Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa minua yli erosta ja tästä tilanteesta.
15.11.2023 |
Erosimme 4v sitten, monta syytä. Olen keskittänyt voimani lapsiin ja työhön, sairauksia yms ja arki on sidottua. Tapaan kyllä ystäviäkin ja harrastan tilanteen sallimissa rajoissa. Viihdyn hyvin yksinkin. Ei ole riitoja kotona, rauhallista ja tasapainoista.
Exä on rakentanut uusperheen. He ovat juuri muuttaneet yhdessä isoon taloon. Lapseni kertoilevat heidän juttujaan kun tulevat isältä, soittelevat minun luota videopuheluita sisarpuoltensa kanssa, suunnittelevat retkiä ja matkoja. Exä tuntuu todella tyytyväiseltä kun heillä hyvä suhde ja lapset läheisiä, talous enemmän kuin kunnossa. Mitäpä minä? Olen nähnyt unia meidän vanhasta perhe-elämästä ja exästä, surrut rikkoutunutta perhettä ja että lapsilla on äitipuoli ja sisaruspuolia toisaalla enkä kuulu joukkoon. Miettinyt miten onnekas exäni on. Lapsellista, tiedän. Miten pääsen asian kanssa yli? Järkyttävää nähdä ko. unia.
Minulla oli parisuhdeyritelmä, mutta se kaatui arjen haasteisiin. Lapset myös totesivat että ei halua äidin luo ketään ulkopuolisia, riittää kun isällä on ja meidän perhe pitää pysyä ennallaan. Suhtautuminen miesystävääni oli tylyä. Sekin lisää tätä omaa alakuloa. Pohdin että kun olisi saanut pelastettua ydinperheen ei tällaisia murheita olisi.
Kommentit (102)
Mikä kiire on uuteen suhteeseen?
Opettele elämään omillasi, yksin, lastesi kanssa. Laajenna kokemuksiasi jollain muulla tavalla kuin uudella kumppanilla.
Löydä uutta tekemistä. Käy uusissa paikoissa. Toteuta jotain vanhoja haaveitasi tai kiinnostuksen kohteita, jotka eivät onnistuneet avioliiton aikana. Muuta tyyliäsi tai kampaustasi. Osta uusia vaatteita, jotka kuvastavat nykyminääsi ja uutta elämääsi. Laihduta. Tai treenaa itsellesi vähän muotoja. Muuta muualle. Tai muuta edes sisustusta sellaiseksi, joka ei muistuta avioliittoaikojasi. Vaihda vaikka ex-elämäsi ruokalautaset tai pussilakanat uusiin. Tai verhot. Löydä itsesi ja elämäsi ja minäsi sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitukseni on totta, miksi ei olisi?
Elän terveellisesti, lenkkeilen, en polta enkä juo. Sillä tavalla huolehdin itsestäni hyvin.
Olit kyllä olemassa jo ennen avioliittoasi. Kuka silloin olit, kun et vielä tuntenutkaan tulevaa aviomiestäsi, josta sitten erosit? Oletko hukannut oman itsesi? Nyt sinusta on tullut päässäsi vain jonkun ex-vaimo. Mitä olit ja teit ennen häntä?
Elämä mikä kateellinen miesvihaaja olet.
Feministi ?
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitukseni on totta, miksi ei olisi?
Elän terveellisesti, lenkkeilen, en polta enkä juo. Sillä tavalla huolehdin itsestäni hyvin.
Onko sulla samassa tilanteessa olevia naisystäviä? Porukalla keksitte jotain, siis vaikka harrastusta, jossa voisi tavata kivoja miehiä. Ei sieltä mitään vakavampaa tarvitse etsiä, ihan vain juttuseura riittää, niin näet, että on muitakin kuin ex.
