Lue keskustelun säännöt.
Onko n. 50v-sukupolvelle lasten ruumiillinen kuritus ollut vielä jotenkin normaali asia? Onko näin iso ero meidän n. 40v-sukupolveen, joille
18.11.2023 |
se ei missään nimessä ole normaali asia?
Mulla reilu 10v tyttö ja miesystävä on ihmetellyt sitä, että lasta ei ole koskaan vyöllä kuritettu. Ja tämä tuli vielä puheeksi oudosti niin, että jossain tilanteessa hän tokaisi lapselle, että nyt jotain tai äitisi antaa kohta remmiä, ja kun sitten annoin tästä palautetta, niin tuli tuo aidon oloinen ihmetys, että enkö tosiaan koskaan kurita. Ja täysin väkivallaton ihminen kyseessä, eli siitä ei ole kyse, että hakkaisi naista ja lapsia, jos nyt joku heti tällaista ajatteli.
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vuosimallia -71 ja olen saanut remmistä ja tukkapöllyä. Nykyisellä sössötyksellä saadaan aikaan juurikin 14 vuotiaita murhaajia. Kun ei saa kuin hyssytellä. Kaverini 8 vuotias tappoi kotona lemmikkikanin astumalla sen päälle. Rangaistus oli puhelin pois viikoksi. Oli kuulemma Tiktokista nähnyt miten kanin voi tappaa. Uskomatonta shittiä...
En yleensä kommentoi tällaista, mutta nyt voi olla pikkj psykopaatin alku tuossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-luvulla syntyneet ei ole lyöneet omia lapsiaan. Paitsi henkisesti sairaat.
-Mies vm -68
Mä sain lapsena remmistä persuksille, luunappeja, tukistuksia. Joskus läpsäistiin poskelle. Välillä piti mennä itse hakemaan risu metsästä selkäsaunaa varten. Olen 36. Omia lapsiani en ole koskaan kurittanut ruumiillisesti enkä aiokaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on edelleen kovin yleistä, vaikka se on ollut kohta 40 v kiellettyä toimintaa. Todennäköisesti tunnet useita lapsiaan pahoinpidelleitä, vaikka eivät asiaa myönnä.
Ei lasten ruummiilinen kuritus ole ollut yleistä, ennen tai nyt, vaan pienen piirin, joka on tottunut sukupolvesta toiseen ratkaisemaan asiat väkivallalla ja nyrkein, eikä ole kykyä ja osaamista katkaista sukupolvien kierrettä.
Yhtälailla nykyään jotkut käyttävät lapsen ruumiillista kuritusta ja kierre jatkuu. Esim. vankiloissa, jotka ovat saaneet tuomion väkivaltarikoksesta, ovat itse kokeneet kotona väkivaltaa ja kasvatettu lyömällä yli 95% kaikista vangeista. Ja todennäköisesti he tekevät samalla lailla kasvattaessaan omia lapsiaan. Se on kotona opittu malli ja asenne ratkaista asiat.
Sama vanhempana, jos vanhempi itse on saanut lapsuudessaan ruumiillista kuritusta, hän käyttää sitä omiin lapsiinsa, ellei ole ymmärrystä katkaista kierrettä.
Olen 49v mies ja kyllä sain lapsena selkään ennenkuin se laki tuli voimaan 1984. Omia lapsia ei ole, mutta silti on tietenkin tiedossa ettei lapsia saa ruumiillisesti kurittaa. Enpä kyllä kuitenkaan ole kenenkään lapsien kanssa missään tekemisissä ollutkaan aikuisiällä. Olen miettinyt että jos jotkut lapset heittäytyisivät erittäin ärsyttäviksi, kävelisin vaan pois tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-70 luvun puolessa välissä syntynyt olen, ja isältä olen saanut tukkapöllyä, äidiltä luunappeja ja kerran paljaalle pyllylle selkäsaunan (joka oli lähinnä symbolinen nöyryytys, ei todellakaan millään nahkaremmillä läimitty vaan kädellä läpsyttelyä).
Muistan lapsena kuulleeni voimaan tulleesta kurituskieltolaista, ja ottaneeni sen esiin vanhempienikin kanssa "enää ette voi antaa luunappeja". Eivätkä ehkä tuon lain voimaan tulon jälkeen antaneetkaan, eivätkä kyllä kovin usein sitä ennenkän.
Vanhemmat syntyneet 40- ja 50 luvuilla, me lapset 80- luvulla ja saatiin vyöstä ja tukistettiin vielä 90-luvulla. Sitten teini-iässä tuli takaisinmaksun aika ja potkaisin niin että tämä lyöjä linkkasi kolme päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat syntyneet 40- ja 50 luvuilla, me lapset 80- luvulla ja saatiin vyöstä ja tukistettiin vielä 90-luvulla. Sitten teini-iässä tuli takaisinmaksun aika ja potkaisin niin että tämä lyöjä linkkasi kolme päivää.
