Miksei kehitetä yhteisöasumismuotoja kalliiden tilalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi jännä tietää, miten ap:n visiossa ne asuinkumppanit valikoituvat, vai onko se ihan arpapeliä.

Soluasuminen kun on jo valmiiksi riskialtista. Etenkin lapsille.

 

Niinhän sen pitää mennä, että yhteisö valitsee asukkaansa ja voi tämän myös potkia pois. Muuten ollaan kommunalkassa, jos tulija on kuka vaan asuntotoimistolle kelpaa.

Jotkut rahoittivat itselleen vanhusyhteisön, koska rahoitusta sai valtiolta vain tähän kommunalka-tyyliseen versioon. He kuitenkin halusivat päättää itse. Vanhainkoti oli vieressä, jos ei enää ole yhteisökuntoinen. Minä vain epäilen, että nykyaikana ei pääse vanhainkotiin kun yhteisössä ei enää pärjää. Väliin jää ehkä vuosien rako.

Kun olen itse vanhempani saanut hoidettua, toisen kotonani ja toisen loppuviikot hoidin häntä kotonaan, niin aika kyyniseksi on muuttunut käsitykseni vanhusten yh

Tuo asunnosta pois potkiminenkaan ei välttämättä ole ihan helppo juttu. Ainakin tuollaisissa yhteisöasumissopimuksissa on syytä olla lakimies varmistamassa, että jos sopimukseen jokin "poispotkimispykälä" lisätäänkin, niin se ei ole kuitenkaan lainvastainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan kestä tuollaisia yhteisöjä. Ihmiset haluavat omaa yksityisyyttä ja rauhaa. Toiset ihmiset ovat rasittavia noin keskimäärin.

Mieli muuttuu vanhuusiässä. Silloin valitetaan yksinäisyyttä ja ainoat ihmiskontaktit on 1 viiva 4 kertaa vuorokaudessa 5 minuuttia piipahtava kotisairaanhoito. Kimppakämpässä vanhoille olisi toisistaan seuraa ja hoitajalta säästyisi aikaa.

Vanhukset soluihin ja nuorisolle opiskelu- ja parisuhderauha yksiöissä.

kunhan se on vain vaihtoehto, ei pakko. Kaikkien mieli ei nimittäin muutu vanhuusiässä todellakaan. Oma 80 v. äitini ei suostuisi ikinä. Viihtyy yksin kuten jo 40 vuotta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi jännä tietää, miten ap:n visiossa ne asuinkumppanit valikoituvat, vai onko se ihan arpapeliä.

Soluasuminen kun on jo valmiiksi riskialtista. Etenkin lapsille.

 

Niinhän sen pitää mennä, että yhteisö valitsee asukkaansa ja voi tämän myös potkia pois. Muuten ollaan kommunalkassa, jos tulija on kuka vaan asuntotoimistolle kelpaa.

Jotkut rahoittivat itselleen vanhusyhteisön, koska rahoitusta sai valtiolta vain tähän kommunalka-tyyliseen versioon. He kuitenkin halusivat päättää itse. Vanhainkoti oli vieressä, jos ei enää ole yhteisökuntoinen. Minä vain epäilen, että nykyaikana ei pääse vanhainkotiin kun yhteisössä ei enää pärjää. Väliin jää ehkä vuosien rako.

Kun olen itse vanhempani saanut hoidettua, toisen kotonani ja toisen loppuviikot hoidin häntä kotonaan, niin aika kyyniseksi on muuttunut käsitykseni vanhusten yh

Tuo viimeinen idea varmaan voi toimia jos kyseessä on kaksi tuttua jotka tulevat hyvin toimeen, Kate & Allie -tyylisesti. Tosin hyvistäkin ystävistä paljastuu uusia puolia kun asutaan vähänkin aikaa yhdessä. Itse asiassa aika monet ystävyydet kariutuvat jo yhteiseen lomaan, tai vähintäänkin aiheuttavat hammastenkiristelyä.

Mutta kaksi toisilleen tuntematonta tai ei-kovin-tuttua yksinhuoltajaa yhdessä on lapsille riski sekin. Etenkin sen suhteen, millaista miespuolista sukua tai tuttavaa asunnossa voi toisen tietämättä käydä.

Vierailija kirjoitti:

Sehän onkin se jutun juju, kun ei voi valita asumaan kanssaan pelkästään niitä "järkeviä ja terveitä" yksilöjä. Jo tätä palstaa lukiessa voi havaita miten kovin erilaisia me kirjoittajat olemme. Kuinka pienestä tulee riitaa ja asioita käsitetään väärin, joko tahallaan tai tahattomasti. Myös tuntuu, että on paljon erilasia johonkin kirjoon kuuluvia ihmisiä tai kovin jyrkkiä mielipiteitä, poliittisesti tai uskonnollisesti on erilaista katsantokantaa jne. 

