Mies ärsyyntyy kotitöistä suunnattoman paljon ja tekee kotityöt hutaisten - onko muilla tällaista?
Pitkä selostus eli älä lue, jos et jaksa lukea pitkiä tekstejä. Heti alkuun: mies on monella tavalla oikein hyvä mies, huolehtivainen isä lapselle ja uskollinen puoliso. Käydään molemmat töissä: minulla on hieman pienempi palkka, mutta pitkät työmatkat ja pidemmät työpäivät. Perheeseemme kuuluu taaperoikäinen lapsi. Ainoa iso ongelma meillä on kotityöt, muuten meillä menee hyvin.
Mielestäni meillä on siisteystasoltaan tavallinen koti, ei sotkuista mutta ei ylisiistiäkään. Käytännössä viikkoon kuuluu meillä seuraavat kotityöt: päivittäin/joka toinen päivä tiskikoneen täyttö ja tyhjennys, viikossa pestään 2-3 koneellista pyykkiä ja iltaisin järjestelen lapsen kanssa lelut paikoilleen. Imuroidaan pari kertaa viikossa, vessan pesu n. kerran viikossa, lakanat vaihdetaan ehkä 1,5-2 viikon välein. Ruokaa laitetaan itse ja käytetään myös valmisruokia ja harvakseltaan syödään ulkona (mies käy useammin lounasbuffetissa kesken työpäivän, minä en raaski). Pihatöitä on hyvin vähän (vain pieni pihakaistale ulko-oven luona), autot eivät kaipaa mitään remppaa, vuokrakotimme ei kaipaa juuri koskaan mitään korjaamista eli ns. miesten töitä ei meillä juuri ole. Kotityömäärä ei mielestäni ole mikään älytön kahdelle aikuiselle jaettavaksi.
Mies on jotenkin aivan puhki tämän kotityömäärän kanssa ja nurisee, jos pyydän häntä tekemään jotain. Oma-aloitteisesti ei tee kotitöitä juuri koskaan, ei esim. vie roskapusseja roskakatokseen, jos huomaa niiden olevan täynnä. Jos pyydän miestä tekemään jonkun kotityön, hän yleensä ärtyy asiasta suunnattomasti. Juujuu, kohta ärtyneellä äänellä on yleisin vastaus. Mies hoitaa usein kotityöt hutaisten: ripustaa pyykit kuivumaan telineelle rutussa niin, etteivät pyykit kuivu kunnolla/latoo astiat tiskikoneeseen niin, että ne eivät tule puhtaiksi jne. Usein miehelle joutuu myös sanomaan ohjeet todella tarkkaan moneen kertaan, eikä mies silti tunnu kuuntelevan/muistavan. Jos sanon voitko laittaa 60 asteen pyykit koneeseen, viedä pahviroskat ja hakea postin, niin mies on pistänyt pyykit pyörimään 40 asteeseen ja vienyt roskat, mutta unohtanut hakea postin. En jaksaisi olla selostamassa toiselle kotitöitä tai ottaa kotitöistä itse liian isoa koppia vain siksi, että toinen ärtyy kotitöistä. En minäkään kotitöitä rakasta, mutta ne nyt vain kuuluvat arkeen. Tällä hetkellä lähinnä nyppii, kun teen pitkää päivää töissä ja kotiin palatessa minua odottavat kotityöt, kun mies ei ole viitsinyt niitä tehdä.
Onko muilla tällaista? Onko tilanne jotenkin helpottanut ja mies ottanut enemmän vastuuta kotitöistä? En kaipaa vinkiksi sitä, että erotkaa. Meillä on paljon hyvää, vaikka tämä kotityöasia rassaa.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa, kuinka näissä aloituksissa aina alkuun muistutetaan kuinka hyvä mies on kaikin tavoin tätä yhtä asiaa lukuunottamatta ja sen jälkeen kerrotaan itsekkäästä, omaa kumppaniaan aliarvostavasta kiukkukakarasta. Aloituskessakin mainittiin, että mies on huolehtiva vanhempi lapselleen (mitä nyt ei ilmeisesti saa lasta ruokittua itsenäisesti) ja uskollinen puoliso (joka on perusoletus monogamisessa parisuhteessa).
