Lue keskustelun säännöt.
IS: Down-lapsen äidin mielestä downin vuoksi aborttia harkitseville pitäisi tarjota "esitteitä down-lapsista"
23.11.2023 |
https://www.is.fi/perhe/art-2000009997798.html
Tällä hetkellä enemmistö, eli melkein 70% down-raskauksista keskeytetään syndrooman selvittyä tutkimuksissa.
Kommentit (355)
Kyllähän tuo esikoisen kehitysvammaisuus on varmasti lähinnä pieni lisämauste taaperoarkeen nyt, kun kotona muutenkin on pikkulapsivilskettä. Ei kai siinä mitään, kivaa kun pikkusiskoilla on ikätasoistaan seuraa. Ja ihan lemmikkieläimen älykkyystaso niillä neurotyypillisilläkin 3-vuotiailla on: kiukuttelevat, riehuvat, ovat aurinkoisia kikattelijoita ja kusevat housuihin sekä heittäytyvät välillä vauvoiksi. Kovin henkevää keskustelua on turha odottaa, vaan juttelu on heidänkin kanssa yksinkertaista toistoa, lallattelua ja höpöttämistä. Ja, vaikka poissa tolaltaan oleva pikkulapsi onkin vahva ja impulssikontrollin puutteen takia joskus väkivaltainen, niin ei 15-kiloinen pieni raivotar aikuiselle pärjää.
Luultavasti näilläkin vanhemmilla on toisenlainen ääni kellossa jo muutaman vuoden päästä, kun huomaavat että kehitysvammainen ei ihan aikuisten oikeasti kasva koskaan aikuiseksi, tai edes nuoreksi. Se on ikuista pikkulapsiarkea, jossa lapsen fysiikka on ainoa joka kehittyy. Aurinkoisuus, uniikkius ja maailman ihmettely yhdessä ei enää niin täydellisesti kompensoikaan niitä huonoja hetkiä, jolloin 15-kiloisen itkupotkuraivoajan sijasta kodissa itkee ja potkiikin 60-kiloinen (tai mahdollisesti paljon paljon painavampi) ahdistunut nainen.
Toisin sanoin, en todellakaan vakuuttunut näiden kahden pätevyydestä down-kokemusasiantuntijoina. Voin harkita down-lapsen pitämistä jos kymmenen yli 30-vuotiaan kehitysvammaisen vanhempaa tulee kertomaan 50 eri syytä olla abortoimatta downia. Sitä pienemmällä kokemuksella ei voi oikein validia mielipidettä muodostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edestavallisia abortteja ei mitenkään vastusteta meillä Suomessa. Puhumattakaan vammaisuuden takia tehdyistä. Siitä vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, olisipa kiva pyyhkiä kolmekymppisen lapsen perse kun se ei itse osaa (tosielämän esimerkki). Nämä vammaisten elämää kaunistelevat ovat jollain tavalla vajaita itsekin.
Jonain päivänä sinullekin hyvin todennäköisesti annetaan apua vessa-asioinnissa ja lopulta vaipoissa.
Alapeukuttajat voi tutustua vanhustenhoitoon. Vaipat yleisessä käytössä. Jokainen meistä voi olla joskus täysin autettava, silloin takapuolen pyyhkiminen on pikkujuttu kokonaisuudessa.
Mitä vikaa vaipoissa on? Onko parempi vaihtoehto nukkua kakoissaan märässä sängyssä. Nykyiset vaipat ovat varsin helppoja pitää.
Tuossa vaiheessa elämää on jo niin sairas, että ei pystyisi pytyllä kivuliaana istumaan koko päivää. Se olisi kidutusta.
Vierailija kirjoitti:
Meille syntyi yllätys-Down väärin tehtyjen seulontojen jälkeen. Yritin aikani tottua lapseen ja tilanteeseen mutta päädyimme luopumaan lapsesta. En ole katunut ratkaisua sekuntiakaan.
