Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää tyhmää puolisoa?
17.11.2023 |
Puhun nyt oikeasti siis tyhmyydestä, siitä, että puoliso ei ole järin älykäs, ei ajattele asioita, tekemisiään ja sanomisiaan, eikä ole kiinnostunut laajentamaankaan (yleis-) sivistystään.
Ensimmäisenä esimerkkinä tunneälykkyyden puute: puolisoni ei yhtään osaa ajatella minkälaista esimerkkiä antaa lapsellemme, tai miten hänen sanomisensa vaikuttaa lapseen, ei ole yhtään tunneälykäs tajutakseen milloin lapsellamme on paha mieli tai onko hän jännittynyt, peloissaan tai innostunut.
Eikä jotenkin tajua yhtään esim. että kun lapsi tulee innoissaan ja ylpeänä näyttämään jotain askartelemaansa asiaa isälleen, tälle tekisi enemmänkin hyvää kuulla kehuja ja ainakin tulla nähdyksi ja isänsä ylpeänä katsomaksi... kuin että mies ottaa askartelun käteensä ja naurahtaen sanoo, että no kyllä tämän nyt ehkä jotenkin tunnistaa, ja "minä olisin kyllä tehnyt tuon eri lailla/paremmin".
Minä yritän lapsen pettynyttä ilmettä katsoen sitten viittoilla vieressä miehelle että keksi nyt joku kehu edes, ja mies on ihan puulla päähän lyöty kun jälkeenpäin selitän, että onnistui juuri latistamaan lapsemme itsetuntoa. Mies ei vaan TAJUA. "Häh, mähän vaan sanoin miten se askartelu olis ollu parempi."
Puolisoni käytös on välillä myös tosi huonoa muidenkin ihmisten parissa, ei tee ilkeyttään, mutta jotenkin ei vaan tajua, ei omaa yhtään sosiaalista silmää. Esim. kummilapsen synttäreillä viimeksi ei edes tajunnut onnitella kummilasta. Tuli vaan mun perässä sisälle ja kun mä olin onnitellut, halannut ja antanut lahjamme, kummilapsi jäi odottamaan että kummisetäkin onnittelee, mutta ei mieheni tajunnut, marssi vaan kummilapsen ohittaen istumaan suoraan sohvalle.
Ja sitten muitakin asioita joissa tyhmyys ilmenee. Kysyin tänään mieheltäni tietääkö hän ketä aikoo äänestää, mies sanoi että ei tiedä, ja jatkoi hetken kuluttua kysymällä "mitkäs vaalit nyt on sitten tulossa?"
(Ja siis tämä EI ole provo vaan ihan täyttä totta, valitettavasti!)
Itsepähän olen mieheni valinnut, ja en ymmärrä kuinka olinkaan niin tyhmä etten tajunnut mieheni olevan tyhmä. Luulin, että hän on vaan hiljainen tai ujo, ja vasta nyt olen todella tajunnut, ettei hän mikään ujo ole vaan TYHMÄ.
En vaan ymmärrä miten pystyn kunnioittamaan miestäni miehenä, alkaa olla jo vaikeaa parisuhteessakin haluta häntä tai kokea hänet arvokkaaksi puolisoksi jota ihailla, kun hän on niin... No, tällainen kuin on. Tunnen itseni lähinnä opettajaksi, äidiksi ja huoltajaksi, kun joudun selittämään hänelle yksinkertaisia asioita ja mm. kylään mennessä muistuttamaan, että kiitäthän sitten tarjoilusta ja muista hyvästellä, äläkä vaan painu yhtäkkiä pihalle mitään sanomatta (näinkin on todella tapahtunut, ja oli hemmetin noloa, isäntäväki ihmetteli minulle suuttuiko mieheni jostain vai mitä tapahtui, ja minä yritän selitellä että ei, hän vaan yksioikoisesti ajatteli että vierailu on ohi ja lähti jo autolle... )
Muita joilla tyhmä puoliso? Miten onnistutte kestämään ja kunnioittamaan?
Kommentit (191)
Lopulta elämä tuollaisen miehen kanssa on kuin olisi mielenterveyskuntoutujan avustaja tms. Joka päivä lähdetään samoulla asioilla liikkeelle: " ei, aamupesuksi ei riitä, että pyyhkii hiet yöpukuun" "nyt pitää lähteä tai myöhästyt" jne jne. Huhhuh onneksi erottiin jo aikoja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat tekemään itsestäsi tyhmemmän niin et enää huomaa miehen tyhmyyttä.
