattomalta olla uskomatta Jumalaan. Lisäksi tuntuisi todella lohduttomalta, ettei pois kutsuttuja rakkaita enää ikinä näkisi. Minua jo pelkästään jälleennäkemisen toivo työntää uskomaan Jumalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Kirjoitit hienosti. Olen pahoillani äitisi poismenosta.
Uskon että Jumala johdattaa Sinut, kutsuu luokseen. Rukoile vilpittömästi ja sydämestäsi että Hän antaisi Sinulle uskon, että saisit Pyhän Hengen kautta ottaa Jeesuksen vastaan.
Itse sain ottaa uskon lahjaa vastaan kohta 3v sitten, uudestisyntyminen.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Ehdottomasti en usko jeesukseen kristinusko on sairaus josta voi parantua.
Minä en usko ns taivaan olevan millään tapaa samanlainen kuin tämä todellisuus. En myöskään hetkeäkään usko, että tapaamme edesmenneet läheisemme tms. Seuraava leveli on kokonaan eri tietoisuuden taso ilman ihmisruumista. Tätä tarkoittaa *olemme yhtä* - palaamme jumalaan valona ja rakkautena - jos niin olemme valinneet. Energiana.
Vierailija kirjoitti:
Hei! Kirjoitit hienosti. Olen pahoillani äitisi poismenosta.
Uskon että Jumala johdattaa Sinut, kutsuu luokseen. Rukoile vilpittömästi ja sydämestäsi että Hän antaisi Sinulle uskon, että saisit Pyhän Hengen kautta ottaa Jeesuksen vastaan.
Itse sain ottaa uskon lahjaa vastaan kohta 3v sitten, uudestisyntyminen.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Kiitos <3 Sinullekin kaikkea hyvää!
Kaikki jotka kieltävät luomistyön ja Jumalan olemassaolon tulevat herään kun on myöhäistä
Ateistina joudun kohtaamaan huonon omantuntoni silmästä silmään. En selitä sitä pois yhtään millään tai kenelläkään vaan tiedostan, että minä tein väärin. On se väärin sitten punaisia päin kävely, lajittelematta jättäminen, kulutushysteriaan osallistuminen, ennakkoluuloisuus, tai vaikka ihan se että suutuspäissäni sanoin toiselle tyhmästi.
Ateistina joudun miettimään, että se olin minä, joka en sittenkään pitänyt yhteyttä lapsen saaneeseen ystävään joka varta vasten meille ystäville kertoi, että hänen pelkonsa on jäädä kaveriporukan ulkopuolelle lapsen synnyttyä. Ateistina se olen minä, joka olen ollut inhottava, syrjivä, katsonut muualle kun kadulla on päihteongelmainen omissa ulosteissaan makaamassa. En voi piiloutua minkään jumalopin taakse ja ajatella, että "herran haltuun vaan"! En voi vetäytyä syntien anteeksiannon taakse, ja todeta että jokaiselle sen mukaan mitä jokin jumala suo.
Olen nähnyt aivan uskomatonta julmuutta ihan täällä koti-Suomessa ihan kotoisten uskovaisten taholta, millaista tunnekylmyyttä ja julmuutta heidän keskuudessaan on. Olen kokenut sitä itsekin. Ateistin silmin on uskomatonta, kuinka he voivat keskenään pyytää anteeksi heidän jumalaltaan ja se on siinä, ja uhrinsa (oli hän sitten kokenut mitä tahansa) saa pärjätä itse ja vastata jumalalle itse.
Mutta näin muuten koen elämäni helppona sen suhteen, että voin olla seksuaalisesti vapaa (minun ei tarvitse hävetä haluani näin naisena, eikä hävetä yöllisiä orgasmeja tai itsetyydytystä) ilman, että minua peloteltaisiin kiirastulilla ihmisen normaalista biologiasta. Minun on helppoa noudattaa lakeja, sillä yksikään niistä ei ole ristiriidassa minkään moraalini kanssa. Minun on helppo olla, tai ainakin pyrkiä olemaan avarakatseinen ihmisiä kohtaan, eikä minun tarvitse olla huolissani heidän ateismistaan tai "vääristä" uskonnoista. Minun ei ylipäätään tarvitse ahdistua elämässäni siitä, että muut toteuttavat itseään parhaaksi katsomallaan tavalla. Minua ei sido koodit ja äänen lausumattomat säännöt.
Voin elää omaa elämääni ja antaa muiden elää omaansa (järjen rajoissa totta kai, toisia ihmisiä ei saa satuttaa ja eläimiäkin tulisi kohdella hyvin).
Alue: Aihe vapaa
Koska uskossa oleminen palvelee tänäpäivänä meitä länsimaalaisissa hyvinvointivaltioissa eläviä samalla tavalla kuin se palveli aikoinaan yhteiskunnan parempiosaisia. Sen avulla voi sivuutta itselleen epämieluisat eettismoraaliset pohdinnat ja vapauttaa itsensä vastuusta ja nauttia tästä yltäkylläisyydestä josta suurin osa ihmistä ei osaa edes haaveilla.
Näin kärjistäen esimerkkinä uskovainen voi mennä pikamuotiketjuliikkeeseen ostamaan vaatteen ja pitää itseään silti hyvänä ihmisenä, koska vaatteen tehnyt bangladeshilaislapsi on joko vääräuskoinen, tai sitten jumalalla on syynsä koitella häntä kärsimyksillä ja lapsi voi valita aina uskon ja onnellisen ikuisen elämän taivaassa. Ateisti taas ostaa saman rievun tiedostaen olevansa liian laiska tai välinpitämätön pohtimaan omia epäeettisiä kulutusvalintojaan.