Miltä psykoosi tuntuu?

Sitä on vaikea selittää kun siinä tilanteessa on. Pää muuttuu sumeaksi, näkökenttä kapeutuu, sulkeutuu itseensä ja ajatuksiinsa, ei oikein kuule eikä näe muuta kuin omat ajatuksensa, ajatukset puhuvat ääneen kovaa "bussi on myöhässä koska minä odotan sitä", "vastaantulevan ihmisen ongelmat on mun vika", "Ukrainan sota johtuu siitä että minä olen olemassa", kuulen myös joskus ääniä "ammu itsesi", "olet syypää kaikkeen, parempi kun sinua ei ole"... Kehoa pistelee ja on levoton olo, ei voi pysyä paikallaan. Mikään mitä joku toinen sanoo, ei tunnu miltään, sitä on vain sumeassa kuopassa omien ajatusten kanssa. Sanonnan mukaan "on kuin peura ajovaloissa". Sitten voi yht' äkkiä olla aivan tyyni olo kuin tietäen että tämä elämä loppuu ihan kohta kuin vain jaksan odottaa... Se tyyni kohta voi hämätä ammattilaisia mutta se on se päätösten tekemisen kohta joka on se vaarallisin osa

Kuulee ääniä. Kuvittelee näkevänsä jokaisessa asiassa piilomerkityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulee ääniä. Kuvittelee näkevänsä jokaisessa asiassa piilomerkityksiä.

Millaisia ääniä kuulet? Millaisia piilomerkityksiä?

Ei kaikilla psykoottisilla ihmisillä ole näkö- tai kuuloharhoja, vaikka ne yleisiä onkin. Psykoosi on muutakin. Esimerkiksi poikkeava, hajanainen ajatusmaailma. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla psykoottisilla ihmisillä ole näkö- tai kuuloharhoja, vaikka ne yleisiä onkin. Psykoosi on muutakin. Esimerkiksi poikkeava, hajanainen ajatusmaailma. 

Miten "poikkeava, hajanainen ajatusmaailma" ilmenee? Jotenkin tuntuu, että näkö- ja kuuloharhat kuuluvat aitoon psykoosiin. 

Millaisia näköharhoja teillä on ollut?

Mä näin esineitä sielläkin missä niitä ei ollut. Näin myös jotkin esineet toisina esineinä. 

Juurikin se harhainen mieli. Oireet hiipii pikkuhiljaa huomaamatta. Kuvittelee esimerkiksi, että ajatusten voimalla voi saada asioita tapahtumaan. Tai jos sanoo ne ääneen. Itse en pystynyt nukkumaan, koska pelkäsin, että perheenjäsen hyökkää kimppuuni nukkuessani. Kun en nukkunut, mieli kävi hitaalla ja harhat alkoi olla vakavampia. Kaikki, mikä päässä pyöri, oli minulle todellista. Ja suutin kun minua ei uskotyu. Välillä tuli myös selkeitä hetkiä, jolloin jossain määrin tajusin, että kaikki ei taida olla hyvin.

Nyt on sovittu kotona, että jos alkaa näyttää siltä, että jutut tai toiminta muuttuu, niin saman tien asia otetaan puheeksi, ettei tilanne pääse pahenemaan. 

Ei ollu mitään harhoja, tajusin vain eläneeni nörtti miehen roolissa ja yritin muuttua eri ihmiseksi. Muut ihmiset eivät käsittäneet että en ollut alunperin nörtti incel mies.

Vierailija kirjoitti:

Juurikin se harhainen mieli. Oireet hiipii pikkuhiljaa huomaamatta. Kuvittelee esimerkiksi, että ajatusten voimalla voi saada asioita tapahtumaan. Tai jos sanoo ne ääneen. Itse en pystynyt nukkumaan, koska pelkäsin, että perheenjäsen hyökkää kimppuuni nukkuessani. Kun en nukkunut, mieli kävi hitaalla ja harhat alkoi olla vakavampia. Kaikki, mikä päässä pyöri, oli minulle todellista. Ja suutin kun minua ei uskotyu. Välillä tuli myös selkeitä hetkiä, jolloin jossain määrin tajusin, että kaikki ei taida olla hyvin.