Meidän Down oli yksi noista 51:stä vuonna 2019 syntyneistä.
Minun lapseni vammaisuus (huomattavasti vaikeampi kehitysvammaisuus kuin down) havaittiin vasta pikkuhiljaa syntymän jälkeen. Muistan kun istuin yöllä parvekkeella miettien, että jos lapsi on kehitysvammainen, vien hänet Rinnekotiin ja jätän sinne. En pystynyt kuvittelemaan elämääni vammaisen lapsen vanhempana. No, tutkimukset jatkuivat ja diagnoosina oli varmaan vuosia vaan kehityksen viivästymä. Pikkuhiljaa asiaan sopeutui ja huomasin, että enhän minä lapsestani pysty luopumaan. Mutta ymmärrän hyvin muutkin ratkaisut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä että järki ei sano että joku vuoden ikäisen down-vauvan vanhempi on "hieman" kokematon ollakseen mikään down-perheiden äänitorvi. Tutulla on lievästi kehitysvammainen ja kokemuksesta tiedän että lasten elämät lähtevät eri poluille vasta about eskari-iässä. Siihen asti leikit sujuu ja elämä on taviselämää.
Sillä vuoden ikäisenkin down-lapsen vanhemmalla on kuitenkin vuosi kokemusta takana.
"Kaikki downit pitäisi abortoida"-huutelijoilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta downeista, silti he esiintyvät kuin jotain tietäisivät, vaikka eivät tiedä.
Minulla on, 39v kokemus, siskona. Riittääkö se? Kannatan abortoimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä että järki ei sano että joku vuoden ikäisen down-vauvan vanhempi on "hieman" kokematon ollakseen mikään down-perheiden äänitorvi. Tutulla on lievästi kehitysvammainen ja kokemuksesta tiedän että lasten elämät lähtevät eri poluille vasta about eskari-iässä. Siihen asti leikit sujuu ja elämä on taviselämää.
Sillä vuoden ikäisenkin down-lapsen vanhemmalla on kuitenkin vuosi kokemusta takana.
"Kaikki downit pitäisi abortoida"-huutelijoilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta downeista, silti he esiintyvät kuin jotain tietäisivät, vaikka eivät tiedä.
Minulla on, 39v kokemus, siskona. Riittääkö se? Kannatan abortoimista.
Ei oikeastaan. Tunnen muutaman noin kolmikymppisen downin ja he vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä elämäänsä. En tiedä minkälainen sinun sisaruksesi elämä oli/on. Ehkä se sitten oli pelkkää kärsimystä tms, mutta et voi yleistää sitä koskemaan kaikkia. Myöskään sinun kokemuksesi sisaruksena ei varmaan ole kaikkia sisaruksia koskeva.
Minä luulin saaneeni terveen vauvan. 9 vuotta myöhemmin todettiin keskivaikea älyllinen kehitysvamma lievin autistisen piirtein. Nyt kotonani on teini joka pysyy tyytyväisenä kunhan on jäätelöä ja Netflixin lasten elokuvia. Kommunikointi käy kuvakortein.Olen joutunut hyväksymään ettei lapseni tuo seurustelukumppania näytille,lähde opiskelemaan,muuta pois kotoa.
Downin syndrooma sentään näkyy raskausaikana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on malliesimerkiksi siitä, mikä meidän yhteiskunnassa on vialla. Sivistysvaltion tason kertoo se, miten siellä pidetään huolta kaikkein heikoimmista. Porukka on sitä mieltä, että lapsen oikeus on olla syntymättä, jos on vammainen? Me pidetään niin huonosti huolta vammaisista, että suurin osa ihmisistä ajattelee, että on sille lapsen alulle parempi kuolla kohtuun kuin syntyä.
