Mies ärsyyntyy kotitöistä suunnattoman paljon ja tekee kotityöt hutaisten - onko muilla tällaista?
Pitkä selostus eli älä lue, jos et jaksa lukea pitkiä tekstejä. Heti alkuun: mies on monella tavalla oikein hyvä mies, huolehtivainen isä lapselle ja uskollinen puoliso. Käydään molemmat töissä: minulla on hieman pienempi palkka, mutta pitkät työmatkat ja pidemmät työpäivät. Perheeseemme kuuluu taaperoikäinen lapsi. Ainoa iso ongelma meillä on kotityöt, muuten meillä menee hyvin.
Mielestäni meillä on siisteystasoltaan tavallinen koti, ei sotkuista mutta ei ylisiistiäkään. Käytännössä viikkoon kuuluu meillä seuraavat kotityöt: päivittäin/joka toinen päivä tiskikoneen täyttö ja tyhjennys, viikossa pestään 2-3 koneellista pyykkiä ja iltaisin järjestelen lapsen kanssa lelut paikoilleen. Imuroidaan pari kertaa viikossa, vessan pesu n. kerran viikossa, lakanat vaihdetaan ehkä 1,5-2 viikon välein. Ruokaa laitetaan itse ja käytetään myös valmisruokia ja harvakseltaan syödään ulkona (mies käy useammin lounasbuffetissa kesken työpäivän, minä en raaski). Pihatöitä on hyvin vähän (vain pieni pihakaistale ulko-oven luona), autot eivät kaipaa mitään remppaa, vuokrakotimme ei kaipaa juuri koskaan mitään korjaamista eli ns. miesten töitä ei meillä juuri ole. Kotityömäärä ei mielestäni ole mikään älytön kahdelle aikuiselle jaettavaksi.
Mies on jotenkin aivan puhki tämän kotityömäärän kanssa ja nurisee, jos pyydän häntä tekemään jotain. Oma-aloitteisesti ei tee kotitöitä juuri koskaan, ei esim. vie roskapusseja roskakatokseen, jos huomaa niiden olevan täynnä. Jos pyydän miestä tekemään jonkun kotityön, hän yleensä ärtyy asiasta suunnattomasti. Juujuu, kohta ärtyneellä äänellä on yleisin vastaus. Mies hoitaa usein kotityöt hutaisten: ripustaa pyykit kuivumaan telineelle rutussa niin, etteivät pyykit kuivu kunnolla/latoo astiat tiskikoneeseen niin, että ne eivät tule puhtaiksi jne. Usein miehelle joutuu myös sanomaan ohjeet todella tarkkaan moneen kertaan, eikä mies silti tunnu kuuntelevan/muistavan. Jos sanon voitko laittaa 60 asteen pyykit koneeseen, viedä pahviroskat ja hakea postin, niin mies on pistänyt pyykit pyörimään 40 asteeseen ja vienyt roskat, mutta unohtanut hakea postin. En jaksaisi olla selostamassa toiselle kotitöitä tai ottaa kotitöistä itse liian isoa koppia vain siksi, että toinen ärtyy kotitöistä. En minäkään kotitöitä rakasta, mutta ne nyt vain kuuluvat arkeen. Tällä hetkellä lähinnä nyppii, kun teen pitkää päivää töissä ja kotiin palatessa minua odottavat kotityöt, kun mies ei ole viitsinyt niitä tehdä.
Onko muilla tällaista? Onko tilanne jotenkin helpottanut ja mies ottanut enemmän vastuuta kotitöistä? En kaipaa vinkiksi sitä, että erotkaa. Meillä on paljon hyvää, vaikka tämä kotityöasia rassaa.
Kommentit (186)
Edelleen jää nyt epäselväksi että miksi sen miehen pitäisi tehdä ne naisen työt?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy onko muilla tällaista ja vastaajat kertovat, että oli. Menneestä aikamuodosta voi tehdä kaikki tarpeelliset päätelmät.
