Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa minua yli erosta ja tästä tilanteesta.
15.11.2023 |
Erosimme 4v sitten, monta syytä. Olen keskittänyt voimani lapsiin ja työhön, sairauksia yms ja arki on sidottua. Tapaan kyllä ystäviäkin ja harrastan tilanteen sallimissa rajoissa. Viihdyn hyvin yksinkin. Ei ole riitoja kotona, rauhallista ja tasapainoista.
Exä on rakentanut uusperheen. He ovat juuri muuttaneet yhdessä isoon taloon. Lapseni kertoilevat heidän juttujaan kun tulevat isältä, soittelevat minun luota videopuheluita sisarpuoltensa kanssa, suunnittelevat retkiä ja matkoja. Exä tuntuu todella tyytyväiseltä kun heillä hyvä suhde ja lapset läheisiä, talous enemmän kuin kunnossa. Mitäpä minä? Olen nähnyt unia meidän vanhasta perhe-elämästä ja exästä, surrut rikkoutunutta perhettä ja että lapsilla on äitipuoli ja sisaruspuolia toisaalla enkä kuulu joukkoon. Miettinyt miten onnekas exäni on. Lapsellista, tiedän. Miten pääsen asian kanssa yli? Järkyttävää nähdä ko. unia.
Minulla oli parisuhdeyritelmä, mutta se kaatui arjen haasteisiin. Lapset myös totesivat että ei halua äidin luo ketään ulkopuolisia, riittää kun isällä on ja meidän perhe pitää pysyä ennallaan. Suhtautuminen miesystävääni oli tylyä. Sekin lisää tätä omaa alakuloa. Pohdin että kun olisi saanut pelastettua ydinperheen ei tällaisia murheita olisi.
Kommentit (102)
Meilläkin toinen lapsista on alusta alkaen sanonut, että aikoo asua vain äidillä, kun on tarpeeksi iso. Häntä kuormittaa tosi paljon kahden kodin välillä seilaaminen ja uusperhe-elämä. Tasaisin välein ottavat kovasti yhteen isän uuden puolison kanssa. Siellä on usein tilanne aikuiset vastaan tämä lapsi, ja lapsi (nyt jo nuori) kokee, että isä valitsee aina naisystävän puolen.
Toinen lapsista on sopeutunut paremmin. Hän on hyvin läheinen isän puolison kanssa, mutta hän onkin aika helppo lapsi ja sellainen, joka tulee kaikkien kanssa toimeen ja hänestä pitävät kaikki. Tosin kyllä hänkin pitkin viikkoa ahdistuu siitä, kuinka nopeasti viikko menee ja kohta on taas kodin vaihtaminen edessä. En tiedä, ahdistuuko molemmissa paikoissa siitä.
Kyllähän näissä mennään aikuiset edellä-mentaliteetilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että on tärkeää tunnistaa, mikä on omaa elämää ja mikä on jonkun muun elämää, ei lainkaan omaa elämää. Exän ja exän uuden puolison elämä ei ole ollenkaan ap:n elämää. Sitten on myös lasten elämä, joka on heidän omansa, jossa heillä on äidin kodin ulkopuolisia ihmissuhteita.
Äidin olisi kyllä hyvä koota itsensä, jotta pystyy kuuntelemaan ja tukemaan lapsiaan heidän elämänsä ihmissuhteissa. Ja vaikka täällä moni on kommentoinut, ettei uusi mies ole äidille välttämätön, niin kyllähän hyvä miesystävä saattaa tasapainottaa äidin kaoottisen mielen ja tuoda tasapainoa lastenkin arkeen. Aika monen naisen eron jäkeinen toipuminen on kunnolla alkanut vasta siitä, kun on itkenyt hillittömästi sellaisen miehen sylissä, joka on siinä tilanteessa vaan ojentanut nenäliinan ja silitellyt rauhallisesti selkää.
Voi hyvää päivää. Eihän lapset sinun parisuhteitasi päätä. Jos tulee uusi parisuhde, niin totta kai siitä lastenkin kanssa keskustellaan, mutta ei heidän kuulu siihen viimeistä sanaa sanoa. Aikuisten elämässä tulee tilanteita joihin myös lasten pitää sopeutua. Tuskin moni lapsi haluaa esim muuttaakaan vieraalle paikkakunnalle ja jättää taakseen nykyisen kodin ja kaverit, mutta niin on aikuisten elämässä joskus tehtävä.
