Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää tyhmää puolisoa?
17.11.2023 |
Puhun nyt oikeasti siis tyhmyydestä, siitä, että puoliso ei ole järin älykäs, ei ajattele asioita, tekemisiään ja sanomisiaan, eikä ole kiinnostunut laajentamaankaan (yleis-) sivistystään.
Ensimmäisenä esimerkkinä tunneälykkyyden puute: puolisoni ei yhtään osaa ajatella minkälaista esimerkkiä antaa lapsellemme, tai miten hänen sanomisensa vaikuttaa lapseen, ei ole yhtään tunneälykäs tajutakseen milloin lapsellamme on paha mieli tai onko hän jännittynyt, peloissaan tai innostunut.
Eikä jotenkin tajua yhtään esim. että kun lapsi tulee innoissaan ja ylpeänä näyttämään jotain askartelemaansa asiaa isälleen, tälle tekisi enemmänkin hyvää kuulla kehuja ja ainakin tulla nähdyksi ja isänsä ylpeänä katsomaksi... kuin että mies ottaa askartelun käteensä ja naurahtaen sanoo, että no kyllä tämän nyt ehkä jotenkin tunnistaa, ja "minä olisin kyllä tehnyt tuon eri lailla/paremmin".
Minä yritän lapsen pettynyttä ilmettä katsoen sitten viittoilla vieressä miehelle että keksi nyt joku kehu edes, ja mies on ihan puulla päähän lyöty kun jälkeenpäin selitän, että onnistui juuri latistamaan lapsemme itsetuntoa. Mies ei vaan TAJUA. "Häh, mähän vaan sanoin miten se askartelu olis ollu parempi."
Puolisoni käytös on välillä myös tosi huonoa muidenkin ihmisten parissa, ei tee ilkeyttään, mutta jotenkin ei vaan tajua, ei omaa yhtään sosiaalista silmää. Esim. kummilapsen synttäreillä viimeksi ei edes tajunnut onnitella kummilasta. Tuli vaan mun perässä sisälle ja kun mä olin onnitellut, halannut ja antanut lahjamme, kummilapsi jäi odottamaan että kummisetäkin onnittelee, mutta ei mieheni tajunnut, marssi vaan kummilapsen ohittaen istumaan suoraan sohvalle.
Ja sitten muitakin asioita joissa tyhmyys ilmenee. Kysyin tänään mieheltäni tietääkö hän ketä aikoo äänestää, mies sanoi että ei tiedä, ja jatkoi hetken kuluttua kysymällä "mitkäs vaalit nyt on sitten tulossa?"
(Ja siis tämä EI ole provo vaan ihan täyttä totta, valitettavasti!)
Itsepähän olen mieheni valinnut, ja en ymmärrä kuinka olinkaan niin tyhmä etten tajunnut mieheni olevan tyhmä. Luulin, että hän on vaan hiljainen tai ujo, ja vasta nyt olen todella tajunnut, ettei hän mikään ujo ole vaan TYHMÄ.
En vaan ymmärrä miten pystyn kunnioittamaan miestäni miehenä, alkaa olla jo vaikeaa parisuhteessakin haluta häntä tai kokea hänet arvokkaaksi puolisoksi jota ihailla, kun hän on niin... No, tällainen kuin on. Tunnen itseni lähinnä opettajaksi, äidiksi ja huoltajaksi, kun joudun selittämään hänelle yksinkertaisia asioita ja mm. kylään mennessä muistuttamaan, että kiitäthän sitten tarjoilusta ja muista hyvästellä, äläkä vaan painu yhtäkkiä pihalle mitään sanomatta (näinkin on todella tapahtunut, ja oli hemmetin noloa, isäntäväki ihmetteli minulle suuttuiko mieheni jostain vai mitä tapahtui, ja minä yritän selitellä että ei, hän vaan yksioikoisesti ajatteli että vierailu on ohi ja lähti jo autolle... )
Muita joilla tyhmä puoliso? Miten onnistutte kestämään ja kunnioittamaan?
