Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää tyhmää puolisoa?
17.11.2023 |
Puhun nyt oikeasti siis tyhmyydestä, siitä, että puoliso ei ole järin älykäs, ei ajattele asioita, tekemisiään ja sanomisiaan, eikä ole kiinnostunut laajentamaankaan (yleis-) sivistystään.
Ensimmäisenä esimerkkinä tunneälykkyyden puute: puolisoni ei yhtään osaa ajatella minkälaista esimerkkiä antaa lapsellemme, tai miten hänen sanomisensa vaikuttaa lapseen, ei ole yhtään tunneälykäs tajutakseen milloin lapsellamme on paha mieli tai onko hän jännittynyt, peloissaan tai innostunut.
Eikä jotenkin tajua yhtään esim. että kun lapsi tulee innoissaan ja ylpeänä näyttämään jotain askartelemaansa asiaa isälleen, tälle tekisi enemmänkin hyvää kuulla kehuja ja ainakin tulla nähdyksi ja isänsä ylpeänä katsomaksi... kuin että mies ottaa askartelun käteensä ja naurahtaen sanoo, että no kyllä tämän nyt ehkä jotenkin tunnistaa, ja "minä olisin kyllä tehnyt tuon eri lailla/paremmin".
Minä yritän lapsen pettynyttä ilmettä katsoen sitten viittoilla vieressä miehelle että keksi nyt joku kehu edes, ja mies on ihan puulla päähän lyöty kun jälkeenpäin selitän, että onnistui juuri latistamaan lapsemme itsetuntoa. Mies ei vaan TAJUA. "Häh, mähän vaan sanoin miten se askartelu olis ollu parempi."
Puolisoni käytös on välillä myös tosi huonoa muidenkin ihmisten parissa, ei tee ilkeyttään, mutta jotenkin ei vaan tajua, ei omaa yhtään sosiaalista silmää. Esim. kummilapsen synttäreillä viimeksi ei edes tajunnut onnitella kummilasta. Tuli vaan mun perässä sisälle ja kun mä olin onnitellut, halannut ja antanut lahjamme, kummilapsi jäi odottamaan että kummisetäkin onnittelee, mutta ei mieheni tajunnut, marssi vaan kummilapsen ohittaen istumaan suoraan sohvalle.
Ja sitten muitakin asioita joissa tyhmyys ilmenee. Kysyin tänään mieheltäni tietääkö hän ketä aikoo äänestää, mies sanoi että ei tiedä, ja jatkoi hetken kuluttua kysymällä "mitkäs vaalit nyt on sitten tulossa?"
(Ja siis tämä EI ole provo vaan ihan täyttä totta, valitettavasti!)
Itsepähän olen mieheni valinnut, ja en ymmärrä kuinka olinkaan niin tyhmä etten tajunnut mieheni olevan tyhmä. Luulin, että hän on vaan hiljainen tai ujo, ja vasta nyt olen todella tajunnut, ettei hän mikään ujo ole vaan TYHMÄ.
En vaan ymmärrä miten pystyn kunnioittamaan miestäni miehenä, alkaa olla jo vaikeaa parisuhteessakin haluta häntä tai kokea hänet arvokkaaksi puolisoksi jota ihailla, kun hän on niin... No, tällainen kuin on. Tunnen itseni lähinnä opettajaksi, äidiksi ja huoltajaksi, kun joudun selittämään hänelle yksinkertaisia asioita ja mm. kylään mennessä muistuttamaan, että kiitäthän sitten tarjoilusta ja muista hyvästellä, äläkä vaan painu yhtäkkiä pihalle mitään sanomatta (näinkin on todella tapahtunut, ja oli hemmetin noloa, isäntäväki ihmetteli minulle suuttuiko mieheni jostain vai mitä tapahtui, ja minä yritän selitellä että ei, hän vaan yksioikoisesti ajatteli että vierailu on ohi ja lähti jo autolle... )
Muita joilla tyhmä puoliso? Miten onnistutte kestämään ja kunnioittamaan?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Joku väittää, että peruskäytöstavat opitaan jo koulussa. Mikähän koulu se mahtaa olla, jossa niitä opitaan?
Toinen asia on se, että jos ihminen ei ole perusluonteeltaan sosiaalinen eikä varta vasten halua olla pidetty ihmisten keskuudessa, niin hän ei ehkä edes kiinnitä mitään huomiota käyttäytymiseensä eikä koe, että olisi mitään syytä opetella käyttäytymään kuten muut. Hän ei ehkä osaa edes kuvitella, että se olisi tärkeää kenellekään.