Ota ympäristö huomioon, mutta rupea elämään omaa elämääsi ja kaiva se auktoriteetti myös esiin.
Vierailija kirjoitti:
On vaikeaa kun isot lapset luonnollisesti keskenään puhuvat asioitaan, ystävistä ja tekemisistä ja suunnottelevat tulevaa niin sekaan tulee vähän väliä isän perheen ihmiset ja kuviot. Saattaa olla sisaruspuolen vaate päällä tai joku tavara jäänyt hänelle, sopivat mitä tekevöt jne normaalipuhetta. Tuntuu että se niiden uusi perhe tulee väkisin minun kotiin. Ja vanhin lapsi lähtee minunkin aikana tuosta vaan isälle kun haluaa siellä olla ja yhdessä tehdä, se jos mikä satuttaa. Nuorta vaan vaikea estää tai kääntyy vaan minun tappioksi.
Ap
Sanot, että isän luota tavarat eivät tule teille eikä myöskään toisinpäin teidän kodin tavaroita viedä koskaan sinne. Ja sinun luonapidollasi ei kesken lähdetä sinne toiseen paikkaan. Sama toisinpäin, sieltä ei tulla kesken kaiken pois. Laita nyt jo rajat niille lapsillesi. Meillä ei tulisi kuuloonkaan tuollainen lepsuus ja epäkunnioittava käytös.
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi kadunko eroa. Rehellisesti, kaiken kokeman jälkeen ja nykytuntemuksineni kyllä. Koen että olen kasvanut ihmisenä valtavasti näinä vuosina, en tiedä kuinka olisi käynyt jos olisimme pysyneet yhdessä, mutta tällä kypsyydellä ja ymmärryksellä ajattelen että vanha, ydinperheemme oli hyvä ja haluaisin sen ja jollaim tapaa nyt ajattelen että ex hyvä ja tunteita häntä kohtaan, lämpimiä ainakin.
Hemmetti, kauhea ajatus ja tunne. Miten tästä eteenpäin kohti seesteistä oloa? Ap
Tuo on todella säälittävää, että haikailet exääsi takaisin, kun erosta on noin monta vuotta ja hänellä jo uusi perhe. Teet vain itsesi onnettomaksi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Eihän lapset sinun parisuhteitasi päätä. Jos tulee uusi parisuhde, niin totta kai siitä lastenkin kanssa keskustellaan, mutta ei heidän kuulu siihen viimeistä sanaa sanoa. Aikuisten elämässä tulee tilanteita joihin myös lasten pitää sopeutua. Tuskin moni lapsi haluaa esim muuttaakaan vieraalle paikkakunnalle ja jättää taakseen nykyisen kodin ja kaverit, mutta niin on aikuisten elämässä joskus tehtävä.
Ota ympäristö huomioon, mutta rupea elämään omaa elämääsi ja kaiva se auktoriteetti myös esiin.
En kyllä itse vertaisi perusmuuttoa siihen, että vanhempien eron jälkeen lapsen elämään ja kotiin tulee vanhempien uusia kumppaneita ja uusperheitä. Ei itseeni muutot ja koulunvaihdot pahemmin osuneet, mutta nuorena äkillinen uusperheytyminen oli traumatisoivaa. Se johti siihen, että itselläni meni vuosikausiksi välit toiseen vanhempaan. Ne palautuivat vasta, kun vanhempani erosi tästä uudesta aviopuolisostaan. Ei ollut nuorelle tytölle ihan helppoa, kun kodissa asui yhtäkkiä uusi mies ja tämän lähes aikuistuneet pojat. Toinen vanhemmistani taas vietti paljon aikaa uuden kumppaninsa ja tämän lasten kotona. Me lapset olemme aikuisina käsitelleet paljon noiden vuosien hylkäämiskokemuksia, vaikkei vanhemmat faktisesti hylänneet - he olivat vain rakastuneita ja määrittelivät perheen uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Eihän lapset sinun parisuhteitasi päätä. Jos tulee uusi parisuhde, niin totta kai siitä lastenkin kanssa keskustellaan, mutta ei heidän kuulu siihen viimeistä sanaa sanoa. Aikuisten elämässä tulee tilanteita joihin myös lasten pitää sopeutua. Tuskin moni lapsi haluaa esim muuttaakaan vieraalle paikkakunnalle ja jättää taakseen nykyisen kodin ja kaverit, mutta niin on aikuisten elämässä joskus tehtävä.
