Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää tyhmää puolisoa?
17.11.2023 |
Puhun nyt oikeasti siis tyhmyydestä, siitä, että puoliso ei ole järin älykäs, ei ajattele asioita, tekemisiään ja sanomisiaan, eikä ole kiinnostunut laajentamaankaan (yleis-) sivistystään.
Ensimmäisenä esimerkkinä tunneälykkyyden puute: puolisoni ei yhtään osaa ajatella minkälaista esimerkkiä antaa lapsellemme, tai miten hänen sanomisensa vaikuttaa lapseen, ei ole yhtään tunneälykäs tajutakseen milloin lapsellamme on paha mieli tai onko hän jännittynyt, peloissaan tai innostunut.
Eikä jotenkin tajua yhtään esim. että kun lapsi tulee innoissaan ja ylpeänä näyttämään jotain askartelemaansa asiaa isälleen, tälle tekisi enemmänkin hyvää kuulla kehuja ja ainakin tulla nähdyksi ja isänsä ylpeänä katsomaksi... kuin että mies ottaa askartelun käteensä ja naurahtaen sanoo, että no kyllä tämän nyt ehkä jotenkin tunnistaa, ja "minä olisin kyllä tehnyt tuon eri lailla/paremmin".
Minä yritän lapsen pettynyttä ilmettä katsoen sitten viittoilla vieressä miehelle että keksi nyt joku kehu edes, ja mies on ihan puulla päähän lyöty kun jälkeenpäin selitän, että onnistui juuri latistamaan lapsemme itsetuntoa. Mies ei vaan TAJUA. "Häh, mähän vaan sanoin miten se askartelu olis ollu parempi."
Puolisoni käytös on välillä myös tosi huonoa muidenkin ihmisten parissa, ei tee ilkeyttään, mutta jotenkin ei vaan tajua, ei omaa yhtään sosiaalista silmää. Esim. kummilapsen synttäreillä viimeksi ei edes tajunnut onnitella kummilasta. Tuli vaan mun perässä sisälle ja kun mä olin onnitellut, halannut ja antanut lahjamme, kummilapsi jäi odottamaan että kummisetäkin onnittelee, mutta ei mieheni tajunnut, marssi vaan kummilapsen ohittaen istumaan suoraan sohvalle.
Ja sitten muitakin asioita joissa tyhmyys ilmenee. Kysyin tänään mieheltäni tietääkö hän ketä aikoo äänestää, mies sanoi että ei tiedä, ja jatkoi hetken kuluttua kysymällä "mitkäs vaalit nyt on sitten tulossa?"
(Ja siis tämä EI ole provo vaan ihan täyttä totta, valitettavasti!)
Itsepähän olen mieheni valinnut, ja en ymmärrä kuinka olinkaan niin tyhmä etten tajunnut mieheni olevan tyhmä. Luulin, että hän on vaan hiljainen tai ujo, ja vasta nyt olen todella tajunnut, ettei hän mikään ujo ole vaan TYHMÄ.
En vaan ymmärrä miten pystyn kunnioittamaan miestäni miehenä, alkaa olla jo vaikeaa parisuhteessakin haluta häntä tai kokea hänet arvokkaaksi puolisoksi jota ihailla, kun hän on niin... No, tällainen kuin on. Tunnen itseni lähinnä opettajaksi, äidiksi ja huoltajaksi, kun joudun selittämään hänelle yksinkertaisia asioita ja mm. kylään mennessä muistuttamaan, että kiitäthän sitten tarjoilusta ja muista hyvästellä, äläkä vaan painu yhtäkkiä pihalle mitään sanomatta (näinkin on todella tapahtunut, ja oli hemmetin noloa, isäntäväki ihmetteli minulle suuttuiko mieheni jostain vai mitä tapahtui, ja minä yritän selitellä että ei, hän vaan yksioikoisesti ajatteli että vierailu on ohi ja lähti jo autolle... )
Muita joilla tyhmä puoliso? Miten onnistutte kestämään ja kunnioittamaan?
