Lue keskustelun säännöt.
Onko n. 50v-sukupolvelle lasten ruumiillinen kuritus ollut vielä jotenkin normaali asia? Onko näin iso ero meidän n. 40v-sukupolveen, joille
18.11.2023 |
se ei missään nimessä ole normaali asia?
Mulla reilu 10v tyttö ja miesystävä on ihmetellyt sitä, että lasta ei ole koskaan vyöllä kuritettu. Ja tämä tuli vielä puheeksi oudosti niin, että jossain tilanteessa hän tokaisi lapselle, että nyt jotain tai äitisi antaa kohta remmiä, ja kun sitten annoin tästä palautetta, niin tuli tuo aidon oloinen ihmetys, että enkö tosiaan koskaan kurita. Ja täysin väkivallaton ihminen kyseessä, eli siitä ei ole kyse, että hakkaisi naista ja lapsia, jos nyt joku heti tällaista ajatteli.
Kommentit (205)
No toisaalta, aika monta kertaa minulle sanottiin, että kohta saat selkääs. Enkä kertaakaan saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vm. -66 ja vanhemmat ovat syntyneet 40-luvulla. Meillä ei kuritettu kotona, enkä nähnyt kuritusta myöskään koulussa.
Höpsis. Olen n. 50 v enkä tunne yhtään ketään ikäistäni joka hyväksyisi ruumiillisen kurituksen.
Olen 56 v ja jo minun lapsuudessa lapsen pahoinpitely oli rikos. Puolisoni on tosin elänyt jossain kuritushuoneessa lapsena.
Eiköhän nuo nykyiset 70-80-vuotiaat ole niitä viimeisiä jotka kuritti ja heistäkin vain pieni osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se kiellettiin vuonna 1984, joten 50-vuotiasta on ollut ihan laillista uhata kurittaa ja kurittaa fyysisesti lapsena. Siitä, mitä kokee lapsuudessa, tulee normaalia. Vaikka sitä omat vanhemmat olisivat kaihtaneet ja pitäneet vääränä, niin ilmiönä selkäsauna oli tuttu.
Ja kyllä se valitettavasti on 40-vuotiaillekin tuttu asia. Luuletko tosiaan, että pelkkä lainmuutos tuohon auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiellettiin laissa - 84
Eli nykyistä viiskymppistä on voitu laillista kurittaa vielä kymmenvuotiaana.
Sitä kai tässä haettiin, että se on sen ikäisen lapsuudessa ollut normaalia. Ei tietenkään enää pitäisi niin ajatella. Mutta jos ei ole lasten kanssa ollut tekemissä sen jälkeen, niin ei tajua tätäkö?
Itse olen 54-vuotias ja kyllä minä ja ystäväni saimme runsaasti ruumiillista kuritusta 1970-luvulla. Useimmat saivat juuri nahkaremmistä.
Nahkaremmiä sai, jos jäi kiinni tupakanpoltosta tai opettajalta tuli kirje kotiin oppilaan huonosta käyttäytymisestä.
Pienemmistä rikkeistä tuli tukkapöllyä tai korvapuusteja.
Koulussamme kerrottiin, että eräs kuriton oppilas olisi saanut nahkaremmiä rehtorilta, en tiedä asian todenperäisyyttä.
Itsekin sain paljon ruumiillista kuritusta. Ihan tasapainoiseksi kasvoin, olen lääkäri ammatiltani ja työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 53v. ja mun lapsuudessa ei ollut väkivaltaa.
60-luvun lapsi, sain kyllä remmiä. Omia lapsiani en ole pahoinpidellyt, ja jos puoliso olisi tehnyt niin, ero olisi tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 54-vuotias ja kyllä minä ja ystäväni saimme runsaasti ruumiillista kuritusta 1970-luvulla. Useimmat saivat juuri nahkaremmistä.
Nahkaremmiä sai, jos jäi kiinni tupakanpoltosta tai opettajalta tuli kirje kotiin oppilaan huonosta käyttäytymisestä.
Pienemmistä rikkeistä tuli tukkapöllyä tai korvapuusteja.
Koulussamme kerrottiin, että eräs kuriton oppilas olisi saanut nahkaremmiä rehtorilta, en tiedä asian todenperäisyyttä.
Itsekin sain paljon ruumiillista kuritusta. Ihan tasapainoiseksi kasvoin, olen lääkäri ammatiltani ja työelämässä.
Tuo on hyvä esimerkki, miten suhtautuminen on mennyt ihan päälaelleen. Ennen, jos opettajalta tuli moitteita lapsen käytöksestä, lapsi kärsi siitä rangaistuksen kotonaan. Nyt jos opettajalta tulee palautetta, vanhemmat hyökkäävät opettajaa vastaan, että miksi sinä meidän kullannupusta puhut pahaa!