Ota ympäristö huomioon, mutta rupea elämään omaa elämääsi ja kaiva se auktoriteetti myös esiin.
En kyllä itse vertaisi perusmuuttoa siihen, että vanhempien eron jälkeen lapsen elämään ja kotiin tulee vanhempien uusia kumppaneita ja uusperheitä. Ei itseeni muutot ja koulunvaihdot pahemmin osuneet, mutta nuorena äkillinen uusperheytyminen oli traumatisoivaa. Se johti siihen, että itselläni meni vuosikausiksi välit toiseen vanhempaan. Ne pa
Joo, tämä on minustakin irvokasta, että vanhempien seksuaaliset tarpeet pistetään lasten edelle. Muuten pitäisi lässyttää lapsille erosta ja isän luo mennään ja tullaan ovet selällään eikä saa laittaa mitään rajoja, mutta tässä seksi ja uusperheen perustamisasiassa sitten lapsilla ei saisi olla mitään sanomista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap
ootko vanha?
ootko lihava?
ootko köyhä?
miehet ei tykkää yyhöö äideistä.
vastaa rehellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Sydämet kestää särkymistä. Se on ihan niiden erikoisosaamista. Luota siihen.
Lapsesi ovat hengissä ja lähellä, ja vaikka ihailisivat isän uutta rentoa perhettä, niin ole silti läsnä ja luotettava tunnevanhempi.
ei sun elämäntarina ole valmis eikä lopussa. Saatat tavata vaikka kuinka sopivan miehen.
Minun äitini hakkasi minua, kotona ei ollut ruokaa, soin koulussa.
Nyt toivon että kituu vanhana..
onko ookoo`????
oli persettä jakava l.u.mp.pu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydämet kestää särkymistä. Se on ihan niiden erikoisosaamista. Luota siihen.
Lapsesi ovat hengissä ja lähellä, ja vaikka ihailisivat isän uutta rentoa perhettä, niin ole silti läsnä ja luotettava tunnevanhempi.
ei sun elämäntarina ole valmis eikä lopussa. Saatat tavata vaikka kuinka sopivan miehen.
Minun äitini hakkasi minua, kotona ei ollut ruokaa, soin koulussa.
Nyt toivon että kituu vanhana..
onko ookoo`????
oli persettä jakava l.u.mp.pu
Sydämet kestää särkymistä. Se on ihan niiden erikoisosaamista. Luota siihen.
Vanhempasi ovat hengissä ja lähellä, ja vaikka inhoaisit äitisi rentoa persettä, niin ole silti läsnä ja luotettava lapsi
ei sun elämäntarina ole valmis eikä lopussa. Saatat vielä itse olla äiti.
Vierailija kirjoitti:
Ap
ootko vanha?
ootko lihava?
ootko köyhä?
miehet ei tykkää yyhöö äideistä.
vastaa rehellisesti.
Ap onko miehes uusi
sinua nuorempi
lapseton= kaunis vartalo
miehesi työkaveri ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän vaikeat tunteet, mutta kamala miten moni ehdottaa on sitä mieltä että oikea ratkaisu on rajoittaa siten miten lapsi saa puhua tai olla tekemisissä toisen perheen kanssa. Että kun itsellä on ahdistava tunne niin sitten on oikeus. Se on kuitenkin lasten elämä eikä ne ole sitä itse valinneet.
Osa onneksi tajuaa ettei niin voi siltikään tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Lähdetään nyt siitä että se ei sun lapsille kuulu onko sulla onnellinen parisuhde jonkun uuden miehen kanssa. Sen voit sanoa lapsillesi ihan suoraan, ja samalla todeta että on aika törkeää esitelmöidöä sinulle mitään seurustelurajoja samalla kun soitellaan onnellisena isin uudesta kodista.