Ja jos joku päättääkin oman mukavuutensa uhrata vammaisen lapsen vuoksi, toiset huutelee vierestä kun yhteiskunta maksaa. Voiko sydän tulla sen kylmemmäksi? Mitä hurraamista siinä on, että jossain yhteiskunnassa 100% downeista abortoidaan vammaisuuden perusteella?
Mitä downin syndroomaa sairastavat sanoo tästä keskustelusta? Välittääkö kukaan, että heillä voi myös olla mielipide asiaan? Kauheasti ollaan tasa-arvon yms. puolesta puhujia, mutta vammaisia ei lasketa siihen ilmeisesti.
Meillä ei ole varaa elätettäviin ja tuokin perhe on halvaantunut yhden down-lapsen vuoksi, vanhemmat eivät pysty täysipäiväisiin töihin.
Tuskinpa downit lukevat näitä keskusteluita koska eivät osaa lukea. Kaiken takana on älyn vähäisyys. ADHD on usein hyvinkin älykäs.
Kyllä down-ihminen voi hyvinkin osata lukea. Välttämättä hän ei ymmärrä kovin abstrakteja kirjallisia keskusteluja. Keskimäärin äo on alhaisempi kuin muulla väestöllä.
ADHD-ihmiset ovat keskimäärin yhtä älykkäitä kuin muukin väestö. Eli heistäkin osalla on alhainen äo. Lisäksi adhd-ihmisellä on keskimäärin muuta väestöä suurempi riski joutua vankilaan, käyttää päihteitä ja ylipäätään toimia holtittomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki uskovat ajattele asiasta noin. Itse olen uskova ja työskentelen hoito-alalla. Vammaisten parissa olen töitä tehnyt vain opiskelu-aikana (ja se oli jo riittävästi). Itse en down-lasta synnyttäisi. Mun voimavarat ei sellaisen hoitoon riittäisi. Multa lähtisi järki ja avioliitto hajoaisi. Hoito-ala on muutoinkin isossa kriisissä ja melkein joka paikassa kärsitään henkilökunnan vähyydestä.
Meidän kodin lähellä on vammaisten asumisyksikkö ja siellä haetaan jatkuvasti hoitajia. Yksi mun työkaveri ollut siellä ja sanoi, että älä vaan mene sinne töihin. En ole kuullut yhdeltäkään kollegalta mitään positiivista vammaisten parissa työskentelystä.
Meillä ihmisillä on vapaa tahto eikä Jumala halua, että poltamme itsemme loppuun. En uskovana vastusta myöskään eutanasiaa, niin kauan kun kivun hoito Suomessa on näin huonoa. Itse ajattelen niin, että Jumala on tarkoittanut sen yltäkylläisen elämän jokaiselle jo tässä elämässä. Aika surullista, jos ajattelee niin, että se odottaa vasta taivaassa.
Jokaisella on oikeus päättää, mihin omat voimavarat riittää. Meillä on nepsy-lapsi ja ollaan siitäkin molemmat aivan uupuneita, niin miten sitten jaksaisi downia hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä down-ihminen voi hyvinkin osata lukea. Välttämättä hän ei ymmärrä kovin abstrakteja kirjallisia keskusteluja. Keskimäärin äo on alhaisempi kuin muulla väestöllä.
ADHD-ihmiset ovat keskimäärin yhtä älykkäitä kuin muukin väestö. Eli heistäkin osalla on alhainen äo. Lisäksi adhd-ihmisellä on keskimäärin muuta väestöä suurempi riski joutua vankilaan, käyttää päihteitä ja ylipäätään toimia holtittomasti.
Harvat osaavat, heidän ÄO:nsa on hyvin alhainen. Pystyvät vain yksinkertaisimpiin töihin. ADHD on ihan eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki uskovat ajattele asiasta noin. Itse olen uskova ja työskentelen hoito-alalla. Vammaisten parissa olen töitä tehnyt vain opiskelu-aikana (ja se oli jo riittävästi). Itse en down-lasta synnyttäisi. Mun voimavarat ei sellaisen hoitoon riittäisi. Multa lähtisi järki ja avioliitto hajoaisi. Hoito-ala on muutoinkin isossa kriisissä ja melkein joka paikassa kärsitään henkilökunnan vähyydestä.