Kommentit (191)
Miten se puolisosi tuolla tavalla muuttui tyhmäksi yhtäkkiä ja yllättäen? Ei kai siinä sitten auta kuin sianjättö ja toivot, että seuraava puolisosi ei äkkiarvaamatta tyhmene samalla tavalla. Tietenkään et olisi mennyt yhteen ja tehnyt vielä lasta tyhmän ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tietoisesti edes ottaa tyhmän puolison???
Taidat itse olla myös tyhmä. Hänhän kertoi luulleensa että mies on vain ujo ja hiljainen.
Vaikuttaa kyllä erityisen tyhmältä että valitsee puolison oletusten ja luulojensa perusteella.
Todella. Aloituksesta selviää muutenkin ettei ap älynlahjoillaan loista, joten luulisi sopivan miehensä kanssa yhteen kuin vakka ja kansi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies ihan hirveän tyhmä voi olla kun sai sut 'huijattua' naimisiin asti.
Siihen riittää seksuaalinen vetovoima. Mutta seksin varaan ei pelkästään voi pitkää suhdetta rakentaa. Himo hiipuu ja sitten tollous alkaa ällöttää.
Epäilen että moni nainen oli aiemmin kasvatuksella niin itsetunnottomaksi ja epävarmaksi lytätty, että otti ekan vastaantulijan.
Ehkä tämä on muuttumassa nyt, kun kerran sinkkuna viihdytään aiempaa pitempään. Hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Entinen mieheni oli tuollainen, kaverin mies on tuollainen.
Usein mietin miten ihmeessä älykkyystesteissä piirrellään kuvioita ja varmasti molemmat pärjäisivät siinä paremmin kuin minä ja kaverini ja kyllä on ihan turha selittää että ovat vaan erilaisia, ovat kertakaikkisen tyhmiä.
Ainoa missä pärjäävät on työ jossa 1=1 ja 3=3, minkään näköistä joustavuutta ei ole.
Mistään muusta kuin itsestä ja työstä ei olla kiinnostuneita.
Käytöstavat ovat, jos suututtaa osataan muka käyttäytyä kun mököttetään niin, että ei voi juuri sen kummipojan synttäreillä ilouta kun aamulla lempipaita oli pyykissä, minä tulen suoraan töistä juhliin, ihminen on kuollut käsivarsilleni, olen lohduttanut surevaa omaista, laitan ylityönä vainajan, vaihdan vaatteet ja lähden iloitsemaan 4v synttäreitä.
Huumorintaju on vitsien kerrontaan, itselle ja kommelluksille ei osata nauraa. Lapset leikkiv
Kuulostaa toiminnanohjauksellisilta ja vuorovaikutusongelmilta. Katselepa ukkoas autismin kirjon määritelmien läpi.
Viisaus ja tyhmyys tuntuu olevan mielipidekysymyksiä. Työkaverini intoilee olevansa kaukaa viisas kun tarjoushaukkana säästää ja sijoittaa. Itse uskon Raamattuun, että anna sille joka pyytää ja tyydy palkkaasi, eli en tavoittele suuria enkä lähde tinkaamaan säästääkseni. En saa tässä maailmassa ehkä niin ihailua oveluudesta ,mutta keräänkin palkkaa taivaaseen. Minusta monet ovat tyhmiä, jotka itse arvelevat olevansa viisaita kun keräävät kunnioitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen mieheni oli tuollainen, kaverin mies on tuollainen.
Usein mietin miten ihmeessä älykkyystesteissä piirrellään kuvioita ja varmasti molemmat pärjäisivät siinä paremmin kuin minä ja kaverini ja kyllä on ihan turha selittää että ovat vaan erilaisia, ovat kertakaikkisen tyhmiä.
Ainoa missä pärjäävät on työ jossa 1=1 ja 3=3, minkään näköistä joustavuutta ei ole.
Mistään muusta kuin itsestä ja työstä ei olla kiinnostuneita.