Sinun ei tarvitse eikä pidä olla mikään uhrautuva marttyyri vaan sinulla on oikeus normaaliin elämään. Mutta se entisen parisuhteen kaihoaminen unissakin pitäisi saada jotenkin käsiteltyä pois. Itsellänikin oli vaikea raastava ero mutta kyllä se nyt neljän vuoden päästä oli jo pelkkä muisto vailla raastavia unia.
Sen sijaan että aprikoit miten exälläsi menee keskity omaan elämääsi.
No ei kukaan lapsistaan välittävä äiti pakolla tuo jotain uutta miestä lasten elämään... Eikö ap voi pitää uutta suhdetta siten, ettei mies tule kotiin tai vietä aikaa lasten kanssa? Moni tekee näin siihen asti kunnes lapset isoja ja muuttavat pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Eihän lapset sinun parisuhteitasi päätä. Jos tulee uusi parisuhde, niin totta kai siitä lastenkin kanssa keskustellaan, mutta ei heidän kuulu siihen viimeistä sanaa sanoa. Aikuisten elämässä tulee tilanteita joihin myös lasten pitää sopeutua. Tuskin moni lapsi haluaa esim muuttaakaan vieraalle paikkakunnalle ja jättää taakseen nykyisen kodin ja kaverit, mutta niin on aikuisten elämässä joskus tehtävä.
Ota ympäristö huomioon, mutta rupea elämään omaa elämääsi ja kaiva se auktoriteetti myös esiin.
En kyllä itse vertaisi perusmuuttoa siihen, että vanhempien eron jälkeen lapsen elämään ja kotiin tulee vanhempien uusia kumppaneita ja uusperheitä. Ei itseeni muutot ja koulunvaihdot pahemmin osuneet, mutta nuorena äkillinen uusperheytyminen oli traumatisoivaa. Se johti siihen, että itselläni
Aivan samaa mieltä. Todella itsekkäitä ihmisiä, ei ihme että nuoret voivat niin huonosti. Perheen hajoaminen tuhoaa lapsen perusturvallisuuden tunteen. Uusperhekuviossa lapsi joutuu aina toissijaiseen asemaan, uusi kumppani tulee väliin. Lasteni kaikki oireilevat kaverit ovat eroperheistä. Ei se varmasti sattumaakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vaikeat tunteet, mutta kamala miten moni ehdottaa on sitä mieltä että oikea ratkaisu on rajoittaa siten miten lapsi saa puhua tai olla tekemisissä toisen perheen kanssa. Että kun itsellä on ahdistava tunne niin sitten on oikeus. Se on kuitenkin lasten elämä eikä ne ole sitä itse valinneet.
Osa onneksi tajuaa ettei niin voi siltikään tehdä.
Kyllä lapsen kuuluu noudattaa niitä sovittuja tapaamisaikoja, sääntöjä ja sopimuksia ihan siinä missä aikuistenkin. Sitä vartenhan ne sopimukset on tehty, että niitä noudatetaan. Eihän niillä ole muuten mitään virkaa. 12-vuotiasta sitten kuullaan, jos hän ei halua toista vanhempaa nähdä.
Erot on erilaisia. Itse erosin myrkyllisestä suhteesta kymmenkunta vuotta sitten. Halusin siitä pois hinnalla millä hyvänsä. Erossa maksoin ex-vaimolle 300 000 euroa siitä hyvästä, ettei hän koskaan enää ottaisi minkäänlaista kontaktia minuun. Onneksi ei ole ottanut.
Kun ei ole yhteisiä lapsia, niin ei tarvitse olla missään tekemisissä.
Täällä on tällaisia aloituksia hyvin usein, et ole ap ainoa.
Ei siinä voi muuta kuin keskittää kaikki ajatukset itseensä, lapsiin ja teidän yhteiseen elämään ja yksikköön. Jos ei voi muuttaa isoa kuvaa, niin pilkkoo sitä kuvaa pienemmiksi osasiksi. Laitatte vaikka joulukuusen pystyyn, hankitte siihen ihan uudet koristeet. Teet itsellesi kasvohieronnan. Tiedän, kuulostaa naurettavalta, mutta pienistä puroista se uusi elämä koostuu.
Huom. nää aloitukset on koneen tekemiä.