Ja lyöjä oli saanut itse koivuniemen herrasta lapsena.
Luunappeja tuli isän sukulaisiltakin, isä itse veteli vyöllä reisille. Työväenluokan kasvatusmetodeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän useita ikäisiäni reilu kolmekymppisiä, joita on lapsena fyysisesti kuritettu. Se on tietenkin aika kummallista, kun se on ollut laitonta jo paljon ennen tämän ikäisten syntymää.. Ja nämä tietämäni tapaukset on ihan tavallisen oloisista perheistä, ei siis mistään ongelmakodeista edes.
Lapsipsykologia on aika tuore tieteenala. Muistan lukeneeni, että esim. Jenkeissä vielä 40-50-luvulla oli ihan hyväksyttävää aikuisen miehen mennä naimisiin 12v. pikkutytön kanssa
Myös, kasvatuslaitoslapsia, huutolaislapsia ja orpokotien lapsia kuskattiin tuolloin tehtaisiin töihin ja he tekivät olemattomalla palkalla raskasta ja terveydelle haitallista orjatyötä 15h/vrk.
Köyhät perheet saattoivat myös myydä vauvansa tai lapsiaan lapsiksi toisiin perheisiin. Niitä myytiin kuin kissanpentuja esim. lehti-ilmoitusten avulla.
Lapsia myös kasvatettiin kuten aikuisia hulttioita kasvatetaan, eli väkivallalla. Aikuiset myös kammosivat ajatusta, että heidän lapsestaan kasvaisi heikko. Liian heikkoja ja herkkiä lapsia piti karaista.
Herkkyyttä, lapsellisuutta, spontaanisuutta ja riehakkuutta, mitkä nykyään ymmärretään lapsen kehityskaareen ja aivojen kypsymättömyyteen liityvinä asioina, nähtiin muinoin negatiivisinä ja kielteisinä ominaisuuksina, jotka piti kitkeä lapsesta. Niitä ei hyväksytty aikuisella joten ne oli kielettyjä myös lapsella. Lapsen piti olla "pikkuvanha" ja "aikuinen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain perintönä mummilta kirjan lasten hoidosta ja kasvatuksesta, joka on painettu 40-luvulla ja jo siinä paheksuttiin ruumiillista kuritusta ja vanhemmat leimattiin huonoiksi ja epäsopivaksi vanhemmaksi ja lapselle vanhingolliseksi.
Vain yksi asia kiinnitti huomion, kun kirjassa kerrottiin, ettei lasta saa liikaa kehua, muuten ylpistyy.
Vierailija kirjoitti:
No ei se 70 luvulla mitään yleistä ollut. Kuten ei moni muukaan asia joka myöhemmin on tehty rangaistavaksi.
Jos yli kolmasosaa on ruumiillisesti kuritettu niin kyllä voisi sanoa että aika yleistä oli. Varmasti toki paheksuttavaa ainakin joissain piireissä, joten ei siitä ehkä hirveästi puhuttu muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se 70 luvulla mitään yleistä ollut. Kuten ei moni muukaan asia joka myöhemmin on tehty rangaistavaksi.
Jos yli kolmasosaa on ruumiillisesti kuritettu niin kyllä voisi sanoa että aika yleistä oli. Varmasti toki paheksuttavaa ainakin joissain piireissä, joten ei siitä ehkä hirveästi puhuttu muille.
Kyllä siitä puhuttiin 70-luvulla ja melko hyvin oli tiedossa ne joille tuo oli ihan normaalia kasvatusta. Sitten oli heitä jotka oli saaneet vaikka tukkapöllyä kerran kaksi.
Sinällään minusta hyvä että kun se tuli rangaistavaksi se tuli yhteiskunnallisesti näkyvämmäksi ja siihen on ollut helpompaa puuttua myös esim. naapureiden tai koulun jne.
Olen syntynyt 1974 ja minua tukistettiin ja vedettiin korvasta jos olin toiminut väärin, harmi vaan samaan toimeen sisältyi myös mykkäkoulu eli en aina edes tiennyt mistä oikein on kyse eikä mulle vastattu vaikka yritin kysyä mitä olen tehnyt väärin. Muutamaa vuotta vanhemmat siskoni ovat myös saaneet koivunoksasta joka on itse pitänyt metsästä hakea.
Mieheni on syntynyt 1973 ja on saanu monesti ihan kunnon remmistä ja kovaa. Tämä loppui kun laki sen kielsi. Sitten kun ei enää lyödä saanut, isä aloitti henkisen väkivallan jolla piti "poikaa kurissa" eli haukkui lastaan jatkuvasti ja niin hirvittävillä tavoilla että mieheni joutui käsittelemään asioita terapiassa vielä nelikymppisenäkin. Esimerkiksi kun perheen äiti kuoli liikenneonnettomuudessa, isä syytti siitä lasta joka on niin huono ettei "äitiskään kestänyt vaan tappoi itsensä ettei tarvi sua katsella". Kyseessä ei ollut itsemurha vaan äidistä riippumaton onnettomuus, sen mies selvitti aikuisena.