Käytöstavat ovat, jos suututtaa osataan muka käyttäytyä kun mököttetään niin, että ei voi juuri sen kummipojan synttäreillä ilouta kun aamulla lempipaita oli pyykissä, minä tulen suoraan töistä juhliin, ihminen on kuollut käsivarsilleni, olen lohduttanut surevaa omaista, laitan ylityönä vainajan, vaihdan vaatteet ja lähden iloitsemaan 4v synttäreitä.
Huumorintaju on vitsien kerrontaan, itselle ja kommelluksille ei osata nauraa. Lapset leikkivät vanhoilla silmälaseilla uutisten lukijaa, minä opetan heidät pilkkaamaan isäänsä.
Ihmettelen miten olet näin surkealla kirjoitustaidolla ylipäätään selvinnyt työelämään. Kyllä uskon että ex-miehesi, ja lähes kuka tahansa saisi älykkyystestissä paljon paremmat pisteet kuin sinä.
Kaverini on yliopistokoulutettu ja varsin tyhmä. En kestäisi puolisona. Eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa, ei pitäisi rakastua potentiaaliin. Mutta kun ihminen on kakskymppinen, itsekin varsinkin silloin vielä huonolla omatunnolla varustettu, se mies oli "parempi kuin ei mitään". Typerää varmasti, mutta ehkä kuitenkin inhimillistä. Ja kyllä, on kaduttanut kaikki nämä vuodet. On todella helppoa olla jälkiviisas.
"Mitä tekemistä on huonolla omatunnolla asian kanssa? Et vaikuta itsekään penaalin terävimmältä kynältä."
Totta hitossa huonolla omatunnolla voi olla vaikutusta asiaan. Jos koet nuorena ja epävarmana, että sinunlaisesi saa olla tyytyväinen jos edes saa miehen, tämä on melko relevantti asia. Täällä on niin helppo huudella 10-30 vuotta vanhempana, että olipa typerästi tehty, mutta aika moni "pariutuu" jo alle kakskymppisenä ilman samaa elämänkokemusta ja ehkä viisautta kuin vanhempana olisi ollut. Mielestäni tässä ei ole älykkyydestä kyse, ainakaan aina.
Olen itse tehnyt juuri tuollaisen valinnan 30 vuotta sitten, nyt olemme jo eronneet. Tämän yhteydessä pakko sanoa, että tiedän olevani älykäs, siitä siis ei ole kyse. Ja luonnollisesti, jos nyt hakisin elämänkumppania, kriteerit olisivat ihan erilaiset kuin silloin. Vuosien mittaan olen myös saanut itsevarmuutta ja sisäistä vahvuutta sen verran, että tiedän ansaitsevani kunnollisen ja fiksun miehen. Aika näyttää tuleeko sellainen vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Väärä kysymys.
Oikea olisi
Miten ottaa täysin vastuu omista valinnoista ja tunteista.
Koettakaa kasvaa hyvät naiset.
Miksi miehelle pitää kertoa, kerta toisensa jälkeem, että muistaahan sitten sanoa heihei kun lähdetään. Mikään ei ole niin vastenmielistä kuin yrittää kasvattaa isoa aikuista ukkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyyttä (ja sen puutetta, jota yleisesti tyhmyydeksikin kutsutaan) on monenlaista.
Oma mieheni on äärimmäisen epäkätevä, eikä lainkaan ymmärrä yksinkertaisiakaan mekaanisia juttuja. Ruuvivääntimen käyttö on jo ihan liikaa, mikään korjaaminen ei ole mitenkään edes ajateltavissa. Arkijärkikin puuttuu monessa asiassa. Oman ammattialan juttujen soveltaminen itsenäisesti esim. keittiössä tai siivouksessa ei onnistu. Sen sijaan hän on sekä sosiaalisesti että matemaattisesti älykäs, yleensä tilannetajuinen sekä emotionaalisesti sensitiivinen. Plussana vielä huumorintaju.
Vaikka joka päivä jostain syystä jaksan yllättyä sekä tuskastua miehen arkijärjen puutteen sekä epäkätevyyden kanssa, tiedostan hänen olevan muilla tavoin älykäs ja viisas.
Aloittajan mies kuulostaa hieman neurokirjolaiselta.
Säälistä