Aina kun näitä lukee, tulee mieleen, että koska se mainittu hyvä mies astuu mukaan kuvioon?
Näytäpä minulle täydellinen mies, jossa ei ole mitään vikaa. Tiedän oikeassa elämässä vain yhden miehen, joka tekee kotitöitä ahkerasti ja enemmän kuin vaimo. Jos parisuhteessa meinaa olla, niin jostakin joutuu tinkimään.
Sano miehellesi suoraan, että hän ei ole ahkera kotitöissä.
Pistää kiukuttamaan, kun tajuan itse, kuinka paljon joudun tekemään kotitöitä.
Teen itse enemmän hommia jo yksin, kuin tuossa kirjoituksessa kuvailit. Teillä on tosiaan helppohoitoinen koti.
Vierailija kirjoitti:
Minua jaksaa aina hämmentää, kun näihin keskusteluihin joku tulee jankuttamaan, että naiset vaativat liian siistiä kotia. Ei se ole liian siistiä, jos pyykkiä pestään pari koneellista viikossa, roskat imuroidaan nopeasti ja vessakin pestään välillä. Eri juttu ne, jotka vaativat hinkkaamaan joka viikko lattialistat tai kylppärin kaakelit jollain hammasharjalla. Suurin osa naisista toivoo kotiinsa perustasoa siisteyden osalta, eikä se ole liikaa vaadittu.
Tämä juuri. Aloituksessa puhuttiin ihan normaalista siisteystasosta ja vieläpä kun perheessä on lattioilla möyrivä, silmän välttäessä kaiken suuhunsa tunkeva taapero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa, kuinka näissä aloituksissa aina alkuun muistutetaan kuinka hyvä mies on kaikin tavoin tätä yhtä asiaa lukuunottamatta ja sen jälkeen kerrotaan itsekkäästä, omaa kumppaniaan aliarvostavasta kiukkukakarasta. Aloituskessakin mainittiin, että mies on huolehtiva vanhempi lapselleen (mitä nyt ei ilmeisesti saa lasta ruokittua itsenäisesti) ja uskollinen puoliso (joka on perusoletus monogamisessa parisuhteessa).
Aina kun näitä lukee, tulee mieleen, että koska se mainittu hyvä mies astuu mukaan kuvioon?
Näytäpä minulle täydellinen mies, jossa ei ole mitään vikaa. Tiedän oikeassa elämässä vain yhden miehen, joka tekee kotitöitä ahkerasti ja enemmän kuin vaimo. Jos parisuhteessa meinaa olla, niin jostakin joutuu tinkimään.
Ei tässä kukaan täydellistä miestä perääänkuuluta, vaan ihan normaaleilla arkitaidoilla varustettua aikuista miestä.
Oli. Otin eron. En siedä noin epäkunnioittavaa käytöstä keneltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen provonpökäleen nyhversit joutessasi sunnuntai-iltana
Tämä tuskin on provo vaan varmaan aika normaali tilanne. Meillä lähes identtinen tilanne myös. Mies ei oikeastaan tee mitään, ja esittää marttyyriä , jos jotakin pyydetään tekemään. Joskus kysyinkin, eikä hänellä ole yhtään huono omatunto, kun kaikki jää minun hommikseni ja hän vain makaa sohvalla, mutta ei kuulema tunnu missään. Miehen kotitöiksi kuulema riittää, kun ruokkii lintuja näin talvella :D
Ollaan jo vanhempipariskunta ja naapureissa samaa ikäluokkaa olevat miehet ei todellakaan tee kotitöitä kukaan, vaimot tekee ruuat ja siivoaa.
Toivon todella, että nuoremmat miehet on erilaisia ja tekevät kotona osanasa.