Vierailija kirjoitti:
Sitä kai tässä haettiin, että se on sen ikäisen lapsuudessa ollut normaalia. Ei tietenkään enää pitäisi niin ajatella. Mutta jos ei ole lasten kanssa ollut tekemissä sen jälkeen, niin ei tajua tätäkö?
Ei ollut mun perheessä ja ei monessa muussakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vitsaa sai meillä vielä 60- luvulla. Omia lapsia en ole tarvinnut kurittaa fyysisesti. Fiksuja kun ovat ja puheella on pärjätty. Ehkä silloin oli niin kiire, eikä ollut aikaa tai osaamista puhua lapsille, se piiskaaminen oli nopeasti tehty.
Mun isä oli syntynyt vuonna 1926 eikä koskaan lyönyt tai tukistanut minua, ei tullut luunappia eikä vyöstä. Ei tarvinnut pelätä häntä koskaan. Hän oli yli 50 vuotias kun synnyin 70-luvin lopulla.
Edes hänen ikäisilleen lasten fyysinen kurittaminen ei enää ollut normaalia.
Olen viiskymppinen ja omasta lapsuudesta muistan, että sain kerran kunnolla isältä tukkapöllyä ja aiheesta, kun asiasta oli jo moneen kertaan sanottu. Ei jäänyt traumoja. Siihen aikaan ala-asteella oli vielä vanhoja opettajia, jotka olivat tottuneet ruumiilliseen kuritukseen ja veivät tukkapäästä tai korvasta luokasta ulos, jos oli häiriöksi.
En usko, että mistään ylettömästä remmillä lyömisestä on ollut kenellekään mitään hyötyä ja jos se tulee vielä siitä syystä, että vanhemmalla on palanut hermo jostain pikkuasiasta, niin epäoikeudenmukaistahan se on. Tosin en myöskään usko, että mukula, joka on saanut aikoinaan ruumiillista kuritusta aiheesta kokee sen mitenkään epäoikeudenmukaisena. En myöskään pidä hyvänä nykypäivän trendiä, jossa normaalina pidetään sitä, että kakarat määrää ja niille ei kukaan voi mitään, kun teinarit piekksää ja ryöstää porukkaa kadulla ja rettelöi koulussa. Nyt meillä on sukupolvi, jonka ei ole koskaan tarvinnut totella eikä kunnioittaa aikuisia, koska ei ole ole keinoja.
1970-luvulla opettajat löivät joskus luokkatovereitani. Minua ei koskaan tietysti, sillä olin kiltti tyttö, mutta useamman kerran näin opettajan lyövän oppilasta, ihmettelin sitä jo silloin.
Sitten koulussamme kerrottiin, kuinka rehtori olisi antanut nahkaremmiä yhdelle yksinhuoltajaperheen pojalle. Poika oli hyvin kuriton eikä hänellä ollut isää.
Poika oli itkenyt kovasti, kun rehtori löi häntä nahkaremmillä. Syynä oli ollut se, että poika oli lyönyt ja kiusannut maahanmuuttajataustaista poikaa.
En tiedä, saiko poika oikeasti nahkaremmiä reksiltä, mutta sen tiedän, että kukaan ei enää koskaan kiusannut maahanmuuttajataustaista poikaa. Kukaan ei enää uskaltanut koskea maahanmuuttajapoikaan, kaikki pelkäsivät joutuvansa rehtorin käsittelyyn.
Takaisin kiertoon tuollainen mies. Lapselle ei puhuta noin.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli syntynyt vuonna 1926 eikä koskaan lyönyt tai tukistanut minua, ei tullut luunappia eikä vyöstä. Ei tarvinnut pelätä häntä koskaan. Hän oli yli 50 vuotias kun synnyin 70-luvin lopulla.
Edes hänen ikäisilleen lasten fyysinen kurittaminen ei enää ollut normaalia.
Kyllä oli. Äitini on syntynyt 1936 ja hän hakkasi meitä kahta pientä tyttöä 60-luvulla päivittäin. Vitsaa, tukkapöllyja, luunappeja otsaan. Ja anteeksi piti aina pyytää kun oltiin oltu tuhmia. Hän ei itse koskaan pyytänyt anteeksi.
Omat lapseni syntyivät 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Meillä ei käytetty ruumiillista kuritusta eikä edes pantu nurkkaan häpeämään. En myöskään ole ymmärtänyt lastenhuoneeseen jäähylle häätämistä. Lastenhuonehan on kiva paikka, ei putka.
Aika hassua, jos ei tiedä että se on kiellettyä