Pilkettä silmään ja hankit uusia kivoja vaatteita tai laitatat hiukset uuteen malliin, ja ajattelet itseäsi ja hyvinvointiasi. Erosta on jo pitkä aika, sulla on myös oikeus vaikka hieman flirttailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on välillä tapana vaipua katkeruuteen ja itsesääliin juuri tuon tyyppisissä tilanteissa. Tekee mieli syytellä kaikkia muita ja vollottaa elämän epäreiluutta. Mua on kuitenkin jollain lailla auttanut se ajatus, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Toki vanhempana olet vastuussa myös lastesi onnellisuudesta ja toki elämässä on ihmisiä, jotka myötävaikuttavat sinunkin onnellisuuteesi, mutta loppujen lopuksi sinä olet se, joka voi vaikuttaa siihen oletko onnellinen vai et. Haluatko möllöttää muistellen menneitä ja toivoen asioita, joita ei tule kuitenkaan tapahtumaan? En osaa sanoa mitään konkreettisia keinoja millä pääsisit tuosta surustasi ja noista turhista haaveistasi irti, mutta ehkä nyt on tosiaan aika keskittyä ajattelemaan itseäsi ja tulevaisuuttasi. Keksit kivaa tekemistä, näet kavereita, panostat ulkonäköösi ja hyvinvointiisi, menet Tinderiin, käyt treffeillä. Lapsesi ovat kuitenkin välillä isänsä luona, niin onhan siinä silloin kai aikaa deittailla? Ei kai sitä heti tarvitse vakavaan suhteeseen ryhtyä ja muuttaa yhteen?
Ihan varmasti lapsesikin haluavat nähdä äidin onnellisena. Ja eikö sinunkin pitäisi olla onnellinen eikä katkera siitä, että lapsillasi on kiva, fiksu äitipuoli? Voisihan se olla joku hirviökin, jonka kanssa lapsilla olisi kurja olla.
Olen samantyyppisessä tilanteessa. Erosin neljä vuotta sitten, ja ex on muuttamassa uuden kanssa yhteen isoon omakotitaloon, tosin isossa talossa asun itsekin. Itsellä ei ole seudulla mitään sukulaisia tai pitkäaikaisia ystäviä, ei oikein mitään turvaverkkoja, ja suhdeyritykset toisensa perään on kariutuneet. Olen toteuttanut unelmia kotiin ja matkoihin liittyen sekä ottanut kotiin joitakin lemmikkejä, jotka on pojankin mielestä olleet mukavia asioita. Uutta kumppania tuskin näiltä seuduilta löydän, ja olen hyväksynyt sen, että oma elämä tältä osin on holdissa kunnes lapsi aikuistuu noin 8 v kuluttua ja pääsen muuttamaan pois seudulta. Vaikea oli hyväksyä, ettei tämä elämäni tästä muutu moneen vuoteen, suorastaan masennuin kun sen tajusin, mutta sitten vaan totesin, että ei olemitään muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tosiasiat. Olen yrittänyt muistella millainen ihminen oli ennen kuin tapasin eksän ja saada kiinni siitä ihmisestä. Se on auttanut kovasti, koska suhteessa kadotin isoja osia itsestäni. Voimia! Avioero on iso suru mutta pikkuhiljaa siitä nousee. Menneelle ei mitään voi, mutta nykyhetkeen ja tulevaan voit vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen kirjoittaja: missä vaan asuen voi löytää kumppanin. Mikä on lähin isompi kaupunki? Oletko katsonut Maajussille morsianta ;') Rohkeasti vaan keinoja käyttämään!
Olen lukenut täsmälleen saman täältä jonkun aikaa sitten. Trolli tai sitten ap yrittää saada lisää vastauksia kopioimalla saman viestin uudestaan.
Mun vastaus ei muutu. Voit iloita siitä että lapsillasi on kaikki hyvin ja voit myös harkita, että lapsesi muuttavat isänsä luo. Silloin heidän käsityksensä sinusta muuttuu, kun olet kiva viikonloppuäiti, jonka kanssa tehdään kaikkea kivaa.
Kateuden tunne on hyvä uusi pointti tähän keskusteluun. Se vie tuhkatkin pesästä elämästäsi, jos elät vertaillen ja kadehtien.
Eroa saa katua ja ottaa opiksi virheistään, jos niitä on tehnyt. Mutta useimmiten ero erottaa kaksi ihmistä, jotka eivät sopineet yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Kun valitsee lapsettomuuden eikä ota äijää kotiinsa niin ei tarvitse tuollaisia pohtia. Ne valinnat.