Nyt on sovittu kotona, että jos alkaa näyttää siltä, että jutut tai toiminta muuttuu, niin saman tien asia otetaan puheeksi, ettei tilanne pääse pahenemaan. 

Miksi perheenjäsen olisi hyökännyt kimppuusi? :D

Ihmisen minuus hajoaa ja häviää. Ei tiedä kuka ja missä on. 

Näin on kertonut ensimmäisestä psykoosistaan entinen läheinen. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vaikea selittää kun siinä tilanteessa on. Pää muuttuu sumeaksi, näkökenttä kapeutuu, sulkeutuu itseensä ja ajatuksiinsa, ei oikein kuule eikä näe muuta kuin omat ajatuksensa, ajatukset puhuvat ääneen kovaa "bussi on myöhässä koska minä odotan sitä", "vastaantulevan ihmisen ongelmat on mun vika", "Ukrainan sota johtuu siitä että minä olen olemassa", kuulen myös joskus ääniä "ammu itsesi", "olet syypää kaikkeen, parempi kun sinua ei ole"... Kehoa pistelee ja on levoton olo, ei voi pysyä paikallaan. Mikään mitä joku toinen sanoo, ei tunnu miltään, sitä on vain sumeassa kuopassa omien ajatusten kanssa. Sanonnan mukaan "on kuin peura ajovaloissa". Sitten voi yht' äkkiä olla aivan tyyni olo kuin tietäen että tämä elämä loppuu ihan kohta kuin vain jaksan odottaa... Se tyyni kohta voi hämätä ammattilaisia mutta se on se päätösten tekemisen kohta joka on se vaarallisin osa

Tuo omaan päähänsä sulkeutuminen ja näkökentän kapeutuminen on aika kuvaavaa. Mulla ei ollut mitään älyttömiä harhoja. En nähnyt mitään höpöjä enkä kuullut ääniä, mutta ajatukset mun pään sisällä eivät oikein vastanneet todellisuutta. Pään sisällä oli aika kauheaa. Ainoa mistä näkyi ulospäin se, että kaikki ei ole ok oli se, että kävin harvoin suihkussa enkä kiinnittänyt mitään huomiota vaatetukseeni. Olin myös sisäisesti tosi tosi levoton ja kehossa tuntui hankalalta olla. Kävelin esim. kerran keskellä yötä 25km kun ei vaan pystynyt olemaan paikallaan. Lääkärin kanssa keskustellessa olin ihan normaali. Tai ylipäätään, jos joku random olisi pysähtynyt keskustelemaan kanssani niin olisin kyennyt ihan täysin normaaliin niitä näitä- keskusteluun eikä olisi yhtään huomannut, että en ole ihan läsnä tässä maailmassa. Vasta pitemmän ajan kuluessa olisi huomannut, että mun ajatusmaailma ja todellisuus ei ihan vastaa toisiaan ja mun jutut on kummallisia. Psykoosi ei siis välttämättä näy ulospäin juurikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen minuus hajoaa ja häviää. Ei tiedä kuka ja missä on. 

Näin on kertonut ensimmäisestä psykoosistaan entinen läheinen. 