Niin voi, eli ukko on potkaistu lopulta pihalle ja laitettu kiertoon. Siitä se jatkaa satelliittina naiselta toiselle. Kannattaisko kuitenkin vaikka tehdä vapaaehtoisesti niitä YHTEISIÄ kotitöitä? Näyttää kuitenkin siltä, ettei lapsetkaan mene laiskuuden edelle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy onko muilla tällaista ja vastaajat kertovat, että oli. Menneestä aikamuodosta voi tehdä kaikki tarpeelliset päätelmät.
Niin voi, eli ukko on potkaistu lopulta pihalle ja laitettu kiertoon. Siitä se jatkaa satelliittina naiselta toiselle. Kannattaisko kuitenkin vaikka tehdä vapaaehtoisesti niitä YHTEISIÄ kotitöitä? Näyttää kuitenkin siltä, ettei lapsetkaan mene laiskuuden edelle...
Ja sittenkö naisen ei enää tarvitse tehdä kotitöitä?
Kuulostaa siltä, että teillä on eri siisteyskäsitykset ja miestä ärsyttää, että pitää siivota niin usein. Ei tuossa auta muu kuin kunnon keskustelu että kuinka usein miehen mielestä olisi tarpeen imuroida, siivota vessa, vaihtaa lakanat ja tuot esille oman toiveesi. Ei parisuhteessa voi mennä vain toisen toiveiden kanssa vaan koetetaan löytää joku kompromissi siltä väliltä. Lapsen tarpeista ei tietenkään voi luistaa eli ruokahuolto, ulkoilu ja puhtaiden vaatteiden saaminen nyt vaan pitää tehdä mutta miettikää yhdessä, mitkä asiat on niitä josta voisi vähän höllätä. Esimerkiksi kahdesti viikossa imurointi kuulostaa omaankin korvaan aika paljolta.
Uskon, että tilannetta helpottaa kun keskustelette toiveista puolin ja toisin ja mieskin saa oman mielipiteensä kuuluviin. Aika passiivisaggressiivislta nimittäin miehen käytös kuulostaa jolloin siihen se keskustelu voi auttaa. Ja sovitte vaikka sen että mikä kummastakin on vähiten vastenmielinen kotityö ja miten ne saataisiin jaettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että miestä ärsyttää kun nainen on kuin joku pomo joka koko ajan käskee tee sitä ja tota ja vie roskat ja tee ruokaa. Hermot menisi kun koko ajan käsketään. Vielä mies ottaa eron sinusta koska et osaa muuta kuin valittaa ja käskeä.
Pitääkö miehen saada olla vapaamatkustaja lapsiperheessä sun mielestä? Siis pitää saada olla yksi lapsista.
Asutko sinä vielä äitin kanssa? Saatko vielä rintamaitoa?
Pitää saada olla yksi lapsista ja asun äitini kanssa. En saa enää rintamaitoa, koska maidontuotanto on ehtinyt loppua 37-vuodessa. Harmittaa.
Ilmankos et ole parisuhdetta pystynyt saamaan tuohon ikään mennessä. Huvittaa puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy onko muilla tällaista ja vastaajat kertovat, että oli. Menneestä aikamuodosta voi tehdä kaikki tarpeelliset päätelmät.
Niin voi, eli ukko on potkaistu lopulta pihalle ja laitettu kiertoon. Siitä se jatkaa satelliittina naiselta toiselle. Kannattaisko kuitenkin vaikka tehdä vapaaehtoisesti niitä YHTEISIÄ kotitöitä? Näyttää kuitenkin siltä, ettei lapsetkaan mene laiskuuden edelle...
Ja sittenkö naisen ei enää tarvitse tehdä kotitöitä?
Täällä kukaan nainen ei ole vaatinut enempää kuin 50/50-työnjakoa. Yksikään ei ole vaatinut miestä tekemään enemmän kotitöitä kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy onko muilla tällaista ja vastaajat kertovat, että oli. Menneestä aikamuodosta voi tehdä kaikki tarpeelliset päätelmät.