Kommentit (191)
Itsekin koen olevani tyhmän tai lievästi kehitysvammaisen miehen kanssa yhdessä. Tiedän ällistyksen erilaisten tilanteiden edessä - eikö tuotakaan tajua/tajunnut, kaikesta joutuu sanomaan ja kaiken selittämään. Se on raskasta. Olen ajatellut, että elän päivä kerrallaan, ja jos tilanne tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, lähden. Lisäksi unelmoin älykkäästä miehestä, joka olisi sekä käytännön tasolla että muutenkin älykäs. Osaisin tämän kokemuksen myötä arvostaa tällaista monitasoista älykkyyttä korkealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nyt muutamia ideoita kyökkipsykologilta. Saa ottaa tai jättää.
Ap on parisuhteeseensa tyytymätön. Ratkaisuna voisi olla ero, nykytilanteen hyväksyminen tai pyrkimys muuttaa asioita miehen toiminnassa.Nykyisellään jatkaminen ei toimi, koska mies loukkaa lapsia toiminnallaan. Vaihtoehdoiksi jää siis ero tai pyrkimys muuttaa miehen toimintaa.
Se, onko miehen toiminnan muuttaminen mahdollista, riippuu varmaan sekä käytöksen syystä että miehen motivaatiosta. Jos taustalla on nepsyasioita (ihan mahdollista), niihin liittyen on varmaan saatavissa jotain tukea. Jos mies on saanut kotoa huonon mallin ihmissuhteisiin, niitäkin asioita voi käsitellä terapiassa ja ottaa opikseen.
Onko miehellä mitään motivaatiota muutokseen? Ja jos on, onnistuisiko mikään muutos oikeasti? Olen taipuvainen ajattelemaan, että aikuista ihmistä ei lähtökohtaisesti lähdetä muuttamaan ulkoa päin. Jos parisuhde/perhe-elämä ei kerta kaikkiaan toimi, huonoista vaihtoehdoista paras on ero. Sanon tämän itse ihmisenä, jonka isä oli ihmissuhdeasioissa hyvin samantapainen kuin ap:n mies.
Jag drömmer om nån som är lika smart som mig...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen ymmärtää ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia eikä kaikkia voi vääntää väkisin samaan muottiin.
Toista ihmistä ei voi muuttaa muuta kuin itseään ensimmäisenä. Älä muuta miestäsi vaan itseäsi niin ettei ole pakko miehesi lähteä kyläilemään jos ei sitä kiinnosta. Sinä voit käydä yksinkin ne kyläilysi kinkereet lävitse.
Mnä näen käyttäytymisestäsi että ennemmin sinä olet tyhmä eikä se miehesi. Koitat toista vääntää väkisin johonkin omaan kulttuuriin, omiin malleihisi väkisin joka ei osoita kylläkään yhtään mitään älykkyyttä ja sosiaalisuutta.
Ei mielestäni ole liikaa vaadittu, että kumppanilla on hallussa peruskäytöstavat. Toisaalta, jos on alun perin hyväksynyt kumppanin, jolla ne eivät ole hallussa, ei voi oikeas
Peruskäytöstapoihin kuuluu olla ystävällinen kumppanin perheelle ja sukulaisille ja tarvittaessa myös välillä tavata heitä ja osallistua heidän merkkipäiviinsä. "En tule kun en tahdo" on sellaista mitä voisi kuulla neljävuotiaan suusta eikä todellakaan ole soveliasta käytöstä aikuiselle ihmiselle. Eri asia on tietysti silloin kun sukulaisten kanssa ei olla sen takia tekemissä, että he ovat esimerkiksi alkoholisteja tai he itse käyttäytyvät todella loukkaavasti, jolloin on ymmärrettävää että heidän kanssaa ei välttämättä juurikaan haluta olla tekemisissä .
Vierailija kirjoitti:
Siis et pidä esimerkiksi tarpeellisena sitä, että lasta onnitellaan hänen syntymäpäivänään tai että jos joku avaa sinulle oven niin kiität häntä?
