Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää tyhmää puolisoa?
17.11.2023 |
Puhun nyt oikeasti siis tyhmyydestä, siitä, että puoliso ei ole järin älykäs, ei ajattele asioita, tekemisiään ja sanomisiaan, eikä ole kiinnostunut laajentamaankaan (yleis-) sivistystään.
Ensimmäisenä esimerkkinä tunneälykkyyden puute: puolisoni ei yhtään osaa ajatella minkälaista esimerkkiä antaa lapsellemme, tai miten hänen sanomisensa vaikuttaa lapseen, ei ole yhtään tunneälykäs tajutakseen milloin lapsellamme on paha mieli tai onko hän jännittynyt, peloissaan tai innostunut.
Eikä jotenkin tajua yhtään esim. että kun lapsi tulee innoissaan ja ylpeänä näyttämään jotain askartelemaansa asiaa isälleen, tälle tekisi enemmänkin hyvää kuulla kehuja ja ainakin tulla nähdyksi ja isänsä ylpeänä katsomaksi... kuin että mies ottaa askartelun käteensä ja naurahtaen sanoo, että no kyllä tämän nyt ehkä jotenkin tunnistaa, ja "minä olisin kyllä tehnyt tuon eri lailla/paremmin".
Minä yritän lapsen pettynyttä ilmettä katsoen sitten viittoilla vieressä miehelle että keksi nyt joku kehu edes, ja mies on ihan puulla päähän lyöty kun jälkeenpäin selitän, että onnistui juuri latistamaan lapsemme itsetuntoa. Mies ei vaan TAJUA. "Häh, mähän vaan sanoin miten se askartelu olis ollu parempi."
Puolisoni käytös on välillä myös tosi huonoa muidenkin ihmisten parissa, ei tee ilkeyttään, mutta jotenkin ei vaan tajua, ei omaa yhtään sosiaalista silmää. Esim. kummilapsen synttäreillä viimeksi ei edes tajunnut onnitella kummilasta. Tuli vaan mun perässä sisälle ja kun mä olin onnitellut, halannut ja antanut lahjamme, kummilapsi jäi odottamaan että kummisetäkin onnittelee, mutta ei mieheni tajunnut, marssi vaan kummilapsen ohittaen istumaan suoraan sohvalle.
Ja sitten muitakin asioita joissa tyhmyys ilmenee. Kysyin tänään mieheltäni tietääkö hän ketä aikoo äänestää, mies sanoi että ei tiedä, ja jatkoi hetken kuluttua kysymällä "mitkäs vaalit nyt on sitten tulossa?"
(Ja siis tämä EI ole provo vaan ihan täyttä totta, valitettavasti!)
Itsepähän olen mieheni valinnut, ja en ymmärrä kuinka olinkaan niin tyhmä etten tajunnut mieheni olevan tyhmä. Luulin, että hän on vaan hiljainen tai ujo, ja vasta nyt olen todella tajunnut, ettei hän mikään ujo ole vaan TYHMÄ.
En vaan ymmärrä miten pystyn kunnioittamaan miestäni miehenä, alkaa olla jo vaikeaa parisuhteessakin haluta häntä tai kokea hänet arvokkaaksi puolisoksi jota ihailla, kun hän on niin... No, tällainen kuin on. Tunnen itseni lähinnä opettajaksi, äidiksi ja huoltajaksi, kun joudun selittämään hänelle yksinkertaisia asioita ja mm. kylään mennessä muistuttamaan, että kiitäthän sitten tarjoilusta ja muista hyvästellä, äläkä vaan painu yhtäkkiä pihalle mitään sanomatta (näinkin on todella tapahtunut, ja oli hemmetin noloa, isäntäväki ihmetteli minulle suuttuiko mieheni jostain vai mitä tapahtui, ja minä yritän selitellä että ei, hän vaan yksioikoisesti ajatteli että vierailu on ohi ja lähti jo autolle... )
Muita joilla tyhmä puoliso? Miten onnistutte kestämään ja kunnioittamaan?