"Toisaalta moni älykäs ihminen ei jaksa tällaisista juuri keskustella, jos on jotain oikeasti haastaviakin ongelmia ratkottavana esim. työn puolesta."
No oman kokemukseni mukaan älykkäät ihmiset keskustelevat myös vapaa-ajalla keskimäärin enemmän älyä vaativista asioista ja sitten taas tyhmemmät niistä jonninjoutavista. Ei se älykäs ihminen muutu tyhmäksi kotona vaikka työssä joutuisikin pohtimaan älykkyyttä vaativia asioita.
Enkä nyt tarkoita että vapaa-ajalla älykäskään mitään filosofisia ongelmia pohtisi mutta onhan siinä nyt eroa että kommentoiki kumppanille jotain päivänpoliittista tai maailman tapahtumaa vai jotain julkkisuorua.
Vierailija kirjoitti:
No itse saan tutkijana töissä tyydytettyä sitä puolta itsestäni, joka haluaa ajatella ja keskustella henkeviä. Arjessa on tärkeää että on turvallinen parisuhde, ja todellakin on iso asia että joku tuo aamukahvin sänkyyn ja pussaa ja halaa ja sanoo joka päivä rakastavansa. Kun haluan puhua kotona politiikkaa, mies kuuntelee kiinnostuneena. Hän on hyvä kuuntelija, vaikka ei kontribuoisi itse kovinkaan paljoa. Olisin voinut valita myös Mensan jäsenen puolisoksi ja treffailinkin sellaista miestä hetken, mutta fyysinen vetovoima oli minulle lopulta tärkeämpää.
Onneksi löytyy myös miehiä joissa yhdistyvät nuo molemmat puolet. Itselleni ei riittäisi pelkkä fyysinen vetovoima kun se parisuhteen arki on kuitenkin pitemmän ajan kuluessa suurimmaksi osaksi muuta kuin kainalossa kyhnäämistä.
Osaako lukea, kirjoittaa, puhua suomea, entäs muut taidot osaako ratsastaa aasilla tai kamelilla entäpä vuohien paimennus? Jokainen kykyjensä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen mieheni oli tuollainen, kaverin mies on tuollainen.
Usein mietin miten ihmeessä älykkyystesteissä piirrellään kuvioita ja varmasti molemmat pärjäisivät siinä paremmin kuin minä ja kaverini ja kyllä on ihan turha selittää että ovat vaan erilaisia, ovat kertakaikkisen tyhmiä.
Ainoa missä pärjäävät on työ jossa 1=1 ja 3=3, minkään näköistä joustavuutta ei ole.
Mistään muusta kuin itsestä ja työstä ei olla kiinnostuneita.
Käytöstavat ovat, jos suututtaa osataan muka käyttäytyä kun mököttetään niin, että ei voi juuri sen kummipojan synttäreillä ilouta kun aamulla lempipaita oli pyykissä, minä tulen suoraan töistä juhliin, ihminen on kuollut käsivarsilleni, olen lohduttanut surevaa omaista, laitan ylityönä vainajan, vaihdan vaatteet ja lähden iloitsemaan 4v synttäreitä.
Huumorintaju on vitsien kerrontaan, itselle ja kommelluksille ei osata nauraa. Lapset leikkivät vanhoilla silmälaseilla uutisten lukijaa, minä opetan heidät pilkkaamaan isäänsä.
Lasta tai itseä ei osata 40v pukea sään mukaan saati sopivan kokoisiin vaatteisiin.
Esimerkkejä on loputtomasti
Mun miehelläni ei myöskään ole tunneälyä, mutta muuten on ihan mukava ja uskollinen ja hyvä seksipuuhissa, mutta monissa asioissa huomaa tunneälyn puuttuvan. Sanoo älyttömiä juttuja ja ei tajua,että loukkaa niillä muita.
Tämä on pahentunut iän myötä, mutta en enää jaksa välittää. Onneksi lapsia kohtaan ei möläyttele mitään tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun miehelläni ei myöskään ole tunneälyä, mutta muuten on ihan mukava ja uskollinen ja hyvä seksipuuhissa, mutta monissa asioissa huomaa tunneälyn puuttuvan. Sanoo älyttömiä juttuja ja ei tajua,että loukkaa niillä muita.
Tämä on pahentunut iän myötä, mutta en enää jaksa välittää. Onneksi lapsia kohtaan ei möläyttele mitään tyhmää.
