Onko n. 50v-sukupolvelle lasten ruumiillinen kuritus ollut vielä jotenkin normaali asia? Onko näin iso ero meidän n. 40v-sukupolveen, joille

Vierailija kirjoitti:

-70 luvun puolessa välissä syntynyt olen, ja isältä olen saanut tukkapöllyä, äidiltä luunappeja ja kerran paljaalle pyllylle selkäsaunan (joka oli lähinnä symbolinen nöyryytys, ei todellakaan millään nahkaremmillä läimitty vaan kädellä läpsyttelyä).

Sanasta sanaan sama kuin tämä, mutta selkääni sain kolme kertaa. Muistan ne niin hyvin, että uskon että useampia kertoja ei ollut. Todellakin sitä läpsimistä paljon tehokkaampi elementti siinä rangaistuksessa oli se pyllyn paljastamisen aiheuttama pieni nöyryytys, olihan se noloa kun housut lähti kovakouraisesti pois ilman että itseltäni kysyttiin mitään.

Olen viisikymppinen ja minulla on 16-v. poika. Hänellä on netissä kavereita ympäriinsä. Ovat siis ystävystyneet todella, mutta ehkä siksi että eivät näe livenä, kertovat toisilleen aika paljon syvällisempiäkin asioita. Poikani sanoi, että suurinta osaa hänen kavereistaan on tavalla tai toisella kuritettu. Osan olot kotonaan ovat todella kurjat, osan ei, mutta ilmeisesti on vain sanahelinää, että Suomessa ei olisi enää vuosikymmeniin juurikaan käytetty ruumiillista kuritusta.

Minä ja siskoni s. -85 ja -89 olemme yh-äidin kasvattamat, ja kyllä koivuniemen herra lauloi joskus. Joitakin yksittäisiä kertoja kummankin kohdalla, yleensä jostain ihan poikkeuksellisen vakavasta pahanteosta (esim. kaupasta varastaminen, tai tupakan kokeileminen, josta meinasi vielä syttyä tulipalo).

En koe kärsineeni mitään kauheaa vääryyttä, mutta pidän ihan hyvänä että kuritus on nykyään kiellettyä ja tuomittua. Kuten tästäkin keskustelusta käy osaltaan ilmi, kaikki eivät koe samanlaista lapsuudenaikaista kohtelua samalla tavalla, vaan toisiin se voi jättää pahatkin jäljet, vaikka toisiin ei jättäisikään.

Ikävä kyllä ja osaansa ei voinut valita.

Vierailija kirjoitti:

olen syntynyt v82. JA sain remmistä ja tukistuksia.

Valitettavasti myös lapseni saivat kunnes hain apua.

 

Asia mistä en todellakaan ole ylpeä.

Siitä voi olla ylpeä, että olet saanut haetuksi apua. Hienoa, että sellaistakin tapahtuu, ja omilta vanhemmilta perityistä huonoista kasvatustavoista pääsee sitä kautta irti.

Minä olen vähän päälle 30v ja on kuritettu ruumiillisesti. Pienistäkin asioista saattoi saada selkäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1974 ja minua tukistettiin ja vedettiin korvasta jos olin toiminut väärin, harmi vaan samaan toimeen sisältyi myös mykkäkoulu eli en aina edes tiennyt mistä oikein on kyse eikä mulle vastattu vaikka yritin kysyä mitä olen tehnyt väärin. Muutamaa vuotta vanhemmat siskoni ovat myös saaneet koivunoksasta joka on itse pitänyt metsästä hakea.

Tuntuu kurjalta. Meillä lapsuudenkodissani sentään käytiin kuritustaan itkevän lapsen rauhoituttua aina ihan rauhallinen kasvatuskeskustelu, jossa rangaistuksen aiheuttanut asia käytiin suullisesti läpi. Tosin nyt kun ajattelee, niin se keskustelu olisi varmaan toiminut yhtä hyvin sellaisenaankin, ilman sitä kuritusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1974 ja minua tukistettiin ja vedettiin korvasta jos olin toiminut väärin, harmi vaan samaan toimeen sisältyi myös mykkäkoulu eli en aina edes tiennyt mistä oikein on kyse eikä mulle vastattu vaikka yritin kysyä mitä olen tehnyt väärin. Muutamaa vuotta vanhemmat siskoni ovat myös saaneet koivunoksasta joka on itse pitänyt metsästä hakea.