Kommentit (191)
Eikö teillä ollut ennen avioliittoa mitään keskusteluja, jotka vaativat edes jonkinmoista älykkyyttä? Itselläni on ainakin ihan normaalia keskustella mieheni kanssa esimerkiksi psykologiasta, yhteiskunnallisista asioista, maailmantapahtumista, urakehityksestä, itsensä kehittämisestä, kirjallisuudesta, kulttuurista ja pohtia filosofisia kysymyksiä, yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ollut ennen avioliittoa mitään keskusteluja, jotka vaativat edes jonkinmoista älykkyyttä? Itselläni on ainakin ihan normaalia keskustella mieheni kanssa esimerkiksi psykologiasta, yhteiskunnallisista asioista, maailmantapahtumista, urakehityksestä, itsensä kehittämisestä, kirjallisuudesta, kulttuurista ja pohtia filosofisia kysymyksiä, yms.
Toisaalta moni älykäs ihminen ei jaksa tällaisista juuri keskustella, jos on jotain oikeasti haastaviakin ongelmia ratkottavana esim. työn puolesta. Älyllinen viihde ja muiden ihmisten kontribuutiot eivät välttämättä kiinnosta lainkaan. Aika usein älykkäät ihmiset ovat melko itseriittoisia. Toki he pystyvät halutessaan keskustelemaan melkein mistä vaan, mutta eivät mitenkään säännönmukaisesti halua.
Tuli muuten mieleeni, että mieshän saattaa olla myös dementoitumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ollut ennen avioliittoa mitään keskusteluja, jotka vaativat edes jonkinmoista älykkyyttä? Itselläni on ainakin ihan normaalia keskustella mieheni kanssa esimerkiksi psykologiasta, yhteiskunnallisista asioista, maailmantapahtumista, urakehityksestä, itsensä kehittämisestä, kirjallisuudesta, kulttuurista ja pohtia filosofisia kysymyksiä, yms.
Toisaalta moni älykäs ihminen ei jaksa tällaisista juuri keskustella, jos on jotain oikeasti haastaviakin ongelmia ratkottavana esim. työn puolesta. Älyllinen viihde ja muiden ihmisten kontribuutiot eivät välttämättä kiinnosta lainkaan. Aika usein älykkäät ihmiset ovat melko itseriittoisia. Toki he pystyvät halutessaan keskustelemaan melkein mistä vaan, mutta eivät mitenkään säännönmukaisesti halua.
Tuli muuten mieleeni, että mieshän saattaa olla myös dementoitumassa.
Itse taas kokenisin raskaana sen, että miehen kanssa ei voisi keskustella tällaisista asioista. En nyt tarkoita, että keskustelujen pitäisi olla pätemistä nippelitiedolla, vaan että pystyttäisiin syvällisemmin pohtimaan esim. miksi joku ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla ja mikä on elämän tarkoitus, jne. Suhteen onnistumisen kannalta on myös tärkeää, että kumppanilta löytyy myös tarpeeksi älykkyyttä/viisautta siihen, että kyetään itsereflektioon ja henkiseen kasvuun.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä autismilta, varsinkin tuo miten ei osaa lapsen askarteluihin suhtautua eri tavalla kuin omiinsa ja kokee velvollisuutenaan toitottaa tämän lapselle. Miehiltä harvoin vaaditaan edes alkeellisia sosiaalisia taitoja muutenkaan.
Kuulostaa myös rajattomalta, ihminen ei osaa erottaa toisen ihmisen tunteita omista tunteistaan. Jos miehellä ei tule keskustelusta paha mieli, ei hänen mielestään lapsellakaan voi olla paha mieli. Täällä oli ketju "Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa" ja siellä kuvattin paljon juuri tuon tyyppistä käytöstä.