Olen monesti miettinyt millaista olisi elämä, jos ihan oikeasti aina saisi istua valmiiseen ruokapöytään, koskaan ei tarvitsisis miettiä, mitä tänään teksi ruuaksi ja aina olisi puhdas koti odottamassa, vaikka koskaan ei siivoaisi. Vaatteet odottaisi puhtaina, vaikka koskaan ei pesisi pyykkiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa, kuinka näissä aloituksissa aina alkuun muistutetaan kuinka hyvä mies on kaikin tavoin tätä yhtä asiaa lukuunottamatta ja sen jälkeen kerrotaan itsekkäästä, omaa kumppaniaan aliarvostavasta kiukkukakarasta. Aloituskessakin mainittiin, että mies on huolehtiva vanhempi lapselleen (mitä nyt ei ilmeisesti saa lasta ruokittua itsenäisesti) ja uskollinen puoliso (joka on perusoletus monogamisessa parisuhteessa).
Aina kun näitä lukee, tulee mieleen, että koska se mainittu hyvä mies astuu mukaan kuvioon?
Näytäpä minulle täydellinen mies, jossa ei ole mitään vikaa. Tiedän oikeassa elämässä vain yhden miehen, joka tekee kotitöitä ahkerasti ja enemmän kuin vaimo. Jos parisuhteessa meinaa olla, niin jostakin joutuu tinkimään.
Niin ja ennen "hyvänmiehen" tittelin sai, jos mies ei juonut ja lyönyt. Kyllähän miehiltä on aina vaadittu vähemmän . Mies on ihan hyvä, kun ei lyö ja juo ja käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen provonpökäleen nyhversit joutessasi sunnuntai-iltana
Tämä tuskin on provo vaan varmaan aika normaali tilanne. Meillä lähes identtinen tilanne myös. Mies ei oikeastaan tee mitään, ja esittää marttyyriä , jos jotakin pyydetään tekemään. Joskus kysyinkin, eikä hänellä ole yhtään huono omatunto, kun kaikki jää minun hommikseni ja hän vain makaa sohvalla, mutta ei kuulema tunnu missään. Miehen kotitöiksi kuulema riittää, kun ruokkii lintuja näin talvella :D
Ollaan jo vanhempipariskunta ja naapureissa samaa ikäluokkaa olevat miehet ei todellakaan tee kotitöitä kukaan, vaimot tekee ruuat ja siivoaa.
Toivon todella, että nuoremmat miehet on erilaisia ja tekevät kotona osanasa.
Olen monesti miettinyt millaista olisi elämä, jos ihan oikeasti aina saisi istua valmiiseen ruokapöytään, koskaan ei tarvitsisi
Ei ole. Ne nuoret miehet on teidän sukupolven kasvattamia. Ovat ottaneet mallia laiskoista iseistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa, kuinka näissä aloituksissa aina alkuun muistutetaan kuinka hyvä mies on kaikin tavoin tätä yhtä asiaa lukuunottamatta ja sen jälkeen kerrotaan itsekkäästä, omaa kumppaniaan aliarvostavasta kiukkukakarasta. Aloituskessakin mainittiin, että mies on huolehtiva vanhempi lapselleen (mitä nyt ei ilmeisesti saa lasta ruokittua itsenäisesti) ja uskollinen puoliso (joka on perusoletus monogamisessa parisuhteessa).
Aina kun näitä lukee, tulee mieleen, että koska se mainittu hyvä mies astuu mukaan kuvioon?
Näytäpä minulle täydellinen mies, jossa ei ole mitään vikaa. Tiedän oikeassa elämässä vain yhden miehen, joka tekee kotitöitä ahkerasti ja enemmän kuin vaimo. Jos parisuhteessa meinaa olla, niin jostakin joutuu tinkimään.