Meidän kodin lähellä on vammaisten asumisyksikkö ja siellä haetaan jatkuvasti hoitajia. Yksi mun työkaveri ollut siellä ja sanoi, että älä vaan mene sinne töihin. En ole kuullut yhdeltäkään kollegalta mitään positiivista vammaisten parissa työskentelystä.
Meillä ihmisillä on vapaa tahto eikä Jumala halua, että poltamme itsemme loppuun. En uskovana vastusta myöskään eutanasiaa, niin kauan kun kivun hoito Suomessa on näin huonoa. Itse ajattelen niin, että Jumala on tarkoittanut sen yltäkylläisen elämän jokaiselle jo
Nepsyt on monesti vaikeahoitoisempia kuin downit.
Ongelma on siinä vaiheessa kun vanhemmat ikääntyvät, ehkä sairastuvat ja kuolevat. Kuka hoitaa sen jälkeen aina kotona asuneen, nyt jo aikuisen, downin? Sisarukset? Entä jos ei ole sukulaista, joka ottaa vastuun? Yhteiskunta ja laitos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki uskovat ajattele asiasta noin. Itse olen uskova ja työskentelen hoito-alalla. Vammaisten parissa olen töitä tehnyt vain opiskelu-aikana (ja se oli jo riittävästi). Itse en down-lasta synnyttäisi. Mun voimavarat ei sellaisen hoitoon riittäisi. Multa lähtisi järki ja avioliitto hajoaisi. Hoito-ala on muutoinkin isossa kriisissä ja melkein joka paikassa kärsitään henkilökunnan vähyydestä.
Meidän kodin lähellä on vammaisten asumisyksikkö ja siellä haetaan jatkuvasti hoitajia. Yksi mun työkaveri ollut siellä ja sanoi, että älä vaan mene sinne töihin. En ole kuullut yhdeltäkään kollegalta mitään positiivista vammaisten parissa työskentelystä.
Meillä ihmisillä on vapaa tahto eikä Jumala halua, että poltamme itsemme loppuun. En uskovana vastusta myöskään eutanasiaa, niin kauan kun kivun hoito Suomessa on näin huonoa. Itse ajattelen niin, että Jumala on tarkoittanut sen yltäkylläisen elämän jokaiselle jo
Tein keikkaa pääkaupunkiseudulla olevaan kehitysvammaisten yksikköön, mutta lopetin kun alkoi olla duunit jo vähän vaarallisia, pienellä palkalla ei välttämättä viitsi ottaa turpaan yli 100kg kehitysvammaiselta, jonka mielestä vaipasta p* skan kaivelu ja sen seinään läästiminen on kivaa ja yrität keskeyttää sen, niin kakkaisesta nyrkistä tuli olkapäähän. Puhumattakaan muista vastaavista tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Edestavallisia abortteja ei mitenkään vastusteta meillä Suomessa. Puhumattakaan vammaisuuden takia tehdyistä. Siitä vaan!
Ei syntymätön tiedosta mitä jää paitsi jos syntyy tai ei synny. Abortteja voi vastustaa vain, jos niitä käytetään kornisti ehkäisykeinona.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä vaiheessa kun vanhemmat ikääntyvät, ehkä sairastuvat ja kuolevat. Kuka hoitaa sen jälkeen aina kotona asuneen, nyt jo aikuisen, downin? Sisarukset? Entä jos ei ole sukulaista, joka ottaa vastuun? Yhteiskunta ja laitos?