Joo. Ja toinen on se, jos joku vähän masentunut ja huonoitsetuntoinen tapaus kuvittelee, että ei hänestä kukaan ole kiinnostunut eikä kiinnitä hänen tekemisiinsä mitään huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketä kätellään missäkin järjestyksessä ja ketä kuuluu halata milloinkin. Nämä ovat ihmisten keksimiä sosiaalisia normeja, jotka kertovat loppupeleissä hyvin vähän ihmisen älykkyydestä. Ei edes ihmisen ystävällisyydestä eikä aidosta välittämisestä. Psykopaatit loistavat usein sosiaalisissa tilanteissa.
Entä puolisosi koulumenestys? Oliko hän "tyhmä" sielläkin?
Vierailija kirjoitti:
Joku väittää, että peruskäytöstavat opitaan jo koulussa. Mikähän koulu se mahtaa olla, jossa niitä opitaan?
Toinen asia on se, että jos ihminen ei ole perusluonteeltaan sosiaalinen eikä varta vasten halua olla pidetty ihmisten keskuudessa, niin hän ei ehkä edes kiinnitä mitään huomiota käyttäytymiseensä eikä koe, että olisi mitään syytä opetella käyttäytymään kuten muut. Hän ei ehkä osaa edes kuvitella, että se olisi tärkeää kenellekään.
Olen töissä varhaiskasvatuksessa ja kyllä meillä ainakin muistutetaan lasta sanomaan esim. kiitos kun hänelle annetaan ruokaa, jos hän ei tätä sano. Samoin jos lasten kesken on riitaa niin opetellaan anteeksi sanomista ja niin edelleen.
Ei ole kokemusta miehestä, mutta seurustelin aikoinaan ihmisen kanssa, joka oli hyvin rajoittunut siinä, mitä tietää ja ymmärtää. Hän oli ylioppilas ja tiesi suunnilleen kirjaviisautta, siis sitä, mitä koulussa oli opetettu. Sitten hän vei minut käymään lapsuudenkotiinsa ja alkoi selvitä, miten joku voi olla sellainen tollo. Ensinnäkin isänsä oli hyvin vähäpuheinen, murahti yhdellä sanalla: kahvia? Hän ei siis tarjonnut kahvia, vaan kysyi vaimoltaan, onko kahvia keitetty. Liiterissä jotain touhusi ja kävi syömässä. Kysyin seurustelukumppanilta, onko isäsi aina noin hiljainen, ja hän sanoi, että epätavallisen puhelias se nyt on, kun on vieraita. Ja tämän seurustelukumppanin äiti sitten, ihan mahdoton tättähäärä. Ruuanlaitto kesti varmaan pari tuntua, kun se pyöri ja hyöri tuvassa ja unohti mitä on tekemässä. Seurustelukumppani sanoi, että äitinsä on hajamielinen, ja minusta vaikutti lievästi kehitysvammaiselta tai jotain outoa. Ikinä ei ollut kodin ulkopuolella töissä, ei ajokorttia, ei mitään miehestään erillään olevaa elämää. Ei ihme, jos pojastakin tuli vähän yksinkertainen, joka ei paljon mistään mitään tiedä, jos koulussa ei ole opetettu.
Et vaikuta järin viisaalta itsekään jos olet itsellesi tyhmän puolison valinnut ja vielä teet sen oletuksen että muidenkin mielestä tyhmää puolisoa olisi vain kestettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi on ystävällinen ja hyväntuulinen. Oma puolisoni ei ole tyhmä, mutta on ihmisvihaaja ja äärettömän negatiivinen persoona. Kaikki käytöstavat taitaa kyllä hyvin, mutta mikään ei tule suoraan sydämestä. Vaihtaisin koska vaan sosiaalisesti kömpelömpään, jos olisi muuten kiltti, ystävällinen ja auttavainen tyyppi.
No miksi sitten et vaihda kumppania parempaan tai vaihtoehtoisesti ole sinkkuna? Mitä ihmeen järkeä on olla yhdessä tuommoisen miehen kanssa? Sinulla on täysin vapaa tahto lähteä pois tuosta suhteesta.