Ei tässä kukaan täydellistä miestä perääänkuuluta, vaa
Niitä normaaleilla arkitaidoilla varustettuja miehiä on oikeasti niin vähän, ettei niitä riitä, kuin muutamille. Tämä on totuus. Suurin osa joutuu tyyttymään niihin, jotka ei ymmärrä siivota ja ruuanlaitto on sitä, että laitetaan roiskeläppä mikroon.
Vessaa ei pestäisi koskaan.
Miksi miehen pitäisi tehdä naisen työt?
Jos tuntuu siltä, että olet jo kokeillut kaikkia normaaleja kommunikaation muotoja, rauhallista keskustelua, oman näkökulman esittelyä, neuvottelua, ehdotan, että lakkaat tekemästä niitä asioita, joista vain mies hyötyy.
Vähintään lopetat hänen pyykkiensä pesemisen. Et osta ruokaa, juomaa tai muuta tuotetta vain miehelle. Ostat ja laitat ruokaa vain sinun ja lapsen mieltymykset huomioiden. Et järjestele miehen tavaroita, siivoa hänen sotkujaan, vaihda pyyhettä, osta uutta hammasharjaa jne.
Mies valitsee toimia näin. Mies priorisoi omaa mukavuuttaan enemmän kuin perheensä hyvinvointia. Hänen vapaa-aikansa on arvokkaampaa kuin sinun. Hän tekee asioita huonosti, ettet enää pyytäisi häntä tekemään niitä ns. weponized incompetence.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa, kuinka näissä aloituksissa aina alkuun muistutetaan kuinka hyvä mies on kaikin tavoin tätä yhtä asiaa lukuunottamatta ja sen jälkeen kerrotaan itsekkäästä, omaa kumppaniaan aliarvostavasta kiukkukakarasta. Aloituskessakin mainittiin, että mies on huolehtiva vanhempi lapselleen (mitä nyt ei ilmeisesti saa lasta ruokittua itsenäisesti) ja uskollinen puoliso (joka on perusoletus monogamisessa parisuhteessa).
Aina kun näitä lukee, tulee mieleen, että koska se mainittu hyvä mies astuu mukaan kuvioon?
Näytäpä minulle täydellinen mies, jossa ei ole mitään vikaa. Tiedän oikeassa elämässä vain yhden miehen, joka tekee kotitöitä ahkerasti ja enemmän kuin vaimo. Jos parisuhteessa meinaa olla, niin jostakin joutuu tinkimään.
En tiedä millaisia porsaita ympärilläsi on, mutta omassa tuttavapiirissä kyllä lähes kaikki miehet osaavat laittaa ruokaa, viedä roskat ja imuroida asunnon. Niin sinkut kuin parisuhteessakin olevat. Toki ollaan jo 40v joten toki tähän ikään mennessä on oppinutkin normaalit arjen perustaidot.
Mä varmaan tossa tilanteessa tekisin kaikki kotityöt jos ne noin vähäisiä on. Katsoisin uteliaisuuttani, paranisiko suhde tuolla. Jos lähtis menemään siihen suuntaan, että kaikki vähäinenkin jäisi tekemättä, esim. jättäisi tavaransa lojumaan, siis sotkisi lisää, niin sanoisin suoraan, etten jaksa hoitaa myös aikuislasta.
Tuossa voi olla syynä myös luonteenpiirre, ettei kestä yhtään mitään palautetta.
Lakkaa muistuttamasta. Jos normaali aikuinen ihminen ei itse huomaa, että tiskit ei peseydy sillä tavalla kuin hän ne koneeseen lataa tai roskiskaappi ei mene enää kiinni, kun sanko on niin täynnä tai postilaatikko samoin, niin sitten on vika kyllä miehen hahmotustaidoissa. Ja muisututtamisesta ei ole edes mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa, kuinka näissä aloituksissa aina alkuun muistutetaan kuinka hyvä mies on kaikin tavoin tätä yhtä asiaa lukuunottamatta ja sen jälkeen kerrotaan itsekkäästä, omaa kumppaniaan aliarvostavasta kiukkukakarasta. Aloituskessakin mainittiin, että mies on huolehtiva vanhempi lapselleen (mitä nyt ei ilmeisesti saa lasta ruokittua itsenäisesti) ja uskollinen puoliso (joka on perusoletus monogamisessa parisuhteessa).