Tuntuu kurjalta. Meillä lapsuudenkodissani sentään käytiin kuritustaan itkevän lapsen rauhoituttua aina ihan rauhallinen kasvatuskeskustelu, jossa rangaistuksen aiheuttanut asia käytiin suullisesti läpi. Tosin nyt kun ajattelee, niin se keskustelu olisi varmaan toiminut yhtä hyvin sellaisenaankin, ilman sitä kuritusta.

Kuritustaan itkevän lapsen kanssa keskustelu... Tuo kuulostaa vaan niin kamalalta! :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1974 ja minua tukistettiin ja vedettiin korvasta jos olin toiminut väärin, harmi vaan samaan toimeen sisältyi myös mykkäkoulu eli en aina edes tiennyt mistä oikein on kyse eikä mulle vastattu vaikka yritin kysyä mitä olen tehnyt väärin. Muutamaa vuotta vanhemmat siskoni ovat myös saaneet koivunoksasta joka on itse pitänyt metsästä hakea.

Tuntuu kurjalta. Meillä lapsuudenkodissani sentään käytiin kuritustaan itkevän lapsen rauhoituttua aina ihan rauhallinen kasvatuskeskustelu, jossa rangaistuksen aiheuttanut asia käytiin suullisesti läpi. Tosin nyt kun ajattelee, niin se keskustelu olisi varmaan toiminut yhtä hyvin sellaisenaankin, ilman sitä kuritusta.

Kuritustaan itkevän lapsen kanssa keskustelu... Tuo kuulostaa vaan niin kamalalta! :(

Siis kyse oli siitä, että minun nimenomaan annettiin itkeä itkuni yksin huoneessani, mutta sitten heti kun se oli loppunut, isä tuli ja saattoi jopa halata. Ja keskusteltiin sitten ihan rauhallisesti ja sovinnollisesti siitä mitä pahaa olin tehnyt, ja miksi oli tärkeää etten tee sitä samaa pahaa enää koskaan. Ja siitä jäi lopulta lapselle sellainen tunne, että kaikki on taas hyvin, äsken tapahtunut ikävä on jo menneisyyttä ja uudet seikkailut odottaa.

Isä oli kiistatta vihanhallintaongelmainen, mutta siinä oli kaikeksi onneksi sentään tällainen "lievennys".

Aivan normaalia oli, ja syystä tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainakin jäi epäselväksi, mitä hyötyä sillä edes kuviteltiin olevan. Itse en koskaan tahallaan tai tarkoituksella tehnyt pahaa, vaan kyse oli huolimattomuusta, unohtamisesta tai vastaavasta. Ja jos asiasta sanottin ja nuhdeltiin, tajusin itsekin olla pahoillani ja harmissani. Mitä lisähyötyä siitä muka oli, että puhuttelun jälkeen kuritettiin vielä vyöllä? Tätä käytäntöä oli vielä noin 12-vuotiaana, kun olin kuitenkin jo fiksu ja puhetta ymmärtävä iso lapsi.

N40

Olisiko yleisestikin kasvatusihanteen muutos?

Muistan, miten tärkeää oli se, että oli kiltti ja tottelevainen tyttö. Niin kauan kuin pidettiin lapsena, eli juuri johonkin 12-13v saakka, tämä oli se, mitä odotettiin. Jos ei ollut, nykyajasta katsottunu hyvinkin pienestä asiasta, kuten vanhemmille vastaan inttämisestä tai tottelemattomuudesta, saattoi tulla kovastikin remmiä. Kuitenkin sitten murrosikäisenä katsottiin jo ymmärtäväisemmin sitä, että ei käyttäytynyt niin hyvin, eikä silloin enää kuritettu.

Onkohan muilla vastaavaa muistoa?