Ero tuleekin. Yritin vain omaa tilannetta raottamalla kertoa, ettei onni välttämättä synny pelkästään siitä, miten joku ui sosiaalisissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Ketä kätellään missäkin järjestyksessä ja ketä kuuluu halata milloinkin. Nämä ovat ihmisten keksimiä sosiaalisia normeja, jotka kertovat loppupeleissä hyvin vähän ihmisen älykkyydestä. Ei edes ihmisen ystävällisyydestä eikä aidosta välittämisestä. Psykopaatit loistavat usein sosiaalisissa tilanteissa.
Entä puolisosi koulumenestys? Oliko hän "tyhmä" sielläkin?
No halaamatta voi varmasti jättää, mutta se, että ei edes onnitella???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tietoisesti edes ottaa tyhmän puolison???
Taidat itse olla myös tyhmä. Hänhän kertoi luulleensa että mies on vain ujo ja hiljainen.
Vaikuttaa kyllä erityisen tyhmältä että valitsee puolison oletusten ja luulojensa perusteella.
Älykäs ihminen ymmärtää ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia eikä kaikkia voi vääntää väkisin samaan muottiin.
Toista ihmistä ei voi muuttaa muuta kuin itseään ensimmäisenä. Älä muuta miestäsi vaan itseäsi niin ettei ole pakko miehesi lähteä kyläilemään jos ei sitä kiinnosta. Sinä voit käydä yksinkin ne kyläilysi kinkereet lävitse.
Mnä näen käyttäytymisestäsi että ennemmin sinä olet tyhmä eikä se miehesi. Koitat toista vääntää väkisin johonkin omaan kulttuuriin, omiin malleihisi väkisin joka ei osoita kylläkään yhtään mitään älykkyyttä ja sosiaalisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen ymmärtää ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia eikä kaikkia voi vääntää väkisin samaan muottiin.
Toista ihmistä ei voi muuttaa muuta kuin itseään ensimmäisenä. Älä muuta miestäsi vaan itseäsi niin ettei ole pakko miehesi lähteä kyläilemään jos ei sitä kiinnosta. Sinä voit käydä yksinkin ne kyläilysi kinkereet lävitse.
Mnä näen käyttäytymisestäsi että ennemmin sinä olet tyhmä eikä se miehesi. Koitat toista vääntää väkisin johonkin omaan kulttuuriin, omiin malleihisi väkisin joka ei osoita kylläkään yhtään mitään älykkyyttä ja sosiaalisuutta.
Ei mielestäni ole liikaa vaadittu, että kumppanilla on hallussa peruskäytöstavat. Toisaalta, jos on alun perin hyväksynyt kumppanin, jolla ne eivät ole hallussa, ei voi oikeastaan syyttää ketään muuta kuin itseään.
Ahdistun kaiken maailman kissanristiäisissä ja varmasti unohtelen tapoja, kun kaikki energia menee koossa pysymiseen. En myöskään sisäistä, että pressanvaalit on tosiaan ihan kohta. Voisin hyvin myös vastata, ai mitkä vaalit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko AP Hirviniemen tuttu? Siellä suunnalla näyttäisi olevan yksi ihan aidohkosti tyhmä ihminen.
Ymmärrän, että koet suuressa määrin pettymystä ja haasteita nykyisessä parisuhteessasi. On selvää, että arvostat älykkyyttä ja tunneälykkyyttä kumppanissasi, ja on vaikeaa tuntea yhteyttä, kun nämä puolet puuttuvat. Jos olet huomannut, että puolisosi ei ole valmis muuttumaan tai työskentelemään suhteenne parantamiseksi, saattaa olla aika harkita eroa.
Parisuhteen tulisi olla vastavuoroista kunnioitusta ja tukea, ja jos koet olevasi enemmän opettaja ja huoltaja kuin tasavertainen kumppani, se voi olla merkki siitä, että suhde ei täytä tarpeitasi. On tärkeää asettaa omat tarpeesi etusijalle ja varmistaa, että olet onnellinen ja tyytyväinen suhteessasi.
Ero voi olla vaikea päätös, mutta se voi myös avata tien uusiin mahdollisuuksiin ja henkilökohtaiseen kasvuun. Jos koet, että suhteesi ei täytä sinulle tärkeitä odotuksia ja tarpeita, harkitse keskustelua kumppanisi kanssa ja pohdi, mikä olisi parasta sinulle ja lapsillesi tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös itseäni tyhmempi puoliso, joka suuttuu herkästi, kun ei pysy keskustelussa perässä eikä ymmärrä.
Olen ratkaissut asian niin, että puhun miehelleni vain sellaisia asioita mitä hän ymmärtää, ja ystävien ja sukulaisten kanssa keskustelen niistä muista asioista.