Aina kun näitä lukee, tulee mieleen, että koska se mainittu hyvä mies astuu mukaan kuvioon?
Näytäpä minulle täydellinen mies, jossa ei ole mitään vikaa. Tiedän oikeassa elämässä vain yhden miehen, joka tekee kotitöitä ahkerasti ja enemmän kuin vaimo. Jos parisuhteessa meinaa olla, niin jostakin joutuu tinkimään.
Ei tässä
No ei todellakaan ole mikään totuus. Ei ainakaan alle 45-vuotiaissa miehissä. Itse en tunne yhtäkään miestä jonka arkitaidot ovat roiskeläpän mikroon laittaminen. Tosin, en kyllä tunne yhtäkään naista, joka ottaisi itselleen passattavaa, uusavutonta mieslasta.
mun mielestä teidän kannataa jakaa kaikki kotityöt kahtia silleen että toinen huolehtii hänelle määrätyistä töistä , ja toinen vain hänelle määrätyistä.
Esim. jos sulle on helpompi huolehtia tiskikoneen käyttö, pyykkäys, ruuanlaitto, kauppa,ja miehelle imurointi, roskien vienti, postinhaku, ja ...? niin molemmat huolehtii itsenäisesti sen oman alueen hoitamisesta. Mut sun pitää myös suostua että se toinen hoitaa sen sillon kun jaksaa, vähän huonommin ja myöhemmin kun sä tahdot.
Mielestäni sun siivoustahti on aivan liian nopea. Ei kukaan imuroi kahdesti viikossa. Eikä 3 h perhe tiskaa joka päivä, taidat itse kuluttaa liikaa astioita. Yritä rauhoittua . TOisaalta jos sulla on ocd pakkomielle ylihygieenisyyteen, sillon se on sun harratsus ja saat itse hoitaa sen, eikä toisen pidä. Sun täytyy höllentää paljon tahtia.
Minulla on sitten harvinainen mies. Äitinsä oli kotirouva joka teki kaiken, silti mieheni omilleen muutettuaan opetteli ruuanlaiton, leipomisen ja siivoamisen.
Kolmekymppisinä menimme yhteen ja heti sanoin että minusta ei kotihengetärtä saa. Edelleen hän tekee jopa enemmän kuin minä, pedantti luonne kun on. Lapsettomina ei kyllä kotitöitäkään rasitteeksi asti ole.
Ap, sinulla on vakavan keskustelun paikka. Miehesi käytös on epäkunnioittavaa. Toista lasta ei kannata tehdä tuon lusmun kanssa.
Kun minä otan meillä puheeksi roskat, tiskit, pyykit yms, mies puolustelee siivottomuutta sillä, että "näkisitpä minkälaista meillä on työpaikalla". En siis ole mikään siivousnatsi eli meillä ei tarvitse kulkea valkoisen hanskan kanssa, että onko pölyä vai ei, vaan pidän perussiisteydestä.
Tiskikone: Kun syömisen jälkeen laitan astioita koneeseen, täytän heti siten, että täyttösuunta on takaa-eteen ja asettelu on tiivis, että koneeseen mahtuu mahdollisimman paljon. (Meillä on siis hyvä, vanha kone, joka todellakin pesee myös tiiviillä asettelulla.) Mies täyttää hujan hajan - lautasia on poikittain, laseja on siellä täällä harvaan. Minä sitten asettelen niitä astioita tiiviimmin, että koneeseen mahtuisi enemmän.
