Miltä psykoosi tuntuu?

Ymmärsin kissojen kieltä. Se oli kiehtovaa.

Minulla on ollut näiden jo mainittujen lisäksi kouristelua, vapinaa ja erittäin voimakasta rintakipua. Mitään fyysisitä vikaa ei kuitenkaan ole ikinä löytynyt. Rintaan on usein psykoosissa sattunut niin paljon että olen ollut varma että kuolen. Lisäksi minulla on pupillit laajentuneet, ja silmien räpyttelyä aina psykoosissa. Nukkuminen ilman lääkkeitä täysin mahdotonta. En käytä huumeita mutta alkoholia käytin nuorempana runsaasti.

Psykoosi on painajainen josta ei herää.

T. 3 psykoosia sairastanut skitsofreenikko

Mulla oli lyhyt mutta tosi intensiivinen psykoosi (noin viikon ajan). Paheni päivä päivältä, mutta enhän itse edes tajunnut, että olen psykoosissa. Asiaa auttoivat yhtäkkiä muodostunut iskias, jonka takia en pystynyt kävelemään, sekä koko elimistön outo tulehdustila (tulehdusarvot noin 300), juuri vaihdetun uuden mielialalääkkeen aloitusoireet, nestehukka ja syömättömyys noin reilun viikon. Mukaan vielä sitten sairaalassa todettu koronatartunta.

Konttasin vessaan kerran päivässä - tähän meni 45 minuuttia. Samalla yritin muistaa täyttää vesipullon. Selkä ja niska olivat käytännössä niin kipeitä, että liikkuminen oli liki mahdotonta, Makasin sängyssä selälläni ja koetin olla liikkumatta. Aina kun olin hieman nukahtamassa, liikautin niskaa ja heräsin kipuun. 

Psykoosi sitten alkoi hiipien: ensin tuli ääniharhoja. En kiinnittänyt niihin huomiota, koska olin lukenut juuri aloitetun mielialalääkkeen tuotetiedoista, että ääniharhat ovat alussa mahdollisia. Kaksioni keittiössä kuului Sielun Veljet non-stop, makuuhuoneessa sellainen outo, sekuntikellomainen naksutus. 

Alkoi tulla muitakin kuuloharhoja. Luulin, että lukioaikainen poikaystäväni on kaapannut Spotify-tilini

46 jatkaa

Luulin, että lukioaikainen poikaystäväni on kaapannut Spotify-tilini ja häiritsi sitä kautta musiikin kuunteluani. Kuulin hohoilua, laulamista, lällättämistä. Pikku hiljaa kaikki saitit, joille koneellani menin, alkoivat täyttyä näistä häirintä-äänistä. Lopetin siis koneella olon. Myös puhelimeen alkoi tulla häirintäviestejä eli olin siirtynyt myös näköharhojen pariin.

Parin päivän päästä aloin nähdä harhoja ja kuulla ääniä seinistä ja katosta. Minua kiristettiin joillakin oudoilla asioilla ja salaa kuvatuilla videoilla. Näin kattoon heijastettuna erilaisia dokumentteja, joissa kerrottiin mukamas tekemistäni rikoksista.

Kiristys jatkoi ja minulta nämä roistoukot vaativat kymppitonnin, että kiusanteko lakkaa. No, en juuri pystynyt liikkumaan. Tätä jatkui ja jatkui ja jatkui..lopulta oltiin siinä tilanteessa, että näköharhat pahenivat niin rajuiksi, että näin parvekkeellani erikoisjoukkojen miehen, jolla on taistelukoulutettu ahma jos en suostuisi maksamaan, hän rikkoisi ikkunan ja usuttaisi ahman kimppuuni.

En voi kylliksi korostaa sitä, miten aidolta tämä kuulosti.

Oikaisen nyt muutaman mutkan ja siirryn loppufinaaliin: äänet siirtyivät pääni sisään ja alkoivat antaa minulle ohjeita. Selkä ja niska paskana sitten juoksin pitkin Helsinkiä kovalla pakkasella jouluaattona ilman ulkovaatteita. Olin täysin äänien armoilla. Olkapäällä näkyi punainen piste, josta muka tuli ohjeita. Minun piti mennä tiettyyn osoitteeseen Espoossa ja enhän tietenkään sinne koskaan päässyt, koska olin niin huonossa kunnossa. Löysin itseni metriasemalta, kysyin vartijoilta ohjeita tähön olemattomaan paikkaan pääsemisessä ja tästä alkoi sitten tilanne korjaantumaan.

Mut laitettiin lanssiin ja sillä ensin psykiatriseen päivystykseen. Siellä hoksattiin tulehdusarvot ja siirto infektio-osastolle. Höpisin ihan sekavia ja suoneen laitettiin kunnon rauhoittavat. Verenpaineet oli tapissa ja pulssi samoin, oli peräti joku sinustaky.

Siellä sitten maattiin taju kankaalla ja mua ei saatu ensin virkoamaan. En osannut luetella kuukausia, olin sekaisin kuin seinäkello, näin edelleen harhoja (kirjoitusta seinissä ja lattiassa).

No, kaiken maailman antibiootit ja tulehduslääkkeet ja mitä nyt olikaan vitamiinit ja kaliumit suoraan suoneen. Toipuminen alkoi melko heti ja jo päivä osastolle ottamisen jälkeen suurin osa harhoista katosi.