Vanhempani ovat syntyneet 70-luvun alussa, minä puolestani 90-luvun puolivälin jälkeen. Sekä minua, että 2000-luvun alussa syntynyttä veljeäni kuritettiin fyysisesti. Pestiin suuta saippualla tai etikalla, annettiin remmiä ja tukistettiin ja siihen päälle vielä kotiarestit ja muut väkivallattomat rankaisumuodot. Olin aina ns. kympin tyttö ja ainoat "virheet" joista meitä veljeni kanssa rangaistiin olivat nahistelu ja suunsoitto. Varsinkin isälläni oli selkeästi nuorempana vihanhallintaongelmia, jotka sitten purettiin meihin lapsiin. Äiti ei koskaan puuttunut asiaan. Kyllähän tuollainen väkisinkin on arvet jättänyt, on tässä ollut selvittelemistä pitkälle aikuisuuteen. Jos joskus saan omia lapsia, niin heihin en aio koskea ja jos kuulisin että isovanhemmat ovat antaneet remmiä tai muuta vastaavaa, niin se olisi välit poikki heti.
Vierailija kirjoitti:
-70 luvun puolessa välissä syntynyt olen, ja isältä olen saanut tukkapöllyä, äidiltä luunappeja ja kerran paljaalle pyllylle selkäsaunan (joka oli lähinnä symbolinen nöyryytys, ei todellakaan millään nahkaremmillä läimitty vaan kädellä läpsyttelyä).
Muistan lapsena kuulleeni voimaan tulleesta kurituskieltolaista, ja ottaneeni sen esiin vanhempienikin kanssa "enää ette voi antaa luunappeja". Eivätkä ehkä tuon lain voimaan tulon jälkeen antaneetkaan, eivätkä kyllä kovin usein sitä ennenkän.
Jatkona omaan viestiini: tosiaan tuo suun pesu saippualla kuului minullakin kurinpito-ohjelmaan, mutta koulun puolesta. 1-2 lk opettajani teki sen minulle useammankin kerran, äiti ei pitänyt asiasta. Enkä tosiaankaan ollut mikään kiroilija tms. vaan 9-10 tyttö, mutta sosiaalisesti ehkä koulun alussa taitamaton, kun sisaruksia ei ollut. Ainakin muistan, että puhuin usein silloin kun piti olla hiljaa.
Oli mitä parhain isä ja hyvin harvat kuritukset tuli kyllä aivan kyllä syystä ja myös naapurin poikaan kävi kiinni todella raivolla ravistamaan kun veljeä oli sitten pahasti satuttanut.
Vierailija kirjoitti:
-70 luvun puolessa välissä syntynyt olen, ja isältä olen saanut tukkapöllyä, äidiltä luunappeja ja kerran paljaalle pyllylle selkäsaunan (joka oli lähinnä symbolinen nöyryytys, ei todellakaan millään nahkaremmillä läimitty vaan kädellä läpsyttelyä).
Muistan lapsena kuulleeni voimaan tulleesta kurituskieltolaista, ja ottaneeni sen esiin vanhempienikin kanssa "enää ette voi antaa luunappeja". Eivätkä ehkä tuon lain voimaan tulon jälkeen antaneetkaan, eivätkä kyllä kovin usein sitä ennenkän.
Lapsen ruumiillinen kuritus ei ennen lain voimaan tuloa 80-luvulla, ollut suinkaan hyväksyttävää, sillä koulussa se kiellettiin jo v. 1872 ja 1900-luvun alussa.
Suurin muutos 80-luvun alussa, kun laki tuli voimaan, se tehtiin tuomioistuimessa rangaistavaksi teoksi ja ilmoitusvelvollisuus, jos työskentelee lasten kanssa esim. opettajat, lääkärit, neuvola jne. jo virkansa puolesta viranomaisille, jos epäilys vanhempien ruummiilisesta kurituksesta.
Samoin muut läheiset, mahdollisti laki tekemään lastensuojeluilmoituksen.
Lasten kokemasta väkivallasta vanhempien taholta haluttiin tehdä lopullisesti piste, kun mitkään suositukset ja ohjeistukset eivät siihen auttaneet, vaan tarvittiin lainsäädäntöä avuksi.
Mun 40-l syntyneet vanhemmat tukisti ja antoi luunappeja. Itselle ei olisi tullut mieleenkään minkäänlainen väkivalta ja olen s -68.
Ap:n miesystävä ei kenties ole ihan tervepäinen, vähintään on tyhmä. Ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla 80-l. Äijä poikkeaa omasta sukupolvestaan.