Otetaan nyt sitten kuvitteellinen esimerkki yhteisasumisesta. Otetaan satunnainen otos, 5-10 ihmistä per kommuuni, täältä palstalta kirjoittelrvista. Itse ei saa vaikuttaa vaan jako tapahtuu ihan satunnaisesti. Kuka meistä haluaisi muuttaa asumaan yhteen "meidän" kanssamme? 

Vanhuksilla vielä ihan eri kun ovat itsekin avun tarpeessa. Itsenäisesti pitäisi siivota, vaihtaa toistensa vaippoja, pitää yllä hygieniatasoa ja laittaa ruokaa, jopa muistaa ja pystyä syömäänki

Aika pelottavaa jos perustat käsityksesi ihmisistä ja yhteiskunnasta pelkästään tämän palstan kirjoitteluihin. Se on kuitenkin kovin kaukana todellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän onkin se jutun juju, kun ei voi valita asumaan kanssaan pelkästään niitä "järkeviä ja terveitä" yksilöjä. Jo tätä palstaa lukiessa voi havaita miten kovin erilaisia me kirjoittajat olemme. Kuinka pienestä tulee riitaa ja asioita käsitetään väärin, joko tahallaan tai tahattomasti. Myös tuntuu, että on paljon erilasia johonkin kirjoon kuuluvia ihmisiä tai kovin jyrkkiä mielipiteitä, poliittisesti tai uskonnollisesti on erilaista katsantokantaa jne. 

Otetaan nyt sitten kuvitteellinen esimerkki yhteisasumisesta. Otetaan satunnainen otos, 5-10 ihmistä per kommuuni, täältä palstalta kirjoittelrvista. Itse ei saa vaikuttaa vaan jako tapahtuu ihan satunnaisesti. Kuka meistä haluaisi muuttaa asumaan yhteen "meidän" kanssamme? 

Vanhuksilla vielä ihan eri kun ovat itsekin avun tarpeessa. Itsenäisesti pitäisi siivota, vaihtaa toistensa vaippoja, pitää yllä hygieniatasoa ja

Mikset sitten asu yhteisöllisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Öö. Mikä estää? Kuka vain voi muuttaa kavereineen vaikkapa omakotitaloon ja jakaa sen keittiön. Tarvi erikseen kehitellä mitään.

Näitä tehdään myös tavallisisssa kerrostaloissa, jokaisella oma makuuhuone, loput tilat yhteiskäytössä.

Jos vaikka 3 paria jakaa kolmion, niin maksajia on jo 6, tulee aika halvaksi.

Toisille tällainen sopii, valtaosalle ei, moni riitelee esimerkiksi siitä, ketä asuntoon saa tuoda ja saako tehdä lasta tai ottaa lemmmikkiä jne jne

Voin kertoa esimerkin. Juuri itsellä kesällä kariutui ystävyys yhteiseen lomaan. Laatuaan ensimmäinen.Tulimme juttuun ennen lomaa normaalisti, tapasimme silloin tällöin ja puhuimme puhelimessa säännöllisesti. Epäröin kyllä tätä lomaa ja olin vähällä kieltäytyä. Olimme viikon samassa hotellihuoneessa ja muutenkin siellä tiiviisti. Itse olisin halunnut välillä mennä itsekseni, mutta ei oikein onnistunut. Vaikka sanoin siitä jo etukäteen. Toinen kuorsasi kuin katujyrä, puhui unissaan ja oli levoton. Heräsi aamulla aikaisin ja huokaili sekä tassutteli huoneessa. Itse olin sanonut, että haluan nukkua pitempään. Illalla halusi aikaisin nukkumaan vaikka ulkona oli valoisaa ja lämmintä. Toki näin itse istumaan ulos ja kävelin, se olikin rauhoittavaa. Mutta kun tulin huoneeseen siellä jyrisi se kuorsaus. Yhden hengen huoneeseen ei ollut varaa, kun olin maksanut tämän.  Hermo meni loppuviikosta, nyt emme ole missään tekemisissä. 

Varma tapa rikkoa ystävyys on muuttaa asumaan yhteen. Jo lyhempikin aika riittää siihen hyvin. 

Ap voi ihan vapaasti perustaa kommuunin ja muuttaa sinne. Vai pitääkö kaikkien muiden suostua tuollaiseen, mutta ap saa jäädä asumaan leveästi omakotitaloonsa? 