Turhauttavinta on katsella kuinka mies kamppailee pitkään sellaisten asioiden kanssa, jotka olisivat helppoja ratkaista, mutta mies ei halua apua eikä kykene ymmärtämään ratkaisua, jos yrittää hienovaraisesti vihjailla.
Miehellä on sitten puolestaan omaa osaamista. Hän osaa korjata autoja, rakentaa, ja tekee hyvin kaikki ns. miesten työt. Arvostan tätä suuresti, koska itse en osaa tuollaisia hommia ollenkaan. Olen hyvin epäkäytännöllinen.
Toimiva yhteiselo on mahdollista, jos molemmat kunnioittavat toisiaan. Ihmiset ovat hyviä eri asioissa.
Miehen silmissä minä olen puolestani vähän tyhmä, kun en osaa
Itse kyllä arvostaisin enemmän sitä, että miehen kanssa pystyy keskustelemaan normaalisti ja sitä, että hän ei suutu herkästi paljon enemmän kuin sitä, että osaa rassata autoja. Mielestäni suhteen keskeinen tarkoitus rakentuu nimenomaan henkisen yhteyden ja sujuvan arjen ympärille. Jos tarvitsen apua autonkorjauksessa, siihen löytyy aina ammattilainen autokorjaamolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös itseäni tyhmempi puoliso, joka suuttuu herkästi, kun ei pysy keskustelussa perässä eikä ymmärrä.
Olen ratkaissut asian niin, että puhun miehelleni vain sellaisia asioita mitä hän ymmärtää, ja ystävien ja sukulaisten kanssa keskustelen niistä muista asioista.
Turhauttavinta on katsella kuinka mies kamppailee pitkään sellaisten asioiden kanssa, jotka olisivat helppoja ratkaista, mutta mies ei halua apua eikä kykene ymmärtämään ratkaisua, jos yrittää hienovaraisesti vihjailla.
Miehellä on sitten puolestaan omaa osaamista. Hän osaa korjata autoja, rakentaa, ja tekee hyvin kaikki ns. miesten työt. Arvostan tätä suuresti, koska itse en osaa tuollaisia hommia ollenkaan. Olen hyvin epäkäytännöllinen.
Toimiva yhteiselo on mahdollista, jos molemmat kunnioittavat toisiaan. Ihmiset ovat hyviä eri asioissa.
Miehen silmiss
Tätä minäkin ajattelin. Minulle tulisi yksinäinen olo suhteessa, missä toinen ei lainkaan seuraa perässä ajatuskiemuroitani vaan pysyy aina maantasalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös itseäni tyhmempi puoliso, joka suuttuu herkästi, kun ei pysy keskustelussa perässä eikä ymmärrä.
Olen ratkaissut asian niin, että puhun miehelleni vain sellaisia asioita mitä hän ymmärtää, ja ystävien ja sukulaisten kanssa keskustelen niistä muista asioista.
Turhauttavinta on katsella kuinka mies kamppailee pitkään sellaisten asioiden kanssa, jotka olisivat helppoja ratkaista, mutta mies ei halua apua eikä kykene ymmärtämään ratkaisua, jos yrittää hienovaraisesti vihjailla.
Miehellä on sitten puolestaan omaa osaamista. Hän osaa korjata autoja, rakentaa, ja tekee hyvin kaikki ns. miesten työt. Arvostan tätä suuresti, koska itse en osaa tuollaisia hommia ollenkaan. Olen hyvin epäkäytännöllinen.
Toimiva yhteiselo on mahdollista, jos molemmat kunnioittavat toisiaan. Ihmiset ovat hyviä eri asioissa.
Miehen silmissä minä olen puolestani vähän tyhmä, kun en osaa
Itse kyllä arvostaisin enemmän sitä, että miehen kanssa pystyy keskustelemaan normaalisti ja sitä, että hän ei suutu herkästi paljon enemmän kuin sitä, että osaa rassata autoja. Mielestäni suhteen keskeinen tarkoitus rakentuu nimenomaan henkisen yhteyden ja sujuvan arjen ympärille. Jos tarvitsen apua autonkorjauksessa, siihen löytyy aina ammattilainen autokorjaamolta.