Lähestyn lähivuosina viittäkymppiä, ja kyllä fyysistä kurittamista pidettiin lapsuudessani normaalina. Perheeni oli ylempää keskiluokkaa, ja sain vanhemmiltani joskus tukistuksia ja luunappeja. Perhepäivähoitaja ja ja mummi saattoivat uhkailla että kertovat puolisolleen jos en ole kiltisti. He sitten saattoivat uhata antavansa piiskaa tai remmiä, mutta se jäi puheen tasolle.

Väkivalta on normaalia. Kyllä töissäkin virheistä käydään kiinni hiuksiin/partaan.

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta on normaalia. Kyllä töissäkin virheistä käydään kiinni hiuksiin/partaan.

Joissain piireissä yleisempää kuin toisissa. Ei liity ikäluokkaan, useammin sivistystasoon.

Vierailija kirjoitti:

Lähestyn lähivuosina viittäkymppiä, ja kyllä fyysistä kurittamista pidettiin lapsuudessani normaalina. Perheeni oli ylempää keskiluokkaa, ja sain vanhemmiltani joskus tukistuksia ja luunappeja. Perhepäivähoitaja ja ja mummi saattoivat uhkailla että kertovat puolisolleen jos en ole kiltisti. He sitten saattoivat uhata antavansa piiskaa tai remmiä, mutta se jäi puheen tasolle.

Olen vähän nuorempi, mutta muistan myös sen, että se oli jotenkin normaali puheenaihe, siis aikuiset saattoivat sanoa toisilleen, että lapsi on saanut eilen remmiä tms. Ja muistan, kun kävin isompana koululaisena satunnaisesti hoitotädillä, josta tykkäsin ja viihdyin hyvin siellä, niin silti hän saattoi äidilleni sanoa, että tänään käyttäydyin huonosti ja pitäisi antaa remmiä. Ja kotona sitä myös annettiin! Eikö ole aika absurdia, miten erilaista on ollut, vaikka ei siitä niin kovin kauaa aikaa ole.

Ne, joita on hakattu lapsena mutta eivät ole käsitelleet sitä että se oli väärin,, luulevat että se on edelleen Ok.

Lapseni isä neljälymppinen haluaisi minulta luvan kurittaa neljävuotiasta. Välillä "tarkastaa" minulta, onko asia edelleen kielletty. 

Vierailija kirjoitti:

Ne, joita on hakattu lapsena mutta eivät ole käsitelleet sitä että se oli väärin,, luulevat että se on edelleen Ok.

Lapseni isä neljälymppinen haluaisi minulta luvan kurittaa neljävuotiasta. Välillä "tarkastaa" minulta, onko asia edelleen kielletty. 

Miksi pakotit lapsesi paitsi kuolemaan, myös tuollaisen miehen geeneihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta on normaalia. Kyllä töissäkin virheistä käydään kiinni hiuksiin/partaan.

Joissain piireissä yleisempää kuin toisissa. Ei liity ikäluokkaan, useammin sivistystasoon.

Epäsuorasti liittyy ikäluokkaan, kun koskaan aikaisemmin ei olla oltu näin kouluttautuneita. Suomessa oltiin lähimenneisyydessä vielä ihan metsäläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ne, joita on hakattu lapsena mutta eivät ole käsitelleet sitä että se oli väärin,, luulevat että se on edelleen Ok.

Lapseni isä neljälymppinen haluaisi minulta luvan kurittaa neljävuotiasta. Välillä "tarkastaa" minulta, onko asia edelleen kielletty. 

Noin pientä? Tai ei tietenkään minkään ikäistä saa nykyään kurittaa, mutta itsellä ne vyöllä kuritttamiset tuli vasta isompana koululaisena, en ainakaan muista että pienempänä olisi mitään ruumiillista kurittamista ollut.

Vierailija kirjoitti:

Olen 56 v ja jo minun lapsuudessa lapsen pahoinpitely oli rikos. Puolisoni on tosin elänyt jossain kuritushuoneessa lapsena.

Lapsen kurittaminen kiellettiin vuonna 1984, jolloin olit kai 17-vuotias.