Pitää vielä jatkaa edelliseen. Olin suuressa leikkauksessa ja pääsin normaalia aikaisemmin kotiin, kun mies lupasi lääkärille, että on kotona, etten jää yksin. Samana iltapäivänä lähti erään yhdistyksen kokoukseen, jossa piti vain käväistä, mutta 3 tuntia viipyi ja minä pelkäsin yksin kotona huonossa kunnossa. Silloin olin melkein eron partaalla.
Itse olen tyhmä oletettu. Niin en ymmärrä miten puolisoni kestää minua. Mutta koska olen tyhmä en voi käsittää ennenkuin hän kertoo sen minulle. Joskus hyvä olla tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy siltä puolisolta että miten se kestää, eihän sitä muuten tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aspergeria hänellä, tai mitään neurologisia epätyypillisiä piirteitä, vaan ihan oikeasti on vaan tyhmä. Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että on eri tasoisesti älykkäitä ihmisiä? Se on fakta, ei loukkaus!
Näitä esimerkkejä olisi pilvin pimein, mutta nyt oli jo pitkä aloitus enkä viitsinyt enempää pidentää. Mutta joudun siis välillä auttamaan häntä monissa asioissa, kun miettii tosissaan miten joku asia x tehdään, ja mä sanon että no tuo tuolta ja tämä täältä ja siinähän se on, mitä vaikeaa siinä muka oli?
En todellakaan jaksa lukea montaa sivua vääntämistä, mutta onko siis tutkittu ettei ole, vai oletko vaan itse sitä mieltä että ei voi olla? Sosiaaliset kömpelyydet ja kuvatun tyyppinen tilannetajuttomuus nimittäin ovat yksi neurokirjon isoimpia tunnusmerkkejä.
Mutta jos todistetusti ei sitten ole, niin kyllä niitäkin on joilla asia riippuu älystä. Mulla oli eka kumppani sellainen. Sen jälkeen kun sairastui vakavasti psyykkisesti, lääkkeet taannutti vielä lisää. Sen jälkeen piti monta kertaa viedä hälle avaimet perään töihin kun oli unohtanut ja perusasioita piti vääntää vielä enemmän rautalangasta. Siinä kohtaa tuntui siltä että se toinen on oikeasti korkeintaan alakouluikäisen tasolla. Oli viimeinen asia joka sinetöi sen suhteen lopun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on samanlainen kuin ap:n mies, mutta ei tyhmä vaan autisti. Hän on älykäs ja menestynyt sekä opinnoissaan että työelämässä, mutta sosiaalisesti kömpelö. Lisäksi hän ei ole kiinnostunut sosiaalisista normeista ja hyvään käytökseen liittyvistä odotuksista; hän suhtautuu ihmisiin arvostavasti ja kohtelee heitä sillä tavalla, mikä on hänestä itsestään arvostavaa ja ystävällistä. Usein se ei osu yhteen sosiaalisten normien kanssa.
Suhteemme alkuvaiheessa koin tuskaa tuollaisissa tilanteissa, joita ap kuvailee. Päätin sitten, että mieheni käytös ei ole minun vastuullani ja jos esimerkiksi juhlissa isäntäväki kokee hänen käyttäytyneen huonosti, he voivat jättää miehen kutsumatta seuraavalla kerralla tai vaikka ottaa asian puheeksi hänen kanssaan. Minulle asia ei kuulu. Olen huomannut, että ihmiset, jotka aidosti välittävät joko minusta tai miehestäni, pystyvät kyllä elämään sen kanssa, että mieheni on aika usein outo.
Lapsemme ovat kyllä myös pienestä pitäen hahmottaneet, millainen ihminen heidän isänsä on. Isä on osallistuva, hauska, kiinnostava, luotettava, turvallinen ja monta muuta asiaa, mutta häneltä ei kannata hakea esimerkiksi sitä mielipidettä askartelusta. Lapset ovat aika tarkkanäköisiä ja kääntyvät kyllä sen aikuisen puoleen, joka missäkin asiassa pystyy heidän tarpeisiinsa parhaiten vastaamaan. Molempien vanhempien ei tarvitse osata kaikkea ja ainakin meillä lapset hyväksyvät isänsä outoudet ja rakastavat häntä omana itsenään.