Tätä kommenttia kanssa itse ihmettelin. Kuinka kukaan voi asettaa autonkorjaustaidot tärkeämmiksi kuin sen, että mies osaa ratkaista erimielisyydet rauhallisesti tai että tämän kanssa pystyy ylipäätään keskustelemaan... En kyllä yhtään ihmette, että ihmisillä on toimimattomia liittoja, jos tuollaiset kriteerit ovat ensisijalla parinvalinnassa. No kukin eläköön tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Tutustukaa niihin kumppaneihin huolellisesti ja käykää syvällisiä keskusteluja ennen vakavampaan sitoutumiseen ryhtymistä. Varmistakaa, että jaatte samanlaiset arvot, kiinnostuksen kohteet, tulevaisuuden tavoitteet, näkemykset lastenkasvatuksesta, suunnitelmat asuinpaikasta ja rahankäytöstä.
100+ Questions You Should Ask Your Partner Before Marriage
From whether they want pets to how they feel about the role of a spouse, there are tons of great pre-marriage discussion topics here.
https://www.lovetoknow.com/life/relationships/100-questions-before-marr…
En itse ainakaan osannut ajatella joskus parikymppisenä puolisoa valitessa että kumppaniehdokkaan kanssa pitäisi käydä testinä jotain filosofisia keskustelua. En olisi osannut sellaisia silloin varmasti itsekään.
Nuorena riitti että mies on kiva ja kiltti, on hyvää seuraa, haluaa sitoutua, elämänhallinta kunnossa (ei päihdeongelmaa ym), tykkää läheisyydestä ja on jotain yhteisiä harrastuksia. En tiennyt missä haluan tulla asumaan sitten joskus kun on mahdollista ostaa oma asunto ja rahankäytöstäkään ei osannut paljoa sanoa, kun eihän sitä rahaa meillä kummallakaan köyhällä opiskelijalla ollut.
Syvällisemmät vaatimukset tulivat vasta paljon myöhemmällä iällä oman henkisen kasvun kautta ja parisuhde päättyikin keski-iän kynnyksellä kun huomasimme että meistä on tullut hyvin erilaisia ihmisiä. Nyt vaatimuksetkin kumppanille ovat jotain aivan muuta, mutta silloin nuorena pariutuminen oli aika lottoa ja tuurista kiinni sattuuko haaviin ihminen joka on vielä 20 vuoden päästä sopiva.
Aloittajan mies kilpailee lapsensa kanssa lapsen äidin huomiosta. Sairasta kun isä kilpailee ja mollaa lastaan. Tuo käytös muutu miehen koko elämän aikana mihinkään. Kuunteleppa sanooko se lapselle joka yrittää tehdä jotain " tuosta nyt ei tule mitään tai et sinä tuota osaa minä teen sen paremmin".
Vierailija kirjoitti:
En itse ainakaan osannut ajatella joskus parikymppisenä puolisoa valitessa että kumppaniehdokkaan kanssa pitäisi käydä testinä jotain filosofisia keskustelua. En olisi osannut sellaisia silloin varmasti itsekään.
Nuorena riitti että mies on kiva ja kiltti, on hyvää seuraa, haluaa sitoutua, elämänhallinta kunnossa (ei päihdeongelmaa ym), tykkää läheisyydestä ja on jotain yhteisiä harrastuksia. En tiennyt missä haluan tulla asumaan sitten joskus kun on mahdollista ostaa oma asunto ja rahankäytöstäkään ei osannut paljoa sanoa, kun eihän sitä rahaa meillä kummallakaan köyhällä opiskelijalla ollut.
Syvällisemmät vaatimukset tulivat vasta paljon myöhemmällä iällä oman henkisen kasvun kautta ja parisuhde päättyikin keski-iän kynnyksellä kun huomasimme että meistä on tullut hyvin erilaisia ihmisiä. Nyt vaatimuksetkin kumppanille ovat jotain aivan muuta, mutta silloin nuorena pariutuminen oli aika lottoa ja tuurista kiinni sattuuko haaviin ihminen joka on vielä 20 vuoden päästä sopiva.
Niinhän se valitettavasti on, että monet oppivat vasta kokemuksen kautta, että tuli alunperinkin valittua väärin. Jos lapsen vanhempien suhde on rakastava ja tasapainoinen, niin silloin malli tulee usein jo kotoa ja nuori osaa valita fiksummin, mutta jos kotonakin on saanut vanhempien suhteesta huonon mallin niin sitä ei välttämättä itsekään osaa kovin fiksusti valita.
No miksi sitten et vaihda kumppania parempaan tai vaihtoehtoisesti ole sinkkuna? Mitä ihmeen järkeä on olla yhdessä tuommoisen miehen kanssa? Sinulla on täysin vapaa tahto lähteä pois tuosta suhteesta.