Niin, se jättää paljon aikaa kirjoitella ilkeyksiä anonyyminä nettifoorumeille ja muille laadukkaasta elämästä kertoville harrastuksille.
Vähän samanlainen tilanne on minulla, tosin minun lapseni ovat jo aikuisia, ja asun yksinäni. Ex ryntäsi heti eron jälkeen parisuhteeseen ja on jo ehtinyt naimisiinkin. Välillä tunnen jonkunlaista kateutta, mutta sitten palaan siihen aikaan kun olimme vielä naimisissa ja mietin, että vaihtaisinko nykyistä elämääni siihen, no en missään tapauksessa, en ollut onnellinen. Vaikka en nytkään ole huippuonnellinen, vaan joskus aika yksinäinen, niin tuota entistä avioliittoa en kaipaa yhtään. Sen jälkeen katoaa kaikki kateuden tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sua AP yhtään lohduttaa, niin uusperheissä ei yleensä ole mitään kadehdittavaa.
Voithan sä tapailla jotain miesystävää silloin kun lapset eivät ole sun luona.
Miksi ei olis asiat hyvin? Kaikki lapset tykkää siellä toisistaan, heillä on hyvät puitteet ja varallisuus. Ex on ihan leppoisan iloinen aina kun näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä olet oikeastaan kateellinen? Kuulostaa että sinulla on asiat hyvin ja lapsilla on asiat hyvin.
Ei lapset tietenkään voi sinun suhteitasi päättää, mutta ehkä se edellinen ei muutenkaan ollut hyvä tai tuli liian aikaisin.
Et kerro tausta enempää, koska exän uusi onni alkoi, mitä olivat eron syyt jne. Ei niitä tarvitse tänne raportoida mutta kyllähän ne vaikuttavat.
Jos eksän onni kovin uutta, niin ehkä se on muuttanut tilanteen? Sinä olet alkanut tuntea olosi ylimääräiseksi ja epäonnistuneeksi. No, et ole. Se on vain tunne, ja se johtuu jostain. Ei kai siihen ole muuta kuin sinun pitää käydä näitä asioita läpi. Esim eroseminaari voisi olla hyvä?
Yleensä joutuu kaivelemaan omaa sisintään ja näkemään itsessään asioita joita ei haluaisi nähdä, mutta se on kestävämpi ratkaisu kuin vaikkapa uusi mies ja iso asunto.
Koen kateutta heidän keskinäisestä tunneyhteydestä, mikä näkyy minullekin saakka. Tiiviistä perheyhteydestä. Yhteisistä tekemisistä, retkistä, matkoista. Lapset hyvää pataa keskenään. Taloudellinen vauraus, mikä mahdollistaa hyvät asuinpuitteet, laatua elämään niin exälle henkilökohtaisesti, heille parisuhteessa kuin perhekokonaisuutena.
Kaikesta siitä.
Vierailija kirjoitti:
Koen kateutta heidän keskinäisestä tunneyhteydestä, mikä näkyy minullekin saakka. Tiiviistä perheyhteydestä. Yhteisistä tekemisistä, retkistä, matkoista. Lapset hyvää pataa keskenään. Taloudellinen vauraus, mikä mahdollistaa hyvät asuinpuitteet, laatua elämään niin exälle henkilökohtaisesti, heille parisuhteessa kuin perhekokonaisuutena.
Kaikesta siitä.
Sitä saa mitä tilaa. Live with that.
Vierailija kirjoitti:
Koen kateutta heidän keskinäisestä tunneyhteydestä, mikä näkyy minullekin saakka. Tiiviistä perheyhteydestä. Yhteisistä tekemisistä, retkistä, matkoista. Lapset hyvää pataa keskenään. Taloudellinen vauraus, mikä mahdollistaa hyvät asuinpuitteet, laatua elämään niin exälle henkilökohtaisesti, heille parisuhteessa kuin perhekokonaisuutena.
Kaikesta siitä.
Okei. No. Olisiko niin, että sinä halusit silloin aikoinaan erota ja tämä miehen uusi onni on vielä suhteellisen uusi asia? Nyt asetelma onkin jotain muuta kuin kuvittelit?
Kun lukee aloituksen huolella, niin ei tarvitse kirjoitella ohi aiheen. Ne valinnat.