Pyykit: Kun pyykkikori on täynnä, pistän koneen pyörimään. Mies jättää omat pyykättävät päällimmäiseksi ja se pyykkivuori saa osua vaikka kattoon, niin se ei aiheuta miehessä herätettä pyykätä. Minä ripustan vaatteet narulle suoristettuna, koska myttyyn jätetyt kuivuu hitaammin ja niihin saattaa jäädä ummehtunut haju. Mies ripustaa mytyssä ja valittaa, että ei ole kuivia kalsareita. No daa. Lakanat ja pyyhkeet pyrin vaihtamaan 2 vk välein. Miehelle ne samat menisi vaikka vuoden.
Roskat: Minä lajittelen. Meillä on selvä järjestys muovi-pahvi-bio-metalli/lasi-sekajäte. Kun astiat ovat täynnä tai esim. biojäte alkaa haista ennen täyttymistä, ne tyhjennetään. Mies lajittelee miten sattuu, muovia on sekajätteessä, pahvia muovin joukossa. Kun astiat ovat täynnä tai biojäte alkaa haista, mies ei tee mitään. Annetaan haista ja annetaan täyttyä.
Muut asiat: Minä huolehdin asioiden hoidosta, esim. viimeksi hoidin osakekirjan viemisen Maanmittauslaitokselle. Minä vien auton huoltoon ja varaan sille huoltoajan yms. Jos jonnekin reissuun ollaan lähdössä, käytännössä nopeammin ollaan liikenteessä, kun minä pakkaan tavarat meille valmiiksi. Jos jätän miehelle omien vaatteiden pakkaamisen, miettimisessä menee tunti, välilä käydään istumassa paskalla (siinäkin kestää puoli tuntia) ja sitten taas mietitään viiteen kertaan, että onko kaikki mukana. No voi jumalauta.
Tässä vain muutama esimerkki. Ihan kuin lapsen kanssa olisi. Meillä ei ole lapsia ja asutaan kerrostalossa. Mitään auton huoltoa tai pihahommia ei siis ole, koska auton huoltaa autokorjaamo ja pihahommat hoitaa kiinteistöhuolto. Mies toki asentaa esim. uuden telkkarin tai pitää huolen tietoliikenneyhteyksistä, mutta mikään näistä hommista ei vie niin paljoa aikaa, että sillä kuittaantuisi tuo jatkuva pyykki-tiski-roska-muut asiat-järjestely. Miehen lapsuuden kodissa oli perinteinen työjako: anoppi hoiti kotityöt, mies miesten työt (kerrostalossa). Sieltähän se malli tulee.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sitten harvinainen mies. Äitinsä oli kotirouva joka teki kaiken, silti mieheni omilleen muutettuaan opetteli ruuanlaiton, leipomisen ja siivoamisen.
Kolmekymppisinä menimme yhteen ja heti sanoin että minusta ei kotihengetärtä saa. Edelleen hän tekee jopa enemmän kuin minä, pedantti luonne kun on. Lapsettomina ei kyllä kotitöitäkään rasitteeksi asti ole.
Ap, sinulla on vakavan keskustelun paikka. Miehesi käytös on epäkunnioittavaa. Toista lasta ei kannata tehdä tuon lusmun kanssa.
Oma mieheni on ihan samanlainen. Äitinsä on kotirouva, joka todellakin yksin piti huolen koko huushollin pyörityksestä, mutta kyllä miehestä silti kasvoi ihan itsenäinen, kaikin tavoin taloudestaan huolehtiva aikuinen. Paljon tarkempi a oma-aloitteisempi mies oikeastaan kotitöistä on kuin minä, alkoholistiperheen kasvatti joka ala-asteikäisestä asti olen huoletinut pyykit, siivoukset ja ruoanlaitot kotona.
Ei tuossa muu auta kuin istua alas ja keskustella kunnolla. Ei sekään ole ratkaisu, että kotityöt kaatuvat sinulle. Miksi muuten mies tekisi vähemmän kotitöitä, jos sinulla jo valmiiksi menee töissä ja työmatkoissa pidempään? Eihän tuo reilua ole, että joudut ottamaan enemmän koppia kotitöistä.