Kyllä kaiketi. Ei ole kokemusta vastaavista asioista, kotona kun viihdyn tai labrassa enimmäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuo ole aika tavallinen ongelma. Varsinkin jos itse on spektrin jommassakummassa päässä, ero puolisoon on todnäk sellainen, että sen huomaa kumpikin osapuoli. Itselläni on jossain mielessä melko yksinkertainen mies, mutta onneksi hyvinkasvatettu, eli ei sosiaalisesti sekoile kovin usein. On myös yksinkertaisuudessaan rehellinen ja helppo ohjailla, kuuliainen ja kuitenkin oppimiskykyinen tärkeissä asioissa, eli osaa olla pyydettäessä hiljaakin ja hoitaa ns. miesten työt hyvin ja on jopa jollain tavalla miehekäs. Lisäksi hänellä on huumorintaju, joten ajoittaiset typeryydet kestää kyllä. Itse asiassa en tunne montakaan miestä, joka olisi sillä tavalla älykäs, että sen kanssa jaksaisi elää. Yhden itseni kanssa yhtä älykkään miehen olen tuntenut hyvin, ja se suhde oli turvaton (koska sehän pystyi vedättämään minua halutessaan) ja miehellä erilaisia mt-vaivoja, osin mielestäni yhteydessä älykkyyteen. Ei hyvä sekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, taas yksi miestenhaukkumisketju.Mikä teitä naisia vaivaa?
Tämä ei ole haukkumaketju vaan Ap kertoo puolisostaan, jolla on erityispiirteitä. Mies ei
välttämättä ole tyhmä, mtuta reagoi ja käyttäytyy eri lailla kuin useimmat ihmiset. Ap on
ehkä sivuuttanut pienet hälytysmerkit seurusteluaikana.
Jos ei oikeasti ymmärrä milloin lapsi on peloissaan tai vaikka jännittynyt, niin kyllä jotain autisti piirteitä on oltava.
Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät välitä siitä, jos lapsi on peloissaan tai jännittynyt, vaikka asian tunnistaisivatkin. Voi esimerkiksi olla niin itsekeskeinen, ettei pidä asiaa tärkeänä tai itselleen kuuluvana. Oma isäni oli sen verran häiriintynyt, että saattoi nauraa, kun olimme lapsina hädissämme (usein hänen toimintansa vuoksi). En sulkisi ap:n tapauksessa tätäkään vaihtoehtoa täysin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö älykkyys nimenomaan tarkoita sitä, että osaa kehittää hyvän yritysidean ja suunnitella, milloin on oikea ajoitus? Onnella on loppujen lopuksi todella pieni osa menestymisessä, ja usein ne menestyneet ihmiset ovat vuosikausia kehittäneet taitojaan ja osaamistaan, jonka kautta se 'onnenpotku' viimeinkin tulee. Harva ihminen tulee menestyneeksi yhden yön aikana.
Vierailija kirjoitti:
Eikö älykkyys nimenomaan tarkoita sitä, että osaa kehittää hyvän yritysidean ja suunnitella, milloin on oikea ajoitus? Onnella on loppujen lopuksi todella pieni osa menestymisessä, ja usein ne menestyneet ihmiset ovat vuosikausia kehittäneet taitojaan ja osaamistaan, jonka kautta se 'onnenpotku' viimeinkin tulee. Harva ihminen tulee menestyneeksi yhden yön aikana.
Väärä ketju, anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä otat vastuun miehesi käytöksestä miksi hän ottaisi siitä vastuuta itse. Älä huolehdi miehesi käytöksestä kuin pikkulapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap on pariutunut typerän ihmisen kanssa?
Eikö hän siis ole itsekin tyhmä.
Hän halusi sen siittiön ja sai myös. Johan tuossa sanottiin että isot vehkeet oli valinnan syy.