Se olis hyvä idea,kunhan kaikki on suvaitsevaisia ja tekevät yhteisistä töistä oman osansa. Ja oma huone pitää olla. Tulisijan siinä säästöä. Voisin elää sellaisessa huonojen aikojen yli säästääkseni. 

Aikoinaan asuin vuoden solussa, ja nykyään menisin mielummin vaikka sillan alle kuin soluun. Kämpässä ravasi ties mitä hämärää porukkaa ja yleisiin tiloihin ei tehnyt mieli mennä ollenkaan, tuntui että koti oli kuin vankila, omassa huoneessa keitin vedenkeittimellä vettä ja söin pikanuudeleita. Yhdelle kämppikselle sateli jatkuvasti perintäkirjeitä eri firmoista, yksi piti kämpässä kissoja vaikka lemmikit oli kielletty.

Aikuisten päiväyökoti, jonne työrytmi, sitten vielä järjestetään näihin aikuiskoulutuksia. Kylläpä tilastot näyttäisi hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan kestä tuollaisia yhteisöjä. Ihmiset haluavat omaa yksityisyyttä ja rauhaa. Toiset ihmiset ovat rasittavia noin keskimäärin.

Mieli muuttuu vanhuusiässä. Silloin valitetaan yksinäisyyttä ja ainoat ihmiskontaktit on 1 viiva 4 kertaa vuorokaudessa 5 minuuttia piipahtava kotisairaanhoito. Kimppakämpässä vanhoille olisi toisistaan seuraa ja hoitajalta säästyisi aikaa.

Vanhukset soluihin ja nuorisolle opiskelu- ja parisuhderauha yksiöissä.

kunhan se on vain vaihtoehto, ei pakko. Kaikkien mieli ei nimittäin muutu vanhuusiässä todellakaan. Oma 80 v. äitini ei suostuisi ikinä. Viihtyy yksin kuten jo 40 vuotta.  

Niinpä. Onhan meillä jo nyt näitä yhteisöllisempiä asumismuotoja ikäihmisille. Senioritaloihin yleensä muutetaan sitten, kun halutaan asunnon olevan esteetön ja vähemmän työllistävä. Esimerkiksi todetaan, että ei jakseta enää ylläpitää omakotitaloa tai halutaankin viettää vaikka talvikuukaudet Espanjan lämmössä tarvitsematta huolehtia omakotitalon lämmityksestä yms. Tai että ei ole järkevää tehdä asuntoonsa sellaisia muutostöitä, että siellä pystyisi esimerkiksi pyörätuolin kanssa liikkumaan. Senioritaloissa ei yleensä ole mitään varsinaisia palveluita, mutta ne sijaitsevat lähellä palveluita ja yleensä julkinen liikennekin - jos sitä tarvitaan - toimii ainakin kohtuullisen hyvin. Kotihoito voi käydä näissä asunnoissa samalla tavalla kuin muissakin eikä läheskään kaikilla senioritaloissa asuvilla käy kotihoito. 

Palvelutalo on sitten seuraava vaihtoehto eli jos tarvitsee jo siellä talossa jotain palveluita. Esim että kotiin tuotavan ateriapalvelun sijasta käykin syömässä ateriansa palvelutalon yhteisissä tiloissa ja tarvitsee peseytymisessä apua. Osassa palvelutaloja on henkilökuntaa vain päivisin, osassa on sitten ympärivuorokautinen hoiva mahdollista. 



Palaan vielä aiemman kirjoittajan kommentissa kohtaan :"Vanhukset soluihin ja nuorisolle opiskelu- ja parisuhderauha yksiöissä.". Nythän on jo pitkään rakennettu nimenomaan pieniä asuntoja. Ei nyt ihan koirankoppeja mutta melkein. Tuntemistani kotonaan asuvista vanhuksista kukaan ei asu yksiössä. Heilläkin, jotka asuvat vuokralla, on yleensä ainakin kaksio. 

Minä, kuten moni muukaan, en ymmärrä, mikä estää yhteisöasumisen ilman mitään ratkaisujen kehittämistä. Suomihan on täynnä isompia ja pienempiä taloja/asuntoja vailla aaujaa. Siitä vain porukka kasaan ja kommuunin ostoon/vuokraukseen.

Järjestely saattaa toimiakin, jos ihmisten kemiat natsaa ja elämäntilanne on kaikilla suunnilleen sama. Ja kaikki ovat valmiita joustamaan vähän joka suuntaan. Mutta... Jos sinne joukkoon sattuu yksikin änkyrä, joka ei kykene antamaan milliäkään periksi vaikkapa siisteyskäsityksistään tmv., niin homma menee v-tuiksi. 