Niin voi, eli ukko on potkaistu lopulta pihalle ja laitettu kiertoon. Siitä se jatkaa satelliittina naiselta toiselle. Kannattaisko kuitenkin vaikka tehdä vapaaehtoisesti niitä YHTEISIÄ kotitöitä? Näyttää kuitenkin siltä, ettei lapsetkaan mene laiskuuden edelle...
Ja sittenkö naisen ei enää tarvitse tehdä kotitöitä?
Pointti onkin se, että kotitöitä on vähemmän, kun yksi lahna on poissa sotkemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy onko muilla tällaista ja vastaajat kertovat, että oli. Menneestä aikamuodosta voi tehdä kaikki tarpeelliset päätelmät.
Niin voi, eli ukko on potkaistu lopulta pihalle ja laitettu kiertoon. Siitä se jatkaa satelliittina naiselta toiselle. Kannattaisko kuitenkin vaikka tehdä vapaaehtoisesti niitä YHTEISIÄ kotitöitä? Näyttää kuitenkin siltä, ettei lapsetkaan mene laiskuuden edelle...
Ja sittenkö naisen ei enää tarvitse tehdä kotitöitä?
Ihan vaan ohiksena mutta eronneena huutelen, että voi että kun ei yhtään ärsytä pitää siisteyttä yllä, kun ne kaikki mahdolliset sotkut asunnossa on vain itse aiheuttamiaan. Jos olisin eronnut jo silloin, kun lapsi oli pieni, olisin varmaan ihan tyytyväisenä siivonnut hänenkin jälkensä, kun tiesin, ettei kukaan muukaan sitä tee. Mutta parisuhteessa rasittaa, jos toinen ei tee mitään ja itse yrittää pitää siisteyttä yllä.
Mun exä kyllä siivosi ja laittoi astioita tiskikoneeseen jne. mutta mitään siisteyttä ylläpitävää hommaa ei hoksannut tehdä. jos roskapussi piti viedä, joko vein sen itse tai pyysin lasta tai miestä sen viemään. Ei puhettakaan, että kukaan olisi tajunnut sitä viedä itsenäisesti. Samaten pyykkikoneen tyhjennys tai pyykkitelineen tyhjennys oli hepreaa. Puhumattakaan vaikka keittiön tasojen pyyhkimisestä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy onko muilla tällaista ja vastaajat kertovat, että oli. Menneestä aikamuodosta voi tehdä kaikki tarpeelliset päätelmät.
Niin voi, eli ukko on potkaistu lopulta pihalle ja laitettu kiertoon. Siitä se jatkaa satelliittina naiselta toiselle. Kannattaisko kuitenkin vaikka tehdä vapaaehtoisesti niitä YHTEISIÄ kotitöitä? Näyttää kuitenkin siltä, ettei lapsetkaan mene laiskuuden edelle...
Ja sittenkö naisen ei enää tarvitse tehdä kotitöitä?
Omansa. Loinen tekee omansa omassa kodissaan eikä ole loisimassa toisen ajalla ja voimilla ja aiheuttamassa jatkuvia pettymyksiä. Surkeita puolisoita jotkut.
Aikuiset naiset miten voitte viehättyä näistä mieslapsista ihan naimisiin ja lapsen tekoon asti? Kuinka vaikeaa on sen miehen kanssa keskustella, että miksi tekee kotityöt miten sattuu eikä omaehtoisesti lainkaan? Miksi naiset hyväksytte jotain typerää murinaa ja kiukuttelua, miksi ette tartu asiaan ja puhu kerralla asioita selväksi, vaan jäätte jankuttamaan, ojentamaan ja uhriutumaan? Miksi menitte naimisiin, ei tämä varmaan mikään avioliiton jälkeen ilmennyt ongelma ollut. Naurettavaa.
Jos ei mies siivoa, mies maksaa siivoojan. Te kaksi aikuista sovitte, mikä on kummallekkin kodin tavoite, mitä odotuksia, miltä siellä näyttää ja kuka hoitaa mitäkin. Helppoa, eikä tarvitse jankuttaa ja nalkuttaa kenenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy onko muilla tällaista ja vastaajat kertovat, että oli. Menneestä aikamuodosta voi tehdä kaikki tarpeelliset päätelmät.