Laitoksia ei enää ole. Aikuistuvalle kehitysvammaiselle pitää etsiä omaa kotia hyvissä ajoin. Vammaisellakin on oikeus omaan kotiin pois lapsuudenkodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä että järki ei sano että joku vuoden ikäisen down-vauvan vanhempi on "hieman" kokematon ollakseen mikään down-perheiden äänitorvi. Tutulla on lievästi kehitysvammainen ja kokemuksesta tiedän että lasten elämät lähtevät eri poluille vasta about eskari-iässä. Siihen asti leikit sujuu ja elämä on taviselämää.
Sillä vuoden ikäisenkin down-lapsen vanhemmalla on kuitenkin vuosi kokemusta takana.
"Kaikki downit pitäisi abortoida"-huutelijoilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta downeista, silti he esiintyvät kuin jotain tietäisivät, vaikka eivät tiedä.
Minulla on, 39v kokemus, siskona. Riittääkö se? Kannatan abortoimista.
Minulla on kokemuksia asiasta 50 vuoden takaa. Vastustan aborttia downin takia. En kysy riittääkö se, koska se riittää.
Tuossa artikkelissa oli kyllä melkoista kärjistämistä ja mustavalkoista ajattelua ihan kyllä näiden vanhempien taholta. Tosiasiassa tämä perhe elää erittäin isosti yhteiskunnan tukien varassa, ei pelkästään down lapsen kohdalla. Sairauksilleen ei kukaan toki mitään voi. Mutta jos terveydenhuolto on nyt nitkumassa liitoksistaan ja tulevaisuus on epävarmaa. Miten he voisivat taata taloudellisesti lapsena tulevaisuuden, jos kertakaikkiaan yhteiskunnan tukia alettaisiin ajaa ja priorisoida? Hyvällä tahdolla ja rakkaudella ei tuoteta tosiasiassa niitä resursseja, joita tässäkin tapauksessa tarvitaan. Myöskään kaikille ei käy niin, että heillä on tukiverkot ja palvelut toimivat taistelematta. Jotkut hyvinvointialueet säästävät nyt jo monessakin melko isossa asiassa. Se että lapsi on vammainen ei ole mikään kaikkien vammaisten lasten vanhempien äänitorvi. Jokaisen tilanne on erilainen.
Uskon että downin syndrooma on monille tuttu. Minua ei hirvittäisi kasvattaa down lasta, vaan hirvittäisi miten hän pärjää maailmassa ilman minua.
Downtytöt esimerkiksi joutuvat herkästi hyväksikäytetyiksi, enkä voisi olla aina suojelemassa.
Minä sain vammaisen lapsen pyytämättä ja yllättäen. Seuraavan raskauden aikana oli selvää, että jos lapsella olisi ollut down, olisin tehnyt abortin. Siitä huolimatta, että tunsin jo monta down-lasta ja tiesin, että pikkulapsivaiheessa elämä heidänkin kanssaan on kuitenkin aika helppoa. Ja useimmiten he kehittyvät kuitenkin aika omatoimisiksi (vaikka eivät omillaan pärjääviksi). Olisin tehnyt abortin siksi, että MINÄ en olisi kestänyt toista vammaista lasta. Muut saavat vapaasti valita toisin.
Vammaisen lapsen vanhempana elämä on rankempaa kuin terveen. Mutta kyse ei ole pelkästään vamman aiheuttamista ongelmista. Kyse on erilaisuudesta.
Kärjistetysti sanottuna, jos jokaisessa perheessä olisi vammainen lapsi, elämä vammaisen lapsen kanssa olisi ihan helppoa (poislukien tietysti jatkuvaa lääketieteellistä apua tarvitsevat). Vammaisuus olisi normaalia. Et olisi yksin kokemustesi kanssa.
Siksipä, mitä tarkemmin vammaiset abortoidaan, sitä rankempaa elämä on silloin kun johonkin perheeseen sitten syntyy vammainen lapsi. Olet se ainoa poikkeava. Siksi ymmärrän kyllä miksi vastustetaan abortteja, jotka tehdään vammaisuuden perusteella.