Itse opiskeluaikana useammassa erityyppisessä solussa usean erilaisen tyypin kanssa asuneena, voin sydämestäni sanoa, ettei ikinä enää. Kumppainin kanssa asuminenkin on välillä vähän liikaa. Joillekin tuo voi kuitenkin sopia hyvin, joten jos ap siltä tuntuu, ei kun alat haalia laumaa kasaan.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 55: Juuri näin. Itse pidän huolestuttavana, että ihan sotessakin nyt suunnitellaan vanhusten yhteisöasuttamista. Tällaiseen kommuuniin kun muuttaa, niin mikäli satut olemaan se, joka pysyy parhaimmassa kunnossa, käytännössä olet muiden omaishoitaja. Et pääse siitä hommasta eroon muulla tavalla kuin muuttamalla itse pois. Sote-alueillakin silloin ajatellaan helposti, että eihän siihen kommuuniin enempää apua tarvitse, kun onhan siellä se Virtanen, joka voi käyttää vaikka koko loppuelämänsä muiden hoitamiseen. 

Kuvittelisi että vuokraan voisi sisällyttää hinnan sille että esim. siivoojan kävisi muutaman kerran viikossa siivoamassa yleiset tilat. Lisäksi tällaisiin kommuuni-komplekseihin pitäisi tietysti kuulua jonkinlainen talkkari, jolta voi pyytää apua vaikka lampun vaihtamiseen ja sellaiseen. Oma WC kaikille olisi kyllä ihan ehdoton. Eikä tällainen asuminen tietenkään sopisi sellaisille jotka ei kykene enää ollenkaan huolehtimaan itsestään, vaan tarvitsevat apua peseytymisessä yms. 

Vierailija kirjoitti:

En ole idealisti. Vaan realisti.

Olen asunut nuorena monissa kommuuneissa, ei mitään ongelmaa.

Oma huone on sitä yksityisaluetta, tässä mun tapauksessa olisi omat wc.tkin.

En häiriinny ihmisistä keittiössä/ olkkarissa, keskityn omaan olemiseen ja juttuihin. Toki jos yhteisissä tiloissa ollaan, on mukava kun vaihtaa sananen silloin tällöin. 

Muutenkin, eihän sitä välttämättä edes olla paljoa yhtäaikaa näkösällä, jos esim. vuorotyöt molemmilla. 

Ihmettelen ihmisten tilantarvetta. 

 

Mä asuin loppukesällä ja syksyllä 8 viikkoa mun siskoni luona vesivahinkoevakossa. Ei meillä mitään suurempaa ongelmaa ollut, mutta enhän mä siellä kotonani ollut. Meillä on aika erilainen ruokailrytmi ja pyrkinkin olemaan laittamatta siellä ruokaa. Ostin joko eineksiä tai kävin ravintolassa syömässä. Eipä ole ikinä mennyt kahdeksassa viikossa rahaa niin paljoa kuin silloin. Ihan alussa en älynnyt, että mun pitää hankkia myös sellaista syötävää, joka säilyy huoneenlämmössä ja jonka voi syödä sellaisenaan. Että en sitten, kun siskoni menee jo nukkumaan, räpsäytä asunnossa valoja päälle ja mene keittiöön jääkaapille. Samoin aamuisin, jos heräsin aikaisin (kuten kesällä usein herään), odottelin omassa huoneessani siihen asti, että siskoni on herännyt. Vasta sitten nousin ylös ja menin keittämään kahvia. Kun ei ollut mulla kovin paljon muutakaan tekemistä, niin mä sitten siivosin. Ketään en tietystikään voinut kutsua käymään vaan jos halusin tavata  muita ihmisiä, niin mun piti lähteä jonnekin. 