Niin voi, eli ukko on potkaistu lopulta pihalle ja laitettu kiertoon. Siitä se jatkaa satelliittina naiselta toiselle. Kannattaisko kuitenkin vaikka tehdä vapaaehtoisesti niitä YHTEISIÄ kotitöitä? Näyttää kuitenkin siltä, ettei lapsetkaan mene laiskuuden edelle...
Ja sittenkö naisen ei enää tarvitse tehdä kotitöitä?
Pitää toki, mutta helpottaa kovasti, kun isoin vauva on poissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä kotitöistä pitää miestä oikein kiitellä? Eikö se koti ole hänenkin koti ja luulisi siksi kotityöt tulevan luonnostaan? Miksi miestä ei kiinnosta oman kodin ylläpito? Mitä muuta se mies tekisi mieluimmin?
Molempia pitää kiittää. Molemmat huomioi toisiaan, ihan perus parisuhteen asioita. Itsestäänselvyytenä pitäminen on tie eroon.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen jää nyt epäselväksi että miksi sen miehen pitäisi tehdä ne naisen työt?
Mitkä "naisen työt"?
Mites sinkkumiehet omissa kodeissaan, ilman naisia? Kuka siellä ne "naisten työt" tekee? Siis ne, joilla ei ole varaa palkata ulkopuolista työvoimaa ruuanlaittoon, pyykkäykseen tai siivoamiseen jne.
Kotityöt kuuluvat kaikille perheenjäsenille, kunhan ikä ja kunto on kohdillaan. Enää ei katsos eletä luolataloutta, missä miehet saalistivat ravinnon ja naiset hoitivat kodin ja lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy onko muilla tällaista ja vastaajat kertovat, että oli. Menneestä aikamuodosta voi tehdä kaikki tarpeelliset päätelmät.
Niin voi, eli ukko on potkaistu lopulta pihalle ja laitettu kiertoon. Siitä se jatkaa satelliittina naiselta toiselle. Kannattaisko kuitenkin vaikka tehdä vapaaehtoisesti niitä YHTEISIÄ kotitöitä? Näyttää kuitenkin siltä, ettei lapsetkaan mene laiskuuden edelle...
Ja sittenkö naisen ei enää tarvitse tehdä kotitöitä?
Ihan vaan ohiksena mutta eronneena huutelen, että voi että kun ei yhtään ärsytä pitää siisteyttä yllä, kun ne kaikki mahdolliset sotkut asunnossa on vain itse aiheuttamiaan.
Eli ongelma on koko ajan ollut siellä naisen korvien välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen jää nyt epäselväksi että miksi sen miehen pitäisi tehdä ne naisen työt?
Mitkä "naisen työt"?
Tiskaaminen, imurointi, kokkaaminen, pyykkääminen. Naisten työt.
Ei ole.
Mutta toisaalta meillä ei lajitella mitä kumpikin tekee kovinkaan tarkasti. Kumpikin osallistuu siivoukseen, ruoanlaittoon ja pihan hoitoon sekä muihinkin askareisiin (myös lumityöt, remppaamiset, autoharrastus yms.). Joskus toinen tekee enmmän ja joskus toinen, mutta ei oteta asiasta stressiä. Yleensä jos toinen aloittaa touhuamisen, niin toinen osallistuu myös. Ja jos nyt joku juttu tulee tehtyä vähän hutiloiden, niin seuraavalla kerralla sitten ehkä paremmin. Itse en ainakaan jaksa huomauttaa, jos joku juttu on tehty vähän sinnepäin esim. imurointi tehty vähän hutiloiden.
Motto on kuitenkin se, että siistimpää miellä oli sen siivouksen jälkeen kuin ennen sitä. Ehkä tämä johtuu myös siitä, että äitini oli neuroottinen himosiivooja/vahtija/käskyttäjä ja itse päätin, että ei tuollaista.