Itse psykoosi oli hieman samaa kuin olisin ollut näyttelijänä kauhuelokuvassa. Todellisuuteni oli vääristynyt, mutta kuitenkin looginen. Esimerkiksi harhat kehittyivät niin, että pikkuhiljaa tietokone ja puhelin jäivät käytöstä, kun en uskaltanut niitä pitää päällä ja näin äkkiä sitä yksinasuva jää vallan normielämän ulkopuolelle. Pahimmillaan uskoin, että minulta oli viety kansalaisuus ja minua ei virallisesti ollut olemassa. Olo oli hirveä. Toikkaroin tosiaan pakkasessa ilman ulkovaatteita, avaimia tai puhelinta. Äänet käskivät minua mm. kiljumaan vastaantulijoille ja heittämään takkini menemään.

Tässä lyhyt oppimäärä sukulaisille terveisiä, jos tunnistavat. Karmea mutta tavallaan kiehtova kokemus.

🤣

Vierailija kirjoitti:

46 jatkaa

 

Luulin, että lukioaikainen poikaystäväni on kaapannut Spotify-tilini ja häiritsi sitä kautta musiikin kuunteluani. Kuulin hohoilua, laulamista, lällättämistä. Pikku hiljaa kaikki saitit, joille koneellani menin, alkoivat täyttyä näistä häirintä-äänistä. Lopetin siis koneella olon. Myös puhelimeen alkoi tulla häirintäviestejä eli olin siirtynyt myös näköharhojen pariin.

Parin päivän päästä aloin nähdä harhoja ja kuulla ääniä seinistä ja katosta. Minua kiristettiin joillakin oudoilla asioilla ja salaa kuvatuilla videoilla. Näin kattoon heijastettuna erilaisia dokumentteja, joissa kerrottiin mukamas tekemistäni rikoksista.

Kiristys jatkoi ja minulta nämä roistoukot vaativat kymppitonnin, että kiusanteko lakkaa. No, en juuri pystynyt liikkumaan. Tätä jatkui ja jatkui ja jatkui..lopulta oltiin siinä tilanteessa, että näköharhat pahenivat niin rajuiksi, että näin parvekkeellani erikoi

huh huh! 

Mietin, toipuuko läheiseni koskaan siihen tilaan, että ymmärtää harhojensa olevan vain harhoja... 

Tosi rankka sairaus. Sairastuneelle ja lähipiirille.

Todella hämmentävää. Ajatustenkulku tietyllä tapaa samanlaista kuin kännissä, mut epävakaampaa. Kellon hahmottaminen käytännössä mahdotonta, saatoin koulussa olla aamutunneilla vakuuttunut siitä, että kaikki on kulissia, koska luulin että kello on kymmenen illalla. Viisarit tuntuivat monistuvan ja pyörivän miten sattuu. Tuntui että olin lukittu kehoni sisälle ja halusin pois. En hahmottanut mitään ja kaikki yksinkertaiset asiat (kuten bussiaikataulu) olivat mahdottomia ymmärtää. Näin jonkin verran harhoja, mutta ne eivät olleet pääosassa. Harhat liittyivät siihen, että näin esimerkiksi muiden takaraivossa silmiä jotka tuijottivat minua. Ylipäätään sellainen tunne että kun joku katsoi minua niin kaikki pysähtyi ja ihan kuin olisi katsonut jotain elokuvaa. Jollakin tavalla tiedostin, että kaikki ei ollut kunnossa, mutta enhän minä voinut sitä kenellekään myöntää. Päällimmäisenä oli todella epätodellinen olo ja jatkuva epäilys siitä, että mikä on valetta ja kulissia.

🤣

Vierailija kirjoitti:

🤣

Mee sää v*ttuun, jooko :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

🤣

Mee sää v*ttuun, jooko :-D

En.

Vierailija kirjoitti:

🤣

         Sulla ei näköjään ole ollut mielenterveysongelmia, eikä sun läheisillä. Vai mikä naurattaa?

Minulla epäiltiin psykoosia, mutta kyse olikin dissosiaatiohäiriöstä. Ovat kuulemma suht samankaltaisia. Minulla oli monta viikkoa sellainen olo (rajun ahdistuksen lisäksi), kuin mieleni olisin jotenkin "irti" kehostani. Pahimpina aikoina oli sellainen tunne, että jalkapohjiani lukuun ottamatta koko muu kehoni on "kadonnut". Tiedostin kyllä koko ajan, ettei tunne ole normaali eikä kehoni oikeasti ole kadonnut mihinkään. Olo helpottui pikkuhiljaa sen jälkeen, kun aloitin SSRI-lääkkeen.

🤣

Vierailija kirjoitti:

Minulla epäiltiin psykoosia, mutta kyse olikin dissosiaatiohäiriöstä. Ovat kuulemma suht samankaltaisia. Minulla oli monta viikkoa sellainen olo (rajun ahdistuksen lisäksi), kuin mieleni olisin jotenkin "irti" kehostani. Pahimpina aikoina oli sellainen tunne, että jalkapohjiani lukuun ottamatta koko muu kehoni on "kadonnut". Tiedostin kyllä koko ajan, ettei tunne ole normaali eikä kehoni oikeasti ole kadonnut mihinkään. Olo helpottui pikkuhiljaa sen jälkeen, kun aloitin SSRI-lääkkeen.

Lisään vielä, etten todellakaan tullut tänne vähättelemään psykoosia ja siihen sairastuneita. Joskus vaan saattaa käydä niin, että epäillään alkuun psykoosia, vaikka kyseessä olisikin dissosiaatiohäiriö. Oikean  diagnoosin selvittely kuuluu toki aina alan ammattilaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

🤣

          

         Sulla ei näköjään ole ollut mielenterveysongelmia, eikä sun läheisillä. Vai mikä naurattaa?

Eikös niin tavata sanoa, että hulluilla on halvat huvit?

Ei ne ammattilaiset oikeasti kykene diagnosoimaan mitenkään tuntemattomille yhtään mitään.

🤣

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ammattilaiset oikeasti kykene diagnosoimaan mitenkään tuntemattomille yhtään mitään.