No itse saan tutkijana töissä tyydytettyä sitä puolta itsestäni, joka haluaa ajatella ja keskustella henkeviä. Arjessa on tärkeää että on turvallinen parisuhde, ja todellakin on iso asia että joku tuo aamukahvin sänkyyn ja pussaa ja halaa ja sanoo joka päivä rakastavansa. Kun haluan puhua kotona politiikkaa, mies kuuntelee kiinnostuneena. Hän on hyvä kuuntelija, vaikka ei kontribuoisi itse kovinkaan paljoa. Olisin voinut valita myös Mensan jäsenen puolisoksi ja treffailinkin sellaista miestä hetken, mutta fyysinen vetovoima oli minulle lopulta tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ollut ennen avioliittoa mitään keskusteluja, jotka vaativat edes jonkinmoista älykkyyttä? Itselläni on ainakin ihan normaalia keskustella mieheni kanssa esimerkiksi psykologiasta, yhteiskunnallisista asioista, maailmantapahtumista, urakehityksestä, itsensä kehittämisestä, kirjallisuudesta, kulttuurista ja pohtia filosofisia kysymyksiä, yms.
Itselläni ei ollut nuorena tämäntyyppisiä keskusteluja. Silloin keskusteltiin miehen kanssa bileistä, harrastuksista, leffoista kavereiden kuulumisista, kesätöistä ynnä muusta vastaavasta. Aloin kiinnostua tuollaisista asioista vasta joskus 25+ tienoilla ja silloin aloin myös lukemaan laajemmin erilaista kirjallisuutta, tutustumaan erilaisiin ihmisiin laajentaakseni maailmankuvaani, oppimaan erilaisista kulttuureista, seuraamaan uutisia Iltalehtiä laajemmin ja kehittämään itseäni muutenkin. Miehen kiinnostuksenkohteet meni erilaiseen suuntaan ja lopulta tuli ero.
Ehkäpä eri tilanne ihmisillä joille puhutaan psykologiaa ja filosofiaa jo lapsena? Itse olen ihan tavallisesta duunariperheestä eikä meillä tuollaisista asioista puhuttu, vaan aloin tutustumaan niihin itse vasta aikuisuuden kynnyksellä.
Vierailija kirjoitti:
No itse saan tutkijana töissä tyydytettyä sitä puolta itsestäni, joka haluaa ajatella ja keskustella henkeviä. Arjessa on tärkeää että on turvallinen parisuhde, ja todellakin on iso asia että joku tuo aamukahvin sänkyyn ja pussaa ja halaa ja sanoo joka päivä rakastavansa. Kun haluan puhua kotona politiikkaa, mies kuuntelee kiinnostuneena. Hän on hyvä kuuntelija, vaikka ei kontribuoisi itse kovinkaan paljoa. Olisin voinut valita myös Mensan jäsenen puolisoksi ja treffailinkin sellaista miestä hetken, mutta fyysinen vetovoima oli minulle lopulta tärkeämpää.
Itse en edes pysty kokemaan fyysistä vetovoimaa, ellei meillä ole jollain tavoin yhteensopiva älykkyystaso. Ei toki tarvitse olla Mensan jäsen, mutta kyky käydä älykkäitä ja kiinnostavia keskusteluja lähes mistä tahansa aiheesta on tärkeä ja älykäs ihminen pystyy keskustelemaan kiinnostavasti vaikka kaurapuurosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä paha, kun joutuu jatkuvasti häpeämään ja selittelemään puolisonsa käytöstä, ja ennen jotain tilaisuuksia tsemppaamaan sitä puolisoa ja jännittämään että osaako se käyttäytyä. Noin tehdään lapsille ja lapsikin kuitenkin kasvaa 18 vuodessa aikuiseksi.
Se ei ole mitenkään normaalia parisuhteessa. Kuka tuollaista kestää loputtomiin? Tuohan on ihan älyttömän kuormittavaa.