Alkuaikoina tätä vähän haettiin kuinka toimitaan, mutta jos tein kotitöitä, niin pyysin mietäni, että kun teen tämän, niin voitko sillä aikaa tehdä tuon. Sama toimi sitten toisinpäin myös. Aina ei huvittanut, mutta ei sitä voinut vaan olla jos toinen duunasi jotain. Sen enempää ei taidettu asiasta keskustella ja kumpikin sai sitten hoitaa hommansa ilman toisen vahtimista.
Minun mies on samanlainen. Pyykit ripustetaan rutussa kuivumaan ja tiskikone täytetään niin, että astiat ovat sikin sokin, jäävät likaisiksi eikä tiskejä mahdu niin paljon koneeseen. Kaikki muutkin hommat tekee hutaisten, paitsi pihan kolaaminen ja nurmikon leikkuu on sellaista taidetta, että en suostu sitä itse tekemään kun aina tulee sanomista. Aikani valitin, sitten lakkasin vain välittamasta kun ei se auttanut mitään. Joten vaihtoehtosi ovat sietää ja korjailla miehen jälkiä tai erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy onko muilla tällaista ja vastaajat kertovat, että oli. Menneestä aikamuodosta voi tehdä kaikki tarpeelliset päätelmät.
Niin voi, eli ukko on potkaistu lopulta pihalle ja laitettu kiertoon. Siitä se jatkaa satelliittina naiselta toiselle. Kannattaisko kuitenkin vaikka tehdä vapaaehtoisesti niitä YHTEISIÄ kotitöitä? Näyttää kuitenkin siltä, ettei lapsetkaan mene laiskuuden edelle...
Ja sittenkö naisen ei enää tarvitse tehdä kotitöitä?
Ei sellaista kukaan ole väittänyt. Ei tarvitse tehdä miehen edestä niitä hänelle kuuluvia töitä ja katsoa laiskaa surkimusta. Parasta on ajatus, että mies kuitenkin joutuu omat paskansa siivoamaan, samalla kun etsii uutta palvelijaa. Ja kukaanhan ei halua useaan kertaan pihalle potkittua kusipäätä enää.
Ruokot vie rahat, ei ole varaa maksella siivoojille ;D Lopputulema: Mies siivoaa, tiskaa ja kokkaa ;D
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sitten harvinainen mies. Äitinsä oli kotirouva joka teki kaiken, silti mieheni omilleen muutettuaan opetteli ruuanlaiton, leipomisen ja siivoamisen.
Kolmekymppisinä menimme yhteen ja heti sanoin että minusta ei kotihengetärtä saa. Edelleen hän tekee jopa enemmän kuin minä, pedantti luonne kun on. Lapsettomina ei kyllä kotitöitäkään rasitteeksi asti ole.
Ap, sinulla on vakavan keskustelun paikka. Miehesi käytös on epäkunnioittavaa. Toista lasta ei kannata tehdä tuon lusmun kanssa.
Mun mies on kans tämmöinen harvinaistapaus. Hänellä kans äiti on se kodinhengetär eikä isänsä paljon talon sisäpuolisiin töihin osallistu (vaikka anoppi kyllä käy töissä ja taitaa olla nykyään se pääasiallinen elättäjä heillä). Joten kun hyvin nuorena alettiin seurustella eikä mies kauaa ehtinyt omillaan asua ennen kuin muutettiin yhteen, niin eihän se kovinkaan taitava kotitöissä ollut. Ja silloin nuorina kyllä esiintyi just tuommoista ihme kiukuttelua että miksi meidän nyt pitää siivota kun haluaisin pelata pleikkaa. Mutta jotenkin kummassa siitä on kasvanut kunnon mies joka tekee osansa valittamatta. Minä en suostunut tekemään kaikkea ja toisaalta minulla ei ole itselläkään ollut mitään kauhean tiukkoja standardeja sen suhteen miten asiat tulee tehdä, joten joskus meillä oli kyllä aika sotkuista. Eikä mun mies kyllä kykene lojumaan mitään tekemättä ja katsomaan kun toiset raataa, avuliaisuus on osa perusluonnetta ihan kaikissa asioissa hänellä.