Vaikka mulla olikin oma huone siellä, niin ei mulla ollut oikein mitään tekemistä. Ei vaikka siskoni vietti noin puolet viikosta mökillään. Kyllä mä tiesin, että olisin saanut olla kuin kotonani, mutta en mä osannut. Heti, kun pystyin edes muutaman yön olemaan kotona, tulin yöksi kotiin. Nukuinkin kotona niiiiiiin paljon paremmin.  Siskoani yhteisasuminen ei vaivannut ollenkaan niin paljon kuin mua ja sanoikin jälkeenpäin, että oli oikein mukavaa, kun kahdeksaan viikkoon hänen ei tarvinnut siivota. Varmasti tämä on luonnekysymyskin, mutta kyllä mulla välillä tuntui kuin olisin ollut vankisellissä siellä huoneessani. Kun vihdoin pääsin kokonaan kotiin ei haitannut tippaakaan, että yläkertaan oli tungettu kaikki alakerran tavarat ja ihan hillitön homma saada taas kaikki omille paikoilleen. Vielä, kun sain tänne jääkaapin, pakastimen ja tiskikoneen, elämä alkoi taas vaikuttaa mukavalta. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 55: Juuri näin. Itse pidän huolestuttavana, että ihan sotessakin nyt suunnitellaan vanhusten yhteisöasuttamista. Tällaiseen kommuuniin kun muuttaa, niin mikäli satut olemaan se, joka pysyy parhaimmassa kunnossa, käytännössä olet muiden omaishoitaja. Et pääse siitä hommasta eroon muulla tavalla kuin muuttamalla itse pois. Sote-alueillakin silloin ajatellaan helposti, että eihän siihen kommuuniin enempää apua tarvitse, kun onhan siellä se Virtanen, joka voi käyttää vaikka koko loppuelämänsä muiden hoitamiseen. 

Kuvittelisi että vuokraan voisi sisällyttää hinnan sille että esim. siivoojan kävisi muutaman kerran viikossa siivoamassa yleiset tilat. Lisäksi tällaisiin kommuuni-komplekseihin pitäisi tietysti kuulua jonkinlainen talkkari, jolta voi pyytää apua vaikka lampun vaihtamiseen ja sellaiseen. Oma WC kaikille olisi kyllä ihan ehdoton. Eikä täl

Mutta olisiko se vuokra sitten enää edullinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö. Mikä estää? Kuka vain voi muuttaa kavereineen vaikkapa omakotitaloon ja jakaa sen keittiön. Tarvi erikseen kehitellä mitään.

Näitä tehdään myös tavallisisssa kerrostaloissa, jokaisella oma makuuhuone, loput tilat yhteiskäytössä.

Jos vaikka 3 paria jakaa kolmion, niin maksajia on jo 6, tulee aika halvaksi.

Toisille tällainen sopii, valtaosalle ei, moni riitelee esimerkiksi siitä, ketä asuntoon saa tuoda ja saako tehdä lasta tai ottaa lemmmikkiä jne jne

Helpointi olisikin, jos kerrostalossa olisi jokaisella oma asuntonsa, mutta kerroksessa olisi yhteinen keittiö, suihkutilat ja kodinhoitohuone. Näin jokainen saisi sen oman rauhan, mutta kustannukset madaltuisivat jaettujen tilojen myötä. Toki ongelma on sitten se, että osa tiloista jaetaan. Mahtuuko riittävän moni kokkaamaan esim. 1700-1800 välillä tai miten kukin huolehtii tilojen siisteydestä jne. kimppa-asumisen yleisiä ongelmia.

Yhteisö- ja kommuuniasuminen voivat varmaan olla tietyissä tilanteissa ihan hyviä asumismuotoja ja monet asuvatkin niin. Siinä ei kuitenkaan ole mitään uutta, vaan kun ap puhui yhteisöasumismuotojen kehittämisestä minä ainakin oletin tarkoitettavan jotain uudenlaista yhteisöasumista eli tyyliin aikuisten soluasuntoja, joissa kanssa-asukit määrää joku ulkopuolinen taho. Varmaan jokainen, joka on asunut jossain opiskelijasolussa ymmärtää, että se on potentiaalisesti aika haastava asumismuoto. 



Nuorena ihminen on kuitenkin sopeutuvaisempi ja toisaalta jokainen olettaa, että se opiskelijasolu on väliaikainen ratkaisu ja väliaikaisia ratkaisuja on huomattavasti helpompi jaksaa kuin pysyviä. 



Käytännössä tuo vaatisi, että joku firma rakentaisi nuo asunnot ja pyrkisi sitten vuokraamaan niitä eteenpäin. En usko, että niiden rakentaminen olisi käytännössä merkittävästi halvempaa kuin yksiöiden, joten niitä ei pystyttäisi vuokraamaan ulos merkittävästi halvemmalla kuin yksiöitä. Voi olla, että markkinat olisivat aika rajalliset . 

Se olisi painajainen. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä omasta rauhasta, siisteydestä, melusta,  lemmikkieläimistä, toisen omaisuuteen kajoamisesta jne. Kerrostaloissakin osa valittaa jatkuvasti. Riidat olisivat tuollaisessa asumismuodossa arkipäivää.

Olisi yleistä jos homma toimisi. Ei vaan toimi edes vanhojen leskisisarusten kesken. Olivat toisen asunnon remontin vuoksi saman katon alla muutaman kuukauden ja täys rähinä päällä. Ennen niin rakkaat toisilleen😳