Aikansa kun tuollaista ukkoa katselee sitä alkaa tarkkailemaan ystäväpariskuntien dynamiikkaa ja kaipaamaan sitä, että olisipa itselläkin normaali mies, jonka käytöstapoihin voi luottaa ja jota voi katsoa kunnioittavasti.
Useimmille se ei vaan riitä hyväksi parisuhteeksi, että puoliso on "yleensä hyvällä tuulella ja tuo kahvit sänkyyn". Ja se on ihan ok.
Tuli kyllä hymy huulille, kun ajattelin kuvitteellista tilannetta, jossa joutuisin selittämään miehelleni, kuinka tulee käyttäytyä. "No niin, Mikko, nyt mennään sitten niille syntymäpäiville, ja kun annat lahjan sille sankarille, niin muista myös sanoa ole hyvä ja onneksi olkoon. Sitten kun menet vessaan, niin muista kanssa pestä kädet, ettei tule kakku syötyä likaisilla käsillä. Äläkä sitten rohmua niitä keksejä niin kuin teit viime kerralla!"
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ollut ennen avioliittoa mitään keskusteluja, jotka vaativat edes jonkinmoista älykkyyttä? Itselläni on ainakin ihan normaalia keskustella mieheni kanssa esimerkiksi psykologiasta, yhteiskunnallisista asioista, maailmantapahtumista, urakehityksestä, itsensä kehittämisestä, kirjallisuudesta, kulttuurista ja pohtia filosofisia kysymyksiä, yms.
Tämä juuri ja kyllä ihmisen älykkyys tulee esille jo siinäkin miten hän keskustelee arkisistakin asioista ja suhtautuu esim uusien asioiden oppimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys. ÄO on laskenut jo monta sukupolvea.
Sukulaisnainen on kertonut, miten 1950-luvulla heille oppikoulussa (käytännössä kai lukiossa) naispuolinen biologianopettaja antoi ohjeen: "Tytöt, älkää tehkö lasta tyhmälle miehelle."
Se oli kai sitä aikaa, kun asioista voitiin puhua suoremmin ja myös tuonkaltaisia aivan selkeitä neuvoja antaen. Faktisestihan kyse on eugeniikasta, r*d*njalostuksesta, joka lienee vielä ollut tuon ajan aikuisilla/vanhemmilla koulutetuilla ihmisillä jonkunasteinen itsestäänselvyys. Tuossa tarinassa kyse oli kuitenkin nimenomaan biologian opettajasta. Nykyään tuollaista neuvoa ei varmaan voisi enää antaa. Toisaalta nykytutkimus on osoittanut, että älykkyys periytyykin äidin puolelta.
Kuitenkin, jos tuollainen neuvo olisi nykyäänkin yleinen, niin vähänkään fiksumpi nainen ei joutuisi ap:n kaltaiseen tilanteeseen. Eli tilanteeseen, jossa huomaa olevansa fiksumpi kuin miehensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta minulla on aivan älyttömän vaikeaa samaistua tähän. En millään voi ymmärtää, miten miehen älykkyys tulee esille vasta siinä vaiheessa, kun ollaan naimisissa. Yleensä ihmisen älykkyydestä voi päätellä jo aika paljon ihan ensimmäisen kohtaamisen aikana, pelkästään siitä, millaisista asioista hän keskustelee ja millä tasolla. Samoin hänen käytöstavat näkee jo hyvin pitkälti siitä, miten kohteliaasti hän käyttäytyy sinun kanssasi ja miten hän kohtelee esimerkiksi ravintolan henkilökuntaa, jos ollaan esimerkiksi syömässä.
Tämä juuri, hetken aikaa voidaan teeskennellä fiksumpaa, mutta kyllä se tyhmyys sieltä ennen pitkää esille tulee kun suunsa aukaisee.