:O

Ei ole kokemusta 😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vaikea selittää kun siinä tilanteessa on. Pää muuttuu sumeaksi, näkökenttä kapeutuu, sulkeutuu itseensä ja ajatuksiinsa, ei oikein kuule eikä näe muuta kuin omat ajatuksensa, ajatukset puhuvat ääneen kovaa "bussi on myöhässä koska minä odotan sitä", "vastaantulevan ihmisen ongelmat on mun vika", "Ukrainan sota johtuu siitä että minä olen olemassa", kuulen myös joskus ääniä "ammu itsesi", "olet syypää kaikkeen, parempi kun sinua ei ole"... Kehoa pistelee ja on levoton olo, ei voi pysyä paikallaan. Mikään mitä joku toinen sanoo, ei tunnu miltään, sitä on vain sumeassa kuopassa omien ajatusten kanssa. Sanonnan mukaan "on kuin peura ajovaloissa". Sitten voi yht' äkkiä olla aivan tyyni olo kuin tietäen että tämä elämä loppuu ihan kohta kuin vain jaksan odottaa... Se tyyni kohta voi hämätä ammattilaisia mutta se on se päätösten tekemisen kohta joka on se vaarallisin osa

 

Tämän jutun perusteella olin psykoosissa nuorena pitkän ajanjakson 😳 Oli masennusta ym ja jossain vaiheessa ote todellisuuteen heikkeni.

Luulotautia se on. Menkää lenkille ja luontoon niin parannutte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vaikea selittää kun siinä tilanteessa on. Pää muuttuu sumeaksi, näkökenttä kapeutuu, sulkeutuu itseensä ja ajatuksiinsa, ei oikein kuule eikä näe muuta kuin omat ajatuksensa, ajatukset puhuvat ääneen kovaa "bussi on myöhässä koska minä odotan sitä", "vastaantulevan ihmisen ongelmat on mun vika", "Ukrainan sota johtuu siitä että minä olen olemassa", kuulen myös joskus ääniä "ammu itsesi", "olet syypää kaikkeen, parempi kun sinua ei ole"... Kehoa pistelee ja on levoton olo, ei voi pysyä paikallaan. Mikään mitä joku toinen sanoo, ei tunnu miltään, sitä on vain sumeassa kuopassa omien ajatusten kanssa. Sanonnan mukaan "on kuin peura ajovaloissa". Sitten voi yht' äkkiä olla aivan tyyni olo kuin tietäen että tämä elämä loppuu ihan kohta kuin vain jaksan odottaa... Se tyyni kohta voi hämätä ammattilaisia mutta se on se päätösten te

 

Jatkan vielä: ne omat ajatukset olivat määrittävämpiä kuin ympäröivä todellisuus. Saatoin mennä aivan tolaltani ja paniikkiin, kun jokin ajatus vain kävi mielessä. Keho tuntui oudolta. Näkökenttä oli sumea. Sekoitin näkemiäni asioita helposti toisiinsa. Kokemusmaailmani ei ollut luotettava.

Oho

Mä en ainakaan tajunnut sitä itse siinä psykoosissa että olen psykoosissa. Yhden kerran muistan miettineeni nopeasti entä jos? Psykoosi kesti noin 7 kk enkä mennyt ikinä hoitoon ja "parannuin" itse mutta en ole palautunut täysin entiselleni siitä.

Psykoosissa oleva on yleensä sairaudentunnoton, joka ei itse tiedä olevansa sekaisin. Salaliittoteoriat on yleisiä. Saavat viestejä radiosta ja television kautta. Ovat monesti myös uskovaisia ja tätä yhteyttä pitäisi tutkia enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan tajunnut sitä itse siinä psykoosissa että olen psykoosissa. Yhden kerran muistan miettineeni nopeasti entä jos? Psykoosi kesti noin 7 kk enkä mennyt ikinä hoitoon ja "parannuin" itse mutta en ole palautunut täysin entiselleni siitä.

Lisään vielä että psykoosini johtui suuresta elämäntilanteen muutoksesta/ stressistä sekä juuri käydystä isosta traumasta. Psykoosini aikana olin todella paranoidinen ystäviäni ja perhettäni kohtaan, ajatusmaailmani oli muutenkin hyvin harhainen ja tein todella outoja ja huonoja päätöksiä joita en olisi normaalisti tehnyt sen ajanjakson aikana.