Kuinka tyhmä olet, että otat itsellesi tyhmän puolison. Tyhmä nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa mielenkiintoista lukea aloittajan miehestä. Oma mieheni on usein sosiaalisissa tilanteissa vähän osaamaton, ja olen myöskin häntä "joutunut" ohjeistamaan miten eri tilanteissa käyttäydytään normaalisti. On paljon asioita joita ei vaan hoksaa. Ja asioita joissa jään suu auki, kuten että hän ei muista milloin Suomi itsenäistyi, ei tiedä milloin on itsenäisyyspäivä. Ei muista milloin on jouluaatto, tai jos näkee vaikka päivämäärän 1.9. niin joutuu hetken miettimään että tuo on siis syyskuuta. Ja vaikka mitä kaikkea kummaa. Ei esimerkiksi tiennyt että "velipuolilla" on sama biologinen isä tai äiti, vaan on luullut että uusperheen lapsista tulee velipuolia, mikäli heidän vanhemmat menee naimisiin.
Osaltaan olen miettinyt paljonko noiden yleisten juhlapäivien tietämättömyys johtuu siitä, että lapsuutensa oli huono ja mitään juhlia ei siellä vietetty ja siitä suoraan siirtyi teini-ikäisenä vuorotyöhön jossa ei juhlapyhiä tunneta, voivat olla normi työpäiviä. Mutta silti.
Ja sitten se kummallisin asia, eli hän työskentelee julkishallinnossa johtotehtävissä. On erittäin taitava ja arvostettu työssään, on kehittänyt toimintaa valtavasti, välillä jos kuulen sivusta työpuheluaan niin en ole tunnistaa häntä miehekseni 😄 Ja tietää ihan valtavasti omaan työhönsä liittyvää asiaa ja haluaa jatkuvasti oppia lisää.
Olen epäillyt hänessä jotain autismin kirjoa, kyllä. Sopisi muutenkin kuin vain näiden kerrottujen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Olipa mielenkiintoista lukea aloittajan miehestä. Oma mieheni on usein sosiaalisissa tilanteissa vähän osaamaton, ja olen myöskin häntä "joutunut" ohjeistamaan miten eri tilanteissa käyttäydytään normaalisti. On paljon asioita joita ei vaan hoksaa. Ja asioita joissa jään suu auki, kuten että hän ei muista milloin Suomi itsenäistyi, ei tiedä milloin on itsenäisyyspäivä. Ei muista milloin on jouluaatto, tai jos näkee vaikka päivämäärän 1.9. niin joutuu hetken miettimään että tuo on siis syyskuuta. Ja vaikka mitä kaikkea kummaa. Ei esimerkiksi tiennyt että "velipuolilla" on sama biologinen isä tai äiti, vaan on luullut että uusperheen lapsista tulee velipuolia, mikäli heidän vanhemmat menee naimisiin.
Osaltaan olen miettinyt paljonko noiden yleisten juhlapäivien tietämättömyys johtuu siitä, että lapsuutensa oli huono ja mitään juhlia ei siellä vietetty ja siitä suoraan siirtyi teini-ikäisenä vuorotyöhön jossa ei juhlapyhi
Lisään tähän vielä että sosiaalinen kömpelyys ei näy miehellä töissä. On oikein sujuvasanainen, asiallinen, jämpti, ottaa ihmiset huomioon oikealla tavalla. Mutta jos istutaan sukujuhlissa kahvipöydässä vapaamuotoisesti jutellen, niin on hän on melko hukassa.
Ymmärrän ap:ta todella hyvin. Paljon samaa on omassa miehessäni ja minulla on samoja tunteita. Monet täällä kritisoivat valintaa, miksi sitten valitsi juuri tämän miehen? Ainakin minulla oli pitkään se ajatus, että mieheni on vain "epäkypsä" ja kunhan vanhenee ja tulee isäksi, hänestä tulee mies. Ikävä kyllä näin ei käynyt, vaikka kuinka halusin uskoa ja luottaa ja odottaa. Olen monta kertaa ajatellut, että tässä on nimenomaan kasvettu erilleen; minä aikuiseksi ja hän jäi lapsen tasolle. Tämä on näkynyt ihan kaikessa myös kotona, olen hoitanut lähes kaiken.
Meillä nyt se tilanne, että olen ilmoittanut haluavani eron. Mies oli aivan järkyttynyt ja on parantanut käytöstään huomattavasti (joten myös halusta on kiinni!), mutta minun puoleltani mitään ei ole enää tehtävissä, rakkaus on kuollut. Asutaan käytännön syistä vielä saman katon alla, kuin kämppikset. Tässä vielä menee aikaa (talon myynti jne) ennen kuin pääsen omaan kotiin. Kuitenkin jo ajatus omasta kodista ja siitä, että saan elää ilman sitä jatkuvaa tyytymättömyyttä mieheeni, auttaa tässä tilanteessa.
En taatusti ole virheetön itsekään, mutta me ei kertakaikkiaan sovita yhteen. Olen jo siinä iässä, että en jaksa "mieslasta" rinnallani kun lapsetkin on jo itsenäistymässä.
Tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta todella hyvin. Paljon samaa on omassa miehessäni ja minulla on samoja tunteita. Monet täällä kritisoivat valintaa, miksi sitten valitsi juuri tämän miehen? Ainakin minulla oli pitkään se ajatus, että mieheni on vain "epäkypsä" ja kunhan vanhenee ja tulee isäksi, hänestä tulee mies. Ikävä kyllä näin ei käynyt, vaikka kuinka halusin uskoa ja luottaa ja odottaa. Olen monta kertaa ajatellut, että tässä on nimenomaan kasvettu erilleen; minä aikuiseksi ja hän jäi lapsen tasolle. Tämä on näkynyt ihan kaikessa myös kotona, olen hoitanut lähes kaiken.
Meillä nyt se tilanne, että olen ilmoittanut haluavani eron. Mies oli aivan järkyttynyt ja on parantanut käytöstään huomattavasti (joten myös halusta on kiinni!), mutta minun puoleltani mitään ei ole enää tehtävissä, rakkaus on kuollut. Asutaan käytännön syistä vielä saman katon alla, kuin kämppikset. Tässä vielä menee aikaa (talon myynti jne) ennen kuin pääsen om
Koskaan ei kannatta rakastua miehen potentiaalin ja siihen omaan kuvitelmaan mitä se mies voisi olla vaan hankkia sellainen mies, jolla on jo valmiiksi ne ominaisuudet mitä haluat mieheltä.
On olemassa älyllisesti eritasoisia ihmisiä. On erittäin älykkäitä, hyvin älykkäitä, melko älykkäitä, lähes älykkäitä, normaali älyisiä, vähän tyhmiä, kohtalaisen tyhmiä, tyhmiä, tosi tyhmiä ja ihan aivokuolleen tasoisia kuoljaajia.
Minä en jaksa leikkiä, että tyhmiä ihmisiä ei olisi olemassa, ja jokainen on muka yhtä älykäs.
Kyllä näistä asioista pitää pystyä keskustelemaan ilman, että pitäisi leikkiä jokaisen ihmisen olevan normaali.
Palstalla ja muuallakin alustoilla tahtoo aina mennä höperöksi lässyttämiseksi ja pelleilyksi, jossa leikitään että tyhmä ei ole tyhmä, vaan väärinymmärretty, tai että keskimääräistä älykkäämpi ei voi missään nimessä olla älykäs, koska "ei älykäs sitä eikä tätä ikinä".
Itse olen tätä elämää sen verran monta vuosikymmentä elänyt, että olen kerennyt tuhansien ihmisten kanssa operoimaan. Olen 100% varma, että osa tuntemistani ihmisistä on tyhmiä, heikkolahjaisia ja vammaisia. Osa on normaaleita ja sen lähellä, muutama älykäskin joukkoon mahtuu.
Älkää leikkikö, että ihmisten älyllisissä kapasiteeteissa ei mitään eroja muka ole.
Ihminen joka on tyhmän kanssa ihmissuhteessa tai sukulainen/perheenjäsen/työkaver tietää miten raskasta se on. Kyllä sitä kaipaa vertaistukeakin siihen, eikä ainaista mitätöimistä ja epäilemistä.
Ja se ihminen joka irl on sen tyhmän kanssa tekemisssä vuosikaudet, on aina parempi sanomaan onko kyseessä tyhmä ihminen, kuin joku täysin tietämätön henkilö palstalla, kun ei ole koskaan edes koko tyyppiä tavannut.
Aloituksessa kuvattiin lähinnä sosiaalista kömpelyyttä.
Tyhmyys on matalaa älykkyyttä, heikkoa ongelmanratkaisukykyä.
Toki on itseaiheutettua tyhmyyttä, kaiken älyllisen halveksimista, jolloin yleissivistys jää ohueksi ja ihminen on tyhmempi kuin mihin älyllisen voimavarat antaisivat mahdollisuuden.
Kyllähän se tiuskimiseksi ja riitelyksi usein meni, kun turhauduin vaimon tyhmyyteen. En koskaan sitä hänelle kertonut syyksi ja hän varmaan luulee syiden olevan jotain ihan muuta, kuten esim. sitä mistä riideltiin, vaikka todellisuudessa siihen riitaan päädyttiin, kun turhauduin hänen tyhmyyteensä.
Erohan siitä lopulta seurasi. Vaikka elämäni yksin on yksinäistä ja pääosin onnetonta, en silti enää ottaisi tyhmää naista.