Nyt kyllä oikeasti ihmettyttää, minkälaisista asioista sitten keskustelitte ennen kuin menitte naimisiin kun ei asia tullut ennen esille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on pakko sanoa: narsistinen persoona. Ja ehkä myös asperger?
Älykkään henkilön tunnistaa esim seuraavista asioista:
Aktiivinen tiedonhaku: Älykkäät ihmiset usein näyttävät olevan kiinnostuneita maailmasta ja hakevat aktiivisesti tietoa eri aiheista.
Hyvä ongelmanratkaisukyky: Kyky tunnistaa, analysoida ja ratkaista ongelmia voi olla älykkään ihmisen tunnusmerkki.
Hyvä päättelykyky: Kyky tehdä järkeviä päätelmiä ja vetää loogisia johtopäätöksiä voi viitata älykkyyteen.
Avoimuus uusille ajatuksille: Älykkäät ihmiset ovat usein avoimia uusille ideoille ja erilaisille näkökulmille.
Laaja sanavarasto: Sanaston monipuolisuus ja kyky ilmaista itseään selkeästi voivat viitata älykkyyteen.
Kyky sopeutua uusiin tilanteisiin: Älykkäät yksilöt voivat sopeutua nopeasti uusiin ympäristöihin ja tilanteisiin.
Kyky pitää mielessä monimutkaisia asioita: Hyvä muisti ja kyky käsitellä monimutkaista tietoa voivat olla älykkyyden osoituksia.
Itsenäinen ajattelu: Kyky muodostaa omia mielipiteitä ja ajatella itsenäisesti voi olla älykkään ihmisen piirre.
Empatia: Älykkäät ihmiset voivat olla tietoisia muiden tunteista ja ymmärtää erilaisia näkökulmia.
Sosiaalinen älykkyys: Kyky toimia sosiaalisissa tilanteissa, ymmärtää sosiaalisia signaaleja ja rakentaa terveitä ihmissuhteita voi olla osa älykkyyttä.
En ehkä käyttäisi sanaa tyhmä vaan yksinkertaiselta mies pikemminkin kuulostaa.
Ei se mies ihan hirveän tyhmä voi olla kun sai sut 'huijattua' naimisiin asti.
Itselläni on vähän saman kaltainen tilanne kuin ap:lla. Olen jo muutama vuosi sitten päättänyt että nykyinen kumppanini ei tule olemaan se loppuelämän kumppani. Ainoa asia jota odotan on että lapset kasvavat vielä muutaman vuoden niin ero on helpompi kaikille osapuolille. En nuorempana vielä ymmärtänyt millaiseksi suhde tulee muodostumaan tai ainakin odotin kummankin kehittyvän ja kasvavan suhteen mukana mutta toisin kävi. Tulevaisuutta odotan malttamattomana joko uuden kumppanin tai ihanan sinkkuuden myötä.
Kuulostaa omalta puolisoltani, tosin meillä ei ole vielä lapsia mutta kohtelee muuten tylysti läheisiään, ongelmia tunneälyn kanssa. Hänellä on diagnosoitu ADHD, ja epäilen että on myös autismin kirjolla(ei ole tutkittu). Ei varsinaisesti tyhmä mutta sosiaalisesti lahjaton. Emme tämän takia juurikaan keskustele, ainakaan mitään järin syvällisiä, olen oppinut hakemaan emotionaalista tukea ystäviltä, puolison kanssa voi sitten keskustella vaikka uutisista. Arki rullaa muuten mukavasti, tehdään kotiaskareita yhdessä, katsotaan telkkaria yms. Joskus kaipaan henkistä yhteyttä, mutta se ei kuitenkaan ole ylitseåääsemätön asia.
Kuulostaa kyllä autismilta, varsinkin tuo miten ei osaa lapsen askarteluihin suhtautua eri tavalla kuin omiinsa ja kokee velvollisuutenaan toitottaa tämän lapselle. Miehiltä harvoin vaaditaan edes alkeellisia sosiaalisia taitoja muutenkaan.