Vierailija kirjoitti:
minusta se on viksua ettei lähde tähän politiikka kannatukseen mukaan :D
Jaaha, nyt se mieskin havahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta minulla on aivan älyttömän vaikeaa samaistua tähän. En millään voi ymmärtää, miten miehen älykkyys tulee esille vasta siinä vaiheessa, kun ollaan naimisissa. Yleensä ihmisen älykkyydestä voi päätellä jo aika paljon ihan ensimmäisen kohtaamisen aikana, pelkästään siitä, millaisista asioista hän keskustelee ja millä tasolla. Samoin hänen käytöstavat näkee jo hyvin pitkälti siitä, miten kohteliaasti hän käyttäytyy sinun kanssasi ja miten hän kohtelee esimerkiksi ravintolan henkilökuntaa, jos ollaan esimerkiksi syömässä.
Minulla oli tuollainen puoliso. Erosin hänestä. Täydellinen tilannetajuttomuus ja itsekkyys alkoivat ottamaan pattiin ihan huolella.
Vierailija kirjoitti:
Ei mielestäni ole liikaa vaadittu, että kumppanilla on hallussa peruskäytöstavat. Toisaalta, jos on alun perin hyväksynyt...
Itse introverttinä skippaan mahdollisimman monet tapahtuvat. Pyöreät, ristiäiset ja häät tulee pääasiassa juhlittua. Onneksi oma puoliso ei vaadikaan mukaan tuloa jos lähtee esim. sukuloimaan.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta minulla on aivan älyttömän vaikeaa samaistua tähän. En millään voi ymmärtää, miten miehen älykkyys tulee esille vasta siinä vaiheessa, kun ollaan naimisissa. Yleensä ihmisen älykkyydestä voi päätellä jo aika paljon ihan ensimmäisen kohtaamisen aikana, pelkästään siitä, millaisista asioista hän keskustelee ja millä tasolla. Samoin hänen käytöstavat näkee jo hyvin pitkälti siitä, miten kohteliaasti hän käyttäytyy sinun kanssasi ja miten hän kohtelee esimerkiksi ravintolan henkilökuntaa, jos ollaan esimerkiksi syömässä.
Ei minun miehelläni ainakaan tullut esiin kuin vasta vuosien kuluttua. Nyt jälkikäteen olen ymmärtänyt, että hän selvästi peilasi omaa käytöstäni, eli jollain tapaa matki minua että sai tehtyä minuun hyvän vaikutuksen. Itse olen kohtelias ja huomaavainen, ja huolehdin läheisistäni. Pikkuhiljaa ne kuoret alkoivat tipahdella ja hänen käytöksensä muuttui yhä juntimpaan ja itsekeskeisempään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen puoliso. Erosin hänestä. Täydellinen tilannetajuttomuus ja itsekkyys alkoivat ottamaan pattiin ihan huolella.
Sama täällä. Yritin sietää kunnes sietäminen sai Niiin överit mittasuhteet, että oli pakko erota ettei tule hulluksi..
Tyhmältä vaikuttaa noiden kertomien perusteella, tai sitten jotenkin lievästi kehitysvammainen.
Perus tapoihin ei kuulu kyläily jos toinen ei sellaisesta saa mitään nautintoa. Me rakastetaan toisiamme mutta ei meistä kumpikaan tykkää kyläillä toistemme suvuissa.
Ja voitteko kuvitella että meillä suhde toimii ja olemme rakastaneet yli 30 vuotta vaikka emme pakota toisiamme mihinkään mistä ei toinen tykkää.
Meillä aina kaikki juhlapyhät vietämme ihan kaksin ja sitten saa tehdä mitä mitä lystää muulloin. Mikään pakko pulla ei kuulu meidän elämäämme. Olemme kumpikin niin voimakastahtoisia ja jääriä ettei voisi kukaan pakottaa yhtään mihinkään jos ei kiinnosta. Onneksi löysin samanlaisen kumppanin kuin olen itsekkin sillä heikomman kanssa olisin jyrännyt sen. Meistä ei kumpikaan jää toiseksi eikä pysty alistamaan toistaan.